Jovelan talopäiväkirja

Koko tiistain korvamatona luikerteli tajuntaani tuo laulu; Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Niinpä niin. Ulkona satoi lunta, autot roiskuttelivat likaista loskaa tiellä ja taivas oli harmaa. Syynä taitaa olla tietoisuus lauantaista. Pääsemme taas talolle ja sinne tulee reipas puutarhuri meitä tapaamaan. Pihalta kaadetaan pari puuta varjostamasta taloa ja uhkaamasta sähköjohtoja. Samalla saan jutustella puutarhurin kanssa suunnitelmistamme, joihin tulemme tilaamaan hieman ammattiapuakin.

Vääjäämättä taas ajauduin katselemaan kuvia, joista löytyisi meille suunniteltuja juttuja. Muutama muukin idea sitten tarttui matkaan.

Suloinen puutarhavaja - kätevät muoviputkipidikkeet puutarhatyökaluille - kaunis kolkutin vajan oveen!

Kyllä punamultataloonkin käy terassi - kiva idea istuttaa yrttejä suuriin, maahan upotettuihin ruukkuihin - kuten möksällä, myös talolla pitää olla nuotiopaikka! Alimmassa kuvassa on elävää aitaa, eli pajuista sidottu ristikkoaita, joka kasvaa koko ajan korkeutta. Tuollainen sopisi keittiöpuutarha-alueen tilanjakajaksi ja myös nuotiopaikan ympäri. Pajutaimia ja aitapajua löysin esim. Sunniemen Pajutilalta ja yllätyin hinnoista! Ne eivät tosiaan ole ollenkaan kalliita!

Alemmassa kuvassa on aivan ihana punamultatalon keittiöpuutarha, joka on toteutettu pitkälti juuri siten, miten mekin vastaavaa suunnittelemme. Meillä tulee kaikki istutukset korkeisiin istutuslaatikoihin, jotka todennäköisesti tehdään myrkyttömästi valmistetuista kuorma-autojen lavakauluksista.

Myös pajukaartiota on suunnitteilla ja sadevesikeräämöjä, jotta puutarhan kastelu olisi edullista ja kätevää. Möksältä tuodaan sähkötön pumppujärjestelmä, jolla veden saa myös liikkeelle letkulla. Puutarhassa haetaan tasavertoisesti aikalaiskauneutta ja hyötyä mahdollisimman ergonomisesti helppohoitoisella tavalla.

Millaisia hyväksi koettuja puutarhajuttuja teillä on tai teille tulisi jos olisi puutarha?

Haasteena 5 omituisuutta

Helinä Höttiäisen höpötelmistä heitti Jovelaan haasteen, jossa blogin pitäjän tulee kertoa itsestään 5 omituista asiaa. Helinän hassut näkkileivät ja siivouspäivien problematiikan voi käydä lukaisemassa Helinän omista tunnustuksista. Koska olen omituisten asioiden ekspertti, vastaan haasteeseen paljastamalla seuraavat asiat:

1) Rakastan kuunnelmia (hyviä). Ei se ole omituista, mutta kun kuuntelen edelleenkin esimerkiksi lasten kuunnelmaa Noita Nokinenä, se ehkä on hieman hassua. Nokinenät hauskuttavat Jovelassa aina pääsiäisen, juhannuksen ja joulun alla, erityisesti siivous- ja puuhapäivien aikana. Kuunnelmien hassut tarinathan ajoittuvat noihin kolmeen juhlaan. Niiden lisäksi kuuntelen dekkarikuunnelmia ja komediakuunnelmaa Knalli ja Sateenvarjo. Molempia löytyy meiltä sekä CD- että C-kasettiversiona.

2) Kun menen suihkuun, heiluttelen ensin käsiä veden alla. Seisoen itse veden alla. Kädet pään yläpuolella ;D

3) Mielestäni koiriemme tassut tuoksuvat popcornille. Nuuskuttelen niitä usein kun nukumme kaikki yhdessä läjässä.

4) Olen kuuhullu ja olen ollut sellainen ihan lapsesta saakka. Täyden kuun noustessa en saa nukutuksi. Ja ei, en katso kalenterista kuuta ja psyykkaa itseäni pysymään valveilla. Huomaan kuun yleensä vasta kun yö on aamun puolella.

5) Nukutan usein itseni aamuisin uudelleen hetkeksi vain saadakseni jatkaa mehevää unta - ja siis usein kykenen siihen, myös ohjaamaan uniani toivottuun suuntaan. Testailen esimerkiksi asioita unissani, sellaisia, joita pohdin valveaikana. Näen muutenkin unia, jotka saisivat Steven Spielbergin kalpenemaan kateudesta.

Päätin haastaa omituisuuksien tunnustamiseen 3 uutta lukijaa blogissamme, joten..

Millaisia omituisuuksia löytyy

Meidän Kaksfooninkinen
Lievestuore As
Periferian Riikka

Keskellä viikkoa kepein askelin

Jovelan Johanna

Ideakuvat: Pinterest

Joskus osuu kohdalle jotain kauan etsittyä ja kun sen saa vielä halvalla, on ilo ylimmillään. Tässä tapauksessa puhun juustomuotista. Puisia muotteja kyllä on tarjolla, mutta keraamisia valutusmuotteja on aivan käsittämättömän vaikeaa löytää.

Eilen sellainen tuli vastaan kierrätyskeskuksessa. Hinta 0,60 eur! Muotti on ranskalainen ja siihen mahtuu passelisti litra juustomassaa kerralla. Oi ilo!

Ja tietysti piti heti päästä testailemaan uutta muottia. Tänä aamuna meillä sitten syötiin aamupalaksi valkosipuli-ruohosipuli tuorejuustoa. Se sai tekeytyä yön yli ja oli valmista aamulla. Jatkossa teen juustoa varmaan muutaman kerran kuussa. Se on helppoa, todella hyvää ja edullista. Makuvariaatioita on rajattomasti. Ennen tein tuorejuustoa siivilässä, joten ilman muottiakin onnistuu.

Kierrätyskeskuksesta lähti mukaamme myös muutama kirja, joista yksi näkyykin kuvassa. Euroopan mestarikokkien pöydässä tuntuu olevan kelpo opus täynnä herkullisia reseptejä.

Pienistä iloista täpinöissään

Jovelan Johanna

En kehdannut laittaa otsikoksi "Puulaatikoita, osa V" vaikka aiheena on jälleen puulaatikko.

Nyt kun täällä näperrellään ja väkerrellään tiiviisti, nippeleille ja nappeleille tarvittiin säilytysratkaisu. Syntyi simppeli laatikontuunaustarvikkeiden säilytyslaatikko.

Purkit ovat pestyjä koiranruokapurkkeja ja vaikka koirat jalosti uhrautuvat operatioon riittävän purkkimäärän saavuttamiseksi, purkkimäärä on vielä jokusen päivää vajaa. Myös isännälle tehdään vastaava. Siihen tulee ruuveja, nauloja ja kaikkea sellaista pikkunippeliä, joka on kiva saada purkkeihin.Talon verstaalla (sitten aikanaan) purkkeja laitetaan myös leveään vahva-magneettipalkkiin ison työpöydän äärelle. Kätevää!Siitä voi sitten aina ottaa purkin sitä mitä nikkaroidessa tarvitsee ja käytön jälkeen nostaa purkin takaisin magneettiin.

Purkkeja tullaan tarvitsemaan melkoinen määrä, joten kahden purkin päivätahdilla kestää noin kuukauden ennen kun tarvittava määrä on kasassa. Vaan ei ole kiire.

Nyt piisaa!

Olen nyt öljynnyt 46 puulaatikkoa; 34 pientä, 8 isoa ja 4 noita kuvassa näkyvää keskikokomallia. Voin kertoa, että öljyämisen viehätys on menetetty. Jossain 40 kohdalla eilen homma muuttui sisulla tehtäväksi. Ja tehtyä ne tuli. 46 sävytettyä puulaatikkoa odottaa somisteita, kahvoja, renkaita ja pääsyä taloon. *Voittajafiilis!*

Milo ja Maya

Aiemmin pyydeltiin kuvia koiristamme, eli lempinimellä Kakkoset kulkevista koirasisaruksista. Lempinimiä on useita; Milonauskis, Ukko, Prinsessa Maimai, pelkkä Mai.. Kuvia ja historiikkia hylätyistä koiristamme ja heidän uudesta elämästä kanssamme löytyy myös vanhasta blogistamme.

Pidemmittä puheitta, tässä Milo ja Maimai.

milo - milo - molemmat (odottavat ruokaa) - mai - mai (juuri haukottelemaisillaan) -mai

Se olisi sitten jälleen perjantai, joten hurrrrjan hauskaa viikonloppua teille! Täällä odotellaan huomista niiiin paljon. Päästään käymään talolla <3

Jovelan Johanna

Viime postaukset ovat olleet täynnä kauniita ideakuvia ja viimeisteltyjä toteutuksia. Jotta totuus ei unohtuisi, kiivetäänpäs ullakolle. Heikkohermoisimpien kannattaa pistää silmät kiinni. Näky ei ole kaunis. Tuonne sitten pitäisi joskus tulevina vuosina saada työtilat ja oleskelualue. Hyvä siitä vielä tulee..

1) Ullakolle kiivetään pystysuoria tikasportaita pitkin. Kuvassa näkyy ylöstuloaukko.
2) Ei näytä vielä pahalta? Ihan kuivaa ja aika siistiäkin.
3) Pikkasen jotain, ei niin paha.. Päätyikkuna on peitetty joskus.

1) Nyt alkaa jo jotain näkymäänkin. Rukki ja pulloja. Kenkä. Ämpäri..
2) Jotain paaleja ja vaatteita, varjostin, parvekelaatikko.. ei paha vieläkään.
3) Onhan tuo röykkiö, mutta ihan pieni.. Siellä on varmaankin aarre..

1) Nyt päästään asiaan. Kamera menee huuruun. Pakkanen höyrystää hengityksen. Ullakolla on ilmeisesti pidetty paperinkeräyspistettä..
2) Lumppuja ja vateja. Katossa koukku, mikä lie.
3) Lehtiä, lehtiä, lehtiä ja vaatimaton laatikollinen käytettyjä (insuliini-) injektioruiskuja. Lovely.

