Kotivara "se kaikki muu" (& arvontavinkki)

November 12, 2015, 5:42 am

≪ Previous: ⒹⒾⓎ sänky (& ekologiset vuodetarpeet), osa 3

Tovin on tämäkin postaus muhinut - kiitos sitä meilitse pyytäneille maltista. On ollut mukavaa lukea muiden kotivarajutuista ja ylipäätään huomata, että monikin kokee kotivaran hyväksi jutuksi. Koska tämä on jatko-osaa muille kotivarapostauksille, en enää avaa kotivaraperiaatetta sen kummemmin. Tuosta oikealta valikosta sekä tämän postauksen lopusta (Tunnisteet) löytyy kotivara -linkki, josta voi lukea muita aihepostauksia meidän blogimme osalta.

Tämä postaus koskee siis nimenomaan meidän tarpeeseemme mitoitettua kotivaraa ei-syötävien ja -juotavien osalta. Taatusti en muista mainita kaikkea, mutta todennäköisesti olen niin tehnyt jossain aiemmassa postauksessa. Jos en, niin vinkatkaa! Aina on opittavaa, eikä meidän kotivaramme suinkaan ole mikään aukottoman täydellinen. Se on se, mitä olemme hyväksi havainneet tähän mennessä.

Lääkkeet

Kun se myrsky tai muu poikkeustila aiheuttaa vaikkapa sähkökatkon, apteekkiin ei pääse ja vaikka pääsisikin sieltä ei voi mitään ostaa.. On aika kurjaa jos samalle päivälle sattuu kolotus, kuume, ripuli, närästys tai muu riesa, eikä helpotusta löydy kotoa. On siis hyvä olla lääkekaappi tai -laatikko ja siellä sellaisia peruslääkkeitä, joita yleensä tulee käytetyksi tai joiden puuttuminen tuollaisessa tilanteessa tekisi tilanteesta vielä kurjemman.

Meillä lääkekotivara koostuu särky- ja kuumelääkkeistä, närästystableteista, vitamiineista, antihistamiinista ja ripulitableteista. Lisäksi lootasta löytyy mm. kyypakkaus, silmätippoja ja -huuhdetta ja Mai-koiran Canicur jos sattuu masu olemaan äkäisenä juuri kun tuuli repii kattoa talosta.

Ensiaputarvikkeet

Ne nyt on hyvä olla olemassa muutenkin, mutta poikkeustilanteessa ei ole kovinkaan epätavallista, että jotain pientä (saati suurta) haaveria voisi sattua. Perustarpeita ovat mm. sidontatarpeet, haavatyynyt, puhdistusaineet, laastarit, haavateipit, pinsetit ja sakset. Ensiapulaukkuja voi tietenkin ostaa valmiinakin. Meillä ensiaputarpeet on kasattu yhteen lootaan ja koska entisessä elämässäni (kauan sitten) olen ollut mielenterveyshoitsunakin, meillä lootasta ehkä löytyy muutama sellainen juttu, mitä ei yleensä ensiapulaukusta löydy, lähinnä suturointiosastoa. Saattaisin ehkä vielä sellaisenkin osata tehdä jos on pakko.

Valoa

Nå jaa, siellä sitten ollaan torpassa ja pimeää on. Täällä meinaan on pimeää silloin kun on pimeää. Niin pimeää, ettet varpaitasi näe. Meillä on aina paljon kynttilöitä. Niitä on joka paikassa purkeissa ja koreissa, joten en piinaa teitä tässä postauksessa enää lisäkuvilla Jovelan kynttilävarastoista. Niitä on, paljon. Kynttilät ovat tietenkin tunnelmallisia ja ne tuottavat hieman lämpöäkin, mutta jos pitää mennä ulos tai tehdä jotain tarkempaaa hommaaa, kynttilät eivät auta. Tällaista ajatellen meillä on patterilla toimivia lyhtyä. Ne ovat jokapäiväisessä käytössä vaikkapa silloin, kun menemme saunaan. Meillä ei ole ulkovaloja kuin etupihalla ja sauna taas on takapihalla. Mukkelis, makkelis.

Virtaa

Vaan ei ole patteritoimintoisista mitään iloa jos ei ole pattereita, eli paristoja. Kotivaraamme kuuluu sekalainen setti pattereita ja myös pattereilla toimiva hätälaturi, jolla voi ladata kännykkään tolppia tai vaikkapa läppärin, jos sille on tarvetta.

Lämpöä

Vaikka kuinka on kynttilöitä, ei tämä tölli niillä lämpene. Tuleepi kylmä jos ei voi lämmittää. Meillä on onneksi tulipesiä ja klapivarasto ei ihan heti lopu. Ruoanlaittokin puuhellalla sujuu mukavasti ja siinä samalla lämpiää 25 litrainen hanakattilallinen vettä, mutta jos puuliettä ei ole, suosittelen pientä kaasusäiliöllä toimivaa retkikeitintä. Moni laskee sen varaan, että pidentyneen sähkökatkon aikana voi grillata ja toki voikin. On sekin parempi kuin ei mitään, mutta jos katkoksen aiheuttaa myrsky tai lumimyräkkä, se grilli ei ehkä ole ihan paras ajatus. Tuuli voi viedä grillin mennessään ja jos siellä grillin sisällä palaa, tuli voi levitä hallitsemattomalla tavalla. Muutenkin sitä todennäköisesti keittäisi makarooninsa mielummin sisätiloissa versus kaatosade vetenä tai lumena ja päälle vielä tukan suoristava tuuli.

Tulta

Vaan jotta puut saa syttymään, pitää ensinnäkin olla välineet joilla tulen saa syttymään. On se aika nolo tilanne jos sytkäri räpäyttää viimeisen kipinänsä juuri kun pitäisi tehdä tulia tai edes niitä kynttilöitä sytytellä. Isännällä on kipinäkivet ja taito sytyttää niillä, mutta tulitikuitta ei silti kannata olla. Meillä on tulitikkuja hieman vähemmän kuin kynttilöitä, mutta suunnilleen yhtä monessa paikassa - joka paikassa siis. Tämä patakaapin laatikko on tulitikkujen keskussäilömö. Sieltä otetaan sinne, mistä pääsee loppumaan.

Ja sytykkeitä - niitäkin on jos millaisia. Rullailen milloin mitäkin papereita sytykkeiksi ja lurauttelen päälle sulaa steariinia. Välillä teen sytykesipsejä, välillä -liuskoja. Käpyjä on kerätty ja ultimatesytykkeinä meiltä löytyy pihkatikkujakin, eli tindersticksejä. Eikä me edes olla pyromaniaan taipuvaisia. On vaan mukavaa saada ne puut syttymään vaikka Esteri olisi juuri avannut ahterinsa kun olet puunhakumatkalla kipittämässä pihan poikki märät klapit sylissä.

Sali on meidän kipupisteeemme, siellä ei ole vielä puulämmitysmahdollisuutta jos sähköt katkeavat, eikä talon muiden tulipesien lämpö pääse kiertämään saliin riittävästi. Salia varten meillä on petroolilämmitin, joka tohottaa melkoisella teholla n. 15 tuntia yhdellä tankillisella, eli n. 4,5 litralla petroolia. Koskaan tuota lämmitintä ei voi pitää niin kauaa päällä. Reilussa tunnissa alkaa jo olla hiki.

Polttoaineet

Lämmitin taas on hyödytön jos ei ole sitä petroolia. Meillä on aina varastossa myös sitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei polttoaineita voi säilyttää missä tahansa. Jos tulipalo syttyy, sitä paloa ei sammuteta millään. Hyvä säilytyspaikka polttoainekanistereille voi olla esimerkiksi maahan kaivettu kuoppa, joka ei sijaitse rakennusten välittömässä läheisyydessä. Kuoppaan voi laittaa vaikkapa metallisen laatikon ja sen päälle kannen. Jos vahinko sattuu, tuli ei pääse niin herkästi leviämään ja tuhoamaan rakennuksia.

Jos taloudessa on aggregaatti, sillekin on hyvä varata polttoainetta. Ja moottorisahalle. Helpottaa kummasti sen kuusen poistoa auton päältä jos moottorisaha ei nikottele janoisena. Ja kuulema oikeen fiksut eivät anna sen autonsakaan tankin koskaan mennä alle neljännestankin. Viimeksi mainitun osalta meillä on hieman petraamista.

Hygienia

Meillä on tietenkin etuna se, että meillä on pihalla kahden peffan vankkurisauna, joka lämpiää puulla. Voimme siis tilanteesta huolimatta lämmittää saunan. Talossahan meillä ei ole kylpyhuonetta laisinkaan. Vettä on aina ja kaivosta saa lisää. Jos ulkona on hurja myrsky, ulkosaunonta ei tietenkään ole järkevää. Siinä saattaa jäädä lauteiden ja kiukaan välille jos puu kaatuu päälle.

Koska meillä ei ole juoksevaa vettä missään, meillä on aina pesulappuja. Niitä suosittelisin kotivaraan. Jos sähköt menee, pian menee vesikin ja kädet alkavat tuntua nihkeiltä. Vauvan pepuille tarkoitetut kosteuspyyhkeet ovat käteviä. Niillä saa puhdistettua kädet, pyyhittyä kasvot, kainalot ja muut nurkat kropastaan. Ei ole niin kurja olo sitten, kun muutenkin on kurja olo ilman sähkön tuomia iloja.

Noin muuten meillä kotivaraan kuuluu myös hygieniatuotteet vessapaperista hoitoaineisiin. Hieman sitä ja tätä sen mukaan mitä tulee muutenkin käytettyä. Ei myöskään tule sitä haastetta, että hoitoainepullon pohjalla on enää liru, kun pitäisi päästä pesulle ja kauppareissulla unohtui hankkia uutta.

Tässä kuvassa on Jovelassa tehtyjä saippuoita. Eivät ihan heti lopu kesken.

Muuta

Mielestäni yksi tärkeä osa kotivaraa on työkalut ja sellaiset tarvikkeet, joita voi tarvita poikkeustilanteessa ja toisaaalta ihan muutenkin arjessa, kuten terävä puukko, saha, pihdit ja vasara. Yksi näistä arkitarpeista, joita ei useinkaan kotivarassa mainita, on naru. On erikoista, ettei sitä narua tunnu koskaan olevan silloin kun sitä tarvitaan ja poikkeusolosuhteissa sitä tarvitaan kyllä. Tuossa keväällä kun myrsky meinasi irrottaa kasvihuoneen paneeli kerrallaan, en olisi yksin pärjännyt ilman hyvää naruvarastoa. Isännällä on aina paljon narua ja nyöriä. Tässä näytille isännän paracord -narut, eli laskuvarjonaru, jonka kestävyys on luokkaa järjetön. Isäntä tekee paracord -rannekkeita, siksi meillä on niin paljon juuri tuota narua. Ranneke kulkee mukana ja jos metsässä tai noin muuten tulee tilanne, jossa olisi eduksi saada käsiinsä kestävää narua (vaikkapa koiran hihna katkeaa), kestävän narun voi purkaa vaivattomasti rannekkeesta.

Toisena kotivarajuttuna voisin nostaa esille siemenet. Se ei ole varautumista mihinkään katastrofiin (vaikka silloin toki näitä vasta tarvittaisiinkin), mutta kun kasvattaa itse syötävää, säästää pitkän pennin keräämällä siemenet talteen seuraavaa kasvatuskautta varten. Meillä tämä on ihan alkutekijöissään, mutta jostain se on aloitettava. Tänä vuonna talteen saatiin erilaisia tomaatteja, lilapalkohernettä ja salviaa. Näissä pusseissa on lilapalkoherneen siemenherneitä.

Toivottavasti tämä postaus vastaa kysymykseen "mitä muuta teillä on varalla ruoan ja veden lisäksi" vaikka tuntuukin, että unohdin mainita ainakin puolet. Nämä nyt ainakin ovat todella tärkeitä täällä olla saatavilla.

Kotivara ei ole ahdistava juttu tai ainakaan sen ei pitäisi sellainen olla. Sen turvin selviää helpommalla jos jotain sellaista sattuu, että arkinen elo hetkeksi muuttuu hankalammaksi hallita vaikkapa juuri pitkän sähkökatkon vuoksi. Hukkaan mikään ei mene kun valitsee sellaisia tuotteita, joita tulee muutenkin käytettyä ja joille keksii muutakin käyttöä. Esimerkiksi meillä se varakeitin, joka toimii pienellä kaasusäiliöllä (kokoluokkaa hiuslakkapullo), on kiva juttu kesällä, kun haluaa tehdä ruokaa ulkona! Siinä potut kiehuvat samalla kun aurinko kutittelee varpaita.

Kun on kotivara, voi pistää oven kiinni ja odottaa, että myrsky laantuu, sähköa saa jälleen ja elo palaa normaaliksi - vaikka siihen menisi muutama päiväkin.

Arpaisuvinkki

Tuossa DIY-sänkypostauksessa kerroin, että maalasimme sängyn sillä ihanalla Country French -perinnemaalilla. Täällä on menossa arvonta, jossa voi voittaa valitsemassaan sävyssä ko. maalijauhetta!

Talvi on jo ovella

Tänään oli niin kaunis aamu, utuinen ja pikkukirpeä. Otin kuvan syreenikaaren alkutalvesta. Jotenkin lumoavaa.

Joutaisinkohan tänään taas blogikierrokselle! Yritän ainakin!

Huolettomia huomisia itse kullekin toivottelee

Jovelan Johanna

↧

Näinä päivinä

November 21, 2015, 3:01 am

≫ Next: Kotivara ja sen menettäminen

≪ Previous: Kotivara "se kaikki muu" (& arvontavinkki)

Hei taas ihanat siellä ❤

Tänään Jovelaan satoi ensilumi. Uniset silmät kohtasivat valtavan valkoisuuden ikkunoiden takaa ja vaikkakaan se ei tule kestämään kuin hetken, sitä on ihanaa katsella. Näimme Jovelan ja Gerdan ensimmäistä kertaa talvisena uusissa kuoseissaan, eli maalattuina.

Näinä päivinä Jovelassa eletään kiireisiä aikoja. Tänä vuonna kiireisin ajanjakso töiden osalta ajoittuu lokakuusta tammikuun loppuun, jonka jälkeen saan taas keskittyä Jovelan asioihin. Kun asian ilmaiseen näin, se kuulostaa siltä kun tämä olisi jokin epämiellyttävä jakso vuodesta ja elon ilot alkaisivat vasta sen jälkeen. Niin ei ole. Nautin suunnattomasti siitä, että saan upota töihin kunnolla silloin, kun saan tehdä töitä häiriöttä. Saan kiksejä töistä. Jovelaparannukset ja blogielämä ovat nyt talviunillaan, mutta yritän pitää kiinni siitä, että yhden päivän viikosta omistaisin ihan kotoilulle. Ei sen kummempaa, mutta että saisi nauttia kokkaamisesta, oleskelusta ja sellaisesta puuhastelusta, joka tuo mielihyvää oli se sitten pölyjen pyyhkimistä tai jotain näpertelyä. Olla isännän ja elukoiden kanssa ihan rauhassa vaan. Nauttia tällaisista aamuista.

Jos tuntuu siltä, että en enää käy blogssasi sanomassa jotain, se johtuu ihan vaan siitä, että teen töitä nyt pääasiassa koneella ja hyvinkin 12-16h päivässä. Se on silmille rankkaa. Ei vaan pysty tuijottamaan ruutua enempää mitä työ vaatii.

Anu Villa Mezzosta oli heittänyt haasteen Jovelaan, johon vastailen nyt! Anun haasteessa kysytään:

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Tästä kaikesta. Että minulla on ihminen, joka mahdollistaa työhön uppoutumisen kannattelemalla kotiamme silloin kun oma aikani kuluu töiden parissa. Siitä olen juuri nyt todella kiitollinen. Olen kiitollinen siitä, että minulla on työ, hyvä mies, ihania ystäviä ja läheisiä, nuo karvakorvat ja Jovela. Että elämässä ei ole niin suuria huolia, että huolet värittäisivät maailmani. Olen kiitollinen siitä juuri nyt, että olen tässä juuri nyt tällä tavalla. Tässä paikassa, niiden ihmisten kanssa, jotkaa jakavat elämääni tavalla ja toisella ja siitä, että aina on jotain mitä odottaa. Arkisia haaveita ja puuhia.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

Olen oppinut vuosien myötä ymmärtämään sen, että ihminen tekee tavallisia valintojaan valintahetkellä sen mukaan, mikä silloin tuntuu oikealta tai ainoalta ratkaisulta - joskus vaikka niin ei olisikaan. En koe tehneeni mitään niin kauheaa valintaa, että kokisin tarvetta muuttaa niitä. Toki sellaisiakin on, että jos olisin toisin valinnut, olisi jälkikäteen ajateltuna voinut mennä paremminkin, mutta se on elämää se. Realistisista asioista voisin kyllä muuttaa sen ensimmäisen tupakan sytyttämisen. Hitsinmoinen riesa pitkällä tähtäimellä!

Kysymys sallii mahdottomienkin muuttamisen. Juuri nyt, näinä päiviä tulee kuluneeksi vuosi siitä kun äitini nukkui pois syliini. Jos vaan voisin, sen muuttaisin. Jatko-osana edelliseen kysymykseen sanon kuitenkin, että olen kiitollinen siitä, että minulla oli äiti, joka ei mennyt pois, vaikka nukkuikin pois.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tähän voisi vastata jotain tosi hienoa siitä mitä sen tulisi olla. Maalata kuvia siitä, miten pitäisi tehdä hyvää toisille ja elää mahdollisimman hyvä elämä. Muistaa nauttia, auttaa muita ja sammuttaa turhat valot. Mun mielestä elämällä ei ole jotain yhtä tarkoitusta. Elämä on se millaiseksi sen teemme, ellei joku toinen vaikuta siihen tavalla jota et voi muuttaa. Elämä on, oli tarkoituksia tai ei. Mitä sitten siihen janaan syntymästä kuolemaan sisältyy niillä korteilla joita meille jaetaan, riippuu siitä miten korttinsa pelaa. Sanotaan siis vaikka, että elämän tarkoitus olisi elää sitä annettua elämää. Ei suunnitella, haaveilla ja kuvitella mitä elämä voisi olla jos se olisi toisin.

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.

Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Vaikka sääntöjä ei nevöevö saa muuttaa, niin tällä kertaa en laita haastetta edelleen. Tykkään lukea muiden vastauksia, joten toivon jonkun teistä ottavan kopin haasteesta, vaikka en nimellä sitä osoitakkaan edelleen.

Aasitonta siltaa viime viikon lepopäivän puuhiin!

DIY-pöytä

Meillä oli tuolla tuvassa talon wanha pöytä. Se oli mitoiltaan meille sopimaton, eli liian lyhyt, aivan liian kapea ja vieläpä liian korkea. Koska kaikki pöytälevyt olivat irroitettavissa, tuunasimme pöydästä meidän käyttöömme sopivamman.

Toiveena oli standardipöytiä leveämpi pöytä, siis leveyttä rapian metri ja pituuttakin runsaasti, eli yli 2 metriä. Tässä, liinan alla on vanha pöytä.

Nakuna

Mallailua

Kiinnitystä ja tuentaa

Lisää testailua. Pöytä on vielä vaiheessa. Myöhemmin siihen tulee pari listaa ja pöytä maalataan.

Oho, vanha liina ei riitä edes peittämään pöytälevyä.

Uusivanha pöytä on 2,2 metriä pitkä ja 1,1 metriä syvä. Pöytään mahtuu kymmenenkin ihmistä syömään ja pöydän syvyyden vuoksi sen keskelle voi huoleti kattaa tarjoiltavia ruokia ja somisteita. Liina on silittämättä. En jaksanut. Väärän vänkyrän talossa on joskus ruttuiset liinat ja asukkailla eriparisukat jalassa.

Mutta peffan alla on lampaantalja. Se on pääasia. Liinoja ehtii silitellä sitten kun pöytä katetaan fiinisti.

Ja nyt sitä lepopäivää viettämään. Pölyjä pyyhittävänä ja villakoiria imuroitavana, patoja kuumenettavana ja löylyjä heitettävänä kahden peffan vankkurisaunassa, jonne johtaa vielä hetken luminen polku.

Lähetän terveisiä sinne teille kaikille. Ehkäpä huomenna olisi mukava hetki nauttia kaikesta siitä, mitä teidän blogeihinne on postattu sitten viime vierailukerran :)

Jovelan Johanna

↧

Kotivara ja sen menettäminen

November 29, 2015, 5:09 am

≫ Next: Menneitä ja tulevia

≪ Previous: Näinä päivinä

Tästä aiheesta olen meinannutkin kirjoitella ja nyt kävi niin, että asia nousi ajankohtaiseksi meillä viime sunnuntaina. Kotivaralassamme näytti sunnuntaina tältä - tuleepahan samalla näytettyä millaiset hyllyt isäntä aikoinaan nopeasti teki tilaan, jossa ei mitään voi kiinnitystukea laitaseiniin.

Surkea näky kotivaramielessä.

Mitä sitten tapahtui? No, se klassinen wanhan talon kuokkavieras hiiri ja varmaan hiiren kaverikin oli päässyt ruokakomeroon. Jos ruokakomerossa näytti tuolta, niin tuvassa sitten näyttikin tältä:

Tarkistuslaskentaa suorittaa Mai-koira. Milo on tapansa mukaan taaskin köllimässä toisaalla. Main ja meidän iloksemme on todettava, että mitään pahaa vahinkoa ei päässyt syntymään. Yksi pieni näkkäripaketti, yksi keksipaketti ja hieman lattialle valunutta kissanhiekkaa suursäkistä, kun oli pitänyt siihenkin pussiin tarkistusaukko jyrsiä.

Tuossa kuvassa näkee kotivaravarastomme sijainnin. Se on siis tehty täysin korjauskelvottomaksi tuhoutuneen leivinuunin pankkohuoneeseen. Itse uunista on jäljellä ainoastaan tuvan puolelle näkyvä julkisivu. Me selvisimme säikähdyksellä, isäntä paikallisti ja tukki hiirioven, kotivaravarasto siivottiin ja tavarat saatiin takaisin sisälle. Me selvisimme säikähdyksellä, koska ruoka on suojattuna niitä kahta pakettia lukuunottamatta.

Kotivara toimii ainoastaan jos se on saatavilla ja jos se on säilötty ajatuksella. Tässä on yksi meidän edullisista vinkeistä elintarvikkeiden säilytykseen: vesikanisterit.

5 litran vesikanisteri vesineen maksaa n. 1,6 euroa. Koska kanisteri on suunniteltu juomaveden säilyttämiseen, se luonnollisesti sopii myös elintarvikkeiden säilyttämiseen. Meillä kanistereissa on mm. makaronia ja riisiä, sellaisia tuotteita, joita tulee käytettyä usein.

