Ensimmäiset säilykkeet

July 18, 2014, 12:44 pm

≫ Next: Sateenkaaren tällä puolen

≪ Previous: Pala palalta, asia kerrallaan

$

0

0

Ruokakomeroon liittyvät puuhat edistyvät päivä päivältä. Tänään isäntä on saanut muurattua uuniseinän irtotiiliä takaisin paikoilleen. Liikaa ei tohdi purkaa, jotta muurirakenne ei vaan haurastu liikaa. On ollut siis aika aloitella myös säilöntäpuuhat. Aluksi Jovelassa valmistettiin neljää eri säilykettä. Teemme vain kohtuullisen määrän säilykkeitä, omaan tarpeeseen sopivat määrät ja ainoastaan tietenkin sellaisia, joista pidämme. Isäntä ei välitä juurikaan etikkaisista säilykkeistä, joten nämä määrät riittänevät meille hyvin myös vieraiden maisteltavaksi Jovelan illanistujaisissa.

Ohessa reseptejä näihin hyväksi kokemiini herkkuihin siltä varalta, että joku siellä haluaisi kokeilla vastaavia.

Persikka-aprikoosihillo (tämä soveltuu erityisen hyvin maukkaiden juustojen kaveriksi)

2 kg persikkaa ja aprikooseja (2:1)
1 dl sitruunamehua
0,5 dl konjakkia
1 kg hillosokeria
2 kanelitankoa
1 tl vaniljaa (aitoa nestemäistä - ei siis esanssia) tai 2 tangon vaniljat tai pari rkl vaniljasokeria (vähennä tällöin hillosokerista).

Laita kypsät hedelmät hetkeksi kiehuvaan veteen. Irroita kuoret, jotka irtoavat nyt helposti. Puristele hedelmien kivet irti ja laita hedelmäpalat kattilaan. Lisää nesteet, mausteet ja hillosokeri. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Kuori vaahto pois. Anna jäähtyä hieman, poista kanelitangot ja tasaa seos sauvasekoittimella. Purkita.

 Purkin pitsiteippi ja laput Teippitarhasta

Punasipulihillo

Tämä on oma variaationi keskiaikaisesta reseptistä. Maku on kertakaikkiaan mainio. Punasipulihillo sopii kaikenlaisten paistien, riistan ja vaikkapa lihapullien lisukkeeksi.

Purkkien etiketit ilmaistulosteita, myssyt Quoriosa Interiorista.

800 g punasipuleita silputtuna
1 dl vettä
1 dl punaviiniä
4 dl punaviinietikkaa
4 dl dl hillomarmeladisokeria
3 kanelitankoa
1 tl kokonaisia neilikoita
hieman maustepippuria

Kuori ja silppua punasipulit. Pane silppu kattilaan, lisää nesteet ja mausteet. Keitä sipulikuutioita kannella peitettynä 5 minuuttia. Lisää hillomarmeladisokeri, anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Anna hillon jäähtyä hieman, poista kanelit ja muut mausteet. Purkita. Säilytä viileässä. Punasipulihilllo on syötävissä parissa päivässä, mutta maku paranee säilytettäessä.

Kurkkupikkelssi ja Piparjuuri-valkosipuli -kurkkusalaatti

Perusohje on sama, mutta kurkkusalaatti maustetaan valkosipulilla ja tuoreella piparjuurella. Molemmat näistä kurkkuherkuista ovat loistavia lisukkeita liharuoille.

Purkkien vanha paperi on Quoriosa Interiorista ostettua lahjapaperia, sydäntarrat Teippitarhasta.

1,5 kg tuorekurkkua (pikkelssissä raastettuna, kurkkusalaatissa leikattuna pieniksi paloiksi)
0,5 kg keltasipulia raastettuna
tuoretta tilliä

liemi: 4 dl etikkaa
0,5 kg sokeria
1,5 rkl. merisuolaa

Pese kurkut. Poista siemenet. Raasta tai pilko kurkut. Kuori ja raasta sipulit. Keitä liemi ja anna sen jäähtyä hieman. Jos teet kurkkusalaattia, pilko mukaan 2-4 valkospulinkynttä ja puolikkaan peukalon verran tuoretta piparjuurta.

Kurkku-sipuliseosta laitetaan tillin kera purkkiin, jäähtynyt liemi kaadetaan päälle. Sekoita hyvin. Säilytys viileässä. Pikkelssi on syötävissä viikossa, kurkkusalaatti vie hetkisen kauemmin.