1) Vaan nämä ovat tärkeimmät: Kuiva välikatto, kuivat purut. (ja sitten lisää pulloja, mööpeliä ja toinen (tai kolmas) rukki.
2) Siistit muuraukset hormeissa, ei reikiä, ei valumia, ei haurastumia - ulkopuolisesti ainakaan. On siinä tosin kallellaan lekakin jos tarvitaan.
3) Ja hirret ovat kuivia, puu tervettä. Kaikki hyvin. Ja tuo alempi laukku on ihan varppina Louis Vuittonin tai Chanelin, NOT ;D

Tätä sekalaista elettyjen elämien kerrostumaa lähdetään hetken kuluttua ihmettelemään talolle. Jos vaikka löytyisi pieniä aarteita. Muutakin kuin hiiriä, jätesäkkien ruokaa, kokkotarpeita ja kaatopaikalle viimeiselle matkalle lähtevää roskaa, unohtamatta niitä talon viimeisen asukkaan käyttämiä injektioneuloja.

Auto on lastattu kaikella laastarista eväsleipiin ja koiratkin aavistelevat reissulle pääsyä, joten ei kun menoksi!

Lähtötunnelmissa

Jovelan Johanna

Pääsimme eilen käymään talolla ensimmäistä kertaa aivan kahden. Näimme ensimmäistä kertaa talomme aurinkoisena päivänä. Ilon määrää on vaikea kuvailla. Olemme nähneet talon ainoastaan siten, että siellä on entinen omistaja läsnä ja joka kerta on joko satanut lunta ja/tai taivas on ollut ankean harmaa. Eilen ajoimme talon pihalle häikäisevän auringon paistaessa. Me kaksi ja koirat.

Näky pihalla oli suunnilleen tämä. Kuvat ovat hassusti sinisiä, koska oli niin kirkasta. Reippaat puunkaatajat olivat jo kaataneet kaiken synkentävän ja maata köyhdyttävän jättikuusen. Pian saapumisemme jälkeen kaatui haitallinen mänty.

Eipä aikaakaan kun.. (eikä tuossa ole kaikki pöllipinot)

Yht' äkkiä ennen niin synkänlainen etupihan laita avautui, valo pääsi pihalle vapaasti ja muut puut pääsivät hengittämään. Noita kuvassa näkyviä puita ei ennen nähnyt kunnolla. Sitten saimmekin mielenkiintoista tietoa puut kaataneilta vihersupermiehiltä..

.. tontillamme on meinaan eniten saarnipuuta. 2 koivua, yksi mänty, kaunis pihlaja, tammi, omenapuita, koristepensaita; terttuseljaa, lumipalloheisiä, ruusuja, syreeniä ja jotain, jonka nimeä en muista, mutta puista eniten siis saarnia.

Saarnista tulee itselleni aina mieleen Beatrix Potterintarinoiden kuvitukset. Pidän saarnista tosi paljon. Inhoan kuusia, en piittaa pahemmin männyistäkään, mutta tammet ja saarnit ovat juuri niitä puita, joita laittaisin pihalle jos saisin valita. Saarni on mielenkiintoinen puu monella tapaa ja kertoo siitä, että maa-aines tontilla on ravinteikasta ja hyvää. Talolla on meinaan sekä vanhaa että uutta saarnia, joten se selvästi viihtyy tontilla. Saarnista kerrotaan seuraavaa:

Saarni on Suomen vaateliain jalo lehtipuu, ja se viihtyy vain kaikkein parhaimmissa lehdoissa, sielläkin harvinaisena. Menestyäkseen se tarvitsee syvämultaisen, viljavan ja kalkkiperäisen kasvupaikan, jolla on riittävästi virtaavaa pohjavettä. Saarni voi elää 200 - 300 vuoden ikäiseksi.

Kuvat: free botanical graphics

Jossain vaiheessa tulee vastaan pettymyksiä ja ei toivottuja yllätyksiä, olen siitä ihan varma, mutta toistaiseksi talo on tarjonnut meille pelkkiä iloisia yllätyksiä sekä talossa että puutarhassa. Joskus tuntuu jopa siltä, että tuo talo on oikeasti meidän, että se on aina ollutkin meidän. 120 vuotta sitä on vaan asuttaneet muut. Olen heti kotona tuossa talossa kun pihalle astun. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin tunnen tulleeni kotiin.

Niitä aarteita

Ullakolle ei pakkasen vuoksi menty tutkimusretkelle, mutta isäntä tutki hieman ulkorakennuksia. Kuulostaa hassulle, että ullakolle ei menty kylmän vuoksi, mutta ulkona kuitenkin tongittiin. Se johtuu siitä, että ullakolla menisi aikaa huomattavan pitkään sorteeratessa ensin sitä roskaa huonossa valaistuksessa, kun taas ulkona tutkiminen oli lähinnä kiertelyä romahdusrakennuksissa.

Kuvia ei isäntä ottanut, mutta pihan piilosta löytyi hevoskärryt. Ne tuodaan etupihalle ja niiden sisälle tehdään joku istutus. Emme ole ehtineet tai edes päässeet vielä tutkimaan koko tonttia lumen vuoksi. Tontti on muutenkin sellainen, että se voi kätkeä salaisuuksia. Tontti on meinaan tavallaan kolmiosainen; pihapiiri (talo-verstas-pehtoorin tupa) eli etupiha, puutarha-alue, eli takapiha ja kolmantena talousrakennusalue, jossa on talli, navetta ja kanala. Nämä kaikki kolme aluetta ovat rakennusten erilleen lokeroimia. Esimerkiksi tuonne talli-navetta-kanala -alueelle ei näy suoraan, koska verstasrakennus erottaa alueen etupihasta.

Tallissa oli wanhaa hevostavaraa, länkiä, suitsia, kaikkea sellaista, jota tarvittiin kun oli hevosia. Sitten löytyi juuttisäkkejä, wanhoja työkaluja, kuten kahden miehen parimetrinen saha, kärrynpyörä, mööpeleitä jne.. Eli kaikkea wanhan tilan tavaraa, mitä nyt voi kuvitella tuollaisessa paikassa olevan. Entiset talousrakennukset tyhjennetään heti lumien mentyä. Katot voivat tulla alas koska tahansa ja haudata alleen aarteita.

Ja tällainen vanha ruosteinen pyöräkin odottaa polkijaa. Menopeliksi tuosta ei enää ole, mutta niin kauniisti se on rustiikkinen ruosteineen ja nurpistuneine nahkaistuimineen, että saa pysyvän paikan tuosta Pehtoorin tuvan kivijalasta. Kesällä laitan pyörän tankoon korin ja tarakalle laatikon suloisine kesäkukkaistutuksineen.

Siskoni muisteli kuulleensa joskus, että polkupyörä portin pielessä tarkoittaa, että talossa on isäntä paikalla. Talolla on nyt uusi isäntä. Vanha pyörä saa kertoa siitä, vaikka porttia ei olekaan vielä.

Ja lämpimänäkin pysyttiin. Saimme parilla patterilla, kynttilöillä ja pienellä lämpöpuhaltimella tuvan 14 asteiseksi. Koirilla oli iso peti, huovat ja lämpöpeitto. Kyllä kelpasi olla, suunnitella, kierrellä ja ihastella. Siinä kaiken lomassa joimme ensimmäiset kahvit ja kuumat mehut talossa, josta on tuleva kotimme <3

Otin aika paljon kuvia sisältä nyt kun saimme olla ihan rauhassa ja ajan kanssa talolla. Makuuhuoneesta, eli ruusukammarista ei olekaan ollut näytillä kuvia, koska sinne ei fyysisesti mahtunut kuvaamaan. Salistakaan ei ole montaa kuvaa ollut. Niistä siis tiedossa maistiaisia seuraavaksi, yksi huone kerrallaan. Myös tuvasta napsin kuvia helpottamaan tätä etäsuunnittelua.

Oi mikä päivä! Juuri sellainen, mitä toivoimme ja vielä parempikin. Ensimmäinen listalla ---> (oikea laita) oleva työtehtävä on hoidettu; puita on kaadettu. Huhtikuussa vihersupermiehet tulevat taas ja leikkaavat omenapuut. Kun lumet ovat sulaneet, he aloittavat pensaiden ja ryteikköjen raivaamisen. Tämä projekti on nyt virallisesti alkanut!

Kovin iloisena

Jovelan Johanna

Piirustelin taas kuvankäsittelyohjelmalla summittaista pohjapiirrustusta - tällä kertaa salista ja miten sinne mööpelit aikanaan sijoittuisivat. Lauantaina pyörin innoissani salissa huitoen käsillä joka suuntaan. "Laitetaan sitten se tuonne ja tuonne voitais laittaa se, eikö vaan? Voisko tuohon rakentaa, eikö tuohon sopisi se meidän.." Isäntää taisi naurattaa. Varsinkin kun salin keskelle meinasin pyöreästä pöydästämme asetelmapöytää, joka ei tietenkään ole mitään ilman kukkia! Että kukkia sitten vaan rouvalle kerran viikossa, kiitos ;D

Sali sitten

Salista ei olekaan ennen ollut juurikaan kuvia. Tässäpä niitä sitten olisi vähän joka vinkkelistä katsottuna.

Sali nyt

Ensimmäisissä kuvissa näkyy salin sisääntulo, jonka seinän takana on kylppärille (oikealla kakluunin takana) varattu tila ja ruusukammari (oven vasemmalla puolella). Tuon kakluunin oikealla puolella näkyvälle seinälle, jota vasten nojaa lautoja, tulee arkisto- ja askartelukaappi lattiasta kattoon. Oven vasemmalle puolelle tulee paikka TV.lle ja leffatykin valkokankaalle.

Salin kunnostettava kakluuni. Kakluuni ei ole vinossa oikeasti, kamera oli hassusti kädessä. Kakluunin ja seinän väliseen syvennykseen tulee paikka polttopuille ja tuosta alkavalle seinälle se arkisto- ja askartelukaappi.

Ovelta katsottuna oikea seinä. Takaseinälle tulee divaanit. Ikkunoiden väliin taas tulee 120cm leveä sänky tyynyröykkiöineen ja se toimii siis päiväpetinä/röhnötyspaikkana leffojen katselua varten. Siinä voi myös vieras painaa päänsä tyynyyn kun yökylään meille saapuu.