Kanisteriin on helppo merkitä sisällön parasta ennen -päiväys. Kun kanisteri on tyhjä, merkinnän voi pyyhkiä pois ja korvata uudella. Nuo nimenomaiset kanisterit soveltuvat erinomaisesti myös spaghetin säilyttämiseen, sillä kun suuaukkoa kippaa, kerralla ulos tuleva määrä vastaa sopivasti 2 ihmisen annosta.

Ja niin Jovelan kotivaravarastolla oli taas kaikki hyvin. Samalla tuli tehtyä pieni inventaario, tarkastettua, että kaikki on kunnossa ja lopuksi ruoka-juoma-herkku-arkikäyttötavara -kotivaramme pääsi takaisin omille paikoilleen ruokakomeroon.

..katosta roikkuvia maustetuoksupusseja myöten. Jovelan ruokakomerossa tuksuu aina hieman mausteiselle ja jouluiselle. Pysyy ötökätkin poissa. Eivät tykkää neilikasta, kanelista ja kardemummasta.

Varaudu hieman

Me olemme kotivaran puolestapuhujia. Varaudu hieman, ole oma-aloitteinen ja omavarainen edes hieman, niin olet turvassa silloinkin jos jotain sattuu. Älä luota siihen, ettei mitään sattuisi tai että joku muu taho olisi heti auttamassa sinua ja puolta maakuntaa silloin, kun kaikki ovat samassa pulassa. Tämä ei ole pelottelua, kyllä jokainen uutisia kuulee halusi tai ei. Jos se uutisointi ei koskenut sinua - Phew! Mikä onni ja tsägä samassa paketissa! Jos taas olisit yksi heistä, joita se kosketti, eikö vaan olisi aika kiva juttu jos olisi jotain, millä helpottaa tilannetta? Tietysti jälkikäteen netissä kiukuttelu siitä miten huonosti asiat taas oli järjestetty tuo joillekin hieman lohtua, mutta ei se ihan lämmöksi saakka riitä jos olet kökkinyt pari päivää pimeässä ja kylmässä vailla edes sitä valoa jääkaapissasi.

Kotivara on samalla tavalla järkevää varautumista kuin se, että talvikelillä ajetaan talvirenkailla ja ne renkaat on hyvä olla olemassa jos mielii liikenteeseen silloin kun se lumi sieltä yllättäen tupsahtaa alas - kuten joka vuonna tapaa tehdä. Varaudu siis pitämään huolta hetken itsestäsi ja perheestäsi jos tilanne niin vaatii ja säilytä kotivaraasi niin, että pääset siihen käsiksi ja että se on turvattu. Kotivarankin voi menettää. Me olisimme menettäneet, mikäli ruoat eivät olisi pakattuina muovilaatikoihin ja -kanistereihin. Tietenkään yksi pieni hiiri ei saa syötyä koko komerollista muonaa, mutta kaikki mihin se on päässyt käsiksi on tartuntavaaran vuoksi saastunutta. Tämän jutun ydin kotivara-aiheisista jutuistamme onkin se, että kotivaran voi myös menettää, eikä siihen tarvita sellaisia sensaatiomielessä tehtyjen sarjojen skenaarioita, joissa hampaisiin asti aseistettu joukko ihmisiä tulee varastamaan ruokasi. Uhka mahtuu tulitikkulaatikkoon ja sillä on pienet nappisilmät. Varmista siis sinäkin, ettei kotivara mene hukkaan!

Kotivaran tärkeydestä ja kodin varautumisvahvuustarpeesta saatiin taas muistutus viikko sitten, kun osa Suomesta oli vailla sähköä, vettä ja lämpöä useita päiviä:

Iltalehti Sunnuntai 22.11.2015 klo 10.37: Jopa 55 000 sähköttä - Korjaukset venyvät alkuviikkoon

"Esimerkiksi Juupajoella on tullut lunta jo yli 30 senttiä tämän viikonlopun aikana, Kuusela-Opas kertoo. Tilannekatsausten perusteella tilanne on poikkeuksellisen vakava. Eilen helikoptereilla kartoitettiin, että miltä näyttää ja viesti oli yhtä karu kuin maastossa liikkuvilta asentajilta. Sähköjohdoilla on puita tuhansittain ja vikaantuneita alueita on satoja. Työstä tekee vaikean se, että ensin puustolle satoi märkä, painava lumi ja nyt se lumi on jäätynyt. Kaivattaisiin kipeästi pluskelejä ja mieluiten vesisadetta, mutta juuri kuulin, että ensi viikon tiistaille arvioitu lämpötilan nousu jääkin vähäiseksi, eli ilmeisesti siitäkään ei ole apua." - Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas

Ylen tietojen mukaan Juupajoen kuntakeskuksen sähköt katkesivat lauantaina noin kello 15 ja käytännössä koko kunta pimeni."

Joulua kohti

Meille on tulossa erilainen joulu, poikkeuksellinen monella tapaa. Viime jouluna kokoonnuimme siskoni luo viikko äitimme haustajaisten jälkeen. Ajatuksena oli, että olisimme vuoroin siellä ja vuoroin meillä täällä. Tämän vuoden loppupuoli on kaikilla kovin työvoittoinen. Väsyneitä, mutta onnellisia heitä ja meitä erottaa parisataa kilometriä moottoritietä ja ainakin toinen mokoma henkistä moottoritietä, joka on hieman väsy. Alaleuat väpättämättä päätimme viettää erilaisen joulun, kukin omassa torpassaan. kukaan ei pakkaa tavaroita ja matkusta toisen luo. Ollaan rauhassa, joulutunnelma ja läheisyys voi olla läsnä luurissakin nyt, kun kaikilla on tarvetta lepoon.

Isäntä ja minä olimme jo päättäneet, että tänä vuonna olemme kotona, ihan vaan täällä omassa väärän vänkyrän talossamme, peffat kahden pepun vankkurisaunassa ja jalat lokoisasti levällään jossain sohvan tai divaanin nurkassa. Me ehkä hurautamme Turkuun kuulemaan kun joulurauhaa julistetaan - tulisi sekin koettua ainakin kerran, nyt kun siihen etäisyyden nimissä on mahdollisuus. Ehkä siinä samalla käydä kuumalla kupposella ja ihmetellä tovin jouluaaton tohinaa kaupungisssa. Hieman täällä laitamme kotia jouluisaksi, kynttilät palavat kuten aina, pöytään katetaan lounasaikaan meille tutut jouluherkut eli kylmät kala- ja äyriäisherkut ja myöhemmän illalla sitten nautimme perinteisempiä jouluruokia ihan kahden tuolla tuvassa, jossa puuhella tuo lämpöä ja seinällä nakuttaa kello rauhallisempaa aikaa. Joulusaunaan pihan puolelle mennään aattona jos siltä tuntuu ja varmaan tuntuukin. Jos oikeen reteiksi heittäydytään, lämmitetään palju ja otetaan lasit kuohuvaa sinne tumman taivaan alle ja rentoudutaan lämpimässä vedessä talvisäässä. Saunan jälkeen todennäköisesti kömmimme puhtaissa pahnoissa peittoinemme salin paridivaanille tuijottamaan jotain sarjaa. Meille on muodostunut joulutraditioksi katsoa joulupyhinä jonkin meistä mukavan sarjan silloin vielä näkemättä jäänyt tuotantokausi yöunilla katkaisten likimain putkeen.

Sellainen joulu meille on tulossa. Emme suunnittele sen suurempia, eikä ainakaan aikatauluja millekään. Ollaan miten mieli tekee, levätään. Rapsutellaan karvaotuksia. Syödään hyvin. Joulu tarjoaa meille molemmille kaivatun tauon arkisiin askareisiin. Tänä vuonna olen itse niin kiireinen aivan tuonne jouluviikolle saakka, että joulurauha saa nyt ihan uuden merkityksen. Kuten sanottu, väsynyt, mutta onnellinen.

Tällaisia terveisiä täältä tänään. Meillä sauna lähettelee pihalla sellaisia savumerkkejä, että pian päästään sunnuntaipäiväsaunaan ja sen jälkeen ilta jatkuukin taas työn merkeissä.

Väsynyt, mutta onnellinen. Ei ole ihmisen osa huono, kun saa näin olla.

Lämpimiä terveisiä teille kaikille siellä Jovelan väärän vänkyrän talosta toivotellen

Jovelan Johanna

Ps. Keekikselle vielä erikseen terveisiä, että ei palele varpaat, ei! ;) <3

↧

Menneitä ja tulevia

December 6, 2015, 2:47 am

≫ Next: Mitä tulikaan tehtyä

≪ Previous: Kotivara ja sen menettäminen

Tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä. Tässä talossa sitä on otettu vastaan melkein sadan vuoden ajan ja on nähty myös ne ajat, jolloin Suomi ei ollut itsenäinen. Pohdin miltä on mahtanut tuntua heistä, Henrikistä, Fredrikasta ja heidän lapsistaan Augustasta, Gerdasta ja Johanista, jotka elivät elämäänsä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Tilan perustajat Henrik ja Fredrika eivät koskaan nähneet itsenäistä Suomea. Vuonna 1846 syntyneestä pariskunnasta ensin nukkuin pois Fredrika vuonna 1911 ja Henrik vuonna 1915. Heidän lapsensa kokivat ainakin itsenäisyyden, mahdollisesti myös sodan, jolla itsenäisyyttämme puolustettiin. Kaksosina vuonna 1869 syntyneistä lapsista Augusta oli todennäköisesti jo nukkunut pois, sillä hänen sisarensa Gerda oli mennyt Augustan miehen kanssa sittemmin naimisiin. Sodan syttyessä Johan oli jo aikamies ja Gerdakin yli kuudenkymmenen.

Sota-aikana tässä talossa asui jo toinen perhe ja pihahuvilassa, eli Gerdassa asui tilan perustajan Johan poika vaimonsa ja tyttärensä Esterin kanssa. Alastalon silloinen isäntäperhe koki sodan sekä kotona, rintamalla että Lotta-palveluksessa. 14% kylän väestä ei koskaan palannut sodasta. Se on ollut kova isku pienelle paikalle. Meillä on tallessa ullakolta löytyneitä suruviestejä ja kutsuja osallistua nuorukaisten hautajaisiin. Murheellisin mielin olemme katselleet taloon lähetettyjä mustareunaisia paperiarkkeja, joiden allekirjoituksena on vain isä ja äiti.

Tällaisia mietin tänään 6.12.2015 aamuhämärässä, sateen loristessa ränneissä. Paljon on talo nähnyt, kuten sen asukkaatkin. Mitähän me vielä tulemme täällä kokemaan?

3 vuotta sitten asuimme Pääkaupunkiseudulla betonikuutiossa. Etsimme taloa, olimme etsineet jo muutaman vuoden vuoroin intensiivisesti ja vuoroin taukoa pitäen. 3 vuotta sitten olimme nähneet Jovelan myynti-ilmoituksen paria vuotta aiemmin, mutta myynti-ilmoitus oli kadonnut pian sen jälkeen, ennen kun ehdimme toimia. 3 vuotta sitten Itsenäisyyspäivän juhlapöytää kattaessani en tiennyt, että eräänä seuraavan tammikuun lauantaina avaisin koneeni, menisin jälleen kerran etsimään uusia myyntikohteita ja sillä kerralla tulisin törmäämään uudelleen Jovelan myynti-ilmoitukseen. Soittaisin isännälle, soittaisin välittäjälle ja että reilu viikko siitä olisimme ensimmäistä kertaa täällä käymässä ja ennen kun pääsisimme paluumatkalla "isolle tielle" olisimme jo soittaneet välittäjälle, että ostamme talon.

Silloin 3 vuotta sitten betonikuutiossamme en tiennyt tätä, että nyt 3 vuotta myöhemmin jo asumme siinä kerran myynti-ilmoituksessa vuosia aiemmin näkemässämme talossa. Että nyt ottaisimme vastaan joulua täällä jo toista kertaa asukkaina. Että jääkylmässä tuvassa, jonka ikkunoiden reunoilta satoi lunta sisälle, olisi aina hieman jouluinen tunnelma.

Nyt tiedämme. Meillä on tupa, jonne ei sada lunta ja jossa on aina aavistus joulua, sillä tuvassa on paljon punaista. Tapettien kuviointi on punaista, lattialla on suuria punaisia mattoja, punaista on astioissa, purkeissa ja nauhoissa. Kupariset padat ja aterimet ovat loisteessaan jouluisia.

Eilen siivosimme huushollia ja nostimme muutaman joulukoristeen esille. Jovelan tuvassa on aina hieman joulua, nyt hieman enemmän, eikä kamera hämärässä tallenna sitä tunnelmaa ja iloa, jonka koin eilen illalla tupamme jouluista hämäryyttä katsellessa.

Mai kuulee enkelikellon kilinää. Milo t a a s loistaa poissaolollaan. Mainitsen tämän, koska koiristamme Mai on linssilude ja Milo ei ole. Jos Milo vaan huomaa, että yritän napata kuvan, ilme menee sellaiseksi, että eläinsuojelusta ollaan hyvin pian yhteydessä Joveloihin. Koira parka näyttää siltä, kun sitä oltaisiin pieksemässä. Mai taas rakastaa myös kamerahuomiota. Tuossa hän nyt poseeraa reteesti röhnötellen päiväsängyssä ja pohtii, koska saadaan "kilkkunaa ja kalkkunaa" eli kinkkua ja kalkkunaa.

Olen ostanu tämän tupaan päätyneen soittorasian n. 20 vuotta sitten Kieseleffin basaarista, eli entisestä Stockmannin tavaratalon rakennuksesta Senaatintorilta. 20 vuotta sitten Senaatti Centerissä oli ihania puoteja, joista tämä lannelordoosi-pukiksi nimetty soittorasia on perujaan. Kun soittorasian avaimesta kääntää, pukki alkaa tanssimaan villisti musiikin tahtiin.

Ensi viikolla tilataan kuparit työtasoa varten. Sitä ennen olemme nauttineet näistä Ikean uutuusvalosarjoista, joihin voi ostaa valosarjan ja siihen haluamansa pienet varjostimet erikseen. Varjostimet ovat vaihdettavia. Kiva idea!

Isännän kasaama kuparikynttelikkö, malli emännän. Suunnittelimme kynttelikön tuohon muotoon, jotta sen sisälle mahtuu tarjottavia.

Hieman kuparia seinälläkin paljaan kuparivalosarjan merkeissä.

Nostimme eilen saliin pienen joulukuusemme. Se on pääoven edessä ollut jalokuusi ruukussa. Nyt ruukun suojana on foliota, jotta Pippa ei innostu kropsuttelemaan multia pöydälle. Laitan ruukun vielä pussiin, kun saan sen kaivettua esille. Koristelimme kuusta hieman palloilla, kulkusilla ja samaisella ohuella kuparivalosarjalla, jollainen on tuvassakin. Joulupyhien jälkeen kuusi saa palata ulos kuistin kautta, ettei pelästy liikaa lämpötilamuutoksista.

Paljoa tänä vuonna ei joulua somistella. Vain jotain pientä siellä ja täällä.

Kuten rakkaimmat joulusoittorasiat, jotka tietenkin pääsevät esille. Tämän ostimme Malagasta 8 vuotta sitten, kun olimme juhlistamassa uutta vuotta siellä.

Vaikka ulkona sataa vettä ja piha tulvii, Tukholman wanhasta kaupungista ostetussa soittorasiassa on ikuinen valkea joulu. Patterilla toimiva pieni roottori pyörittää lasipallon sisällä lumituiskua lakkaamatta.

Näin saa joulu tulla meille. Hissukseen, pieninä juttuina siellä ja täällä, muistoina menneistä ja toiveina tulevista. Luulenpa, että vietettyämme lokoisaa jouluaattoa isännän ja karvaisten kavereidemme kanssa, jonain joulupyhänä Jovelan emäntä kaivelee jo esille siemenluetteloita ja alkaa haaveilemaan keväästä. Ehkä piirtelemme mallia kanalalle, suunnittelemme piha-alueen tasoittelua ja kaikkea sitä, mikä koittaa kun valon määrä taas kasvaa ja on aika iloita keväästä.

Meidän jouluvalmistelut ovat suunnilleen tässä. Herkkuja tietenkin aion laittaa, nauttia siitä puuhasta täysin rinnoin, pienen joulusiivouksen meinaan tehdä isännän kanssa ennen aattoa, linnuille tehdä perinteisen jouluherkkubuffetin, hyasintteja pitää saada taas ainakin tusina ja namikaappiinkin pitää saada jouluista varustelua konvehtien merkeissä. Yhteiseksi joululahjaksi tilataan uusi telkku, josta sitten tuijotamme sarjoja dvd:ltä silmät lautasina pitkin joulupyhiä. Pieniä puuhia vain, sellaisia mukavia ja sitten onkin jo joulu Jovelassa. Ajatella, ensi vuonna jouluna Jovelan pääluku on hyvinkin saattanut melkein tuplaantua jos kanat ja kukko ovat asettuneet taloksi!

Sitä ennen nautimme tästä kaikesta mitä nyt on. Ja siitä, että meillä on taas yksi Itsenäisyyspäivä. Vielä pari viikkoa innokasta puurtamista ja sitten on lokoisa lepotauko kera herkkujen ja vailla kiireitä. Ei hassumpaa, ei hassumpaa lainkaan!

Juhlallista ja rauhaisaa Itsenäisyyspäivää teille kaikille siellä tahoillanne. Tänään Jovelan päätalon ikkunoille ja Gerdankin ikkunalle laitetaan 2 kynttilää juhlistamaan päivää ja kunnioittamaan heitä, jotka olivat meitä ennen ja joiden vuoksi meillä on nyt se, mitä saamme Kotimaaksemme kutsua.

Jovelan vanhasta väärän vänkyrän talosta

Jovelan Johanna

↧

Mitä tulikaan tehtyä

December 13, 2015, 9:03 am

≫ Next: "Luomusepän" luomuksia (ja ennakoiva kutsu)

≪ Previous: Menneitä ja tulevia

Silloin kun aloitimme blogin aiheesta wanhan talon löytäminen, tarkoituksena oli tallentaa kokemuksia ja ajatuksia sen asian tiimoilta. Sittemmin tämän uuden blogi myötä, kun Jovela oli löytynyt ja ostettu, jatkoimme blogissa tarinaa, joka kertoo siitä miten kaksi kaupunkilaista muuttaa maalle ja ottaa ränsistyneen tilan haltuunsa. Piti saada tallentaa matkaa muistoiksi. Jos vaikka tekisi mieli välillä katsoa menneisiin päiviin ja vuosiinkin. Välillä tulee sellainen olo, että onko sitä saatu mitään aikaiseksikaan viime aikoina - tällainen tunne syntyy helposti silloin, kun elämä vie pois näistä Jovelan arkisista asioista. Tämä vuosi tuntuu oudolta. Siihen on sisältynyt paljon, mutta se on tavallaan vilahtanut ohi. Muutosten vuosi niin molella tapaa. Surun viitta harteillaan se on kulkenut ilosta ja haasteesta toiseen. Vuotta on vielä jäljellä, mutta tänään halusin katsella hetkisen kaikkea sitä, mitä kuluneena vuotena on tapahtunut.

Tammikuu 2015

Tammikuussa olin kovasti kiinni työprojekteissa, eikä mitään sen ihmeellisempää tapahtunut. Luonto oli välillä kuin keväällä ja välillä kauniin talvinen. Valon määrän lisääntymisen huomasi. Ensin oli keväistä, sitten talvista ja muutamaa päivää myöhemmin taas lumetonta. Talvella 2015 täällä meidän nurkalla Lounais-Suomen rannikkoseutua ei lunta paljoa nähty. Molemmat kuvat kronologisessa järjestyksessä tammikuulta 2015. Ensin ei ollut, sitten oli ja tovin kuluttua ei taaskaan ollut. Lunta.

Helmikuu 2015

Helmikuussa isompi työprojekti saatiin päätökseen ja sen myötä Jovela-aika palasi normaaliin rytmiinsä. Siemenluettelot ja kasvatusoppaat olivat kovassa luennassa. Suunnitelmia, haaveita, ensimmäisiä siemeniä mullassa. Suurin Jovela-juttu helmikuulta 2015 oli kuitenkin se, että hormiasennusfirma sai vihdoinkin, kuukausien odottelun jälkeen asennettua tuvan hormin ja sitä myöten saimme tupaan tulipesän. Puuliesi muutti kaiken tupaosastolla Jovelaa.

Maaliskuu 2015

Maaliskuussa 2015 kevät oli meillä jo pitkällä. Kuun puolivälissä edellisenä vuotena oli ollut 16 astetta pakkasta, nyt oli 12 astetta plussaa ja puuhat sen mukaisia. Me raivasimme ryteikköjä, tasoitimme ja siistimme pihaa, risuaitaa tehtiin monta kymmentä metriä, ylimääräistä risua silputtiin hakkeeksi parinkymmenen kottikärrykuorman viikonlopputahtia ja syreenikaarikin taivuteltiin muotoonsa. Maaliskuussa meillä oli energiaa. Niin kiesitallin edusta-alueen jätekasat kuin takapihan risukot saivat kyytiä. Kyytiä saivat myös hyttyset, jotka 15.3 kuvattiin inisevänä jenginä ilta-auringossa.

Huhtikuu 2015

Hyvin aikaisen kevään innoittamilla energiaa piisasi myös huhtikuussa. n. 36 tonnia soraa levitettiin yhden kottikärryn ja kahden lapion sekä haravan tekniikalla pitkin etupihaa. Typerän kasvihuone-episodin jälkeen vaihdoimme susikasvihuoneen kahteen pienempään, ne kasattiin ja päivälämpöä mitattiin muoviseinien sisällä jo lähemmän 30 astetta. Kevät teki tuloaan kohinalla.

Toukokuu 2015

Toukokuu jatkoi suloista kevättä, mutta varhaisen kevään kypsyminen jäi paikoilleen. Kevät ei edennyt. Puiden lehdet eivät auenneet normaalia aikaisemmin, kukat olivat ehkä jopa hieman myöhässä, eikä edellisvuoteen verrattuna keittiöpuutarhassa ollutkaan kohisevaa kasvua. Taimet kituivat lootissaan.Yöt olivat kylmiä, eikä lämpöä mainittavasti riittänyt päiviinkään. Oli kaunista. Oli toiveikasta. Pianhan se tästä kesäksi muuttuu. Gerdan kuistille siivottiin kesähuone. Ajatuksissa oli kuumien kesäpäivien vilpoisammat kahvihetket ja kynttilöillä valaistut illat. Haaveeksi jäivät molemmat. Toukokuussa sitä ei vaan tiedetty kun silmät lepäilivät Gerdan kukkaniityn väriloistossa. Kesällä niitty ei sitten jaksanutkaan kukkia. Unikot olivat kuolleet ennen kukintoa.