Osa salin päätyseinää ja keskilattiaa. Tuohon kohtaan päätyseinää tulee divaanit, kuvassa näkyvien kahden ikkunan väliin. Meillä ei ole ollut vuosiin sohvia, ainoastaan yhteen liitettyjä divaaneja. Maksimaalista röhnötysmukavuutta nääs!

Salin vasenta seinää ja toinen puoli päätyseinästä. Tuon vasemmanpuolisen kuvan ikkunan eteen tulee 1,5x1,5m työpöytä, jonka äärellä teen töitä. Oikeanpuolimmaisen kuvan ikkunan vasemmalle puolelle (vieläkö pysytte kärryillä? ;) tulee se kirjastokaappi, jollaista suunnittelimme täällä. Eli, kirjastokaappi tulee ikkunan ja tuon nurkkaa vasten nojaavan mintunvihreän laudan väliin.

Kuten näette, talossa on vielä paljon entisen omistajan tavaraa. Ainoastaan punainen pukeutumispöytä ja keinutuoli jäävät taloon. Muu tavara toivon mukaan poistuu parin seuraavan viikon aikana talosta.

Huomenna laittelen kuvia makuuhuoneesta, eli ruusukammarista, jonne ei ole päässyt ennen edes kuvaamaan. Huone oli niin täynnä tavaraa ennen, että olen saanut ainoastaan kakluunista jonkun kuvan napattua. Tuleva ruusukammarikin tarjosi meille mukavan pikkuyllätyksen rakenteellisesti, joten siitä sitten lisää huomenna.

Energistä alkanutta viikkoa kaikille teille kannustaville ja ihanille lukijoillemme!

Jovelan Johanna

Tuleva makuuhuoneemme, ruusukammari, tarjosi sekin pari kivaa yllätystä lauantaisella käynnillä. Lauantaina pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla tutkimaan huonetta ja sen mittasuhteita. Aikaisemmin huone on ollut suunnilleen pituuteni korkeudelle kasattuja tavararöykkiöitä täynnä. Aimmin pohdimme mahtuuko kammariin ylipäätään parisänkyä, koska huone on alle 3m syvyydeltään ja sen keskiosassa on kakluuni. Ensimmäinen yllätys olikin se, että mahtuu. Ruhtinaallisesti siihen nähden mitä luultiin!

Tässä on kuvakulmaa kammarin ovelta huoneen toiseen päätyyn päin. Syvyys riittää hyvin parisängylle ja leveyskin. Tuossa kuvassa näkyy päällekkäin 2 vanhaa hetekaa, joten tilaa on. Sänky tulee kuvassa aavistuksen verran näkyvän ikkunan eteen. Näissä kuvissa näkyvä ovi vie tupaan ja se laitetaan umpeen.

Näissä kuvissa ollaan edellä mainitun oven edessä napsimassa kuvia vastapäiseen suuntaan. Kiva yllätys nro. 2; kammari on alunperin ollut 2 pientä huonetta, joiden välinen väliseinä on purettu. Saamme siis kammariin "makuuhuonepuolen" ja "pukeutumispuolen" selkeällä jaolla. Molemmissa kuvissa näkyy pieni tynkä vanhaa väliseinää, jonka takana on kakluuni. Väliseinän tynkä rajaa tilan kauniisti ja saa siis ehdottomasti jäädä.

Kakluunin kohdalta menee ovi käytävälle. Ensimmäisen kuvan taustalla näkyy ovi eteiseen. Sen vierellä näkyvä valkoinen seinä tulee jäämään kylpyhuoneen puolelle. Kakkoskuvan kohdalta, huoneen kulmasta alkaa vaatekaappialue, joka päättyy kolmoskuvan ikkunaseinälle. Vaatekaappitilaa siis saamme vajaan 3 metrin pituiselle alueelle.

Edellisessä kuvassa viimeisenä näkyi huoneen vasemmanpuoleinen ikkuna. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy huoneen molempia ikkunoita kaapin molemmin puolin. Tuon kaapin tilalle tulee se ruusun värinen pukeutumispöytä, joka jää taloon. Vasemmanpuolisen ikkunan eteen tulee vastaavasti se ruusunpunainen taloon jäävä keinunojatuoli. Viimeinen kuva voi tuntua oudolta; mitä sitä nyt seinänpätkää kuvaamaan. Meille se kuitenkin on tärkeä. Näemme mittasuhteita. Tuossa meinaan on se väliseinän pätkä oikealla ja pidempi seinä on vapaata tilaa. Siihen tulee aikanaan taso ja piilotettu TV. Tuo kohta sijaitsee vastapäätä sitä kohtaa, johon sänkymme tulee.

Vaihtoehto 2 on se, että sänky tulee tuohon kohtaan siten, että näemme aina ulos ikkunoista. Tämä on vahvasti vaihtoehtona ja sängyn "suunta" jääkin päätettäväksi sitten, kun huone on valmis. Oikea nukkumissuunta tuppaa löytymään itsestään.

Kammarin kaikki seinät tapetoidaan (kaappiseinää ei tapetoida, mutta se pinkopahvitetaan ja maalataan). Paljalle hirrelle ei jää yksikään seinistä tässä huoneessa. Tuo ah-niin-ihana (NOT!) vihreä katto maalataan valkoiseksi.

Ruusukammari sitten

Tässä vielä suunnitelmapohja ruusukammariamme varten. Huoneen mitat ovat hieman alle 3m x hieman yli 5m. Tarkkaa mittausta on ollut vaikeaa tehdä tavarapaljouden vuoksi. Vielä pari viikkoa ja talon pitäisi olla tyhjänä edellisen omistajan tavaroista (hip, hip, hurraa!)

Pohjassa vasemmalla näkyvä x-x-x-x on ovi kammarista tupaan. Tuo ovi tosiaan laitetaan umpeen. Ensin meinasimme, että ovi kammarista käytävälle laitettaisiin umpeen, mutta nyt kun koko tila huoneessa on nähty, tuo ovi todettiin turhaksi.

Huomenna sitten vielä lisäkuvia tuvasta, vinkkelistä jos toisesta ja suunnitelma miten tilan otamme käyttöön.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Tässä on viime lauantain käynnillä otettujen kuvien viimeinen sarja ja samalla myös paikalla tehty suunnitelma siitä, millainen tuvasta aikanaan tulee. Ensin suuntaa-antava pohjasuunnitelma selityksineen:

Pähkinänkuoressa

Komeroon tulee siivousvälineet. Leivinuunin eteen, luukun alle apupöytä, jolle voi laskea uunista tulevat ja sinne menevät ruoat. Apupöydän alle tulee puukorit. Isommassa pantryssä säilytetään kuivaraaka-aineita, joilla täydennetään pikku-pantrykaapin arkivarastoa. Tarjoiluastiakaapissa säilytetään tarjoiluastioiden lisäksi sellaisia astioita, joita ei tarvita päivittäin. Saareke on n. 1,5m syvä ja sen alla on kauttaaltaan säilytystilaa. Saarekkeen päälle tulee 3-pisteinen liesitaso ja sen alle laatikkojääkaapit.

Kalusteet& Pinnat

Kalusteet (tasot, kaapit, saareke ym.) tehdään itse tilan kierrätyspuusta.
Panelointi maalataan pellavamaalilla valkoiseksi.
Puuosat (laatikkopenkit) maalataan pellavamaalilla valkoiseksi ja kannesta harmaaksi.
Hirsien päälle tulee huokolevyä (12mm)
Niiden päälle pinkopahvi ja Lim & Handtryckinperinnetapetti

Kuvasarja tuvasta nyt

Purettava (täysin turha, huonokuntoinen ja tunkkainen SEKÄ vain 20cm syvä) kaappi ja sen edessä purettava laatikkoistuin. Toinen ovista vie makuuhuoneeseen (purettavan kaapin vierestä) ja laitetaan umpeen. Näin saadaan kulmaan tilaa pantrylle (ruokakomero) ja tarjoiluastiakaapille.

Kaikki minkä näet keltaisena, maalataan valkoiseksi ja kaikki mikä on minttua, maalataan harmaaksi. Nuo värit, joita näkee kuvissa, EIvät ole talon alkuperäisiä värejä. Se on jonkun Carl Larssonmainen näkemys tuvasta ja livenä aivan karsea.

Kahden ikkunan seinä, joka alkaa purettavasta kaapista ja päättyy laatikkopenkkeihin ja kulmakaappiin. Tähän kulmakaappinurkkaukseen tulee kuutiomallinen ruokapöytä, jonka ympärille mahtuu 10 ihmistä syömään. Jatko-osalla enemmänkin.

Tuvan päätyseinä. Kuutioruokapöytä tulee keinutuolin kohdille, mutta on tietenkin keinutuolia suurempi. Keittiötila alkaa heti ikkunan jälkeen, eli pieni osa laatikkopenkin päädystä lyhennetään. Ensimmäiseksi ikkunan jälkeen tulee pikku-pantry ja huoneen kulmaan päältä täytettävä pyykkikone.

Yllä mainittu osa tuvasta sijoittuu siis näiden kuvien väliin. Kokonaan paneloidulle seinälle tulee vasemmalta oikealle: pyykinpesukone-lavuaari-astianpesukone-matala taso ikkunan alle (tilaa yrteille yms.) ja viimeiseksi taso päättyen seinään.

Leivinuunipääty. Tuo keltainen panelointi otetaan pois uunin kupeelta, koska se ei siihen kuulu. Tilalle laitetaan takaisin pieni puuliesi, kun sopivan löydämme. Alkuperäisen on joku joskus poistanut. Hieman keskemmälle huonetta kuin missä tuo pöytä on, tulee se saareke.

Leivinuunin eteen tosiaan meinasin laittaa matalan apupöydän, jolle voi laskea uuniin menevät ja sieltä tulevat ruoat tarvittaessa. Pöytä voisi olla pyörillä ja toimia tarvittaessa tarjoilupöytänäkin. Pöydän alle laitetaan pari koria polttopuita varten. Uunin luukusta oikealle on pieni ovi komeromaiseen tilaan, josta näkee ullakolle. Leivinuuni on sieltä tilasta katsottuna ainoastaan hieman tuota uuniluukun päällä olevaa mustaa pyöreää rinkulaa korkeampi. Tila on riittävän suuri siivousvälineiden säilytykseen. Komeron uunin vastakkaiselle seinälle (hirttä) voisi tehdä ohuita hyllyjä, laitella koukkuja ja pidikkeitä, jolloin kaikki olisi kätevästi ja siististi paikoillaan. Komerossa on valokin!

Sähkömiestä kaivataan!

Kuten kuvista näkee, taloon pitää kutsua sähkömies. Pistokepaikkoja on kovin erikoisissa paikoissa ja johdot seilaavat miten sattuu. Sinällään sähköt ovat uudet, kuten sähkökeskuskin, joka sijaitsee kätevästi juuri keittiötasoseinän toisella puolella talon ulkoseinässä. Hellaa varten voimajohdon saa pienellä vaivalla sisälle lattian kautta suoraan saarekkeeseen ja saarekkeeseen saadaan useampi pistokepaikka kaikille tarvittaville laitteille, joista tärkeimpiä on tietenkin ne laatikkojäälaapit.

Muutenkin yritämme pohtia tarkkaan mitä toimia missäkin kohdassa luontevasti tehdään ja pyytää sitten kerralla laittamaan pistokkeita juuri niihin kohtiin sen sijaan, että toimet määräytyisivät sen mukaan, missä niitä pistokkeiden sijainnin vuoksi ylipäätään voi tehdä.

Noin! Näillä mennään. Pari viikkoa ja talon pitäisi olla tyhjänä edellisen omistajan tavaroista.

Seuraavaksi sitten aloittelemaan rakennuksen, tuvan, salin ja kammarin remonttia. Valmista tulee kun tulee. Seuraavalla kerralla puramme ne tuvasta purettavat jutut ja sitten pääsemmekin itse asiaan. Toukokuussa on tiedossa kivijalan ja itse rakennuksen korjailua lumien mentyä ja sään toivottavasti lämmettyä.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Miten ihanaa onkaan herätä auringon säteisiin sinisen taivaan alla! Päivien alku tuntuu ihan erilaiselta kun aurinko paistaa sen sijaan, että ikkunan takaa näkyy pimeä piha. Meillä on sänky nykykodissa ison ikkunan alla, joten heräämme tälläisinä päivinä kirjaimellisesti taivaan alla!

Postailin alkukuusta ideoita porstuaa, eli eteistä ajatellen. Ajattelin jatkaa sitä.

Porstuassahan yleisvärimailmaksi on tulossa maanläheiset sävyt; valkoinen, harmaa ja hiekka. Yleensä tykkään laittaa kotona yhden vaihtosävyn piristeeksi kuhunkin huoneeseen. Joskus vaihtosävy on vaan yhden vuodenajan, joskus viihtyy parikin vuotta. Olen pidemmän aikaa huokaillut ihastuksesta aina kun näen kunnon keltaisella piristettyjä sisustusratkaisuja. Eilen sitten melkein hihkuin ilosta kun näin SuperSannan Riuttala Old Schoolin blogissa juuri sitä samaa tapettia seinälle laitettuna, jonka näytepala tuli meille viime viikolla. Keltakuume on alkanut!

Isälläni oli aikoinaan ihanan keltainen Kuplavolkkari, jolla reissasimme maita ja mantuja. Porstuan lisävärin idea tulee siis lapsuuden autosta ja tilan runsaan lintukannan talitinteistä, joka on lempilintuni jos joku pitäisi valita.

1) Kankaassa on kaunis lintukuvitus. Sopisi eteisen penkin tyynyihin. Vaihtoehtona 2 teen kuvasiirtona pari tinttiä istuintyynyyn. 2) Raikas keltaraidallinen matto. 3) Ikean metallisaavi - näitä tulee meille muutama lajittelua varten (pullot, paperit jne). Chick-a-Dee -palovaroitin, jonka voisi maalata..

Alla:

1) Pip Studion tapetti, jota ei käytetä koko seinään. Sen sijaan tehdään taidenäyttelytyyppisesti huokolevystä tai vaneerista pohja, jolle tapetti kiinnitetään. Tapettilevy kiinnitetään seinään siten, ettei levy ole seinässä kiinni. 2) Keltaiseksi maalattu puuovi (komeromme ovi, ehkä?) 3) Lopuksi kiva idea, jossa on käytetty perussäilykepurkkeja ja Colman's sinappijauhepurkkeja. Eteisen pöydälle/tasolle kertyy aina kaikkea; aurinkolaseja, taskulamppuja, kyniä, kuitteja, sitä ja tätä ja varsinkin kaikkea sitä, mikä sattuu olemaan kädessä kun tulee hetkeksi sisälle. Tuollaisella pikkujutulla saisi eteiseen piristävää pikkusäilytystilaa - ehkäpä kiinnitettynä siihen tapettipaneeliin?

Keltaiset piristykset asettuisivat porstuaan sisäänkäynnin luo. Näin tila pysyisi edelleen rauhallisena. Rinnalla vielä tuon muun osan somistusideaa edellisestä postauksesta.

Koska mieli muuttuu ja välillä haluaa vaihtaa sisustuksessa väriä, mitkään näistä ei ole suurella vaivalla muutettavia. Paneelin voi kääntää ympäri ja tapetoida toiselta puolelta uudelleen, tyynyjen kuosin voi vaihtaa, purkkien sijaan laittaa pieniä koreja tai ämpäreitä jne..

Ideakuvat valmistajan tai ellei toisin mainita: Pinterest

Huomasitteko muuten eilen, että Iltasanomien pääsivu hehkutti talven selän pian taittuvan ja keväästä tulevan poikkeuksellisen lämmin? Sääihmiset ennustelivat kevään käynnistymistä kunnolla ensi viikon jälkeen ja huhti- toukokuusta tulevan normaalia lämpimämpiä.

Jees pliis sille!

Jovelan Johanna

Hyvää huomenta! Täällä varhainen lintu, jonka uni livahti karkuun! Erinomaisen hyvä aika tallentaa taas suunnitelmia tänne. Olen kuitenkin kuormittanut teitä jos millä sisäkuvilla, joten tällä postauksella mennään hetkeksi pihalle. Lauantainahan kävi ilmi, että:

a) tontin maa on ravinteikasta ja erittäin hyvää (koska saarnit viihtyvät)
b) juuri, (presiis) sellainen keittiöpuutarha, jollaisesta olen haaveillut koko ajan, mahtuu takapihalle! Vihersupermiehet vaan tekevät pienen alkuraivauksen ja pläntti on valmis kesälle 2014, jolloin alamme kasvattaa sitä syötävää itse. Toki pitää tila sitten rajata, tehdä pohjatyöt, kasata laatikot kasvatettaville, istuttaa, kasvattaa ja hoitaa sitä kaikkea, mutta ainakaan mittasuhteiden kanssa ei tule ongelmia. Lisäbonuksena tuvan ikkunoista näkee suoraan tulevalle keittiöpuutarhalle. Parhautta!

Tällaisia suunnitelmia meillä on:

Huomaa tuo hauska idea kuvassa; viinilasi taimisuojaksi ruukkuun. Tämän testaan jo tänään. Olemme pian lähdössä työparini kanssa pienelle shoppailukierrokselle ja Ikeasta voisi ottaa muutaman halpisviinilasin tuohon käyttöön.

Pari sanaa omavaraisuudesta

Kun sitten muutamme taloon, alkaa uusi jakso elämässämme ja yhtenä tarkoituksena on pyrkiä omavaraisempaan elämään. Omavaraisempaan, ei omavaraiseen. Tuossa on vissi ero. Emme edes kuvittele kykenevämme tuottamaan kaikkea mitä tarvitsemme tai mielimme, mutta pyrimme kykenemään tuottamaan osan kuluttamastamme itse.

Jovelaan tulee muutama kana, pari vuohta juustomaitoa varten ja sitten kasvimaa. Tulemme myös kokeilemaan ruokaetanoiden kasvatusta ja ehkäpä mehiläisten hoitoakin jossain vaiheessa. Kokeilemme ja tutkimme mihin pystymme. Se mihin emme pysty, emmekä kokeile, on kasvattaa esimerkiksi sika, teurastaa ja syödä se. Ei onnistu, ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta. Kiinnymme niin eläimiin, että syömättä jäisi jos pitäisi omaa pikku-possua pataan laittaa. Lihat ostamme suoraan lähitilalta, jossa eläimillä on ollut kunnolliset oltavat. Kaupan lihoille olemme jo jonkin aikaa sanoneet ei kiitos.

Isäntä vaihtaa leipätyön käsityöyrittäjyyteen ja itse jatkan vanhaan malliin pienyrittäjänä. Kasvatamme, leivomme ja teemme itsellemme kaikkea juustoista saippuoihin ja siideristä säilykkeisiin. Osa sähköstä tuotetaan aurinkoenergiana ja taloa lämmitetään pääasiassa (ei ainoastaan) puulla. Aiomme elää taloa, emme ainoastaan asua siellä viettäen 1/3 tai 1/2 ajasta muualla hankkimassa elantoa. Meille downshiftaus ei ole yhteiskunnan eläteiksi heittäytymistä (jollaiseksi tietämättömät downshiftauksen usein mieltävät), vaan asioiden priorisointia, omaehtoisempaa elämistä ja elämän meille tärkeiden asioiden vaalimista myös ajallisesti.

Tämän blogin nimi muuten on Jovelan talopäiväkirja siksi, että yritän talolle muutettuamme pitää ainakin yhden vuoden talopäiväkirjaa, josta voi halutessaan seurata millaista elämää tarjoaa toisenlainen vaihtoehto, kun vaihtajina on 2 kaupunkilaista! Syteen tai saveen, tämä homma katsotaan loppuun saakka ja periksi ei ihan pienistä anneta! Toiset lähtevät reppumatkalle maailman halki, me lähdemme taloon.

Vinkki!

Löysin kivan sivuston, joka tarjoaa vintage-kuvia omaan käyttöön ilmaiseksi. Napsin heti kuvia vihanneksista ja muista puutarhan tulevista/olevista antimista. Muokkailen kuvia tarpeisiimme sopiviksi ja tulostan niitä paperille ja tarra-arkeille. Tarrat tulevat mm. siemenpusseja varten. Kuivatamme siis itse siemeniä kaikesta mistä saamme satoa onnistumaan, jotta saamme seuraavalle vuodelle siemeniä. Osa tarroista menee pakastepussien/säilöntäpurkkien päälle etiketeiksi kertomaan mitä sisällön suhteen on odotettavissa. Paperille tulostettuja laminoin laminointikoneellani ja teen niistä puutarhaan istutuskepit.