Kesäkuu 2015

Kolea kesäkuu laimensi aikaisen kevään intoa. Siinä missä edellisenä vuotena keittiöpuutarhassa oli juhannuksena jo vaikka mitä syötävää ja istutuslaatikoissa oli valtavan tuuhea kasvu, kesäkuussa 2015 mikään ei kasvanut kunnolla. Syreenikaari puhkesi kukkaan ja lumosi kauneudellaan. Keittiöpuutarhan istutuslaatikot maalattiin mustiksi - ei auttanut mustan imemä lämpö kun ei ollut mitä imeä. Sadosta tulisi olematon. Kesäkuussa olimme vielä toiveikkaina - olihan edellisenäkin vuotena pitkä hellekausi tullut vasta loppukuusta. Välillä tarkenimme ulkonakin kesäkuussa 2015. Silloin katettiin jos mitä juhlia vieraille. Paljussa ei paleltu.

Heinäkuu 2015

Heinäkuusta muistan parhaiten sen, miten kytättiin kalenteria - koska päästään maalaamaan! Päästiinhän sitä lopulta ja lopputuloksena oli Jovelan historian suurin visuaalinen muutos. Muistan ikuisesti kesän 2015 kesänä, jolloin julkisivu maalattiin.

Elokuu 2015

Elokuu oli monen kivan muiston ja muutoksen kuukausi Jovelassa. Julkisivun maalaaminen heinäkuussa aiheutti energisen innostuspiikin, jonka siivin sitten käytiin Gerdankin kimppuun. Rempattiin Gerdan tupa sisältä. maalattiin Gerdaa. Vanhaksi käynyt Gerda -huvila virkistyi ikuiseksi auringoksi saatuaan okran sävyistä maalia pinnalleen.

Elokuussa Jovelan pääluku kasvoi yhdellä kuusivarpaisen kilpparikissan muutettua taloon. On ollut aika ennen Pippaa ja aika Pipan saavuttua, enkä ymmärrä miten täällä on pärjätty ilman kissaa! Pipan kuudes varvas muuten ei näy tuossa kuvassa, se on pieni ylijäämävarvas, kuvassa suunnilleen punaisen peukkukynteni kohdalla. Pippa on nyt pari päivää vaille 7 kuukautta, iloinen, sosiaalinen ja hauska kullanmuru. Saapuessaan Pippa oli 12 viikkoinen pentu.

Ja mikä olisikaan kahden ravun (minä ja isäntä) talous ilman rapukekkereitä?! Meillä on joka vuosi rapukekkerit - usein muutamakin. Kuvan rapukekkereille saapui ystäviä läheltä, ihan tuosta naapurikylästä ja kauempaa, sieltä mistä mekin tänne aikoinaan tulimme. Voi miten meillä oli hauskaa!

Syyskuu 2015

Syyskuu lohdutteli kesään pettyneitä aurinkoisin, valoisin ja lämpimin päivin. Syyskuussa haimme kauan etsityn puusohvan, joka sitten löytyikin ihan tästä samoilta kyliltä. Kyllästyimme odottamaan kahta kesää aiemmin kuistin ikkunat mukaansa ottanutta korjaajaa palauttamaan ikkunat meille, joten otimme suojamuovit kuistin ikkuna-aukoista pois ja laitoimme pleksit tilalle, kunnes ikkunat saadaan takaisin (ei todennäköistä, meitä on viranomaisten taholta neuvottu tekemään asiasta rikosilmoitus) tai löydämme/saamme teetettyä kuistiin oikeat ikkunat. Joka tapauksessa syyskuussa tuli mitta täyteen sille, ettei kuistilta näe ulos. Riitti - tuli pleksit kun niitä kerran oli. Ja sitten taas juhlittiin! Surkean sadon sadonkorjuujuhlissa oli kuitenkin syötävää. Sitä ihan itse kasvatettua, säilöttyä ja kokattua.

Lokakuu 2015

Inhokkikuukateni lokakuu yllättikin olemalla aurinkoinen, kuulas ja kaunis. Pitkään lauhana ja kauniina jatkunut syyskuu venyi pitkälle lokakuun puolelle. Keräsin vielä lokakuussa kukkiakin pihalta - tosin meinasin sen kokonaan unohtaa. Onneksi Villa Mezzon Anu huikkasi, että ellei rouva meinaa pakastaa kukkiaan, ne kannattaisi kerätä pois! Niin tein ja ehdin kuin ehdinkin kuivattaa kehäkukkaa talvivarastoon ruokien koristeeksi.

Marraskuu 2015

Marraskuussa peli oli jo menetetty. I hate pimeys ja peukku alas. Juu, oli kuulaan kauniita aamuja, mutta näin joulukuussa tuntuu että nyt olisi satanut puoli vuotta ja aurinkoa olisi nähty viimeksi keväällä. Marraskuun teemana Jovelassa oli talvipesä. Nikkaroimme itsellemme meille sopivan sängyn uudesta ja vanhasta puusta sekä wanhoista lahonneen sängyn säilyneistä koristepaloista. Hylkäsimme teolliset patjat ja vällyt, sijoitimme roposemme ekologisiin, mahdollisimman pitkälle käsin valmistettuihin mittatilausvuodetarpeisiin, jotka tulivat maksamaan huolella vähemmän verrattuna teollisiin serkkuihinsa. Marraskuusta 2015 Jovelan emännän "aamuselkää" ei enää ole ollut kertaakaan. Vuoden paras ostos by far!

Luin jokin aika sitten amerikkalaisen kanssasiskon näkemyksiä siitä, miten elämä muuttuu kun muuttaa kaupungista maalle ja muuttaa elämäntyylinsä - tai miten se muuttuu itsestään. Kerronpa vielä tuosta, sillänämä voin todeta meillekin tapahtuneeksi.

8 asiaa, jotka muuttuvat kun eletään landestyle

Ostat vähemmän

Kyllä. Ei tule hupiosteltua ohikulkiessaan ja muutenkin ostaminen ei anna enää kiksejä. Tulee ostettua hyödyllisemmin, keskitetymmin ja järkevämmin.

Pukeutuminen muuttuu

Haha, no kyllä! Entisessä elämässään Jovelan Johanna vaihtoi vaatteita päivittäin, meikkasi ja kampasi, kynnetkin oli pitkät, koristellut eri teemoilla värein ja kynsikoruin. "Korot tulee" saattoivat työtoverit tuumata kun Jovelan Johanna kipsutteli menemään käytävillä. Ei enää. Mukavuus on päivän sana. Ei se tarkoita, etteikö yhtään katsoisi mitä päällensa laittaa kun pihalta poistuu, mutta nykyään meikit kuivuvat purkkeihinsa, korkokengät lähtevät mukaan pussissa ollakseen jaloissa ainoastaan siellä minne mennään olemaan ne jalassa (ja lentävät autoon palattua takaisin pussiin ennen kun auton ovi on kiinni), eikä "päivän asu" ole todennäköisesti eri kuin edellisenä päivänä. Entinen "sopiikohan tämä sen kanssa" on nykyään "sopiikohan tämän alle toinen kerros jotain" ja kenkien oleellisin ominaisuus on niiden kyky olla imemättä vettä.

Vähemmän pyykkiä

Niin, miten ihmeessä voi olla niin, että kun osan vuodesta ollaan kurassa ja se toinen osa mullassa, pärjää talossa, jossa ei ole pyykkikonetta lainkaan - eikä silti olla haisevissa rytkyissä, jotka riisumisen jälken pysyvät asennossa itsestään. Eikä ole pyykkiläjiäkään! Niin se vaan on. Vaatteita ei tarvitse koko ajan pestä kun eri puuhille on omat vaatteensa, eikä ole "päivän asua" kullekin päivälle erikseen. Ihoa vasten olevat vaatteet pesään usein, muita harvemmin. On tullut ymmärrettyä myös, miksi ennen vaatteita tuuletettiin käytön välissä. Koska niitä ei tarvitse pestä. Pestään jos vaate on likainen. Omituista, mutta näin se vaan on. Meillä pestään pyykkiä saman verran kuussa kuin ennen noin viikossa. Fakta.

Pitkät aamu-unet

Meillä isäntä kyllä torkkuu mielellään pitkään jos ei ole menoa pajalle tai muuta sovittua, mutta totta tämäkin. Sitä herää aikaisemmin eri tavalla. Tai oikeastaan ei. Meillä on pidemmät aamu-unet entiseen elämään verrattuna, kun ei tarvitse herätä meikkaamaan ja kampaamaan tukkaansa ennen kun lähtee Pääkaupunkiseudun aamuruuhkaan. Tämän päivän Johanna laahustaa teemuki kourassa villasukissaan ja jossain röhköasussa työpaikalleen viereiseen huoneeseen. Joskus kampaa tukankin siinä välissä. Ei ole niin nokonuukaa onko arki vai pyhä. Sen mukaan mennään miten mentävä on. Herätyskello-parka joutui lomautetuksi keväällä 2014. Nykyinen olinpaikka tuntematon. Jovelan emännällä on luonnonmukainen herätyskello. Aurinko ikkunan takaa kertoo missä mennään. Jos ei ole aurinkoa, jokin kertoo synkkyysasteen kirkastuneen sen verran, että sängystä voi kömpiä ylös.

Rahan hölvääminen kaikkeen

Sitä tulee nuukaksi. Tulee ja ei tule, mutta rahaa ainakin käyttää harkitummin ja omasta mielestä fiksummin. Jos ennen oli kiksien kiksit pieni shoppailukierros kivoissa puodeissa, nyt vastaavat kiksit syntyy kun joku tulee kippaamaan muutaman kymmenen tonnia soraa pihalle. Kuin huomaamattaan alkaa tehdä itse paljon. Hyödyntämään vähän kaikkea. Sellaiseksi se on mennyt täällä elellessä. Sitten kun hölvää, sitä hölvää johonkin erilaiseen, esimerkiksi johonkin erilaiseen juttuun, vaihteluun arjesta, josta pitää. Tai siihen soraan. Myös erikoissiemenet saavat kukkaron aukeamaan holtittomalla tavalla.

Ruoka

Amerikkalainen aihesisko tuumailee, ettei tule hölvättyä rahaa hulpeisiin illallisiin ulkona ja teollinen ruoka alkaa maistumaan pahalta. Allekirjoitan molempia. Me kyllä nautimme ravintolaruoistakin samalla kun käymme kaupungissa pyykillä ja hoitamassa asioita, mutta kerrat ovat vähentyneet huomattavasti. Eineksiä meillä on ennenkin syöty vähänlaisesti, mutta nykyään taidetaan syödä vieläkin vähemmän. Ostin tuossa jokunen viikko sitten pussin sipsidippijauhetta, sitä taffelin sellaista, joka sekotetaan kermaviiliin. Jäi syömättä. Ennen hyvin maistunut herkku suunnilleen vuoden tauon jälkeen maistui suussa niin suolaiselle, että kieli meinasi käpertyä rullalle. Hyh! Myös ravinnon alkuperä alkaa kiinnostaa kuten myös tahto kasvattaa ruokaansa itse. Entisestä muovikukkatappajasta saattaa kuoriutua puolen peukalon puutarhuri, sellainen kuten minä.

Hysteerikkojen erikoislempilaji kotivara on ihan normaali juttu kun asutaan landestyle. Kotivara sisältää lukuisia omin kätösin survottuja mössöjä, jotka on suljettu hermeettisesti vuosikertaetiketeillä koristeltuhin sieviin purkkeihin. Maalla taantuu teinivuosiensa kauhukuvaksi. Hotein setti radiossakin on sääennuste. Varokaa vaan, tällaisesta haaveilevat!

Viihteen määrittely

On tullut mietittyä miten ihmeessä sitä sai ennen aikansa kulumaan? Ei ole tuota tullut sittemmin mietittyä. Meitä peloteltiin, että maalla ollaan kuin työleirillä. Että koko ajan on jotain tekemistä ja kun yhden saa tehtyä, niin toisesta päästä pitää aloittaa uudelleen. No voi kauheeta! Ajatella mistä sekin aika on poissa! Esimerkiksi.. tai siis.. no, siitä kaikesta mitä tuli ennen tehtyä ettei vaan olisi tylsää, ja silti välillä oli tylsää. Tylsyys on kamalaa. Vapauta itsesi kaikesta fyysisestä (edes hampsuja ei tarvitse harjata itse) ja osta kuntosalikortti. Jipii! Mikä vapaus! Ennen kaikki viihteeksi luokiteltu taisi maksaa jotain ja oli kovin kertaluontoista. No nyt ei ole. Tosin en tiedä miten erotella viihteen ja sen muun ja mitä se muu tai viihde on. Mun mielestä kun on esimerkiksi suunnattoman siistiä (kaupunkilaisilmaisua käyttäen) survoa niitä omin kätösin kasvatettuja mössöksi purkkeihin, joihin lätkin vuossikertaetikettejä.

Olla viihteellä, se on jäänyt jonnekin kun kumpaakaan ei kiinnosta. Ei ainakaan baarielämä. Ollaan me kerran käyty baarissa vuoden aikana. Oli vieraita. Piti näyttää millainen hieno seurainhuone kylästä löytyy. Löytyy oikeasti. Kovin epämaalainen ravinteli. Ei Karjala-mainoksia tai viirejä. Taidettiin ottaa molemille jaloille juomat ja sitten jo palattiinkin Jovelaan. Armotonta menoa!

Kaiken ostaminen uutena

Revin isännälle ostamani työmatkatuliaisen eilen sytykkeiksi. Jättikonvehtirasia meni silpuksi tuvan sytykekoriin. Ei varmaan tarvitse enemmän tätä asiaa avata. Kaikkea ei tule ostettua uutena, uusi alkaa jopa hieman tympimään. Saapuvasta uudesta käytetään pakkausmateriaalitkin. Jatkuva uusi on tylsää, eikä meillä ole niin tylsää, että pitäisi koko ajan saada jotain uutta. Sitä uutta soraa kyllä tarvittaisiin noin 40 tonnia lisää.

Kovin samanlaisin aatoksin oli aihesisko valtameren takaa elämäänsä pohtinut. Sellaista se on. Muuta maalle ja elämä muuttuu. Vaikeaahan sen olisi olla muuttumatta, mutta ei se muutos mikään kulttuurikohtaamisten alkuräjähdyskään ole. Sitä vaan huomaa saavansa niitä kiksejä ihan muista asioista kuin ennen ja hieman eri asiat alkavat kiinnostaa luonnostaan. Eikä se tarkoita, että kaiken vanha hylkäisi. Ottaa mukaansa sen, mikä edelleen hyvältä tuntuu ja tekee samalla tilaa uusille kokemuksille, iloille ja pettymyksille.

Kuten vaaleanpunaisille kurpitsoille, jotka kasvoivat taimina sisällä melkein metriin kuollakseen ulkona kylmään kesäkuussa. Saas nähdä miten kesällä 2016 niiden kanssa käy. Sekin asia meinaan muuttuu, että pettymykset ja epäonnistumiset luetaan opiksi, jonka kautta kokeillaan uudelleen.

Ja nyt on sitten se

Joulukuu 2015

Puolessa välissä mennään. Plussalla ollaan yöt ja päivät. Jonakin yönä saattaa sen verran olla miinuksella, että auton ikkunat ovat huurteessa. Vettä sataa päivin ja öin, aamuin ja illoin. Sataa paljon, sataa vähän ja jos ei sada niin tuulee. Jouluidylli pitää hakea korvien välistä. Joulukuu 2015 on kiireisin työkauteni koskaan. Kiireinen on ehkä vähän väärä sana, se antaa käsittää, että ei olisi aikaa lainkaan. Aikaa on sama 24h jokainen päivä, mutta nyt se on varattu työlle. Itse varasin, en valita. Jovela-asiat ovat tauolla vielä viikon, sitten on pieni työtauko ja muutama viikko vielä vuoden vaihtumisen jälkeen rutistettavaa. Tammikuun loppupuolella jatkuu taas Jovela-aika. Uusia suunnitelmia, haaveita, projekteja ja tekemisen iloa.

Ja nyt saa joulu saa tulla kun joutaa, sitä ei erikseen lähdetä mistään hakemaan. Aina se on tullut ja tulee tänäkin vuonna, se on vissi se. Vuonna 2016 tulee taas olemaan monta asiaa uudella tolalla. Tarina jatkuu, vaan mitä sitten tapahtuukaan, nähdään ensi vuonna!

Sunnuntai-ilta ja kello on hieman jälkeen seitsemän. Pyykit odottavat viikkaajia, tiskit tiskaajia, suut ruokkijoita ja muutama työasiakin on hoidettavana. Isännällä opinnäytetyö esiteltävänä ensi viikolla, siihen vissiin jotain sanailua vielä tarvitsee isännän tehdä.

Joten nyt niitä pyykkejä viikkaamaan ja arkisia askareita hoitamaan, kun on pyhäpäivän suoma rauha maassa.

Näkymisiin taas!

Jovelan Johanna

↧

"Luomusepän" luomuksia (ja ennakoiva kutsu)

December 20, 2015, 6:11 am

≫ Next: Välissä päivien ja juhlien kahdelle

≪ Previous: Mitä tulikaan tehtyä

Isännällä alkaa ensi viikolla joulutauko opintojen osalta. Ajattelin esitellä muutamia isännän uusia töitä täällä blogissa - olen niin valtavan ylpeä tuosta isännästä ja hänen kyvystään työstää rautaa. Otsikoin postauksen isännän opetuspajalla saaman lempinimen mukaan. Seppä oli kutsunut isäntää luomusepäksi, sillä isäntä tapaa tehdä työn vaatimat työkalutkin itse, omin käsin ja Jovelan napakkaa saarnipuuta niiden varsissa käyttäen.

Tässä aurinkokello a' la Jovelan isäntä

Työ alkaa aiheeseen tutustumalla, laskelmia tehden ja erilaisia malleja työstäen.

Yksityiskohdat ovat tärkeitä

Tästä aurinkokellosta on tulossa "talvimallikin" sitten aikanaan tänne Jovelan perinnepajalle. Talvimallissa aurinkokellon sisälle voi laittaa kynttilän tai roihun, jolloin kellosta on iloa myös vuoden pimeimpinä aikoina.

Tässä perinteinen kolmijalka, jonka isäntä suunnitteli pyynnöstäni riittävän suureksi ja sellaiseksi, että sen alle voin laittaa myös tuikun alustallaan, jolloin kolmijalkaa voi käyttää ruoan esillepanossa myös lämmittäjänä. Normaalisti kolmijalka seisoo tietenkin puulietemme päällä. Siihen voi nostaa padan, kattilan tai pannun lepäämään. Pöydässä kolmijalka on mainio ja kaunis tietenkin.

Näistä jalkatelineistäkin on suunnitteilla useampaa eri versiota: pyöreää, pitkää, korkeaa, matalaa ja sellainenkin, jolla voi tarvittaessa kuivattaa puuta lieden jälkilämmöllä nostamalla klapeja jalkatelineellä lieden päälle - ei hassumpi idea vaikkapa viikonloppumökkiläisille, joilla ajoittain puut saattavat olla hieman kosteita.

Vuorossa työkaluja. Tällaisia tarvitaan mm. korujen kuperien osien muotoiluun. Isäntä teki itse tarvittavat työkalunsa.

Järeämpää osastoa edustaa erilaiset sepän- ja käyttötyökalut. Kaikki alusta loppuun saakka käsin tehtyjä. Varrellisten varret on Jovelasta kaadettua saarnia, näissä versioissa varret on tummennettu, sillä pajatyöskentelyssä ne tuhraantuvat joka tapauksessa piankin.

Lopuksi vielä mittatilauksena tehty opinnäytetyö. Olen niin <3 tähän, joka roikkunee vielä ennen uutta vuotta määränpääkodissaan tuossa naapurivaarassamme, ystäviemme tuvassa.

Se (mysteerijuttu) kiinnitetään kattoon tällaisella muotovaliolla, jossa kiinnityskoukkupesä pyörii.

Läpivienneissä ja yksityiskohdissa on isäntä saanut olla tarkkana.

Tähän kuuluu mielestäni todella kauniita ja huolella tehtyjä lisäosia.

.. kuten tällaisia koukkuja sekä kynttiläpidikkeitä, jotka tosiaan voi laittaa halutessaan paikoilleen tai ottaa pois jos ei halua ja juuri sen verran kappalemääräisesti, mitä mielii ja mille tarvetta on.

Mikä se sitten on? Yhdistetty kattilateline ja kattokynttelikkö, jonka kuvaaminen oli ihan mahdotonta!! Se painaa sen verran, että roikottaminen tuntui pian isännänkin käsissä ja vapaasti roikottaen teline tietenkin heilui aina hieman, vaikka miten yritti pitää sitä paikoillaan. Kuva ei tee oikeutta tälle lainkaan, mutta hieno se on (niin hieno, että isäntä saa kyllä emännälleenkin tehdä tuollaisen pikimmiten) - olisi se vaan mainio Jovelankin tuvassa!

Tässä siis pieni setti isännän puuhia. Emännällä ei olekaan mitään esiteltävänä, mutta pian on tauko ja tauon suomia blogihetkiäkin on tiedossa.

Jovelan isännän opinnot päättyvät tuossa loppukeväästä ja heti sen jälkeen - jos vaan ollaan saatu Gerda kuntoon, aukeaa isännän Jovelan perinnepaja. Pidämme varmaan jonkinlaiset pienet kekkerit avajaisten myötä, jonne tietenkin toivoisimme blogimme lukijoitakin sitten paikalle. Teitä on niin monta ihanaa siellä, osan kanssa ollaankin jo nähty nenäkkäin, mutta olisipa hauskaa joskus pitää ihan blogi-kalaasit täällä. Sellaiset hauskat kohtaamiskekkerit ja pieni vilkaisu tuonne isännän pieneen pajapuotiinkin siinä samalla. Olisimmepa iloisia moisesta!

Tällaisia haaveilemme täällä tällä hetkellä, kun jouluun on aikaa 4 yötä (jos ihan itse oikein laskin).

Suloisia joulunaluspäiviä teille kaikille. Tulen kyllä toivottelemaan joulua sinne teidän blogiennekin puolelle kunhan saan tämän oman "pajani" suljettua jouluksi.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

↧

Välissä päivien ja juhlien kahdelle

December 29, 2015, 5:39 am

≫ Next: Uusia alkuja: 2016

≪ Previous: "Luomusepän" luomuksia (ja ennakoiva kutsu)

Joulu tuli ja meni. Joulu toi mukanaan kovat tuulet ja kirpakan pakkasen. Tällä kertaa myrsky vei sähkötkin. Tallennetaan siis talopäiväkirjaan muistoja joulusta 2015. Rooleissa kaksi: me ja ne kolme karvakorvaa.

Tässä katetaan joululounasta joulusaunan jälkeen. Kotivoi on kuvun alla piilossa ja serkun kirjoma leipäliina odottelee saaristolaisleipää.