Lisäksi pitää alkaa tekemään olut- ja siiderietikettejä, sillä Jovelan talolla tehdään molempia juomia jo tänä keväänä. Talon omia oluita ja siidereitä tulee kanssamme tekemään asiaan vuosien ajan perehtynyt ystävämme, jota kutsumme jo leikkimielisesti Jovelan Pehtooriksi.

Vintage-kuvia löytyy www.vintageprintable.com josta nämä kuvat ovat. Löysin samaiselta sivustolta useammakin kuvan ihan muista aiheista, joista sitten tässä kevään aikana teen muutaman tuunauksen.

Ensi viikosta alkaen on tiedossa useampikin tuunaus- ja näpertelyprojekti, sillä teemme lamput kuistille, teen kolmea erilaista saippuaa, teemme toimistoon säilytysratkaisun (ei puulaatikoista ;D) ja teen muutaman kuvasiirtotuunauksen. Tervetuloa vaan virtuaalisesti ihmettelemään mitä Jovelassa häärätään (ja meneekö kuten Strömsössä vai kuten realityohjelmissa = kirosanoja ja noloja tilanteita).

Riemuja tarjoilevaa viikonloppua teille kaikille kultaisille <3 Tämä lähtee tuossa ysin maissa ystävän kanssa viettämään shoppailupäivää ja yhteistä lounashetkeä.

Jovelan Johanna

Vihdoinkin pääsin tekemään niitä lintutauluja porstuaan, joista aiemmin kerroin porstuasuunnitelmissa. Pelastin kerran roskikseen matkalla olleen Valitut Palat Lintukirjan, jossa on mielestäni kaunis kuvitus. Kaikki kuvat ovat luontotaiteilijoiden maalaamia. Nykyään kai kirjojen kuvituksissa suositaan valokuvia. Noh, joka tapauksessa ostin eilen Ikeasta Söndrum -raameja, joiden helminauhamainen koristereuna on kaunis. Raameja on neljää eri kokoa (löysin vain kolmea eilen) ja hinnat 4.99-7.99€.

Sitten sommittelemaan. Ideana oli valita tilalla pörrääviä lintuja raameihin. Ajattelin tekeväni nuo nopeasti, mutta enpäs ollutkaan ottanut huomioon noita tekstejä. Piti löytää kuvat, joissa linnun nimi mahtuu linnun kanssa raameihin. Aina kuva ei ollut mitallisesti sopiva raameihin. Tuossa kirjassa ei ole puhtaan valkoiset sivut, joten mitallisesti vajaat kuvat olisivat näyttäneet ärsyttäviltä valkoista taustapaperia vasten.

Jouduin kahlaamaan kirjan läpi useaan kertaan, hieman leikkelemään ja liimailemaankin, kun parille raamille kirjan sivut olivat liian kapeita tai lintua esittelevä teksti alkoi liian läheltä linnun kuvaa. Satakielikuvan paikkailin yhtenäiseksi liimaamalla kuvan alle satakielen laulun nuotit.

Valmista! Nämä muuttolinnut ovat nyt valmiita muuttoon. Myöhemmin saavat pari kaveriakin mukaansa. Kauniita kuvia, eikö vaan?

Ihan oikeitakin muuttolintuja on jo nähty. Kiuruhavaintoja on tehty jo muutama ja eikös perinnelorussa sanota: "Kuu kiurusta kesään." Olisikohan ennusteet poikkeuksellisen lämpimästä keväästä ihan tottakin?

Kaunista lauantaita toivottelee

Jovelan Johanna

Oi suloinen sunnuntai! Täällä on puuhailtu lauantaina kovasti. Yhdessä tekeminen on vaan niin mukavaa ja tällaisia pieniä tuunauksia tekee käden käänteessä. Ensimmäinen kotitekoinen voikin on tulossa, mutta vielä ei tiedä onnistuiko se. Jänskää!

Eilen kuitenkin isäntä teki Ikean Skrurar -nimisistä metalliruukuista kuistillemme ne lamput <3 Vaikka kuisti on pieni (ks. kuva - vasen yläkulma kuvasarjassa), siinä on kaksi ikkunaa molemmin puolin kuistia, joten jokainen ikkuna saa oman lamppunsa. Neljä lamppua ikkunoilla on kätevä myös siinä mielessä, että vähäisen luonnonvalon aikaan lamput voi vaihtaa kasvilamppuihin, jolloin kuistilla voi esikasvattaa taimia.

Siispä, Skrurar -ruukut ja Hemma -ripustinsarja, porakone ja johdon läpivienti ruukkuun. Muutaman minuutin homma..

.. Valmista! Pienen kuistin hieman romanttiseen mielikuvamaailmaan sopii herkkä pitsikuviointi. Nyt meillä on kuistille juuri sopivat ikkunalamput..

.. varsinkin, kun ikkunalaudoille tulee rivi tuon saman sarjan pienempiä ruukkuja, joissa kuistia kaunistavat kukat saavat asustella. Talvella ruukuissa elää tuli kynttilöiden muodossa.

alimman kuvasarjan kuvat: Ikea

Kunhan kuisti kunnostetaan, kutsumme sähkömiehen talolle tekemään tarvittavat kytkennät. Samalla sähkäri saa laittaa ulkovalot kuntoon. Nyt siellä on yksi ruma lamppu ja sen rikkinäinen pari. Hirveät muovista tehdyt lamput saavat lähdöt ja tilalle tulee tällaisetperinteiset tallilamput.

Sitten tilasin adainasta eli sisustuskankaiden verkkokauppa Ada&Ina:sta kolmen kankaan näytepalat, joista kuva alla. Tuo Ada&Ina kehuu myyvänsä "laadukkaita, luonnonkuiduista valmistetttuja kankaita." Mielellään sellaisiin pistää pari killinkiä enemmän halpakankaan sijaan, jos ne sitten tosiaan kestävät kunnolla. Samasta paikasta saa ostaa myös talvivuorikangasta verhoihin. Se on hyvä idea. Paksummat verhot talvisin vähentää vetoa ja kylmyyttä vanhassa talossa.

Ajattelin, että tuo ensimmäinen ja keskimmäinen kangas voisi olla kiva kuistin laatikkopenkkien istuinpatjassa, eli toinen alla, toinen päällä. Istuinpatjaa voisi sitten kääntää jos haluaa vaihtelua. Kolmannen kuvan hillitty raitakangas voisi sopia tuvan laatikkopenkkien istuinpatjaan. Keittiössä on aina niin paljon kaikkea muutenkin, että pidän tekstiilit mielellään neutraaleina. Verhot meillä on melkein aina valkoisia, mutta istuma-alustassa se ei ole hyvä idea.

Ja nyt sen voin kimppuun! Sen jälkeen puuhaillaan Orava Otuksen häkissä ja tehdään seuraava vaihe mystiselle toimistosäilytyssysteemille, jonka paljastan vasta sitten kun se on kokonaan valmis.

Huomenna olisi tarjolla vielä lisää viikonlopun pienten puuhien tuloksia. Me ollaan oltu kovasti puuhakkaita täällä Jovelassa. Leppoisaa sunnuntaita jokaiselle :)

Jovelan Johanna

Perjantain puutarhasuunnitelmapostauksessa näkyi VintagePrintable.comista lainattu kuva, jossa viinilasi oli laitettu ylösalaisin kasvatusruukun suojaksi. Vaikka keittiöpuutarhaa meille tehdään vasta 2014, pitää saada jotain pientä tällekin kesälle kasvattaa. Tykästyin tuohon viinilasi-ideaan niin paljon että ostin perjantain shoppailureissulta 2 pakettia Ikean Barsk viinilaseja (2,99/4kpl), jotka Ikean laseista sopivat mielestäni parhaiten tähän käyttöön.

Hyvin toimii kalliiden lasikupujen korvikkeena, eivätkä ole ollenkaan hassumman näköisiäkään noin. Vai mitä mieltä olette? Näissä kuvissa lasit ovat pelkissä paperimassaruukuissa.

Samalla pääsi yksi puulaatikoistakin hyötykäyttöön. Niillä tuntuu olevan loputon määrä erilaisia käyttökohteita. Ehdottomasti yksi parhaimmista ostoksista ikinä!

Itkupotkuraivarit

Vilkaisin illalla sääennusteita. Ei hyvä. Kireät pakkaset näyttävät sittenkin jatkuvan edelleen ainakin pari viikkoa ja nyt meteorologit ovatkin sitä mieltä, ettei kevättä ole vielä näkyvissäkään. Lisää pakkasia, lisää lunta. Tältä näyttää ensi viikon sää meillä nykykodissa, eikä talolla ole yhtään lämpimämpää tiedossa. Ainoastaan pakkasta ja lisää lunta.

Kuvakaappaus: Iltasanomat/Sää

Joku lohtu sentään noiden aurinkojen myötä, mutta keskiviikkona ja torstaina voi kyllä potuttaa. "Me emme ole huvittuneita" voisi sanoa, kuten Kuningatar Victoria aikoinaan. Tjaah, siirrytään iloisempiin asioihin..

Kotivoita

Koti omavaraistaloutta -blogia pitävä Haplo postaili jokunen aika sitten jutun heidän tekemästään voista. Kiinnostuin asiasta kovasti ja päätimme mekin kokeilla miten kotivoi onnistuu. Rakastuin meinaan kuusenkerkkävoin raikkaseen makuun helmikuussa. Olimme viettämässä äitini ympäripyöreitä helsinkiläisessä Savotta -ravintolassa, jonka repertuaariin tuo kuusenkerkkävoi kuuluu. Mitä herkkua! Siispä opettelemaan voin valmistusta, jotta toukokuussa saamme nauttia tuosta mainiosta herkusta (~~jos ylipäätään tällä jääkaudella kuuset pääsevät kerkkiä puskemaan. Vali, vali)~~.

Haplon ohjeessa kermaseosta käännellään aluksi purkissa kuten tiimalasin hiekkaa, mutta löysin myös ohjeita, joissa voi muodostuu sähkövispilällä.

1) Litra kuohukermaa (viimeisen päiväyksen kermat käyvät hyvin) ja 1 rkl piimää sekä hieman suolaa lasipurkkiin. Purkki saa olla yön yli huoneen lämmössä. 2) n. 2h ennen vatkaamista purkki laitetaan jääkaappiin, jonka jälkeen kerma-piimäseosta vatkataan.. 3) .. kunnes voi ja hera erottuvat. 4) Muotoilin voin palloksi ja puristelin ylimääräistä heraa pois. Voipallo huuhdellaan kunnes vesi on kirkasta. 5) Latoin voipallon juustomuottiin, mutta muukin käy. 6) Voi säilyy kuulema noin viikon jääkaapissa ja sen voi pakastaa.

Jonain päivänä, toivon mukaan, voi syntyy meillä omien vuohien maidosta.

Maku?

Aivan järisyttävän hyvää! Suosittelen! Kuvittelen jo tätä voita uusien perinoiden kanssa tai erilaisilla mausteilla maustettuna grillipihvien kaverina ja tietenkin sitä kuusenkerkkävoita täytyy päästä tekemään loppukeväästä, kun on taas kerkkien aika.

Näin se viikko taas käynnistyi. Lauantaina on tiedossa reissu talolle, jota tietenkin odotellaan jo kovasti. Talolla tapahtuu muutos, josta kerron huomisen postauksessa. Lauantaita ennen nautitaan arkisista päivistä ja pienistä puuhista. Meinaan tehdä tässä viikolla mm. saippuoita jos vaan aineet joutavat perille ennen viikonloppua. Sunnuntaina taas lähiperheen naiskööri lähtee kuuntelemaan äitini lempipoikabändiä ;D eli Il Divoa. Konserttikäynnit ovat meillä jo pieni traditio. Nyt on vuorossa kolmas konsertti ja mukaan lähtee myös siskoni ja Umlau-tädiksi hassujen sattumien vuoksi ristimäni sukulainen. Naisenergiaa poikabändikeikalla! Superia!

Mukavaa arkea sinulle!

Jovelan Johanna

Talosuunnitelmissamme on yksi juttu, jota olemme pohtineet niin monelta kantilta, että voisimme milloin tahansa mennä väittelemään kakka-asioiden tohtoriksi. Juuri niin, vessasta tässä puhutaan ja nyt se tulee taloon. Ensi lauantaina tarkalleen - se pönttö meinaan ja plörölle päästään jo huhtikuussa tarpeen ilmaantuessa.

Aloitetaan sillä, että meille ei tule perinteistä vesivessaa, mutta talven jäädyttämässä kopissa emme meinaa tutista, saati istua tarpeillamme huitoen hyttysiä irti nahasta. Ratkaisun pitäisi siis olla sisätilassa, nykymukavuuksia vastaava, hajuton, minimaalisen ällöttävä huoltaa ja mielellään vielä edullinen sekä hankkia, asentaa että käyttää. Paljon vaatimuksia pöntölle!

kuvat: Pinterest

On mistä valita

Vedettömien vessojen valikoimat ovat mukavan laajat, jokaiseen tarpeeseen löytyy sopiva käymälä. Katselimme alunperin seinään kiinnitettävää mallia ulkomailta, mutta sen käyttöominaisuudet oli haukuttu niin perusteellisesti, että luovuimme ko. mallista.

Olemme harkinneet kaikkea mahdollista, myös niitä malleja, joissa hyyskä polttaa jätökset sähköistetyssä polttolassaan jättäen jäljelle vain hieman tuhkaa. Sinällään tuo on hyvä idea ja hyvän idean kohdalla olisin itse ollut valmis tinkimään siitä, että sähkökäymälöiden ulkonäkö on makuuni hieman klohmu. Mutta, sitten tullaan syyhyn miksi meille ei tule sähkökakkalaa: sen käyttö tuntuu kalliilta. Infernomaisen kuumuuden saavuttamiseksi pönttö syö melkoisesti sähköä. Lisäksi aina, ihan joka kerran vessaa käytettäessä pönttöön tulee vaihtaa uusi keräyspussi. Me asumme talolla 24/7. Ei tunnu kovinkaan fiksulta laittaa monta kertaa päivässä pönttöön pusseja, jotka kustantavat 11-24 snt kipale! Sitäpaitsi, suhtaudumme hieman varauksella tällaisiin tuotteisiin, jotka toimiakseen tarvitsevat päivittäin oheistuotteita. Nykyään firmoja tulee ja menee. Kivahan se on olla kolmen tonnin hintaisen polttokäymälän kanssa lirissä jos valmistaja lopettaa leikin kesken. Kahvisuodattimilla ei taideta ihan samalle käyttömukavuusasteelle päästä jos pussien valmistus lakkaa. Kaverivalmistajan pussit eivät tietenkään käy kun kaverivalmistajan kakkagrilleihin. Ja kyllä noiden pussien hinta on se arkkunaula meille. Samoin tein voisi heittää joka vessakäynnillä kolikon viemäriin. Ehei..

Meidän valinta

Me valitsimme sitten Separett -merkkisen käymälän, jonka käyttäjäkokemukset ovat olleet hyviä ja tuotteelle luvataan sama mukavuus kuin kotona. Olemme itse myös käyttäneet tuota käymälää kahdella lomalla ja se tosiaan muistutti normaalia vessaa niin paljon, että sitä unohti koko asian ja tarpeilla käytyään yritti aina vetää vessan. Tuo Separett 9000 on hajuton, sillä on rajoittamaton kapasiteetti ja se toimii kaikissa lämpötiloissa. Laitteella on lisäksi 5 vuoden takuu.

Tuota vessaa on helppo huoltaa. Homma ei ole oikeastaan sen kuvottavampaa kuin vaippapussin pois heittäminen. Jätökset eivät myöskään tervehdi pöntön kannen nostajaa, sillä varsinainen säiliö aukeaa vasta kun pöntölle istuu. Virtsa menee erotteluputkea pitkin erilliseen säiliöön, jossa se laimentuu 1:9 veden kanssa. Tuota vettä voi käyttää ravinteikkaaseen kasvien lannoitukseen ja maaperä ylipäätään kiittelee saadessaan fosforia kierrätykseen. Fosforihan on globaalisti nousemassa yhtä suureksi ongelmaksi kuin öljy. Ensimmäinen loppuu ennen toista, koska fosforia ei enää kierrätetä takaisin.

Isommat jätökset sitten menevät biopussilla vuorattuun säiliöön, jossa on ilmastointi. Haisulit katoavat ulkoilmaan. Kun säiliö on riittävän täysi, sen päälle laitetaan kansi, säiliö otetaan ulos ja pussi heitetään kompostiin. Tuon hankalampaa homma ei ole.

Virtsankeräyssäiliö on kätevä. Se kytketään puutarhaletkuun, jolloin ravinteikkaat laimennokset voi ruiskuttaa kukkien ja kasvien iloksi.

Säästämme myös vinon pinon rahaa, kun kylppäriin ei tarvitse tehdä kalliita jäteviemäröintejä, pihalle ei tarvitse kaivaa lietetankkia ja näin ollen sitä ei tarvitse myöskään tyhjennyttää jne. Kunigaskuluttaja teki kompaktin vertailevan jutun tästä säästönäkökulmasta ja sen voi lukea täällä. Lisäksi ostamme tuon Separettin Baukkarin tarjouksesta (595,-), joten siinäkin säästämme hieman rahaa.

Tässä vielä tuon mallin asennusvideo lähinnä talteen meille itsellemme.

Noin, nyt on tämäkin asia ratkaistu, Houston, meillä on kakkala!

Tärkeä asia näin tasa-arvon päivänä

Susannan työhuoneen Susannalla on tärkeää asiaa. Kurkkaattehan Susannan blogiin täällä.

Jovelan Johanna

Hih, mikä aloitus! Viranomaiset lienevät jo ovella sormet heristen.

Mainitsin aiemmin, että Jovelassa aloitetaan omien oluiden ja siiderien valmistus jo tässä keväällä, jotta saamme itse tehtyä juotavaa kesäksi. Olenkin nyt poistellut lasisista Cokispulloista etikettejä (pidän niiden pullojen muodosta) ja samalla otin etiketit pois viime kesänä Tanskasta tuoduista lasiolutpulloista. Toimme siis oluet autolla mukanamme oluineen kaikkineen niiden pullojen vuoksi. Pidän pullojen pitkäkaulaisesta muodosta. Hieman on erikoiset matkamuistot meillä, mutta ajatus oli kauaskantoinen. Ne tuotiin juuri tätä käyttöä varten, vaikka talosta ei ollut vielä tietoakaan.

Etikettejä

Nykertelin uusia etikettipohjia viimeistelemättömiksi raakaversioiksi. Mallailin hieman ja leikittein malleilla. Etikettien pohjana käytin Far far Hillin ilmaisia vintage-etikettipohjia, joita voi ladata täältä. Tämä on vasta raakavedos. Nykertelen sitten lähempänä juomien valmistusta etiketitkin valmiiksi.

Puulaatikoita, taas

Niin, ne sopivat nyt tähänkin ideaan niin hyvin! Laatikot tulevat riviin tupaan rakennettavan ruokakomeron lattiatasolle ja näkyvät sieltä mukavasti lasiovien takaa.

Tein laatikoiden kylkiin vielä puumassakirjaimista juomien nimet ja siinä meillä on sitten ruokakomeroa varten valmiit olut- ja siideripullolaatikot pulloineen. Kuusenkerkkäjuomaa ja muita juomia varten teen vielä yhdet laatikot. Pitää vaan miettiä mitä laatikon kylkeen laitetaan. Noin pitkä sana ei siihen mahdu. Ehkä laitan siihen jotain "eliksiiri" tai vastaavaa, sillä onhan nuo luonnonjuomat melkoisia eliksiirejä ;)

Ensimmäiset pikkupanimomme juomat ovat Talon Lager-tyyppinen kuusenkerkkäolut ja vanilja-omenasiideri. Niiden pohjana on valmisuutteet, mutta niihin tulee omat lisät ja jo loppukesästä päästään tekemään omista omenoista siideriä. Ihan kunnon siideriä, ei limonadityyppistä juomaa. Myöhemmin siiderit valmistetaan siis omista ompuista ja mansikoista. Kesällä kesäisiä makuja ja talveksi karamelliomenaista siideriä kanelilla ja talvisilla mausteilla. Keväämmällä, joskus toukokuussa teen myös kuusenkerkkäjuomaa. Se vastaa tyypiltään Louhisaaren juomaa, eli Marskinjuomaa.

Kerron sitten aikanaan satsien valmistuttua millaisia niistä tuli.