Tuo liina on aarteitani. Arkisin patakaapin tason päällä silmien ilona, juhlissa pöydän koristajana.

Joululounas kahdelle. Isännän kasaama kuparikynttelikkökin pääsi juhlavaan käyttöön.

Kynttelikön keskiöihin mahtuu juuri passelisti 2 vatia.

Tuvassa oli aurinkoista. Hieno aattosää. Edellisenä päivänä tuvan lattia oli pesty mäntysuovalla.

Mäntysuovan (Män de Soop) lisäksi tuvassa tuoksui piparkakuille. Suloinen yllätyslahja talon entisen asukkaan perheeltä.

Joulun kalaisan ja äyriäispitoisen lounaan jälkeen narautettiin jo namikaapin ovi auki ja auki se sitten saikin olla koko joulun ajan.

Sitten katettiin eläimille. Pipan lautasella on lempiruokaa, katkoja ja mätiä.

Pippa söi joululounasta omassa kodissaan, eli salissa ja hyvin maistui. Kisu on kasvanut, vaikka pientä lajia onkin. Tammikuun puolivälissä neiti täyttää 8 kuukautta. Mainio otus, salin valtiatar, loistokissa kerrassaan!

Jovelan joulupossut olivat kattaneet namipöydän myös saliin ettei vaan joutuisi turhia liikkumaan lempilojunnasta.

Lempilojunta koostui Doctor Who -maratoonista jonka aikana tuhottiin lukuisia makeisia. Huomatkaa kuvassa Pipan pallovaloasettelu sekä kivan leikin todistusaineisto: hirsien välistä on hauskaa repiä rivettä, joka suussa voi tehdä saalistusloikkia ympäri salia. Riiviö.

Kierrätysjoulupuu. Pihalta saliin ja pian salista takaisin pihalle miinus koristeet.

Muuten meillä oli vähänlaisesti joulukoristelua. Paljon kynttilöitä vaan. Salin patterit nollassa.

Jouluana otettiin tupluureja, eli nokosia. Tässä kuvassa aattoilta oli ehtinyt jo pimeäksi (ja pari Doctor Who -jaksoa mennä sivu silmien), kun kävimme joulun lämpimien ruokien kimppuun. Ne perinteiset loorat, kinkut ja kalkkunat, rosollit ja särpimet maistuivat ihan yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Vielä myöhemmin käytiin tuolla tien päässä kirkolla laittamassa pari kynttilää palamaan muualla poisnukkuneiden muistopaasille. Keskiaikaisen kirkon kirkkomaa oli upea näky. Löysimme myös muutaman entisen asukkaan haudan kirkkomaata kierrellessä. Harmitti kun ei ollut enempää kynttilöitä mukana.

Tik, tak sanoi kello laiskana Jovelan tuvan seinällä, salissa enkelikello kilkutteli joutuisammassa rytmissä. Kovin paljon muita ääniä ei sitten ollutkaan tuolla tuvan hämärässä. Koirien tyytyväistä tuhinaa puhtaissa vällyissä, namipapereiden rapinaa, puulieden päällä olevan vesikattilan porinaa. Välillä taidettiin hieman radiota soittaa, sellaista aavistuksen rohisevaa, kun ei meinannut kanavat osua kohdilleen. Sopi henkeen ja hetkeen oikein hyvin.

Sellainen aatto täällä Jovelassa oli. Nukuimme sen verran pitkään aattoaamuna, että skippasimme aamupalan ja menimme sen sijaan saunaan. Saunajäähyllä istuin tovin keittiöpuutarhan penkillä katselemassa miten kaunis maailma oli juuri silloin. Join joulusaunaoluenkin siinä ja toisen mokoman joululounaalla. Nokosia, namuja, ruokaa, sarjamaratoonia ja sitten se myrsky, joka tuli, heitteli kaikkea puutarhapenkistä polkypyörään pitkin pihaa ja katkaisi sähköt illasta varhaiseen aamuun saakka. Me valvoimme neljään saakka aamulla luonnon voimannäytöstä ihmetellen, koska ei nukuttanut. Akun turvin katselimme Kukatohtoria tuulen huudellessa natisevissa nurkissa. Laitettiin klapia pesiin. Poltettiin kynttilöitä. Oltiin vaan.

Sellainen joulu meillä oli. Olojoulu, löhöjoulu, ollaan vaan -joulu, ei kiirettä -joulu.

Pyhänä sitten jo mittailin katseella takapihaa ja tutkailin siementarjontaa, piirtelin suunnitelmia, jotka joko toteutuu tai ei toteudu. Niin, se on nyt alkanut, haaveet keväästä, keittiöpuutarhasta ja sen sadosta 2016. Pois on pyyhitty pettymykset viime kesän jälkeen. Eteenpäin pettymystenkin uhalla, sanoi Jovelaska jäätyneessä puutarhassaan!

Uusi vuosi, uudet unelmat

Tai ei oikeastaan. Sitä samaahan tämä on, jatkumoa sille mitä on jo ollut. 2016 meillä on enemmän aikaa Jovelalle. Enemmän aikaa elää kuten olemme haaveilleet elävämme, sillä isännän opinnot päättyvät ennen kesää. Haaveissa siintää omavaraisuusasteen kasvattaminen, turhasta kertymästä luopuminen ja syntyvän roskamäärän vähentäminen.

Olen alkanut pohtia tiiviimmin sitä, miten kulutusta voisi vähentää syntyvän roskan myötä. Esimerkiksi shampoon olen jo vaihtanut palashampooksi, turhaa sitä muovipullolitkua on ostaa ja sen vedestä maksaa kun palana saa parempaa. Huulirasvan lisäksi käytän nykyään kovin vähän "tököttejä" mutta niiden vähäistenkin osalta voisi siirtyä omatuotantoisiin vaihtoehtoihin. Kodin siivoukseen liittyvien aineiden suhteen meillä on jo saavutettu minimi - tai no, voisi sen Män de Soopin, eli Mäntysuovan vaihtaa kokonaan palasaippuamuotoon. 2016 tuntuu ajatuksissa kovin muovivastaiselta, tai sanotaan ainakin, että turhia muoveja ja teollista moskaa hylkivältä. 2016 tulee olemaan muutoksien vuosi Jovelassa. Ainahan uusi vuosi tuo muutoksia mukanaan, mutta täällä todennäköisesti ne muutokset ovat aika suuriakin. Saas nähdä miten käy - taas!

Jospa 2016 muistaisin sen, mitä kirjoitin itselleni 2011, silloin kun pähkäilimme uskallammeko irtaantua olevasta ja lähteä hakemaan erilaista elämää:

"Mieti miten todella haluat elää ja mitä tehdä. Mikä on tärkeää, mikä kiinnostaa, mikä innostaa? Tee se ja karsi muita. Loppupeleissä likimain kaikki on mahdollista jos lakkaa ajattelemasta sen olevan mahdotonta. Tee elämän suhteen sitä ja siten miten näkisit elämän olevan parhaimmillaan. Vaihtoehtoja on, kun ei itse sulje niitä itseltään pois. Ei kun vankkuriin, pioneerit, ja kohti tuntematonta!"

Näissä aatoksissa kohti uuden vuoden haasteita ja iloja

Jovelan Johanna

↧

Uusia alkuja: 2016

January 8, 2016, 7:12 am

≫ Next: Kun istutustikulla lunta mitattiin (arvonta)

≪ Previous: Välissä päivien ja juhlien kahdelle

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta viikko sitten pienen vapaan hetken aikana, mutta niinhän sitä kävi, että valmista ei tullut viikkoon. Viikko sitten aloittelin, sanomalla, että..

Miten innoissaan sitä onkaan, kun vuosi on vaihtunut. Valoa ja kevättä kohti mennään taas. Valoisan aika kasvaa päivittäin. Laitanpa taas tähän jo perinteiseen tapaan linkin, josta voi kurkkia miten nopeasti valon määrä kasvaa paikkakunnittain. Tänään esimerkiksi aurinko on virallisesti noussut täällä klo. 9:40 jaa laski klo. 15:33. Kun päästään kuun loppuun, vastaavat ajat ovat 8:54 ja 16:38. Tässä kuussa saavutetaan jo n. 2 tunnin kasvu valoisaan aikaan päivässä ja se tuntuu heti olemisessa. Helmikuun loppuun kun päästään aurinko nousee jo 7:34 ja laskee 17:56. Maaliskuussa päivän pituus on jo sellainen, että ensimmäiset säteet kutittelevat nenää kukonlaulun aikaan ja aurinko on kokonaan noussut klo. 6:58 laskeakseen vasta illalla 20:15. Ihan pian siis. Taas.

Vuoden vaihtuminen pistää kaikenlaisiin puutarhahaaveisiin taas vipinää. Herranen aika! Meillähän on koko etu- ja takapiha tasoittamatta! Jyllääjä tilaamatta! Tonneittain soraa ja hieman multaakin hankkimatta! Aika avata salainen kesähaavelaatikko, oma pieni käänteinen Pandoran lippaani, jonka kannen avaamalla ei ilmoille pöllähdäkään kaikkea ikävää, vaan kaikkea hyvää. Haaveita, toiveita ja uskoa tuleviin päiviin. Voi miten kaipaankaan jo takaisin Jovela-aikaan! Pian, pian taas saan olla vaan Jovelan Johanna.

Joku on ollut jo siemenostoksilla, kyllä, niin on taas päässyt käymään.Kusti on polkenut valtamerten takaa perinnesiemenet mukanaan.Hypisteltykin on, siemeniä pusseissaan.Huokailtu ihastuneena.

Jovelan keittiöpuutarhaan satokaudelle 2016 on tulossa

Intiaanien perinnemaissia - kaunista kuin korut - jos vaikka ensi kesänä ehtisi hieman suuremmaksi kuin kesällä 2015, vaaleanpunaisia kurpitsoja - jos vaikka sisällä kasvaneet jättitaimet eivät kuolisi kesäkuussa kylmyyteen pihalla, kuten kesällä 2015, vesimeloniretiisiä - jos vaikka.., vaaleansinistä kurpitsaa ja luomumaapähkinää. Kaikki syötäviä, kaikki käsittelemättömistä siemenistä. Syteen tai saveen, näillä ilahdutan meitä ensi satokaudella, kävi miten kävi! Jovelan puutarhakemistit kokeilevat uudelleen.

Juureksia pitää olla, niitä joita meillä muutenkin kuluu. Olisi tavallista porkkanaa ja punaista perinneporkkanaa - porkkanahan ei suinkaan ole aina ollut oranssia. Se on se nykyaikaisin porkkanaväri - usko tai älä! Sitten palsternakkaa, jolle olen kovin perso, paria erilaista perunaa, maa-artisokkaa, joka tuolla pakkasmaassa uinuu viime kesän jäljiltä ja lanttua, jota ei sappivaivainen oikeen enää kestä, mutta jota on saatava jouluksi lanttulaatikkoon - lempijouluruokaani nääs.

Yrttejä! Maltillisesti niitä, joita käytämme. Salviaa laitetaan lisää, vaikka tämä valtoimenaan Jovelassa kasvava ihmeyrtti lukuisine hyödyllisine etuineen onkin lähinnä rohtoyrttikäytössä meillä. Minttua olla pitää ja piparjuurta, nami, nami! Valkosipulinkin vuoro olisi tänä vuonna ja lopuksi vielä tilliä ja ruohosipulia, joista viimeksi mainittu niin pontevasti täällä valtaa oman alueensa jo keväällä.

Viime kesänä latva-artisokan kanssa meni ihan pyllylleen, mutta periksi ei anneta! Lilapalkoherne oli valtavan satoisa ja herkullinen. Tänä vuonna sitä saa tulla niin, että piisaa aidaksi saakka. Punasipulia, salaatteja toki täytyy olla ja sitten taas näitä hupaisia kokeiluja, eli mustaa sesamin siementä. Sen meinaan laittaa testinä multiin jo nyt. Ihan vaan testaan ja jos jotain siitä syntyy, kylvän sitten lisää ulos keväällä.

Tomaatteja, tomaatteja, tomaatteja ❤❤❤ Saapi tulla mustaa, punaista, oranssia ja keltaista, isoa ja pientä, mausteista ja makeaa, siihen ja tuohon sopivaa ja sitten vielä niin pientä lajiketta, että niitä mahtuu tusina ruokalusikkaan, eli helmitomaattia. Lajikkeita yhteensä 6 erilaista. Kaikki GMO-vapaita. Satokausi 2016, me ollaan niin valmiita jo aloittamaan!

Tässä mennään jo fiilistelypohjalle, mutta mansikkaa tietenkin edelleen kuten myös metsämansikkaakin. Pakkasessa pihalla uinuu myös karviaiset, karhunmarjat ja mustaviinimarjat sekä iänkaiken tällä tilalla kasvanut raparperi. Niitä on jo ikävä.

Nyttemmin

Sellaisia kirjoittelin pää haaveita täynnä pitkin viikkoa, hetken silloin, hetken tuolloin. Sitten tuli ne pakkaset muun kiireen keskelle ja haasteita sen myötä. Maailma oli kaunis, mutta kylmä.

Tämän kuvan päivänä pakkasta oli -24 ja pyykit kuivatettiin ulkona edelleen. Se tuoksu..

Syreenikaari pakkasella. Nöyränä ja karun kauniina.

Gerda ja Gerdan klapit. Piisaa niin, ettei mahdu kuin kontteihinsa.

Jovelan kylmin talviaika on menossa, tällaisia pakkasia ei olla ennen täällä kohdattukaan. -27 saavutettiin täällä viikolla ja salin kanssa oli haasteita. Meitä edeltäneen omistajan remppafirma on eristänyt salin lattian ja katon päin (sensuroitu), joten me saimme kamppailla sen kanssa, että Pipan valtakunta sali pysyi riittävän lämpimänä. Sähkökatkokin tuli, mutta vain hetkeksi. Pärjättiin kyllä. Pitkähihainen piti laittaa päälle. Parannella lämmitysasioita salin osalta. Loppupeleissä sellaista normaalia meininkiä.

Puuta on palanut. Koti on turvannut. Haasteista huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään. Täällä pärjää aina.

Elukat ovat ilmaisseet, ettei kannata mennä ulos, eikä sänkyä niin tarvitse pedata, kun paras paikka on vällyissä. Tässä kuvassa "eppanjalaisemme" eli espanjan koiratarhasta pelastetut Milo ja mai-mai näyttävät kriisinhallintavalmiuksiaan. Pää peppua myöten piiloon vaan vällyihin. Milo nousi peiton alta juuri kun napsaisin kameralla kuvaa. Mai on tuotesijoitellut itsensä tyynyjen ja peiton rajamaille. Korvaa ja selkää hieman näkee. Rontit.

Myös Pippa on viihtynyt peiton alla - mielellään ihmissyli alla ja peitto päällä, mutta ajoittain on sen verran kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan ollut, että on vaivauduttu ikkunalle ihmettelemään pakkasen paukuttelua pihamaalla.Pitkälti lämpimässä pesässään nukkumalla aikaansa viettänyt kissa on kunnostautunut myös hepuliosastolla, mikä taas tekee töiden tekemisestä koneella ajoittain hieman haastavaa. Rontti.

Kehaisen samalla jälleen noita ekohankintoja makkarinsängyn osalta. Kun yllä ja alla on villaa, sekä peitoissa että patjoissa ja paljon muutakin luonnonkuitua, josta patjamme on tehty, niin eipä palele ihminen pakkasellakaan! Tämä on sangen outo juttu. Meillä ei meinaan edelleenkään ole ollut lämmitystä makkarissa kuin yhtenä yönä, jolloin kammariin nostettiin minipatteri varuiksi.Tuo villa on käsittämätön materiaalina. Kun sänkyyn kömpii, hetken kuluttua olet lämpimän pehmeässä pesässä ja vaikka aamulla nenu onkin viileä, muu osa nukkujasta on lämmin ja hyvin nukkuneen virkeä. Olen itse nukkunut pari yötä salissa Pipan turvana siltä varalta että jos sähköt menee, herään itse siihen kylmyyteen sen sijaan, että kuorsaan kammarissa isännän ja koirien kanssa lämpimässä mytyssä mitään huomaamatta, mutta omanahkaisesti on tullut testattua myös kammarin sänkyä pakkasöiden aikana. On ne vaan niin joka pennin arvoisia, vaikka eivät mitään ökykalliita olleetkaan.

Täällä sitä siis ollaan ja möllötellään, touhuissa monissa. Pakkaset jatkuvat hieman lauhtuneena, lunta ei juurikaan ole. Pieni lumikerros vain, ihan kun joku olisi sirotellut pölysokeria kakun päälle.

Tällaisissa merkeissä alkoi vuosi 2016 täällä Jovelassa. Töitä tehden, pakkasia selätellen, kotivaran arvoa taas ymmärtäen ja tulevasta keväästä haaveillen. Tilanne voisi olla jotain ihan muutakin.

Suurhäiriö sähkön kantaverkossa saisi Suomen kaaokseen alle kolmessa tunnissa.

Meinaan nyt kun Suomi on taas saanut tuta talven voiman, en liene ainoa, jolla on käynyt mielessä se, että sähkökatko voisi tehdä elämästä haastavan osuessaan sille kovimmalle pakkaspäivälle, saati jos katkos kestäisi pidempään sen jälkeen. On varautunut tai ei, niin ihan olan kohautuksella siitä ei kukaan selviäisi näillä pakkasilla.

Entä jos katkos olisi valtakunnallinen? Mitä tapahtuisi?

Epätodennäköinen, mutta samalla huolestuttavan helposti mahdollinen skenaario, josta konkreettisen esimerkin antaa HS, löytyy täältä. Suosittelen lukemaan. Tämä on yksi parhaista lukemistani artikkeleista tämän aiheen tiimoilta. Se on kiihkoton. Artikkeli pysyy tiukasti fakta-asioissa, eikä pyri lietsomaan paniikkia, mutta juuri siitä syystä se on samalla koruton ja suorasanainen muistutus siitä, että jos sähköverkko kaatuu, ja että se todella voi kaatua, mitään nopeaa apua ei ole saatavilla ja varajärjestemillä ei pitkälle pötkitä.

Kevättä kohti

Jotta sellaista. Vaan kevättä kohti silti mennään ja pian ei näitä pakkasia muistella, kun jo kylvetään rairuohoja purkkeihin. Joulukuusikaan täällä ei halunnut takaisin pakkaseen. Kuuli ilmeisesti kun uhkailin, että joulun jälkeen se saa mennä takaisin pihalle ruukussaan. Kasvatti ketku melkoiset kerkät tekosyykseen saada olla sisällä kevääseen saakka tai sitten sekin on sitä mieltä, että kevättä kohti mennään ja vauhtia saa pitää. Olkoon. Ei tuonne ulos kukaan mielellään mene. Ei ainakaan kukaan täällä. Jovelan talvikerkkäkasvattamo on avattu! Kevääseen mennessä purkkikuusi hipoo kattoa, ellei tuosta hidasta kasvuaan.

Niin, päivä on hieman pidempi jo, valoisa aika valtaa pimeyttä. Kevättä kohti siis joka iikka! 2 viikkoa vielä ja sitten jatkuu taas Jovela-aika. 2 viikkoa vielä ihanaa tohinaa ja uppoutumista töihin ja sitten avaan tuon keväthaavelaatikkoni uudelleen, piirtelen haaveita paperille ja ruudulle. Valmistaudun tulevaan satokauteen. 2 viikkoa ja olen taas muutaman kuukauden vaan Jovelan Johanna. Miten iloinen olenkaan siitä. Vaan maistuisi taas niin hyvältä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille siellä. Pysykää lämpiminä, haaveilkaa paljon ja nautitaan kaikki siitä mitä on saatavilla :)

Jovelan Johanna

↧

Kun istutustikulla lunta mitattiin (arvonta)

January 17, 2016, 3:46 am

≫ Next: Emäntä on arpaissut, isäntä on takonut

≪ Previous: Uusia alkuja: 2016

Satoi lunta Jovelaankin. Tuli kaikenmoista lunta. Oli sankkaa pyryä, ilmassa hiljalleen leijuvaa kimaltelevaa lumipölyä, jalkarättikokoa ja verkkaalleen satavaa lunta.

Lumi peitti talon, puut, aidat, huvimajan ja pienen Gerda-huvilan. Eikä silti olla ehditty lumitöihin tai viitsitty. Molempia varmaan. Ei tuota vielä niin paljoa ole, että haittaisi edes koiria. Väärän Vänkyrän talolla voi hyvin olla pöläys lunta pihalla.

Saunapolulta pitäisi kyllä luoda lumet. Matka talolta saunalle käy lammastossuissa. Ovat meinaan parhaaksi koetut saunamatkajalkineet pakkasilla, eikä tossut siitä ole moksiskaan. Varpaat iloitsevat mennen tullen.

Paljut ja sitä ympäröivät kivet, eli Jovelahenge on peittynyt lumeen saaden takapihan näyttämään siltä, kun siellä olisi tullut lunta oikeen kunnolla, kinoksiksi saakka. Syreenikaarikin on valkoinen lumiviitassaan. Istutuslaatikoissa kasvaa lunta. Kuinkakohan kauan saamme nauttia tästä lumivalosta ja pakkaspäivien kirkkaasta auringonpaisteesta? Täällä tuppaa lumi katoamaan yhtä nopeasti kuin tuleekin.

Pitihän se lumimäärä sitten mitata, että saadaan muistiin talven 2016 lumimääriä. Kevättä odotteleva istutustikku otti talvisen viran ja kertoo lunta sataneen 13 cm.

Tänään aurinko paistaa, maailma on niin kaunis. Eilen ajelimme isännän kanssa lumisen maiseman halki asioille naapurikaupunkiin. Aurinko paistoi ja maiseman peittänyt lumi kimalteli kaikkialla. Taivaalla oli erikoinen ilmiö, talvisateenkaari. En muista ennen nähneeni moista. Henkeäsalpaavan kaunis näky, jota ei saatu tallennettua.

Ensi viikolla tänään muutaman kuukauden työrutistus on saatettu päätökseen ja on taas aika ottaa kevyemmin. Alkaa Jovela-aika. Laitetaan siis kaikkien keväisistä puutarhapuuhista haaveilevien kesken pieni arvonta eetteriin. Tarjolla olisi tuollainen puinen istutustikku sievässä lahjapakkauksessa kookosvoisaippuan kera. Saippua on suunniteltu puutarhakäsien hemmotteluun. Puhdistaa hellästi ja hoitaa maata möyrineen käden ihon pehmeäksi, hellii naarmuja ja pieniä pipejä.

Arpaisen tämän ensi sunnuntaina jos vaan ehdin reissusta ajoissa kotiin. Tavalliseen tapaan, ei sirkustemppuja osallistuaksesi. Kaikki kommenttilootaan viestin jättäneet osallistuvat kunhan muistavat tulla kurkkaamaan osuiko arpa omalle kohdalle.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille siellä! Tämä rouva laittaa lammastossut jalkaan ja lähtee sunnuntai-iltapäivän saunaan ja jäähdyttelee nahkaansa hankien keskellä. Se vasta vallan ihanaa onkin!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

↧

Emäntä on arpaissut, isäntä on takonut

January 31, 2016, 2:38 am

≫ Next: Peukalonpyörittäjän päiväkirja

≪ Previous: Kun istutustikulla lunta mitattiin (arvonta)

Kurkkasin jo maanantaina millainen määrä osallistujia arvontaan oli tullut ja melkein pökerryin! Alkuviikko ja oikeastaan loppuviikkokin menikin sitten vielä työn tohinoissa ja pääsin jarruttelemaan vasta viikonlopulle. Pieni tovi meni kaikkia nimiä arvontaohjelmaan syötellen kun teitä oli reippaasti yli 100.

Tällä kertaa randomaattori arpaisi istutustikun Villa Idurin Pilville! Laitathan, Pilvi osoitetietoja tulemaan tuonne meiliin jovelassa@gmail.com niin saan ensi viikolla voittosi matkalle.

Yksi teistä kyselikin mistä arvonnassa olleita istutuskeppisettejä saa ostaa, joten kerrottakoon niiden olevan Marks & Spenseriltä Lontoosta, mutta en löytänyt ko. tuotetta enää heidän verkkokauppansa valikoimista. Niitä hyvinkin voi tulla vielä keväällä kun sesonki alkaa. Toimituskulut ainakin ovat aina olleet hilpeän edullisia, joten hankinta ei ainakaan siihen tyssää.

Täällä ei ole viikon aikana tapahtunut mitään erikoista. Sitä samaa varmaan kuin monen muunkin kotinurkilla. On ollut sadetta, tuiskua, tuulta ja liukastelua. Tänne sataneet lumet ovat pitkälti sateiden sulattamia jo. Tilalla on jäätyneitä lätäköitä ja pieniä kekoja lunta siellä, minne lunta ehti kertyä enemmän vaikkapa katolta valuen.

Isäntä taas on ollut reippaana pajalla. Hän paukutteli menemään hienon takkasetin veljelleen kiitoksesti koiriemme hoidosta työreissuni aikana. Oli muuten vekkulia olla hotellissa useampi päivä peräkkäin. Me palelimme fiinissä hotellissa. Itse nukuin oloasun nuttu päällä kun ei mitkään lämpösäädöt tuoneet huoneeseen sellaista lämpöä, etteikö peitonkin alla olisi ollut vilpoista. Aamuisin nenä oli tukossa, silmät punaiset kuin rapajuopolla ja ripset rähmässä. Koneellinen ilmastointi, voi mikä riesa!

Nyt ollaan Jovelassa ja olen ymmärtänyt sellaisenkin asian tässä, että ei taida Jovelan akasta olla downshiftaajaksi. Työ vie välillä mennessään ja hinku tehdä on kova. Täällä jo seuraavaa projektia ollaan käynnistelty letkeällä otteella mainion yrityskumppanini kanssa. Sellaista se vaan on, että tämä koira (vai kissako se oli?) ei karvoistaan pääse ja kun pääsin sinuiksi sen kanssa ettei tarvitsekaan, niin hyvä näin. Olen todennut, että verenmaku suussa ei ole järkevää vääntää, mutta enhän niin teekään. Se siis siitä. Elämä hakee omat uomansa ja sopiva yhdistelmä leipätyötä ja Jovelaa on hyvä ajatus. Molemmille on tilaa, se on ainoastaan järjestelykysymys.

Laitan tähän loppuun kuvasarjan tuosta isännän hienosta takkasetistä. Kuvat on näyttötyötä varten napattu, joten ei tarvitse ihmetellä miksi yhtä takkasettiä on kuvattu joka kulmasta ja vinkkelistä!

Jovelassa kaikki hyvin. Aurinko kurkistelee harmaan pilvivaipan nurkilta, ulkona pieni pakkanen ja hytisyttävän kylmä tuuli. Sunnuntain päiväsaunaa lämmitellään jo. Ajattelin pyytää isäntää ronttaamaan yhden jäisillä mullilla täytetyn ruukun sisälle, jotta saan ne seesamin siemenet multiin mullan lämmettyä. Saapas nähdä mitä siitäkin tulee, tuleeko muuta kuin naurua kolmen korren verran.

Yrittänyttä ei laiteta!

Ps. Tämä Jovelan talopäiväkirja täyttää huomenna 3 vuotta! OHO! Enpä olisi uskonut silloin, kun sitä aiempaa, talon etsimiseen, hankintaan ja elämäntapamuutokseen keskittynyttä blogia kirjoittelin, että tässäs sitä nyt ollaan. 3 vuotta kirjoittelua aiheesta kaupunkilaiset muuttavat maalle viemärittömään taloon, jonka löysivät katuvalottoman tien varrelta. 3 vuotta Jovela-aikaa, keväällä tulee jo 2 vuotta asukkaana.. OHO! Vielä olisi sanottavaa ja kerrottavaa, projekti on ikuinen. Tästä sitä taas mennään kohti uusia haasteita ja iloja. Ei kun seesamia multaan ja ihmettelemään!

Mahtavaa sunnuntaita ja energiaa alkavaan viikkoonne toivottelee

Jovelan Johanna

↧

Peukalonpyörittäjän päiväkirja

February 8, 2016, 5:16 am

≫ Next: Helpotusta kutiseviin puutarhasormiin

≪ Previous: Emäntä on arpaissut, isäntä on takonut

Tasaisen harmaiden päivien nimet vaihtuvat, mutta maisema ei. Yhtenä päivänä saattaa tulla lunta kuin joulukorttimaisemassa, mutta seuraavana päivänä on jo muta- ja vesilätäkköistä tilkkutäkkiä koko pihan laajuudelta. Sangen tylsää olemista tämä tällainen, kun ulkopuolella taloa ei voi tehdä mitään ja sisäpuolella taloa ei vielä voi aloittaa mistään. Kaipaan kevättä, kaipaan puuhastelua. On niin tylsistynyt olo, ettei oikeen mitään saa aikaiseksi töiden lisäksi. Yhtä harmaana valuvaa taivasta ja peukaloiden pyörittelyä tämä toinen inhokkiaikani vuodesta, helmikuu.

Toisaalta tietenkin on ihanaa, kun valon määrä kasvaa melkein harppauksilla ja helmikuu vaihtuu pian maaliskuuksi ja se on jo kevätkuukausien orastus se. Pian on taas vaikka mitä puuhaa ja laittamista joka nurkalla. Meillä on 4 suurempaa projektia tälle vuodelle:

1) Tupa, siellä laitellaan pinnat ja rakenteet kuntoon niiltä osin, mitä ei päästy tekemään ennen muuttoa. Muuton jälkeen se onkin sitten ollut mahdotonta, kun pitää asuakin tiloissa. Liian suuria juttuja aloitettavaksi aikana, jolloin ei ole ollut pidempää aikaa tehdä valmiiksi saakka oikeen mitään suurempaa sisällä. Tupapuuhat ajoittuvat keväälle. Juhannuksen jälkeen sitten availlaan myös lattiaa ja katsotaan eristysasioista ja pohjakorjauksia. Niiden välissä on tovin tauko. Jovelan tupa ja pari muutakin paikkaa heittäytyy hetkeksi kuvauspaikaksi - ei, ei edelleenkään sisustus- tai muihinkaan lehtiin, mutta suunnilleen 2 päivää täällä kuitenkin häärii miesmalleja, stylisti ja valokuvaaja sekä tuotanto-crew.. Aika jännää kyllä!

2) Pihan tasoitus ja ryhdistäminen. 60 tonnia soraa. Uudet mullat ja istutuslaatikoiden järjestely aiottuun muotoon. Aidoitus. Tämä on kevään hommia myös.

3) Taka- ja päätyseinien korjaus ja maalaus. Tämä on heinä-syyskuun hommia.

4) Gerda. Kaikkea Gerdassa, niin paljon kun on aikaa ja korjausbudjettia käytössä.

Vedetön vessa, rymsteerausta hyyskälässä

Jotain pientä sentään ollaan puuhattu, tuota hyyskälää meinaan. Monen kauhuksi meillä ei ole vesivessaa. Tästä ollaan kirjoitettu niin monta kertaa, etten tässä avaa asiaa sen enempää kuin toteamalla, että tämä on ollut parhaita ratkaisujamme eikä käyttömukavuudessa jää vesivessasta.

Mutta, meillä on sellainen haaste ollut, jonka kanssa ei ollakaan hötkyilty, että vessatilamme on avointa tilaa. Syynä tähän on talon sydän, eli pönttöuuni, joka tönöttää vessatilassa. Ihminen tottuu niin nopeasti kaikkeen, ettei tämä tilan avonaisuuskaan ole ollut meillä ongelma, mutta meillä käy vieraitakin (joille se ei pääsääntöisesti ole myöskään ongelma) - silti olisi tietysti suotavaa, että ihminen saisi hoitaa asiansa omassa ylväässä yksinäisyydessään. Meillä on ollut ratkaisuna paksuhko verho. Ajatuksena on koko ajan ollut jonkinlainen väliseinä. Niin monia ratkaisuja ollaan pyöritelty, mutta mihinkään ei olla päädytty. Oleellista on pitää tila kuitenkin jollain tavalla avonaisena, että pönttiksen lämpö pääsee kiertämään ja toisaalta ei olla haluttu tehdä mitään pikkukoppiakaan, kun ollaan totuttu siihen, että tilat talossa ovat kohtuullisen avarat.

Vaihtoehto b

Tuossa eilen rymsteerattiin sen verran, että tarvekaappi käänsi kylkeä. Kaappi on suuri, painava ja korkea. Laitoimme sen nyt rajaamaan vessatilaan kulkua. Kaappi ei myöskään umpeuta tilaa katon puolelta, joten ilma pääsee liikkumaan. Testaamme nyt tällä tilaa ennen kun ryhdymme lisämuutoksiin. Harkitsemme pöntön siirtoa kaapin luomaan tilaan tai verhon laittamista kaapin takaseinästä hirsiseinään. Tässä vaiheessa vessatilaa rajaa vain kaappi ja paksu verho, jonka saa vedettyä siten, että kaappi ja verho rajaavat koko vessatilan erilleen eteisen ja salin välisestä käytävästä. Pönttiksen pintakin pitäisi laittaa. Niin on tylsää puuhaa, ettei ole kumpaakaan innostanut vielä jatkaa sitä.

Tuosta mahtuu hyvin kulkemaan hyyskäläpuolelle.

Kaapin takaseinän takana on tilpehööritilaa tai mikäli niin katsotaan aiheelliseksi, tilaa itse pöntölle. Kaapin takaseinä maalataan tässä piakkoin, kunhan joutaa hankkia maalit.

Pyykkikori, klapikori ja semmottista. Peili on muuten wanha, tosi vanha. Toimii myös photoshoppina, meinaan vuodet ovat syöneet peilistä heijastuvuuden siten, ettei siitä näe mitään tarkasti jos ollenkaan. Tiinu on talolöytöjä, pärekoripyykkikori torilöytöjä. Meillä on vielä suurempi pärekori tuvassa vierasvarapeittoja varten.

Siinä se sitten on, tuo vedetön ja viemäritön valtaistuimemme, joka joskus aiheuttaa suurta hämmästystä ihmisissä, jotka eivät ole moiselle koskaan istahtaneet.

Paljon olisi laitettavaa. Eiköhän me isännän kanssa tässä taas virkistytä kohti puuhakkaampia päiviä kun kevät syö talvea ja ilmat muuttuvat hauskemmiksi. Jos maaliskuussa päästään tuon tuvan kimppuun ja huhtikuussa saisi pihan myllättyä. Molempiin joutaa hieman hankkia lisäkäsiä ja konettakin. Ihan kyynärpäärasvalla ei noita kiviä täällä pyöritellä ja maata tasata. Tein muuten loppuvuodesta kivan löydön, kun bongasin jostain kaupasta (en muista mistä) maisemointikankaita, siis kasvunestopohjia -70% hinnalla ja sinä viikonloppuna oli vielä joku varastotyhjennysalennus rahoistaan luopuville porkkanana tuon mega-alennuksen päälle. Ei kovin montaa rahaa jäänyt maksettavaksi 400m2 maisemointikankaille. Ostin kaikki mitä varastosta oli saatavana. Eihän sillä koko pihaa laita, ei läheskään, mutta laittaapa sen verran, että säästyy pitkä penni siinä vaiheessa, kun pitää laittaa soran alle kasvunestopeittoja.

Vaan ei vielä. Miten voikin maisema olla tylsä!

Ensi vuonna tähän aikaan tuonkin pitäisi olla sievempi. Pitäisi näkyä tasaisempi piha, selkeät istutusalueet, aitaa ja isännän takoma hieno portti. Olen muuten huomannut, että lehtikaali olisi oiva maisemointikasvi! Se kasvaa helposti ja kestää näköjään mitä tahansa! Tuolla takapihalla muutama lehtikaali tönöttää sinnikkäästi vihreinä laikkuina ankeudessa siedettyään melkoiset pakkaset, tuiskut, rae-, lumi- ja vesisateet! Voisin ajatella, että sisääntulossa olisi ikivihreänä lehtikaalia! Jotain väriä tähän ankeuteen nimeltä helmikuu. Ja roskikselle pitää saada katos. Mielellään sellainen, ettei aurausauto aina paiskaa meidän tönteröä ties minne.

Niin paljon kaikkea laitettavaa. Sellaista se on, kun muuttaa maalle katuvalottoman tien varrelle taloon, joka melkein unohdettiin. 3 vuotta Jovelaa melkein päivälleen, eikä vieläkään kaduta. Ajatella!

Kevättä kohti, Ladies and Getsemanes!

Jovelan Johanna

↧

Helpotusta kutiseviin puutarhasormiin

February 21, 2016, 3:14 am

≫ Next: Maalia, muistoja ja tulevia muutoksia

≪ Previous: Peukalonpyörittäjän päiväkirja

Hyvää sunnuntaita sil puolell ruutua! Jopas on taas ollut viikko, rapian sellainen. Mitäs sitä turhaan koko vuotta sairastelemaan, kun kaiken voi kätevästi hoitaa kerralla. Näin täällä kävi. Selkä kiukustui, joku hengitysonkelotulehdus pukkasi päälle ja lopuksi vielä lääkkeet pistivät masun sekaisin ja limakalvot sekä suupielen rikki. Olipas viikko, ei voi muuta sanoa ja se meni peiton alla medicatti Pipan kanssa köllien. Hoivakatti Pippa ansaitsisi jonkinlaisen mitalin, niin kehräyksiään säästämättä kissa emäntäänsä hoivasi.

Sillä aikaa toisaalla serkkuni oli kaivellut esille mainion kukkasipulikauppiaan Hollanninmaalta. Heti kun vointi oli sellainen, että pelkän päivittäisen säätilan toteaminen ikkunaklasin tältä puolen alkoi kyllästyttää, uppouduin puutarhahaaveisiin. Mitä ihanuuksia ja mihin hintaan! Aivan huikean upeat tulppaanit esimerkiksi 17,50 per sata (vähemmänkin saa) kukkasipulia ja jos vaikka haluaa kokonaisen niityn Ranunculusta (jaloleinikki se vissiin suomeksi on), niin 30 eurolla saa 500 juurakkoa. Oho! Laitanpa linkin tuonne Bulbiin tähän, jos joku muukin on kukkasipuleita/juurakoita vailla. Toimituskulut Suomeen oli 20,- eli ei sekään paha ollenkaan, varsinkin jos pääsee tekemään kimppatilausta jonkun tai joidenkin kanssa. Sellainen vinkki vielä, että kannattaa katsella kukkia summer, koska spring -kategorian kukkia voi tilata vasta syssymmällä, kun niiden istutusaika on käsillä. Tällaisia ihanuuksia nyt sitten meille hankin kun tulppaaneista voi vasta haaveilla.

Siinä on daaliaa ja ranunculusta, otin myös erän kieloa, sillä haluaisin kovasti sellaisen kieloalueen tuonne pihalle.

Pitikin mainita aiemmin, että saimmepa ihanan lahjan jo aikaa sitten tuolta Autuaan Olon suunnalta kun Cheri lähetti meille kokonaisen niityllisen unikkoa siemeninä <3 Voi mikä ilo siitä syntyi. Olin niin alahuuli lurpallani viime vuonna, kun se edellisvuoden unikkoniitty olikin kadonnut. Mikä lie sen vei, mutta siementen supersäilöjä Cheri laittoikin sitten meille postilla uuden unikkoniityn odottelemaan Gerdan kupeelle pääsyä. Kiitokset ja terveiset täältä vielä kerran Cherille!

Tuossa jo aiemmin hahmottelin koneella hieman tätä Jovelan pihapiiriä, jotta millaiseksi tästä voisi sitten alkaa muokkaamaan. Kovin olisi toiveena, että pääsiäisen paikkeilla, jos säät vaan sallivat, olisi joku möyrintäkone täällä pihalla puuhissa ja siitä sitten pääsisimme jatkamaan isännän kanssa pihapuuhia. Kovin ovat säät epätasaisia; yhtenä päivänä tulee vettä, toisena lunta, sitten räntää ja taas vettä, hieman joku yrittää pilvien lomasta kurkkia säteillään ja siinä välissä pakastaa jääkenttiä pihalle. Viime vuonnahan me pääsimme puutarhahommiin jo maaliskuun alkupuolella. Saa nähdä miten tänä vuonna käy! Tällainen haaveilu nyt kuitenkin tuli tehtyä. Ihan eri asia sitten on se, millainen siitä tulee jonain päivänä kun tantereet on tasoitettu, uudet sorat ja mullat pistetty paikoillen ja puutarhalaatikot on sommiteltu uudelleen asemiinsa.

Piirtelin pohjaan sellaisen pitkäaikaisen haaveenkin kesäkeittiöstä jos vaikka isäntä ensi kesänä innostuisi sellaista laittelemaan. Sellainen kiva grillausalue, joka voisi olla hieman rajattu yrttipenkein.

Tuohon KEITTIÖPUUTARHA -sanan alapuolella oleviin pitkiin istutuspenkkeihin ajattelin kokeilla puutarhamustikkaa. Savonlinnasta löytyi netin kautta taimisto, jonka hinnat tuntuvat olevan mukavia ja toimituskin onnistuu edullisesti. Pensasmustikoiden taimihinnat näyttäisivät olevan 5,-

Jos joku siellä miettii, eikä jaksa googletella, että mikä kumma tuo Yggdrasil oikeen on, niin se on skandinaavisen mytologian mukaan muinaiskansojen pyhä puu eli maailmanpuu, jonka ajatellaan olleen saarni. Suomessa saarnet ovat olleet harvinaisempia, joten tuon ylvään jalopuun sijaan pihaan usein istutettiin pihlaja, jonka uskottiin suojaavan taloa ja sen asukkaita. Jovelassa tuo puu kuitenkin on saarni, joten kutsun sitä Yggdrasiliksi.

Isännällä alkoi talviloma pajalta. Ensi viikolla pitäisi jotain pientä saada aikaiseksi täällä, ettei ihan loikoiluksi elämä mene. Jos vaikka joitain pieniä keskeneräiseksi jääneitä nakuteltaisiin loppuun. Niitähän täällä piisaa.

Huomioita

Kävin työreissulla Helsingissä pari viikkoa sitten. Ahdisti. Matkalla lentokentälle katselin betonikuutiomaisemia mainosvaloissa. Autoja tuli ja meni. Kova kiire oli kaikilla jonnekin. Siinä Kehä III:n kohdalla tuli isännän kanssa tuumattua, että ei ole ikävä näihin maisemiin, ei. Illalla kun ajelimme takaisin kotiin, sain päänsäryn kaikista autojen valoista. Sellaiseksi on elämä silmät muokannut, kun asuu katuvalottoman tien varrella. Entinen paljasjalkainen Stadilainen on kuin vieraalla maalla. Olemme böndettyneet.

Sitten olen huomannut, että nykyelämä on kauhian hankalaa! Jos ei muuta, niin aina joku vekotin omissa nurkissa tai ainakin jossain menee rikki ja sen myötä arkijuna suistuu raiteiltaan. Kaikki on niin jonkin laitteen, aikataulun tai yhteyden varassa, että hirvittää. Noin ylimalkaan elo on kovin hankalaa ja usein asioista taidetaan tehdä turhan hankalia. Isoja huolia aiheuttaa päivän asut ja julkisen liikenteen myöhästelyt. Ja elämä on kovin valmiiksi pureskeltuakin. Joissain asioissa sitten voi sanoa, että asiat eivät ole edes oikeen sitä, mitä pitäisi. On esimerkiksi joltain tuntuvia, näyttäviä tai maistuvia tuotteita, kun ei enää ole kannattavaa laittaa tuotteeseen sitä mitä siinä pitäisi olla. Monet elintarvikkeetkin ovat suorastaan korvikkeita. Korvikkeita 2000-luvulla, kuka olisi uskonut! Nyt ei ole kyseessä se, etteikö sitä oikeaa ainesosaa olisi saatavilla, kuten sota-aikana. On vaan kustannustehokkaampaa tehdä vaikkapa kääretorttu, joka vaan "maistuu mansikalle" sen sijaan, että mansikkakääretortussa olisi mansikkaa. Ihan hullua! Eipä siinä, kyllä kehitys on hyvästä ja jos sitä ei olisi, olisimme edelleen puussa, mutta onhan se aika hullua tällainen mukamas -tuotteistus ja laitteiden varassa elely.

Huomioni siis melkein 2 vuotta täällä viemärittömässä väärän vänkyrän talossa katuvalottoman tien varrella asuneena on se, että jumakekka ei elämä koskaan ole ollut näin mutkatonta ja helppoa kuin täällä! Itse voi tehdä ja olla tekemättäkin jos mielii. Itse voi vaikuttaa, eikä sitten tarvitse niin kiukutellakaan joka suuntaan kun ei ole joka suuntaan jonkun tai jonkin varassa.

Sanonpa sen taas, muuta maalle jos haaveilet erilaisesta elämästä. On se mahdollista, eikä sen tarvitse olla jossain, minne edes posti ei kulje ilman vankkureita. Saattaapi meinaan elämä tulla oudon onnelliseksi, kun sitä oikeen pysähtyy miettimään. Onnellisuudesta ja erilaisista valinnoista tulee mieleen mainio dokkarisarja Erikoisia koteja. Kukin jakso kestää vain n. 7 minuuttia. Kurkatkaapa Areenasta vaikkapa näitä ihan pöhköjä tyyppejä, jotka eivät ymmärtäneet olevansa niin pöhköjä, etteivätkö voisi tehdä itselleen kotia, siis kokonaista taloa kasvihuoneen keskelle! Ruotsissa! Oi, oiii! Siellä sitruunat kasvaa ja Välimerellinen ilmasto on loikannut keskelle Pohjolaa. Pöhköys kunniaan (mistä saisi halvalla lasia Jovelan ympäri?)