Panimomestarin oppityttönä

Jovelan Johanna

Jäin eilen miettimään ollaanko me jotenkin vinkshtaneita sitä itse tajuamatta? ;D Niin moni teistä kommentoijista on hämmästellyt viime aikoina meidän ajankäyttöä ja puuhaintoa.

Me ollaan ihan normaalia työpäivää tekevä pariskunta. Minä meistä se, joka tekee usein normaalia työpäivää pidempää päivää. Ihan normaalisti me kuitenkin hoidetaan ruoat, pyykit, siivoamiset ja elämän muut arkiset askareet. Tai siis meille normaalilla tavalla. Meillä molemmat tekee kaikkea, yhdessä ja erikseen, kumpi paremmin ehtii. Toisaalta me ei esimerkiksi juuri koskaan katsota telkkua silloin kun ne ohjelmat tulee. Saatetaan sitten katsoa mielenkiintoisia juttuja köntässä esmes areenasta kun siltä tuntuu.

Puuhat päivisin

Nämä jutut, mitä täällä blogissa on, vie päivästä noin tunnin, postauksen kasaaminen ehkä puolisen tuntia. Ei sen enempää. Kirjottelen juttuja usein iltaisin ja laitan julkaisuun aamuksi. Joskus teemme kahta tai kolmeakin juttua samaan aikaan. Yksi kuivuu, toinen odottaa syrjemmällä seuraavaa osaa, kolmanteen juttuun ehkä mies kiinnittelee jotain. Napsin kuvat kerralla niistä mitä on valmiiksi saatu ja postailen juttuja sitten kun tekee mieli postata juuri se juttu. Tälläkin hetkellä (kun nakuttelen tätä) meillä on kovettumassa saippuoita, jotka tein sillä aikaa kun mies laittoi pyttipannua. Isäntä ruuvaa arkistointijärjestelmään viimeisiä kiinnikkeitä ja minä kirjoittelen tätä. Maalailin myös korostuksia yksiin metallikoukkuihin, jotka tulevat talon eteisen naulakoksi. Niiden kuivuessa jatkoin taas töitäni ja niitä teen vielä tässä illalla hetken, kun saan tämän kirjoitetuksi.

Haaste & Arvonta

Näillä puheilla haastan jokaisen blogimme lukijan miettimään omaa ajankäyttöä ja jakamaan yhden arkipäivän elämästään muiden kanssa. Kirjoitan myös itse vastaavan ensi viikolla.

Omaa ajankäyttöä kannattaa pohtia aina välillä. Helposti sitä tulee jäätyä samaan uraan kiinni oli se sitten kotona, koulussa harrastuksissa tai työssä, tehden tai mitään tekemättä. Päivät soljuvat samankaltaisina edellisestä seuraavaan ja kaikki toiveet ladataan viikoloppuun.

Olen itse lähtenyt vasta vuosi sitten muuttamaan oman ajankäyttöni radikaalisti. Taustalla on uraputkea ja sen jälkeen yrittäjyyden alkutaipaleen parivuotinen "16h/vrk duunia on arkesi" ja loppuaika unta. Se oli tietoinen valinta matkalla kohti taloa, mutta samalla se sai oikeasti pohtimaan itselle riittävän tyydyttävän ajankäytön tarpeellisuutta sekä henkilökohtaisena että parisuhteelle tärkeänä asiana. Mitä me teemme ajallamme, mitä haluaisimme tehdä?

Olisi mahtavaa saada lukea muiden bloggaajien yhden arkipäivän tarina! Mitä teille kuuluu ja miten päivänne kuluu!

Niin se palkinto..

Edellisessä arvonnassa oli ylläripalkinto (lyhty, hyasintin sipuleita ja maalaispuodin nekkuja) ja sen linjan pidän nytkin. Paljastan ainoastaan, että se liittyy tavalla tai toisella ajankäyttöön, mukaan tulee taas maalaispuodin herkkua, mutta en paljasta mitä ja vielä pala keskiviikkona tekemääni vanilja-ruususaippuaa, jonka tuoksuu tuolla työhuoneessani parhaillaan. Pistetään osallistumisaikaa vaikkapa ensi viikon sunnuntaille saakka (31.3), jollloin siirrytään kesäaikaan! Voin sitten sopivasti aprillata voittajan 1.4 ;D

Arvontaan osallistuvat kaikki, jotka kirjoittavat blogiinsa postauksen "Päivä arkeani" ja vinkkaavat sitä mulle täällä. Siis ihan siltä varalta, että en jostain syystä huomaisi sitä itse. Jos laimennat omaa voittomahdollisuuttasi juoruamalla samalla Jovelan arvonnasta, saat lisäarvan kompensaationa.

Tämä haaste lähtee kaikille blogini lukijoille ja oman blogilukulistani bloggaajille, aivan erityisesti siis:

Crafter's Daily
Haikaranpesä kodiksi
Hallatar
Hyvä mieli
höttiäisen höpötelmiä
Keskellä Kellarimäkeä
Koivu ja tähti
Maitolaiturilla
Meiän Kaksfooninkinen
Peltotien päässä
periferia
Piece by Piece
Punainen pikkutalo
punatukka
Puusuutari
Päivänpesän elämää
Riuttala Old School
Ruostetta ja Pitsiunelmia
S A A R I S T O H U V I L A
Saariston kasvatti
Siellä missä sydän...
Silkkiä Samettia
SisustEllen
Sisustusta Sydämellä
suden jälkiä ja kouristuksia
Susannan Työhuone - päiväkirja vanhalta rautati...
Täyttä elämää
Vaaleanpunaisia unelmia...
Vanha Torppa
VaniljaHouse
Vaniljan valkoista
Villa Brickyard
Villa Idur
Villa Päivärinne
Villa Ruusukumpu
Villapulla
Villi Varpunen

Toinen arvonta

Villa Idurissa on myös menossa arvonta. Kannattaapi kokeilla onneaan myös Idurin arvonnassa, jossa on kivat palkinnot tarjolla. villaidur.blogspot.fi

Pikkutuunaus keskellä päivää

Tiistaina pidin pienen tauon keskellä päivää ja poistin pienten harmien listaltan kohdan "kynät, sudit, tikut ja mitat aina väärissä paikoissa" tällaisella pikkutuunauksella:

Tilpehööripurkit

PiP Studion tapetin näytepala ei nääs mennyt hukkaan. Meillä on yksi kokonainen rulla tuota tapettia, mutta näytepala saksittiin suikaleiksi ja kääräistiin metallipurkkien ympäri. Tuli taas keväinen mieli.

Nämä pääsevät talolla askartelukaappiin sitten kun se on rakennettu. Sitä ennen ne ilahduttavat nykykodissa. Kynät, sudit, pensselit, mitat, sakset, tikut ja kaikki sellainen puuhatavara, joka on järkevää laittaa pystyasentoon purkkiin, pääsee PiP-purkkiin.

Sprayliimaa käyttämällä tämä oli noin vartin tuunaus. Juuri sopiva virkistystauko keskellä työpäivää. Hetkeksi irti ja hetken päästä on taas eri tavalla energiaa tehdä töitä.

Olisi tosi kivaa lukea muiden bloggaajien päivästä! Millainen on sinun päiväsi?
Miten sinä käytät aikaasi?

Hyvää arkipäivää sinulle :)

Jovelan Johanna

Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille eilen haasteeseen vastanneille. Aivan erityisesti haluaisin vinkata blogista Loppuunpalamisen käryä, jossa bloggaaja kirjoitti omia ajatuksiaan ajankäytöstä, esimerkiksi syyllisyyden tunteesta puuhien valinnan suhteen. Kirjoitus on yksinkertaisesti hyvä. Kolme irrallista lausetta kolahti ainakin itselleni:

"Kyllä, jos niin haluaa.
Jos ei välttämättä niin halua.
Se pieni ero olikin korvien välissä."

Takaisin puuhamaahan

Meillä kertyy kaikenlaisia tärkeitä papereita laatikoihin ja kansioihin. Koskaan ei kuitenkaan löydä helposti hakemaansa, kun sille on tarvetta. Tuumailtiin, että tarvitaan joku nykyistä kätevämpi järjestelmä. Siitä tuli tällainen.

Järjestelmän pohjana on Ikean Knuff-lehtikotelot. Somisteina on Quriosa Interiorista tilattua lahjapaperia ja Bilteman messinkiset helat. Meinasin käyttää vielä Sinellin kirjaimia (OFFICE), mutta ne osoittautuivat liiaksi. Noita samoja kirjaimia käytin myös niissä juomalaatikoissa, joita teimme aiemmin.

Kotelot käsittelin Pinotexin puuöljyllä, jotta nämä sopivat aiemmin tuunailtujen puulaatikoiden kanssa yhteen.

Leikkasin pahvista sopivat paneelikeskiöt koteloihin ja päällystin ne tuolla lahjapaperilla. Paperi on valkaisematonta ja paksua materiaalia kauniilla painatuksella. Lopuksi liimasimme keskiöt koteloihin ja helat keskiöihin.

Sitten se jutun varsinainen ydin. Tällaiset lehtikotelomallit eivät oikeen toimi meillä. Niihin tuppaa kertymään kaikkea vanhentunutta tietoa sisältävää ja koteloita pitää käytössä nostella ees ja taas. Emme myöskään halua kaikkia erilaisia papereita ja muistioita näkyville, mutta piilossa olevat paperit ovat vastaavasti käytännössä hankalampia käyttää.

Ratkaisu

Jotta kaikkea olisi helppo saada ulos ja laittaa takaisin, isäntä kiinnitti nuo kotelot pohjasta mäntylevyyn, joka käsiteltiin Pinotexin puuöljyllä. Kotelot kiinnitettiin saranoilla jotka mahdollistavat sen, että kotelon saa kääntymään kokonaan alas.Piilossa, mutta tarvittaessa helposti näkyvillä!Papereiden laittaminen lappeellaan olevaan koteloon on myös helpompaa. Pystyasennosta arkistoitavat paperit tuppaavat taipumaan ja jäämään jumiin jos kotelossa on paljon muuta paperia. Tämä toimii!

Noin! Taas yksi juttu valmiina. Tämä pikkujärjestelmä tulee Saliin työsaarekkeen lähelle.

Päivitys!