Loppupohdintona heitän tänne blogiin vielä sellaisen, että lintula-asia on pohdituttanut. Niin hirmuisesti niitä kanoja ja kukon tänne haluaisi, mutta mun työkuviot muuttuu hieman ja joudun välillä olemaan poissa kotoa tovin. Isäntä ja karvakuonot tietenkin mukana silloin. Kanat reppanat sitten olisivat ihan yksin ja se aiheuttaa huolta jos vaikka pakkassäällä sähköt menevät ja kanatalossa tulee vilu ennen kun ehditään paikalle hätiin. Olen tässä miettinyt vaihtoehtoa b, eli viiriäisiä, joiden kohdalla voisi tehdä erilaisia vararatkaisuja ja niistä saisi kuitenkin muniakin. Onko kellään siellä kokemuksia viiriäisistä? Vaihtoehto c on jo astetta lihakkaampi ja sen osalta palaan vuosien takaiseen haaveeseen: fasaanit. Meillähän on tuolla maita ja mantuja käytössä olevan pihapiirin lisäksi, jonne saisi tehtyä vaikkapa ulkolintutarhan. Fasut ei kesyynny, joten niitä voisi pitää lihalintuina. Meistä ei taida hengenlähdettäjiksi olla, mutta lähipiirissä on metsästäjäherra, joka voisi mahdollisesti sen osuudeen tulla hoitamaan.

Me taannutaan ilmeisesti edelleen jonnekin mukautettuun männäaikalaisten elämänmuotoon. Meitä pohdituttaa tällaiset asiat. Nykyaika on niin nähty ja se jopa nykyään hieman ärsyttää ;D

Tällaistapa tällä kertaa rustaili

Jovelan Johanna

↧

Maalia, muistoja ja tulevia muutoksia

February 23, 2016, 1:10 am

≫ Next: Somaa ja käytännöllistä

≪ Previous: Helpotusta kutiseviin puutarhasormiin

Isännän lomaviikko ja intoa täynnä. Täällä hoidellaan kaikenlaisia keskenerääisyyksiä kohti ei-niin-keskeneräistä, jota ei saavuteta koskaan (eikä tarvitsekaan). Meinaa, että monia karmeja laitellaan kuntoon - ovat meinaan jo sen verran kauan olleet vaiheessa, että ihan inhottaa. Jos ne vaikka saisi kuntoon nyt. Sitten on tuo pönttis. Isäntä meinaa poleerata siitä esille alkuperäisen kiillon. Katsotaan miten menee. Jos menee hyvin, sillä mennään, jos ei, sitten vissiin pitää maalata pönttis. Ihan kamala homma niiden maalien poistamisessa kyllä on. Isäntä taisi eilen jynssätä peltiä 6 tuntia laitteilla, eikä se nyt mitään merkittävää muutosta pönttiksen kylkeen aiheuttanut.

Maalausintoakin löytyy! Vihdoin muutamat wanhat taloaarteet saavat maalia pintaansa. Wanha senkki ja patakaappi ovat nyt olleet sisällä vuoden päivät, joten vuosikausien, jopa kymmenten kosteus lienee poistunut ja pinnat ovat otollisia maalille. Myös seinille on tulossa maalia, ei ihan juuri nyt, mutta tässä kevään aikana. Aloitetaan marinalla ja kehuilla.

Uu-la-la, mutta ei enää i k i n ä Uulaa, kiitos!

Niin kehuttuja kun Uulan maalit ovatkin, meillä ei niistä ole kuin huonoja kokemuksia. Kahdessa huoneessa, eli tuvassa ja vessahuoneessa joudutaan tekemään k a i k k i puupinnat uudelleen, koska maali pissi niin pahasti. Asiakaspalvelu pissi sitten vielä enemmän, joten Uula on meille ei enää koskaan, ikinä, kiitos. Ihan hirveä homma poistaa niitä maaleja ja laittaa uudet maalit tilalle. Koska poisto on niin huikea homma, osa puupaneeleista uusitaan. Ne ovat sen verran vanhoja, eivätkä ihan hyvässä kunnossakaan, joten sinällään menetys ei itketä.

Jatkossa Jovelassa luotetaan tuohon mainioon kotimaiseen perinne(eko)maaliin, eli Country Frenchiin, johon olen hurahtanut täysin. Ihailin maaleja ensin muiden blogeissa, kuten ihanassa Pömpelissä ja kun sitten itse testailimme, että onko se tosiaan niin ihana maali, mitä laadukkaat kuvat antavat ymmärtää, niin todettava se oli, että kyllä. Se on ihana maali! Pidän maalista, sen perinne- ja laatuideologiasta, sen jättämästä puuterisen kauniista lopputuloksesta (jonka voi pintavahata halutessaan), maalattavuuden helppoudesta ja lisäbonuksena siitä, että voit itse sekoitella maalia presiis sen verran mitä tarvitset (ja tarvittaessa lisää), jolloin maalia ei mene hukkaan. Maali myös kuivuu ihanan nopeasti, eikä se haise, joten näillä keleillä sisämaalaaminen on miellyttävää.

Patakaappi, my love

Ihan ensin maalia saa pintaansa tämä lempparini patakaappi, joka oli hylättynä verstaalla. Isäntä ja kaverimme sen sieltä ilmoille ronttasi ja isäntä huolella vanhoista maaleista hioi. Sittemmin kaappi on ollut tuvassa kuivumassa ja tietenkin käytössä. Patakaappi on niitä wanhanajan loistavia mööpelikehityksen helmiä, joissa on hienoja käyttöfunktioajatuksia ja säilytystilaa runsaasti.

Pikkulaatikoissa on kaikkea tuikitärkeää tavaraa, kuten naruja, teippiä, tulitikkuvarasto, äidin suloinen pieni kahvikuppi, joka on presiis kahvikuppimittainen ja siten käypä apuväline kun kokkaa vanhoilla resepteillä, joissa mittana usein on kahvikuppi. Pikkulaatikoissa on myös makeuttajia ja joitain sellaisia pikkujuttuja, joita tulee käytetyksi joko päivittäin tai harvemmin. Helposti saatavilla kun tarvetta on.

Nämä kuvat nappasin iltahämärässä jo yli viikko sitten, ennen kun taudit iskivät. Kuvassa siis yläkaapit, joissa tällä hetkellä säilötään mm. viime kesän yrtti- ja terälehtisatoa. Toisessa yläkaapissa on teeherkkulani ja keittokirjoja, joille toivoisin kehittyvän ihan oma paikka kun tupa saadaan laitettua kunnolla kuntoon. Keittokirjoja meillä on vähän joka paikassa, enkä yhdestäkään halua luopua.

Tähän voisinkin kertoa pienen muiston lapsuudesta. Äitinihän oli kova rouva kokkaamaan ja leipomaan. Usein äiti leipoi tai teki pakkaseen suurempia annoksia ruokia, lapsuudenkodissani mehustettiin ja kotoiltiin keittiössä paljon. Äitini kertoi monen monta kertaa, miten olin aivan pienenä tyttönä monasti ottanut kaikki äitini keittokirjat ja kömpinyt niiden, jonkun huovan ja tyynyn kanssa ruokapöytämme alle. Siellä sitten olin selaillut keittokirjoja äidin hääriessä keittiössä ja kertonut mitä kaikkea tulen itse sitten tekemään kun olen aikuinen. Tuohon aikaan en osannut vielä lukea, joten olen ollut enintään 5-vuotias, mutta keittokirjoja olin kuulema selaillut vuosia sen jälkeenkin. Äidin keittokirjat ovat nyt täällä Jovelassa ja joidenkin kirjojen sivujen kohdalla tulee sellainen lämmin ailahdus lapsuuteen. Muistan ne kuvat, vaikka en niin enää muistakaan niitä hetkiä keittiön pöydän alla luomassani pesässä äidin keittokirjojen kera. Jokin muistikuva kuitenkin on jäänyt mieleen, että olisin loikoillut melko karhealla oranssilla huovalla pöydän alla, keittiössä oli kirpeä tuoksu - olisiko viinimarjamehua keitetty silloin - ja että ulkona satoi kaatamalla. Radio rahisi hieman, äiti hääräili menemään ja minä yritin vaihtaa asentoa siten, ettei se huopa olisi tuntunut niin kovin karhealta polvia ja kyynärpäitä vasten.

Rakkaus keittokirjoihin jäi elämään. Nykyään hankin erityisesti historiallisia keittokirjoja, siis wanhoja, joista erityisesti kiinnostaa 1800-1920 -luvun opukset sekä pula- ja sota-ajan keittokirjat.

Alakaapit ovat ihanan syvät. Sinne mahtuu isot uunipeltivuoat ja kaikenlaista tarpeellista tavaraa ja vekotinta - näköjään pari piilopulloakin! Alakaappien yläpuolella on leveät laatikot, joissa on aterimia (haluan puiset jakajat muovisten tilalle) ja toisella puolella kaikenlaisia kokkausvälineitä kauhoista rapusaksiin. Laatikoiden yläpuolella pitäisi olla kaksi ulosvedettävää tasoa, mutta ne oli aika rikkonut sellaisen kuntoon, ettei niistä ollut enää korjattaviksi. Isäntä jossain vaiheessa varmaan tekee udet vetotasot tilalle. Olisi ne kyllä käteviä! Toinen alakaappi on vesikaappi. Siellä säilytetään juomavesiä.

Ja nyt tuo lempimööpeli sitten olisi saamassa maalia pintaansa. Maalaukseen on myös menossa (ei ihan vielä), mutta tässä palttiarallaa maaliskuun aikana:

- vessahuoneen seinäpaneelit (nyt tehdään tuo tila loppusieväksi sitten)
- tuvan seinäpaneelit (ja samalla tupaa laitetaan oikeasti ruotuun kunnolla)

- salin wanha senkki (vihdoin tämäkin)

Olen nähnyt värejä

Salin wanha senkki maalataan sävyllä kaura (tuo keltainen, joka sopinee hyvin sitruunakiisselin sävyiseen kaakeliuuniin salissa) ja vessahuoneen paneelit sävyllä usva, joka on harmaa, mutta siinä on aavistus linnunmunan sinisyyttä.

Vessahuoneen sävymaailma lähtee lapsuudenkotini suloisesta posliiniseinälampusta, joka on sähkömiehellä johdotettavana ja näistä äitini ihanista pellavaverhoista. Luokattoman huono kuva, mutta menköön.

Tuvassa

Tuvan paneeliseinä ja 2/3 paneelit maalataan sävyllä lumi. Meillä on tuvassa tummaa hirttä ja valkaisemattoman pahvin ja punamullan sävyistä tapettia sekä punaisia tai punaraitaisia mattoja, joten nuo paneelipinnat saavat olla raikkaita. Ruskea on varattu patakaapille. Sävyn nimi on kahvipapu. Sävyttelen sävyä sitten tupaan sopivaksi tuolla valkoisella siten, että osa kaapista saa olla tummempi, osa valkoista ja osa niiden väliltä - mikä sitten silmään silloin parhaiten tuntuu sopivan. Saapi nähdä millainen siitä tulee!

Kuvat yllä: Country Frenchja ei, tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaikka kehunkin maalia.Verkkokaupan kauttanämä maalit siirtyvät Jovelan interiööreille.

Se olisi Jovela-aika taas! Ihanaa!Ensimmäiset kylvötkin on tehty jo, kun multiin pääsi seesaminsiemenet, maapähkinät ja ananaskirsikka, joista kaksi ensimmäistä ovat vaan hassuttelutestailua. Räätikät, porkkanat, potut, sen seitsemää sorttia tomaattia ja muut satovarmemmat syötävät sekä muutama amerikanmaan ihmeellisyys menevät multiin sitten myöhemmin.

Valoisa aika pitenee, maaliskuuhun on viikko ja intoa täynnä on

Jovelan Johanna

↧

Somaa ja käytännöllistä

February 24, 2016, 5:34 am

≫ Next: Vinkkejä aiheeseen ruosteinen vesi ja puulämmitystehon parantaminen

≪ Previous: Maalia, muistoja ja tulevia muutoksia

Lapsuudenkodissani tämä lamppu oli aina huoneeseeni ja vierashuoneeseen johtavan käytävän päässä. En tiedä koska ja mistä lamppu meille on aikoinaan tullut, mutta se on ollut meillä niin kauan kuin muistan. Lampussa on edelleen tallella öljylampun liekkisuoja, joten se lienee joskus sähköistetty öljylampusta sähkölampuksi. Sittemmin, kun lapsuudenkotini oli myyty isäni poismenon jälkeen, lamppu siirtyi muuttokuormasta toiseen äitini mukana. Viimeiseksi se päätyi pahvilaatikossa äitini vaatekomeron nurkkaan, turvallisesti villapöksyihin pakattuna. Sieltä sen sitten Jovelaan toimme ja nyt sen saimme takaisin paikalliselta sähkömieheltä, joka laittoi lamppuun uuden johdon katkaisijalla. Soma muisto lapsuudenkodista. Valo, joka näkyi käytävän päästä.

Valkoinen lasikupu luo lempeää valoa.

Tuolla vessahuoneen seinällä se nyt sitten on, kunnes löytää oikean paikan itselleen sieltä pintarempan jälkeen. Johto on kuvassa vielä käkkärällä. Nappasin kuvan sillä aikaa kun isäntä etsi kaapista johtopidikkeitä.

Tässä kuvassa muuten näkee hyvin ne Uula -maalin sössöt. Peilin alla näyttää siltä, kun joku olisi pissinyt seinään. Vastaavia kohtia on vähän joka paikassa pitkin vessahuonetta ja tupaa, jossa samaisen purkin maali kuivuttuaan näytti juoksettuneelta kermalta. 2 samaa maalipurkkia, samasta paikasta ja samaan aikaan ostettu, ei sävytysvirhettä ja kummatkin maalipurkit oli kunnolla sekoitettu ennen käyttöä ja sen aikana, mutta toinen olikin aivan eri sävyä kuin toinen. Eron huomasi vasta maalin kuivuttua.

Hieman on alkanut jo tympiä 5 litran juomavesikanisteri tiskialtaan tasolla. 2 vuotta niitä katseltuani hankimme tuollaisen kivan elintarvikemuovisen hanatönterön tilalle. Huomattavasti hauskempi vaihtoehto, josta toki voi tarjoilla muitakin juomia tarpeen mukaan. Lasisia vastaavia on tarjolla monessakin paikassa, mutta lasista en tuohon halunnut. Jos tapahtuu hupsis ja tönterö kaatuu tai luiskahtaa altaaseen, tiedossa olisi harmillinen määrä lasinsiruja ja ehkäpä altaan pintaankin tulisi vaurioita posliinin ja lasin törmätessä. Tällä kertaa plastiikki vetää pidemmän korren.

Sellaista tänne näin keskiviikkona isännän lomaviikolla. Pian alkaa pauke ja kolina kun isäntä laittelee oviaukkoja ruotuun.

Mukavaa tällainen kotoilu töiden lomassa.

Mukavaa viikkoa sinne kaikille ❤

Jovelan Johanna

↧

Vinkkejä aiheeseen ruosteinen vesi ja puulämmitystehon parantaminen

March 1, 2016, 3:48 am

≫ Next: Se olisi taas luontokamera-aika!

≪ Previous: Somaa ja käytännöllistä

Kyllä huomaa kevään lähestyvän. Niin innoissaan sitä taas ollaan pohtimassa ja puuhaamassa juttuja. Ajattelin tällä kertaa vinkata muille wanhojen talojen, ruosteisten kaivovesien, viemärittömien kiinteistöjen tai puulämmitysten kanssa häärääville meidän uusimmista pohdinnoista ja ratkaisuista.

Aloitetaan vaikkapa tuosta puulämmityksestä. Me lämmittelemme puulla joka päivä kylmään aikaan. Vaikka puulämmitys on energiatehokkuusmittaajien laskelmien mukaan se edullisin lämmitysmuoto, ei olisi hassumpaa siihenkin saada säästöä ja napsautella tukipattereita nollille. Kuulimme lämpöenergialla toimivista lämmönjakajista, eli lämpötuulettimista, joita valmistaa mm. Sunwind ja myy esimerkiksi Tuontitukku. Hinnoissa on kovasti eroja ja jonkin verran myös itse tuulettimien käyttömukavuuksissa. Tuontitukussa tuuletin maksaa n. 100 euroa, mutta käsittääkseni ominaisuuksiltaan vastaavaa voi tilata Englannista rapialla 30 punnalla. Meillä on nyt tuollainen tuuletin tuvassa puulieden päällä.

Tuuletin laitetaan suoraan kuuman lieden päälle. Se kestää 345 astetta lämpöä, mutta koska meillä ei juuri nyt ole sellaista mittaria, jossa riittäisi kapasiteettia mitata niin korkeita lämpötiloja, nostamme tuulettimen tuollaiselle isännän tekemälle kolmijalalle silloin, kun liesi on todella kuuma. Siihen lämmönjakoon nosto ei vaikuta tuolloin, sillä lämpö nousee ylöspäin.

Tuuletin kierrättää huoneeseen lieden kuumaa ilmaa 170 kuution tuntitahtia, eikä se tarvitse toimiakseen mitään muuta kuin sen uunista tulevan lämmön. Näiden ekomallisten tuulettimien sanotaan olevan parhaita. Ne aloittavat lapojen pyörityksen hyvin nopeasti, ihan alhaisessa lämmössä ja pyörittelevät ilmaa kunnes hellasta ei juurikaan enää lämpöä irtoa. Moni tuuletin pitää aika ikävää ääntä, joten suosittelemme hieman tutustumaan youtuben mallikohtaiseen videotarjontaan. Tämä meidän hankkima malli on äänetön ja todellakin, se toimii!

Näiden lämpötuulettimien sanotaan vähentävän puunkulutusta n. 20% ja se kuulostaa uskottavalta. Eilen meillä oli tuvassa iltasella jo sen verran kuuma, että normaalia pesällismäärää ei suinkaan ollut tarvetta poltella. Voisin kuvitella, että tällaiset olisivat käteviä myös mökillä, joissa usein menee se oma tovinsa ennen kun mökki on saatu lämmitettyä. Lämmönjakajatuuletin levittää lämpöä niin mukavasti. Ei siinä tukka hulmuten edssä seiso, mutta eron huomaa kyllä.

Ruosteinen vesi

Meillä on porakaivo, mutta sen vettä ei olla käytetty talousvetenä. Vesi pitäisi tutkituttaa kunnolla ja lisäksi vesi on ruosteista. ruosteisuuden poistoon on olemassa erilaisia keinoja, mutta emme ole vielä ryhtyneet sen suhteen sirkustemppuihin. Kaikki aikanaan.

Porakaivomme vesi on kirkasta kun se tulee letkusta ulos, mutta se tuoksahtaa rikille. Haju katoaa likimain heti kun vesi on yhteydessä happeen, mutta vesi ei ole kirkasta. Teimme lauantaina kaivoon puhdistuspumppauksen, eli laskimme sieltä usean tunnin vettä, jonka jälkeen teimme kotitestin, eli stickin. Näitä testejä myy mm. tuo mainittu Tuontitukku, jossa juomakelpoisuustestit ovat juuri -50%. PH:n, kloorin ja muutaman muun ominaisuuden testit löytyvät täältä ja bakteeritestit, eli juomakelpoisuuskotitestit täältä. Tietenkään tuo testi ei ole yhtä tarkka kuin labratestit ja sellainen vielä teetetään, mutta testi kuitenkin antaa osviittaa veden laadusta. Meillä ensimmäiset testit osoittivat yllättäen, että vesi onkin ihan kelpoa, normaalia jopa, mutta edelleen haasteena on se ruosteisuus - joka tosin on selkeästi vähentynyt siitä kun kaivo porautettiin reilu 2 vuotta sitten.

Tässä vesi on seisonut kupissa 3 päivää. Vertailun vuoksi toisessa mukissa on ostettavaa lähdevettä.

Koska tuo vesi nyt ei ole ihan hurjan ruosteista enää ja ilmeisesti se ei myöskään aiheuta välitöntä hengenvaaraa esimerkiksi pyykkivetenä, olemme pohtineet pulsaattorin hankkimista Jovelaan. Meillä syntyy maltillisesti pyykkiä ja tähän mennessä, näiden kuluneiden 2 vuoden aikana olemme voineet hoitaa pyykit kaupungissa asioidessamme lounasravintolassa, jossa on pesukoneet käytettävissä. Eipä se ole hankalaa ollut, mutta nykyään myös nuo kaupunkikäynnit ovat vähentyneet, joten pulsaattori voisi olla meille hyvä ratkaisu.

Loppusilauksen päätökselle antoikin sitten 2 asiaa. Ensimmäiseksi se, että ystävämme kertoi lapsuudenkodissaan olevan ruosteista vettä, selkeästi värjäävämpää kuin meillä ja että he ovat siellä ratkaisseet haasteen värinkaappauslappusilla, joita myydään 20 kipaleen pakkauksessa hieman yli 5 eurolla. Pyykki on ollut valkoista, eikä konekaan ole väriä ottanut pintaansa. Toiseksi löysin pulsaattorin tarjouksesta. Kyseistä pulsaattoria on kehuttu arvioissa monessa paikassa ja joissain blogeissakin, joten se lienee ihan käypä masina. Linkoustoiminnallinen pulsaattori maksaa 179,- ja pienempi malli (jossa myös pesukapasiteetti 6 kg), mutta ei linkousta, maksaa 139,-

Nyt kun tuvan seuraava remppaosuus on pian alkamassa, tällainen pulsaattoripesukone mahtuisi ehkä ihan hyvin tupaamme sille luotavaan tilaan. Itse kone olisi piilossa silloin kun sitä ei käytetä ja kun pyykkiä pitää pestä, pulsaattorin voisi vetää esille syvennyksestään. Poistovedet saisi samaan Sauna Seppo -vedenkäsittelyjärjestelmään, joka meillä on tiskivedellekin ja lämpimän veden saisi puulieden lämminvesikattilasta, kuten tiskivesikin saadaan. Tuo pulsaattori on niin kevyt, että kesällä sen voi myös viedä ulos. Tehdä sille vaikka pienen pyykkikatoksen, niin ei tarvitse sisällä vesiä lämmitellä helteellä. Pyykkiä voi pestä vaikkapa saunapäivänä.

Loppupeleissä siis tämäkin asia aikalailla yksinkertainen juttu. Ei oikeastaan edes erikoinen. Täällä asuessaan tulee ajatelleeksi kaikkea hieman eri kannalta ja eritoten kyseenalaistamaan kaikkea sitä, mikä pitäisi olla ja että asioiden pitäisi aina olla tietyllä tavalla. Yhtälailla ne voivat olla jollain toisella tavalla, helpommallakin loppupeleissä.

Kohti seuraavaa satoa

Tuvassa alkaa hiljalleen näkyä lähestyvä keittiöpuutarhakausi. Multiin on laiteltu ananaskirsikkaa, inkamaissia, maapähkinää, latva-artisokkaa ja seesaminsiemeniä.

Ensimmäiset taimet siellä jo ovat päitään mullista nostelleet, joten saapas nähdä mieten niiden kanssa käy. Tomaatteja laittelemme kasvamaan hieman myöhemmin tässä kuussa, jotta saisimme kuitenkin jonkun aikaisen sadon kasvamaan.

Aurinkoenergiaa

Meillä olisi tarkoitus nyt ~~(taas)~~ tänä vuonna hyödyntää aurinkoenergiaa. Ihan nolottaa kun emme saaneet nykyistä järjestelmäämme kiinnitettyä viime vuonna. Meillä siis on jo perussetti, joka tuotiin tänne mökiltämme, mutta ei sitä ehditty ottaa käyttöön. Nyt olisi syytä. Jos pulsaattorille tekisi sen pienen katoksen, eli kesäpesulan, aurinkoenergiayksikön voisi kytkeä vaikkapa siihen!

Toinen juttu sitten tutkinnan alla on aurinkolämmittimet. Sellaisia valmistaa mm. tanskalainen Scanheat (< hauska tuote-esittelyvideo) ja Suomessa edustajana toimii Sunwind. Jotkut Pelle Pelottomat ovat vastaavia tehneet itsekin ihan juomatölkeistä, mutta ehkäpä me ei nyt ihan niin pitkälle vielä olla menossa.

Aurinkolämmitin toimii aurinkoenergialla ja toimintamekanismi on hyvin yksinkertainen. Tutustumme aiheeseen enemmän ja palaan siihen jos sellaisiin päädymme. Sinällään Suomessa noilla kyllä on käyttöä. Viime vuonna syys- ja lokakuu olivat hurjan aurinkoisia ja nyt maaliskuu, joka tietenkin on edelleen "lämmityskuukausi" on alkanut aurinkoisissa merkeissä. Ainahan se olisi kotiin päin jos lämpöä voisi kertainvestoinnilla tuottaa kustannuksitta. Jää nähtäväksi.

Pulsaattorin osalta palaamme asiaan hieman myöhemmin, kun kone saapuu meille ja pääsemme testaamaan sitä. Se meinaa sitten myös sitä, että testiin menee ekopesuaine omalta pihalta, eli se rohtosuopayrtti, jonka pesutehot ovat pesupähkinöitä paremmat. Sen kanssa joutuu odottelemaan kunnon kevättä, jotta saadaan sitä juurakkoa kaivettua maasta.

Så ja jaa, näillä tätä viikkoa pitkin mennään. Viikonloppuna tiedossa mööpelimaalausta. Hommat etenee, vaikka takapakkia otettaisiin.

Loistavaa tätä viikkoa teille siellä! Vissiin toisilla tämä viikko on talvilomaa tois puol Suomea, joten hyviä lomapäiviä sinne! Tämä rouva palaa nyt arkisorvilleen leipätyön pariin.

Jovelan Johanna

↧

Se olisi taas luontokamera-aika!

March 2, 2016, 10:35 pm

≫ Next: Senkki & perinnemaalia

≪ Previous: Vinkkejä aiheeseen ruosteinen vesi ja puulämmitystehon parantaminen

Viime vuonna kerroin muutamasta hieman erilaisesta "reality-ohjelmasta", eli luontokameroista, joiden kautta seuraan eläinten puuhia eritoten keväällä. Siitäpä sitten tulikin kiva juttu, kun muutama lukija ja heidän lapsensakin innostuivat niitä seuraamaan ja vaihtelimme välillä kommenttikentissä kivoja huomioita pesiltä ja ruokintapaikoilta. Jonkun lukijan lapsen koulussa koko luokka seurasi kameran kautta (muistaakseni) merikotkan pesintää. Nyt olisi taas oiva aika aloitella kameroiden kautta välittyvää luonto-ohjelmaa ❤

Jotta tänä vuonna kaikki me tällaisesta viihteestä pitävät ehdimme mukaan seuraamaan luonnon ihmeitä ajoissa, siis kun pesille vasta tulee lintupariskuntia ja kuutit ovat ihan pieniä rannoilla, muistuttelen kameroista nyt. Viime vuonna tein postauksen vasta 2 viikon päästä ja silloin munat oli jo munittu, vaikkakaan eivät kuoriutuneet.

Laitan kameroiden linkit taas tähän postauksen loppuun ja sitä ennen kerron mitä nyt on tapahtunut.

Merikotkien pesällä taitaa olla pesänvaltaus juuri meneillään. Eilen huomasin tyhjällä pesällä yhden vierailun, mutta tänä aamuna kun kurkkasin pesäkameraa, siellä olikin kotkapariskunta!

Juuri kun tätä kirjoitan, niin alkoi sellainen huuto tuolla pesällä, että kyllä siellä kosiomenot ja tiedotustoiminnat muille linnuille taitaa olla menossa. Jännittävää kuin mikä!

Pöllölässä en ole huomannut ketään vielä, mutta eiköhän sinne asukkaat taas tiensä löydä. Viime vuonna pesässä munittiin 5 munaa, joista ainakin 3 selvitytyi maailmalle saakka uusina pöllöinä. Kameran asettelun vuoksi (myös yökamera) sain välillä melkoisia säpsähdyksiä, kun urospöllö paiskasi hiirenraadon suoraan kameran linssiin. Tälle pesälle siis vasta odotellaan asukkaita.

Tämä on merikotkien jälkeen toinen suosikkini. Tasaiset meriäänet, rantakiville osuva meren aalto ja tietenkin rannalla rötköttelevät hylkeet! Välillä näyttää siltä, ettei rannalla ole ketään, mutta tarkempi tarkastelija löytää kyllä maastoutuneet hylkeet ja pian niitä näkeekin kaikkialla. Juuri nyt rannalla on suloisia kuutteja ❤ mutta tänä aamuna kamera oli taas "off streamilla" ja näytti vaan mustaa ruutua. Tuo kamera on ilmeisesti hieman epävarma, joten ei kannata ihmetellä jos se ei aina toimi.

Sitten olisi vielä oikea ruuhkakamera - tosin ei yleensä päivisin. Muistaakseni tämä kamera sijaitsee Saarenmaalla ja on ruokintapaikkakamera.

Tuo kamera lähettää myös yöaikaan kuvaa, eli on myös yökamera ja sen kauttapa vasta vilskettä löytyykin. Upeat saksanhirvet vierailevat ruokintapaikalla iltaisin. Iltaisin kameran kautta voi nähdä, ja usein näkeekin myös villisikoja, oikein laumoittain, myyriä, mäyriä, kettuja.. kaikenlaisia metsän otuksi, jotka saapuvat ruokintapaikalle pimeyden turvin.

Tässäpä taas lista näistä kameroista, joita itse olen seuraillut. Viimeinen linkki vie keskustelufoorumille, jonne ihmiset ovat koostaneet erilaisia seurantakameroita ympäri Eurooppaa, joten jos haluaisit seurata vaikkapa haikaroiden pesintää, löydät niiden pesäkameroita alimman linkin kautta.

Merikotka pesii
Hylkeitä rannalla (kamerassa välillä jokin vika, joten ei aina toimi)
Pöllöjen pesällä (myös yökamera)

Uljaat saksanhirvet ja lukuisia muita eläimiä (myös yökamera)
Sen seitsemäntoista muuta eläinkameraa (infoa niistä)

Keväisin terveisin

Jovelan Johanna

↧

Senkki & perinnemaalia

March 7, 2016, 5:10 am

≫ Next: Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 1

≪ Previous: Se olisi taas luontokamera-aika!

Päästiinpä sitten sutimaan senkkiä viikonloppuna. Sai tuo wanha talolta löytynyt mööpeli vihdoin maalia pintaansa. Saliin se on tulossa, joten värimaailma on valittu sen mukaan. Salin sisustuspääväri on harmaa ja siellä on sitruunakiisselin värinen kakluuni, joten olen toivonut saliin hieman keltaista. Keltaista ja harmaata siis, maalikielessä kauraa ja usvaa. Sopii hyvin tänne peltojen ja usvaisten lehtojen keskelle.

On kyllä mukavaa kun on tilaa maalata. Kannoimme senkin tupaan, jossa sitä pääsi maalaamaan ilman kissan innokkaita pikkutassuja. Koirien kuonoista ei kannata sanoa mitään! Ihana maali ei haiskahtanut laisinkaan. Ei jouduttu ikkunat selällään toppatakeissamme maalailemaan.

Alunperin senkki oli aika surkea mööpeli. Sisällä oli sekä hämähäkinverkkoja että hiirenkakkaa. Tässä kuvassa senkki on Gerdassa, se on pesty sisältä, mutta edelleen vanhassa maalissa. Oikeastaan pitäisi sanoa vanhoissa maaleissa, sillä niitä maalikerroksia löytyi useita vaaleanpunaisesta vihreään. Alimpana oli keltainen ja sen päällä tumma petsaus. Tuorein maalikerros lienee jotain Miranolia, jota ei meinattu saada pois millään.

Hiottuna ja pestynä, vuoden sisällä kuivuneena, uudelleen pintapestynä ja kuivattuna odottamassa uutta maalia.

Maalia sekoiteltiin. Sävyt ovat tosiaan kaura (keltainen) ja usva (harmaa), maali sitä kotimaista perinne-ekomaalia, eli Coutry Frechiä. Oli muuten kätevää sekoitella maalia sen mukaan mitä arvelee tarvitsevansa. Ei synny hukkaa ja jos ei riitä, ei kun lisää sekoittelemaan. Räknättiin, että suhteella 1 dl maalijauhetta 2 desiin vettä tuli oikein hyvää maalia.

Koska maali on ohutta, sitä maalattiin useita kerroksia myös siksi, että tuossa senkissä on niitä tummia laikkuja kauttaaltaan. Tässä pohjamaalaus, eli kerros 1.

Kerros 2 ja koristekohtien 1. kerros. Harmaalla usva-sävyllä ei tarvitse niin montaa kerrosta maalata, sillä tummempana sävynä se peitti oikein mukavasti heti.

Tässä harmaata 2 kerrosta. Hämärä alkoi jo syödä päivänvaloa siten, ettei kamera jaksa ottaa sävyjä vastaan oikein, mutta ainakin tuon harmaan peittävyys näkyy hyvin.

Tässä senkki on maalattu kauttaaltaan ja maalit ovat saaneet kuvua yön yli. Tuo maali kuivuu todella nopeasti, mutta ennen viimeistelymaalauksia kuitenkin annettiin senkin kuivua yön yli seuraavaan iltapäivään saakka.

Valon ero, senkki kahdelta suunnalta tänään. Tuossa alkuillasta vetäistään vielä viimeistelykerros maalia ja teen hieman tarkennusrajauksia salmiakkikuviointiin ovissa.

Voi olla, että vielä vahataan tämä senkki, jotta puuterisen maalipinnan hoitaminen on helpompaa. Samalta valmistajalta saa myös luontoystävällistä huonekaluvahaa, joka toimii tämän maalin kanssa hyvin.

Noin! Vielä kerros maalia tänään, pieni viimeistely ja kuivatus, sitten senkki on valmis kannettavaksi takaisin saliin. Meillä tämä arviolta 1930-luvulla tehty senkki toimii liinavaatesäilönä. Sen sisällä on yksi pitkä hylly, joka toimii mukavasti liinavaatteiden kanssa.

Räpsäistään sitten joku kuva vielä siinä vaiheessa kun senkki on aivan valmis. Viikonloppuna taidamme käydä tuvan patakaapin kimppuun. Tuo maali on niin mainiota, että tekisi mieli sutia vähän joka suunnalla huushollissa, mutta jos nyt maltillisesti kuitenkin edetään, niin saattaa se lopputuloskin sitten kestää silmää.

Tällä viikolla se pulsaattorikin saapunee. Sen kummempaa pyykkikonetta tähän huusholliin ei ole odotettavissa. Jovela päivittyy 1950-luvulle, hahaa!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille siellä!

Jovelan Johanna

↧

Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 1

March 13, 2016, 4:52 am

≫ Next: Viemärittömän talon (eko)pyykkipäivä (testissä pulsaattori ja pesupähkinät)

≪ Previous: Senkki & perinnemaalia

Olen uppoutunut toiseen maailmaan ja toiseen aikakauteen. Lyhyin lausein olen päässyt kurkistamaan toisen ihmisen elämään silloin ennen. Tuohon maailmaan minut johdatti Taimi-neiti. Hän oli sota-aikana luultavasti ylittänyt 20 vuoden iän ja ehkä elää edelleenkin, mutta silloin hänen on oltava iältään jo sadan vuoden rajapyykillä. Löysin Taimi-neidin jättämän tarinan kirpputorilta ja nyt jaan sen kanssanne osissa.

Kyseessä on siis pieni, ei naisen kämmentä suurempi muistikalenteri, jota Taimi-neiti oli täyttänyt päiväkirjamaisin merkinnöin sota-aikana vuonna 1944. Kalenterin sivut sisältävät pieniä arkisia mainintoja elämästä sota-aikana ja sota-ajan todellisuutta typistettynä lauseeseen, jossa saattaa olla vain 2 sanaa: x kuoli. Helsinkiä pommitettiin. Koska kullekin päivälle on varattu kalenterin sivuilla hyvin vähän tilaa, on selkeästi jouduttu valitsemaan mitä kunkin päivän kohdalle valitsee kirjoittaa. Toistuvimmat merkinnät kalenterissa liittyvät siihen keneltä minäkin päivänä on tullut kirje ja kenelle kirjeitä on minäkin päivänä kirjoitettu. Jos jonain päivänä ei yhtään kirjettä ole tullut, se on merkitty hämmästynein sanoin kalenteriin. Kirjeenvaihto on selkeästi ollut Taimi-neidin elämän tärkeitä asioita. Niin tunnollisesti hän päivittäin merkintöjä kirjeenvaihdosta tekee.

Merkinnät on tehty pääosin lyijykynällä hyvin pienin kirjaimin ja ajoittain hyvin vaikealukuisella käsiallalla, joten iso osa teksteistä ei ole koskaan auennut meille.

Kalenterissa on merkintöjä mm. pommituksista. Taimi-neidin merkinnät eivät aina aivan vastaa sitä tietoa, joka nykyään on saatavilla, mutta se selittynee sillä, että hän todennäköisesti on kirjannut tapahtumia ylös sen mukaan, mitä ja mistä tieto sillä hetkellä on ollut saatavilla.

Kalenterissa on myös muistiinpanoja ja irrallisia paperilappuja. Niistä ensimmäisenä kopioin tähän muistiinpanon, joka kertoo koruttomasti sota-ajan todellisuudesta säännöstelyn aikana. Kirjassa 123 Sotavuosien ruokaohjetta kerrotaan, että säännöstelyn myötä kyettiin turvaamaan vain 2/3 siitä ravinnon määrästä, jolla ihminen pysyi hengissä ja että sota-aikana elettiin yleisesti nälässä.

Taimi-neiti on kirjannut muistiinpanoihinsa seuraavasti:

Talvella painoin 71,5 kg
Keväällä 70 kg
3.7.44 painoin 39 kg
9.7.44 painoin 38,5 kg
6.11.44 painoin 72 kg (Jatkosota päättyi syyskuussa 1944, mutta sota jatkui edelleen Suomessa)

Tästä alkaa Taimi-neidin tarina sotavuotena 1944. Teen postauksia sarjana kuukauden tai pari kerrallaan tämän kevään aikana, kunnes saavutamme kalenteripäiväkirjan viimeiset merkinnät.

KALENTERIMERKINNÄT TAMMI- & HELMIKUU 1944

Likimain jokaisen päivän kohdalla on mainintoja kirjeistä, joten en kopioi niitä kaikkia jos päivälle on muitakin merkintöjä.

--- tekstissä on sana, josta ei saa selvää. Melkein jokaisen päivän kohdalla on kirjoituksia, joista ei saa selvää osin tekstin vuoksi, osin, koska kirjoittaja on käyttänyt lyhenteitä, joita todennäköisesti vain hän itse ymmärtää.

* on oma merkintäni suluissa, sillä joissain kirjoituksissa on kirjoittajan omia merkintöjä suluissa.

TAMMIKUUSSA 1944

lauantai 1.1. Uudenvuodenpäivä. Kävin Lainan kanssa Raijalla.
sunnuntai 2.1. Sain R:ltä kirjeen. Vastasin kirjeeseen.

maanantai 3.1. Olen raitiusseuran jäsen. Maksanut jäsenmaksun 3 mk.
tiistai 4.1. Sain Eerolta kirjeen.
keskiviikko 5.1. Olen käynyt tarkastuksella 19.5.43-5.1.44. Kaikki hyvin.
torstai 6.1. Vastasin Eeron, Oivan, Y:n j H:n kirjeisiin.
perjantai 7.1. Maksoin jäsenmaksut 15 mk. Olen jäsen.
lauantai 8.1. Mamma pääsi pois P:sta. Ei tullut tänne.
sunnuntai 9.1. Ville kävi meillä.

maanantai 10.1. Sain Urholta kirjeen.
tiistai 11.1. Meillä oli Lottain vuosikokous. Minusta tuli varapuheenjohtaja - toistaiseksi.
keskiviikko 12.1. Oli Taiminpäivä. Ei käynyt ketään vierasta. Sain 14 onnittelukorttia.
torstai 13.1. Sain P:ltä kirjeen.
perjantai 14.1. Illalla oli koululla raittiusjuhla. Olin siellä.
lauantai 15.1 Sain vielä yhden onnitteluk.
sunnuntai 16.1 Kirjoitin P:lle ja A:lle. Vastasin P:n kirjeeseen.

maanantai 17.1 Sain Eerolta kirjeen. Lähetin Reijolle kortin.
tiistai 18.1 Sain Lotilta kirjeen. Sain vielä 2 nimipäiväkorttia.
keskiviikko 19.1 Vastasin R:n kirjeeseen. Lähetin kortin Paavolle. Olin yötä kaupassa. Lähetin Oivalle paketin.
torstai 20.1 Sain Lotilta kirjeen.
perjantai 21.1. Sain Urholta kirjeen, myös Y:ltä. Urholta 3 lipuketta*. Samuli kuoli. (*tarkoittanee säännöstelylipukkeita)
lauantai 22.1 Lotista lähti pari meiltä.
sunnuntai 23.1 Satoi vettä koko päivän.

maanantai 24.1 Ei toiveeni toteutunut. Saimme kiitoskirjeen joulutervehdyksestä Ltnt E. Moilaselta 9455/3.
tiistai 25.1 Kävin hammaslääkärissä ensimmäisen kerran Haapasella. 4 pois. 100 mk.
keskiviikko 26.1 Sain 4 Nyyrikkiä* (*lehti) postissa.
torstai 27.1 Pappi (?) aikoi tulla illalla 7 aikaan.
perjantai 28.1 Vastasin Oivan kirjeeseen. Lähetin yleisostokortin takaisin.
lauantai 29.1 Ehkä - Ei (*eikä mitään muuta tekstiä)
sunnuntai 30.1. Oli Tuomisella häät.

maanantai 31.1 Vein paketin Eerolle. Olin Helmillä yötä (Kävin ---- Herra ja ylhäisyys).

HELMIKUUSSA 1944

tiistai 1.2. Sain kirjeen R:ltä ja S:ltä. Vastasin R:nolle kirjeeseen.
keskiviikko 2.2. Lähetin Neiti Niemiselle inkerisormuksien rahat. Oli 50 merkkiä 2 mk siis 100 mk.
torstai 3.2. Kirjoitin Oivalle. Lähetin kortit ja todistuksen.
perjantai 4.2. Sain Y:ltä kirjeen. Alkoi taas särkeä.. Olin kaupalla kylässä illalla.
lauantai 5.2 Sain Eerolta kirjeen. Vastasin Urhon ja H.n kirjeisiin. Lähetin Lainalle kortin.
sunnuntai 6.2. Oli Samulin hautajaiset. Helsingin pommitus kesti 6½t. Kuoli 200h. (*t viittaa tuntiin ja h varmaankin henkilömäärään)

maanantai 7.2. Vastasin Väinön ja Eeron kirjeisiin.
tiistai 8.2. Sain kirjeen Taimilta. Ritva-Liisan syntymäpäivä. Neiti täytti 2 vuotta - suuri ikä.
keskiviikko 9.2. Ei mitään erikoista tänään.
torstai 10.2. Sain Eerolta kirjeen.
perjantai 11.2. Pesin ison pyykin tänään. Tänään Eskon syntymäpäivä. Herra täytti 4 vuotta!
lauantai 12.2 Olin Eskon ja Ritva-Liisan syntymäpäivillä. Oli tanssit ja hauskaa oli. Aamulla 3 kotiin (ei tänään)
sunnuntai 13.2. Jäin yksin illalla kotiin. Sain P:ltä kirjeen ja kuvan. Ei vielä tänäänkään R & A.

maanantai 14.2. Kirjoitin Eerolle. Urho tuli lomalle. Käveli Oriveden asemalta aamulla. Tänään ei tullut postia.
tiistai 15.2. Kävin P:llä tarkastuksella. Veri -3. Kaikki hyvin. Sain V:ltä kirjeen. Oltiin luistelemassa illalla.
keskiviikko 16.2. Helsinkiä pommitti 400 konetta 9 tuntia. Kuoli 12, haavoittui 12.
torstai 17.2. Meillä lähetyksen ompeluseura. 16 henkeä, vähän yli 40 mk.
perjantai 18.2. Oli Lainan väet kylässä illalla meillä. Ei mitään erikoista.
lauantai 19.2. Tänään tuli meille Karoliina P. pommituksia pakoon Tampereelta.
sunnuntai 20.2. Kirjoitin Brunolle kirjeen. Samoin Eerolle ja mammalle lähetin 2 kuvaa.

maanantai 21.2.Tänään lämmitin kämppääni ensi kerran. Voi sitä elämää!
tiistai 22.2. Olin ensimmäistä yötä kämpässäni. Hyvin meni.
keskiviikko 23.2. Voi miten ihana päivä eilen ja tänään. Eilen ensimmäinen kaunis kevätpäivä. Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat. sain J.tä kirjeen. Ei muuta.
torstai 24.2. Urho lähti --- kello 4. Rouva saatilla. Isä kävi kirkolla. Vei paketin Eerolle ja Oivalle.
perjantai 25.2. ei yhtään kirjettä! Mikähän siinä vikana?
lauantai 26.2. Tänään Karoliina lähti 12.30 autossa. Kova pommitus yöllä Helsingissä. Yli 600 kuollutta. Sain lotilta kirjeen tehdä tilasta --- (lopusta ei saa selvää)
sunnuntai 27.2. Sain kirjeen P:ltä, Y:ltä ja S:ltä.

maanantai 28.2. Ei tullut postia.
tiistai 29.2. Eerolta tuli kirje.