Saariston kasvatti kyseli tuosta saranoinnista. Tässä on kuvina saranoiden kiinnitys koteloon ja alustaan.

Kunkin kotelon sarana on kiinni pöytälevyn reunassa ja toinen taitepuoli kotelon pohjassa. Sarana jää siis kotelon alle.

Vallansiirto lähestyy

Huomenna lähdemme taas aamusta talolle. Haemme menomatkalla Baukkarista sen hyyskän ja hieman huokolevyä ja viemme ne talolle. Pian alkaa jo remonttipuuhat. Huomenna puramme pari juttua tuvasta, mittaamme ja tarkistamme monta kohtaa. Kirjoitetaan muistilapulle mitä kaikkea tarvitaan seuraavalla viikolla, jotta homma pääsee alkuun. Ylihuomenna klo 16:00 on tasan viikko kiinteistön hallinnan luovutukseen. Odotamme sitä niin valtavasti. Talo on silloin (vihdoin) ainoastaan meidän käytössä. Muiden tavarat ovat poissa. Saamme pintasiivota siellä rauhassa. Puhdistaa talon menneistä. Pääsemme aloittamaan kunnolla.

Hauskaa viikonlopun alkua kaikille!

Jovelan Johanna

Pienpanimohan meille jo perustettiinkin ;D joten miksipäs ei saippuatehdasta. Tietenkin pitää olla saippuatehdas! Jos puhtaus on puoli ruokaa ja juomapuolikin on jo hoidettu, on totta tosiaan sen puhtauden vuoro! Tein saippuoita. Edellisestä kerrasta onkin jo sen verran aikaa, että hieman jännitti. Ei jännitä enää. Meillä loppui ostosaippuoiden hankita laakista.

Tilasin saippuamassaa, tuoksuja, värejä ja kuivattuja terälehtiä. Jatkossa terälehdet ja monet väriaineet saadaan talolta. Eipä tuossa saippuanteossa ole mitään hankaluuksia. Äärimmäisen helppoa puuhaa. Lämmitin saippuamassan pussissaan kuumavesihauteessa, valutin kannuun, lisäsin tuoksut ja värin ja kaadoin muotteihin.

Ruususaippuan tuoksuna on puutarharuusu. Tein tämän saippuan silikonivuoassa, jonka pohja on aaltoileva. Laitoin vuoan pohjalle kuivattuja terälehtiä ennen kun kaadoin massan vuokaan. Tätä saippuaa on muuten yhtenä arvontalahjana täällä!

Kahden muun, muffini- ja minikakkusilikonivuoissa tehtyjen saippuoiden tuoksut olivat sitrus (kehäkukan terälehdillä) ja kookos-hattara. Ensimmäisen ajattelin virkistäväksi kasvosaippuaksi ja toisen hemmottelevaksi vartalosaippuaksi. Saippuat on tehty alkuviikosta, joten ne kuivuvat vielä, mutta testasin eilen tuota sitrussaippuaa ja olin ihan myyty. Itselläni nahka kuivaa talvisin, mutta näillä saippuoilla ei suihkunjälkeistä kuivumista tullutkaan. Jatkossa siis teen meille itse saippuat. Myös pumppupulloissa myytäviä saippuoita voi tehdä itse.

Sitten kun vuohet muuttavat Jovelaan ja toivon mukaan saamme niistä maitoa, alan tekemään meille vuohenmaitosaippuaa, jonka nimeen monet vannovat.

Harmituksia

Meidän piti eilen päästä käymään talolla. Sinne piti viedä se hyyskä ja huokolevyjä. Piti purkaa se hönö kaappi ja yksi laatikkopenkki. Niin, piti. Sanamuoto kertookin oleellisimman. Piti, mutta ei päästy talolle. Herättiin aikaisin, pakattiin eväät ja nyssäkät, mentiin autoon, aurinko paistoi ja ilo oli korkealla kun suuntasimme auton nokan kohti taloa.

Auto sammui risteykseen noin 6 kilometrin päähän. Lähti käyntiin, mutta sammui uudelleen. Käynnistyi ja sammui. Oli pakko tehdä päätös yrittää saada auto lähikorjaamolle vikamäärittelyyn. Saimme auton korjaamon pihalle parin kilometrin päähän, jonne se sammui sitten lopullisesti. Kyllähän sen 11 kilometriä olisi kotiin jaksanut talsia, mutta tyttökoira ei olisi pärjännyt paria kilometriä pidemmälle eikä veljensäkään puoltakaan matkasta. Mai-ressulla ei ole juurikaan vatsakarvoja ja jalat paleltuvat helposti. Appiukko onneksi pääsi pelastamaan meidät. Maanantaina katsovat korjaamolla missä vika luuraa. Bensansyöttöä mies ja appiukko arvelivat.

Harmitti, vaan mitäs tuolle voi. Onneksi sattui noin lähellä kotia. Harmi olisi ollut suurempi jos olisimme talolta lähtiessä joutuneet samaan pulaan.

Harmitti silti.

Ensi sunnuntain talokäyntiä odotellessa..
Hauskaa palmusunnuntaita kaikille.

Jovelan Johanna

Lauantainen harmitus siitä, että emme päässeetkään talolle, purkautui haluna tehdä jotain taloa varten. Mitään kovin suuritöistä en viitsinyt aloittaa, joten tuunailin pieniä juttuja tulevaa kylpyhuonetta varten.

Kylpyhuoneen värimaailma on valkoinen ja maanläheisiä harmaan ja hiekan sävyjä, joiden pohjana on Azuen kauniit lattialaatat. Yksi lempiväreistäni turkoosi, tarkemmin linnunmunan sininen (leppälinnun munan sininen) tulee tehosteväriksi kylpyhuoneeseemme. Tuo sävy löytyy myös laatoista. Tällaisia sain lauantaina aikaiseksi:

Sävyttelin ystävältä saadun lintuhäkin pitsimäiset koristeraidat, koristelehdet ja itse linnun kevyellä kuivaharjaustekniikalla linnunmunan turkoosiksi. Sekoittelin itse oikean sävyn valkoisesta perusmaalista ja väripigmentistä. Tuohon häkkiin tulee kynttilä tai kukkia. Yhtä välillä, toista toisinaan.

Sen jälkeen koristemaalailin aiemmin pohjamaalatut lampetit ja Kärkkäiseltä ostetut metallikoukut samalla sävyllä. Kerroksia on kolme: pohjamaali (valkoinen), koristesävy (turkoosi) ja kolmas maalikerros on hienoista korostelua valkoisella. Naulakot tulevat pyyhkeille ja lampetit kynttilöineen seinälle. Tähänkin olisi pieni idea..

Pitäisi meinaan löytää jostain se toinen venetsialaistyyppinen peili, josta mainitsin aiemmin.Haluaisin kiinnittää lampetit peiliin, näin:

Meillä on tuo yksi peili ja kaveri pitäisi vielä saada. Peilin kautta kynttilän valo pääsee oikeuksiinsa.

Tässä vielä kylppärin pääelementtejä, joihin nämä nyt tuunatut sopinevat hyvin. Kuvista puuttuu se vanha Arabian lavuaari, jonka löysimme huutiksesta 21 eurolla ja tietenkin kuninkaallinen istuimemme, Separatt 9000 erotteleva käymälä. Pönttöuunia ei sovi unohtaa, se on jo kylpyhuoneeksi tulevassa tilassa.Kaappi tehdään itse ja kivan aputason pyörineen saa Ikeasta. Tassuammekin on jo valittu, mutta ei vielä noudettu.

Tämä tuunaus oli lopulta kovin halpa. Häkki on lahja ystävältä, lampetit 4,- kiertsistä ja koukut 2,50 kipale Kärkkäiseltä. Maali on ylijäämää.

Kylppäristä haaveillen

Jovelan Johanna

Pohjakosketus todellisuuteen on menetetty. Mutta, hei! Kun talossa on (tällä hetkellä toimimattomina) 2 kakluunia, leivinuuni ja pönttöuuni, tarkoituspalauttaa tupaan puuliesi ja pihalle saada sauna, tulitikut on aika hyvä juttu, eikös vaan?

Sitäpä mekin! Eikä haittaa jos niitä on paljon ja jos ne ovat nättejä? Sievästi suuressa lasisessa sylinterivaasissa? No ei! Siispä päällystämään tulitikkuaskeja!

Isäntä teki ruudukon paperin (samaa kuin arkistointilaatikoissa) toiselle puolelle ja leikkeli palat irti. Minä liimasin.

Ja lopputuloksena on:

Tervetuloa vaan valkotakkiset paikalle ihmettelemään puolensadan lootan röykkiöllistä tulitikkuaskeja. Ovat taatusti taloyhtiön sievimmät!

Ps. Tuo paperi on niin maailman kaunista, että sitä tullaan näkemään vielä lisää muissakin jutuissa. Voisin tuijottaa sitä lakkaamatta!

Pss. Puulaatikoita tarvitaan lisää. Jaoimme eilen leffat testimielessä laatikoihin. Eihän ne mihinkään riittäneet. Tusina varmaan tarvitaan vielä.

Kiitos

Tämä uusi blogimme täyttää ensi viikolla 2 kuukautta. Ajattelin menettäväni lukijat kun lopetimme vanhan blogin kirjoittamisen mutta niin ei sitten käynytkään. Nyt on melkein sama määrä lukijoiksi rekkautuneita, kuin vanhassa blogissmme oli ja iso osa teistä on ihan uusia tuttavuuksia. Lämmin kiitos teille pidempään matkaamme seuranneille kun siirryitte tänne ja kiitos uusille lukijoille! Niin mukavaa kun olette täällä :)

Tulitikkutehtaan pakkausosastolta

Jovelan Johanna

Ja suvi suloinen..

Kahden kolikon ilo!

Nippelit ja nappelit

Jotta totuus ei unohtuisi

Odottamattomia aarteita

Sali nyt ja sitten

Ruusukammari nyt ja sitten

Tupa nyt ja sitten

Kevään keltainen mieli

Yrittänyttä ei laiteta

Muuttolintuja

Tuunatut lamput kuistille

Kotivoita, minikasvihuoneita ja marinaa

Kakkapuheita

Tervetuloa Jovelan panimoon!

Ajankäytön haaste & Arvonta

Paperisodan voittajat

Terveisiä saippuatehtaalta

Tuunatut kylpyhuoneen kaunistajat

Naurettavaa näpertelyä