To be continued..

Tarina jatkuu myöhemmin, jonain suloisena sunnuntaina kun saan käytyä suurennuslasin kanssa läpi muistikalenterin maalis- ja huhtikuun tapahtumia. Kalenterimerkintöjen määrä tiivistyy. Tila ei meinaa riittää kaikelle sille, mitä Taimi-neiti haluaa kirjata ylös. Hän laihtuu rajusti, muutamassa kuukaudessa yli 30 kiloa. Kirjattavaa asiaa on paljon enemmän kuin alussa, eikä enää niin dominoivasti kirjeisiin liittyen. Miksi? Siihen en vielä tiedä vastausta minäkään, mutta jotain kalenterissa selvästi muuttuu visuaalisestikin. Ehkäpä vastaukset löytyvät näiltä sivuilta, kun käymme niitä läpi yksi kerrallaan, kuukausi toisensa jälkeen.

Siispä, tervetuloa seuraamaan Taimi-neidin tarinaa vuonna 1944. Toivottavasti ruudun siltäkin puolelta löytyy löytyy lukijoita, joiden mielestä tavallisten ihmisten tavalliset tarinat ovat hurmaavia ja ansaitsevat tulla kerrotuksi, vaikka niitä tuskin on sen vuoksi kirjoitettu alunperin :)

Suloista sunnuntaita suuntiinne toivottelee

Jovelan Johanna

↧

Viemärittömän talon (eko)pyykkipäivä (testissä pulsaattori ja pesupähkinät)

March 19, 2016, 9:58 am

≫ Next: Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 2

≪ Previous: Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 1

Maaliskuun alussamainitsin Jovelan siirtyvän kehityksessään 50-luvulle. Hankimme pulsaattoripesukoneen. Pulsaattori on saapunut ja Jovelassa oli pyykkipäivä.

Meidän hankkima pulsaattori on merkiltään Midea MTB60-701S. Mallia myy mm. Hobby Hall (250,-) mutta löysin tuon meidän pulsaattorimme edullisemmin (179,-) hieman yllättävästä paikasta - ei meinaan ihan ensinnäisenä tulisi mieleen, että Matkapuhelin Store -niminen verkkokauppa myy retrohenkisiä pyykkikoneita, eli pulsaattoreita! Så jaa, vahingossa löysin, heti tilasin, pulsaattori tuli vauhdikkaasti Hämeen suunnalta Matkahuollolla ja sitä on nyt testattu. Kuis meni? Se selviää seuraavassa!

Lyhyesti

Pulsaattoriksi kutsutaan pyykinpesukonetta, joka ei tarvitse viemäröintejä tai vesihanaa toimiakseen. Pulsaattori joko käy sähköllä tai ei käy. Ihan alkuperäiset pulsaattorit eivät käyttäneet sähköä, niitä poljettiin, mutta hyvin pian pulsaattorit siirtyivät sähkökäyttöisyyteen. Ylen elävä arkisto esittelee nostalgisen mainoskuvaelman 50-luvulta, oih!

Meidän Midea -pulsaattoripyykkikoneemme näyttää tältä (tyylikkäästi kammarin toisen oven edessä testissä). Pulsaattorissa on 6kg kapasiteetin pesuosa ja sen vieressä linkousosa.

Pulsaattori toimii sähköllä ja sen voi kytkeä vesihanaan. Masinassa on sekä kylmän että lämpimän veden erillinen ottoliitosmahdollisuus. Tämä pulsaattori ei lämmitä vettä, eikä siinä saa käyttää yli 50 asteista vettä. Vedet joko otetaan hanasta tai kuten meillä, kaadetaan ämpärillä suoraan pesuosaan. Pyykit peseytyvät todella nopeasti. Jos olisi kiirushätä saada joku mekko tai paita pesaistua, se onnistuu 3-5 minuutissa. Lakanapyykki vie 12-15 minuuttia. Sen jälkeen pyykit nostetaan linkouspesään, joka teki erinomaista tulosta 2-3 minuutissa, pyykki huudellaan (3 min) ja lingotaan vielä kerran (3 min). Valmista tulee siis hyvin nopeasti.

Samalla vedellä voi pestä kaksikin koneellista peräkkäin. Sillä aikaa kun ykköskoneellinen linkoutuu kakkoskonellinen pesee. Sen jälkeen molemmat koneelliset voi huuhtoa samaan aikaan samalla vedellä. Kuvissa kone vauhdissa (isännän mustat farkut, paidat ja muuta tummaa pyykkiä), kuvassa 2 on linkoussuoja pyykin päällä ja kuvassa 3 juuri lingottua pyykkiä. Poistovedet ohjataan joko viemäriin, vessanpönttöön, ammeeseen tms. tai kuten meillä vielä pienen tovin: isoon vesikanisteriin, jolla vedet kannetaan ulos.

Pulsaattorin käyntiääni on lähinnä sitä veden loisketta koneessa ja munakellomaista tikutusta. Pesuaika valitaan minuutteina säätimestä vääntämällä aivan kuten munakellossakin. Valitse aika (0-15min), valitse pesuteho (normaali tai intensiivipesu, vissiin meinaavat sitä, kuinka vinhaan kone pyörittää pyykkiä) ja voil'a, kone alkaa pestä pyykkiä. Jos tarvetta, toista vaikka pienemmällä ajalla ja/tai suuremmalla teholla. Meillä riitti 12 min ja normaali pesuteho.

Tuliko puhdasta? Kaikkien skeptikkojen kantajäsenen on myönnettävä, että tuli! Olihan se eka koneellinen ihan hassua säätämistä, mutta sen jälkeen homma pelasi kuin unelma ja todellakin, puhdasta tuli!

Ensimmäisessä kuvassa (alla) on juuri lingottu parivuoteen lakana. Linkous siis toimii loistavasti. 3 minuuttia ja linkouspesään laitettu pyykki oli käsikuivaa. Linkousajan voi siis valita itse. Jos tuntuu, ettei pyykki ole riittävän kuivaa, ei kun uudelleen pari minuuttia säätimestä kunnes olet tyytyväinen. Meillä riitti pussilakanapyykillekin tuo 3 min.

Valkoisista tuli valkoisia ja värilliset pitivät värit. 3. kuva on paidasta, jossa oli iso, n. viikon ikäinen jauhelihakastiketahra. Ilman mitään tahranpoistoaineita, hieman kädenlämpöistä vettä lämpimämmällä vedellä ja pesupähkinöillä pestynä paita oli valkoinen 12 minuutin pesuohjelmalla.

Pesupähkinät

Meillä pesuvedet menivät suoraan puskiin, joten sinne ei toivota kemikaaleja veden seassa. Testasimme samalla miten pesupähkinät toimivat pulsaattorin kanssa. Meillähän kasvaa villinä Rohtosuopayrttiä, josta tein 2014 oman postauksen otsikolla Suloista suopaa. Rohtosuopayrtti on pesuominaisuuksiltaan pesupähkinöitä parempi. Molemmissa on sama perusaine, eli saponara, se joka saa saippuan vaahtoamaan. Rohtosuopayrttiä siis aion testata ja käyttää, mikäli se osoittautuu hyväksi. Museothan käyttävät Rohtosuopayrttiä arvotekstiiliensä pesussa, sillä se on tehokas, mutta erittäin hellävarainen ja tietenkin täysin ekologinen pesuaine. Jos pesupähkinät eivät ole tuttuja, niistä löytyy infoa vaikkapa täältä ja jos taas Rohtosuopayrtin käyttö pesuaineena kiinnostaa, siitä löydät infoa tuosta mainitusta postauksesta, jonka linkitin.

Loppuyhteenveto

Pulsaattori on hitsinmoisen loistava keksintö, enkä ymmärrä miksi aiemmin on tullut valittua se tavallisin pesukone. Varmaankin, koska se, kuten niin moni muukin asia nykyaikana on niin, että kaikessa yltäkylläisyyden rajattomien valintojen maailmassa tietyille asioille on oikeastaan olemassa vain yhdenlaisia vaihtoehtoja, joita tarjotaan automaattisesti kuluttajille hieman erilaisine ominaisuuksineen, ja joista iso osa on pelkkää markkinointipuhetta. Kuitenkin esimerkiksi tämän pulsaattorin 6 kilon pesukapasiteetti ei nykyajan peruskoneille kalpene ja koneen käyttö on edullista ja nopeaa! Sitä koneen rulluuttelua ei tarvitse odotella tuntia, sillä alle vartissakin saa puhdasta.

Pidän myös siitä, että voit säännöstellä vesimäärää ja eri tekniikoita rajattomasti, sillä koneesta valitaan ainoastaan se aika. Ei ole valmiita ohjelma-aikoja, joiden puitteissa joutuisit käymään koko repertuaarin läpi jos vaikkapa hankala tahra ei heti lähtenytkään kokonaan. Mukavaa on tietenkin sekin, että toimiakseen tämä kone tarvitsee vain sähköä ja vettä, joka voi tulla hanasta tai kaivosta, järvestä tai sadevesitönteröstä. Unohtaa ei sovi sitäkään mukavuutta, että pulsaattoria voi käyttää missä tahansa viemärin sijainnista huolimatta, sillä koneen vedet voi poistaa poistoletkun kautta vaikka ämpäriin (poistokatkaisija on ja vesi juoksee, off ja se lopettaa poiston) ja siten pulsaaattorin voi työntää vaikka kaappiin jos tila sallii. Kesällä pyykkiä voi pestä vaikka pihalla tai terassilla. Meillä pulsaattori tullaan maisemoimaan tupaan siten, että sen voi vetää esille käyttöä varten ja työntää pois silmistä kun sitä ei tarvitse. Kone on niin kevyt, että jaksan tarvittaessa myös nostaa sen yksin.

Me innostuimme tänään pesemään vähän kaikkea silkasta hämmästyksestä sen suhteen, miten näppärä ja kiva tuo pulsaattori onkaan. Jos asuisimme kaupungissa, valitsisin sinnekin tällaisen pulsaattorin. Tuossa esimerkiksi pyöräytin koiran kuratassumerkatun pellavaisen jättipeitteen puhtaaksi ja ripustuskuivaksi 15 minuutissa. Liekö sellainen mahdollistakaan "normaaleilla" pesukoneilla?

Näin, Jovela on varustukseltaan nyt 1950-luvulle päivittynyt ja saa meidän puolestamme pysähtyä siihen. Yhtään kodinkonetta tänne ei enempää tarvita, onhan meillä sentään jääkaappi ja pakastinkin!

Täällä tuoksuu puhdas pyykki, pihalla auringon viimeiset säteet osuvat vielä hetken ulkona kuivuvaan pyykkiin. Joutsenparven pitkäkaulaiset uljaat huutelevat ohilennoillaan. Niin nostalgista että! Pitäisiköhän iltaviihteeksi katsella hieman Puhtaat valkeat lakanat -sarjaa!

Eläköön vanhat kunnon keksinnöt!

Pulsaattoreiden puolestapuhujana

Jovelan Johanna

↧

Taimi-neidin päiväkirjamerkintöjä sotavuonna 1944, osa 2

March 21, 2016, 12:00 pm

≫ Next: Tuparemontti alkaa

≪ Previous: Viemärittömän talon (eko)pyykkipäivä (testissä pulsaattori ja pesupähkinät)

Taimi-neidin muistikalenterimerkinnöissä sotavuodelta 1944 edetään maalis- ja huhtikuulle. Sota on kestänyt vuodesta 1939 ja maassa on ankara säännöstely elintarvikkeiden ja arkisten käyttötarpeiden osalta. Tammi- ja helmikuulle kalenterissa oli kirjattu paljon kirjeenvaihtomuistiinpanoja - keneltä oli postia tullut ja kenelle sitä oli lähetetty. Kaarina oli tullut Tampereelta Taimi-neidin kotiin pakoon pommituksia. Helsinkiä oli pommitettu armottomasti. Läheisiä oli kuollut, häitä oli vietetty, Lotta-asiat olivat ajankohtaisia, Taimi-neiti oli valittu Lottien vuosikokouksessa oman alueensa varapuheenjohtajaksi ja välillä oli pidetty hauskaakin.

MAAILMALLA (Tietolähde: Vuosisatamme kronikka)

Muualla maailmalla sota oli riehunut tammi- ja helmikuun aikana tuhoisasti. Englannin ilmavoimat pudottivat tammikuussa 1944 2300 tonnia pommeja Berliiniin. Vastavuoroisesti saksalaiset pommittavat rajusti Lontoota. Yhdysvallat kiirehtii Suomea rauhanneuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa. Britit hyökkäävät Monte Cassinoon, Yhdysvallat Marshallsaarille Tyynenmeren länsiosassa. Neuvostoliittolaiset murtavat saksalaisten Leningradin saartorenkaan. Yhdysvallat nousevat maihin Italiassa helmikuussa 1944. Suomessa etelärannikon koulut suljetaan ja Mannerhein määrää täydellisen sotavalaistuksen koko Suomeen suurpommitusten vuoksi. Lapsia evakuoitiin Ruotsiin.

Maaliskuussa 1944 Neuvostoliitto julkistaa ehtonsa rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi. Suomen eduskunta ja hallitus hylkäävät ehdot yksimielisesti. Paasikivi matkustaa Tuhkolman kautta Moskovaan jatkamaan rauhanneuvotteluita. Neuvottelut eivät onnistu. Huhtikuussa 1944 Saksa keskeyttää elintarviketoimitukset Suomeen. Viljan tuontia viivästettiin saksalaisten toimesta ja kesästä olisi säiden vuoksi tulossa sadoltaan huono, vain 55 % siitä mitä kansa olisi tarvinnut.

Taimi-neiti kirjoitti muistikalenteriinsa seuraavia tapahtumia. (Kuvat SA-kuva, armejan vapaan käytön kuva-arkisto. Kuvat EIVÄT liity kalenterimerkintöjä tehneeseen Taimi-neitiin, vaikka niissä onkin naisia ja Lottia koti- ja sotarintamalla.)

MAALISKUUSSA 1944

keskiviikkona 1.3.1944 Postista ei mitään. U:n perunkirjoitus.
torstaina 2.3.1944 Mitähän tämä päivä tuo tullessaan? Kirjeen V:öltä.
perjantaina 3.3.1944 Tänään oli Fannyn nimipäivät Mikkolassa. Tauno tuli lomalle. Oltiin hevosella siellä.
lauantaina 4.3.1944 Ei mitään aamulla postista. Kirjoitin T:olle kirjeen. Vastasin myös P:n ja Eeron kirjeisiin.
sunnuntaina 5.3.1944 Voi surkeus taas tätä päivää. Äiti kamalan pahalla päällä..talli 2 oikeita kalma - vainaa (*?lopputekstistä ei saa selvää)

maanantaina 6.3.1944 Ei mitään mainittavaa.
tiistaina 7.3.1944 Eero tuli lomalle tänään. Kirjoitin V:ölle vastauksen, myös Neiti Niemiselle lähetin 250 mk...
keskiviikkona 8.3.1944 Urholta tuli kirje.
torstaina 9.3.1944 Ei mitään ihmeitä.
perjantaina 10.3. 1944 Ei tänäänkään.
lauantaina 11.3.1944 Tänään oli aika paljon. Tuli E ja M. Ville ja Salli.
sunnuntaina 12.3.1944 Illalla Tampereella iltamissa Eeron, Villen ja ?? kanssa.

maanantaina 13.3.1944 Kirjoitin Opettaja Eila R:lle kirjeen jossa kysyin kirjeopiskelusta. Tallin tytöt oli meillä illalla.
tiistaina 14.3.1944 Koivistolla Lottain ompelu.s. Olin siellä. Tänään tuli P.ltä kirje. Kirjoitin Urholle.
keskiviikkona 15.3.1944 Ei tullut kirjeitä. Olin illalla Eeron kanssa O.rinteillä.
torstaina 16.3.1944 Tänä iltana kaupalla kylässä. Oiva tuli parantolasta kotiin. Helvi kävi meillä.
perjantaina 17.3.1944 Ei mitään postista. Olin tänään ensimmäisen kerran hiihtämässä Lottain merkkihiihtoa 1,20 min Ida, Kaarina ja Marjatta.
lauantaina 18.3.1944 Ei postista. Ville kävi meillä illalla.
sunnuntaina 19.3.1944 Eero lähti Jyväskylän autossa lomalta.

maanantaina 20.3.1944 Vastasin P:von ja Brunon kirjeisiin. Tänään ei mitään tapahtunut.
tiistaina 21.3.1944 Sain Lotilta kirjeen 26.3 K.talolle uusien Lottien vastaanottotilaisuuteen Urholta kortti. Hän muuttaa paikkaa. Oli hiihtomarssilla.
keskiviikkona 22.3.1944 Kävin T:reella.

torstaina 23.3.1944 Päivä näyttää kuluvan tavalliseen tapaan. Eskolassa lähetyksen ompeluseura.
perjantaina 24.3. 1944 Urholta tuli kirje.
lauantaina 25.3.1944 Eerolta ensimmäinen kortti loman jälkeen.
sunnuntaina 26.3.1944 Väinöltä kirje ja kuva. Yrjö lomalle pääsiäiseksi.

maanantaina 27.3.1944 Olin illalla kaupassa.
tiistaina 28.3.1944 Kirjoitin Eerolle, Urholle ja Villelle. Ei mitään erikoista.
keskiviikkona 29.3.1944 Tänään kävin hammaslääkärissä Haapasella.
torstaina 30.3.1944 Eerolta tuli kirje.
perjantaina 31.3. 1944 Kävin kaupungissa (*?), Koitettiin, ei sopinut vielä. Maanantaina uudestaan. Maksoin etumaksua 2000 mk.

HUHTIKUUSSA 1944

lauantaina 1.4.1944 Ei mitään.
sunnuntaina 2.4.1944 Kirjoitin Saimalle, Eerolle ja Y:ölle + kuva. Kirjoitin 18 korttia.

maanantaina 3.4.1944 Tulin T:reelle, Vein pääsiäiskortit. Olin yötä Lehtisillä. Liisa meni yöllä laitokselle. Kävin katsomassa "maskottia".
tiistaina 4.4.1944 Tänään tulin pois kaupunkista. Sain hampaat 2600 mk.
keskiviikkona 5.4.1944 Leivoin tänään. Ei mitään erikoista.
torstaina 6.4.1944 Lähdin taas aamulla kaupunkiin. Ei hampaat sopineet. Täytyi vähän viilata. Sain valokuvat.
(pitkä)perjantaina 7.4. 1944 Olin Titan ja Oivan kanssa illalla H:ssä
lauantaina 8.4.1944 Tänä iltana tanssit.
sunnuntaina 9.4.1944 Kaatunut Tuomo P. 31v. (*koko nimen perusteella ilm. veli)

maanantaina 10.4.1944 Oli vieraita. L:n väet päivällä ja illalla L.E ja B morsiamensa kanssa.
tiistaina 11.4.1944 Hiivaa. (*?). Raide 18/2 siis 18. päivänä.
keskiviikkona 12.4.1944 Äiti vei R:n kirjeen T:lle. Sain T:ltä 250 mk.
torstaina 13.4.1944 Mikkolassa lähetyksen ompeluseura.
perjantaina 14.4. 1944 Ei mitään mainittavaa.
lauantaina 15.6.1944 Ei tänäänkään. Ei edes Eeva tullut vaikka lupasi. Tulin samassa kipeeksi.
sunnuntaina 16.4.1944 Yksin kotona koko päivän. Olin vähän kipeä. En käynyt edes postissa. On vähän sateinen päivä.

maanantaina 17.4.1944 Oiva lähti Kuopioon 12.50 autossa.Vei kirjeen postiin Eerolle. Satoi vettä koko päivän.
tiistaina 18.4.1944 Tänään oli ompeluseurat. Olin siellä. Oli vain 9 vierasta, rahaa tuli 19 mk.
keskiviikkona 19.4.1944 Ei tullut!
torstaina 20.4.1944 Tänään oli harmaa päivä. Kauppaan oli tullut vettä.
perjantaina 21.4. 1944 Sika tapettiin tänään. Painoi 102 + pää, ilm. 54 kg.
lauantaina 22.4.1944 Olin hirveän väsynyt koko päivän.
sunnuntaina 23.4.1944 Laitoin P:lle pienen paketin, vein postiin. Olin illalla kaupassa.

maanantaina 24.4.1944 Lakaisin vähän pihaa.
tiistaina 25.4.1944 Tänään satoi lumiräntää. Ei saanut laittaa pihaa yhtään.
keskiviikkona 26.4.1944 Kyllä väsyttää taas.
torstaina 27.4.1944 Kävin postissa - en saanut mitä odotin. Paavolta tuli kirje. Kyllä hän osaa kirjoittaa kauniisti.
perjantaina 28.4.1944 Lakaisin taas vähän pihaa.
lauantaina 29.4.1944 Sain kirjeen Villeltä. Sain sormikkaat valmiiksi. Tarvitsen huomenna.
sunnuntaina 30.4.1944 Olin paraatissa. Tuomo P. haudataan.

Tästä jatkuu Taimi-neidin muistiinpanot jälleen seuraavan kerran. Tulee kotipuuhakas, mutta äärimmäisen kylmä toukokuu, jota seuraa koko kansaa huolestuttanut kesäkuu jonka myötä korostuu merkinnät ja uutiset sotarintamalta Neuvostoliiton vallatessa Karjalaa.

Kalenterista löytyy kirjoittajan koko nimi, kotikylän nimi ja hänen perheensä jäsenten nimiä, joita en ole kirjoittanut tänne. Kirjoittaja itsekin käyttää usein lyhenteitä, kuten Y:ölle, T:lle, Mikko P. ja niin edelleen. Olen pitkälti saanut selville kuka Taimi-neiti oli ja myös sitäkin mitä häneen lähiperheelleen viimeisinä sotavuosina tapahtui. Tässä postauksessa Taimi hautasi (ilmeisesti) veljensä. Edellisen osan julkaisun jälkeen kävi ilmi, että ystäväni isoäiti on kotoisin samalta paikkakunnalta, joten maailma on usein kovin pieni ihan konkreettisesti. Olen ajatellut, että kun saan tämän Taimin tarinan päätökseen, postitan kalenterin Lottamuseoon tai mikäli hänen kotipaikkakunnallaan on vielä Lotta-arkisto, sinne. Joka tapauksessa jonnekin, minne tämä kalenteri kuuluu muistona Suomen naisista sota-aikana.

Kirjurina ja oikolukijana

Jovelan Johanna

↧