Noin! Meillä on nyt tehty kolmisen litraa pikkelssiä ja kurkkusalaattia, litra persikka-aprikoosihilloa ja 2,5 litraa punasipulihilloa. Huomenna jatkamme valkospipulikurkuilla venäläiseen tapaan ja säilötyillä sitruunoilla.

Nam, nam!

Ps. pahoittelen, etten ole ehtinyt taaskaan vierailemaan blogeissanne. Päivät menevät leipätöiden ja Jovelapuuhien parissa nyt kun äitinikin on täällä, iltaisin saunomme tai katselemme yhdessä leffoja. Koneella ei ehdi istuskella kuin tovin kerrallaan, mutta onpahan sitten taas paljon luettavaa kun istun kunnolla alas ja uppoudun tapahtumiinne siellä!

Jovelan Johanna

---

Sateenkaaren tällä puolen

July 20, 2014, 1:14 am

≫ Next: Syntyneitä

≪ Previous: Ensimmäiset säilykkeet

$

0

0

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Raumalla ja menetin sydämeni täysin Wanhalle Raumalle. Se yllätti. Alueen koko ja kokonaisuus on käsittämättömän upea ja eroaa muista puutalokeskuksista, kuten Porvoo ja Uusikaupunki erityisesti alueen laajuuden ja rikkomattoman kokonaisuutensa vuoksi. Kujia ja taloja on useamman tunnin tutkailun verran ja osa jäi taatusti näkemättäkin. Lisäksi paikka on täynnä mukavia puoteja.

Otin kuvia rakennuksista tietty asia mielessä; ikkunat, ovet ja julkisivukoristelu. Tässä ilman selittelyitä joitain upeita taloja Wanhan Rauman miljööstä.

Meillä, siis itselläni, isännällä ja äidilläni oli ihana päivä Raumalla. Mikä helmi! Tuonne suuntaamme vielä monta kertaa. Tunnin ajomatkan arvoinen todellakin!

Sateenkaaren tällä puolen

Reissun jälkeen pestiin sauna, putsattiin palju, tehtiin ruokaa, juotettiin keittiöpuutarhan asukeita ja vedeltiin siimaleikkurilla ylimääräisiä pois. Tulee meille sittenkin tomaattia! Ne pieniksi jääneet taimet, jotka olivat kuitenkin täydessä kukassa, ovat nyt täydessä tomaatissa. Olen niin iloinen!

Myös omenoita on vahvasti tulossa. Tästäkin olen niin kovin iloinen!

Naapurin viljat keinuvat pellolla auringonlaskussa.

.. ja pellon toisella laidalla 5 kaurista leikitteli keskenään. Kaurisbalettia! Muut ehtivät jo loikkia metsän puolelle, mutta tämän yksilön sentään sain napattua kameraan.

Sateenkaaren tällä puolen kaikki hyvin, kunhan vaan saa viettää aikaa vailla turhia huolia. Jos olisi mahdollista, katoaisin tänne kokonaan. Lakkaisin olemasta työminä ja olisin vaan Jovelaminä. Ehkä en kuitenkaan, mutta taidan olla loman tarpeessa. Sellaista ihan oikeaa, kokonaan töistä irtautuvaa lomaa vaan ei ole mahdollista pitää pitkään aikaan. Joskus sitten, sanon taas.

Eilistä upeaa sateenkaarta paljusta käsin ihailemassa Jovelan isäntä ja äitini. Sateenkaari näytti tekevän kupolin Jovelan ylle. Uskomattoman upea näky, joka ei valitettavasti kameraan tallentunut koko gloriassaan.

Ennen nukkumaan menoa mietin vielä, kenelle kuuluu ja kuka pelastaisi vielä tämänkin talon kotitiellämme. Sääli kaunista taloa, ampiaiset asukkainaan.

Suloista sunnuntaita!

Jovelan Johanna

Syntyneitä

July 21, 2014, 1:35 am

≫ Next: Esivilkaisu ruokakomeroon

≪ Previous: Sateenkaaren tällä puolen

$

0

0

Jovelan uutistoimisto tiedottaa

☆  Syntyneitä ☆

21.7.2014
Jovelan tuvan ulkoseinän nurkassa, hirsikoloon tehdyssä yksiössä 

♡ Pikkutipu Suloinen♡

Emo ja poikanen voivat hyvin. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasen ruokintaan. Jovelat liikkuvat varpaisillaan.

Tiedottajana toimi

Jovelan Johanna

Esivilkaisu ruokakomeroon

July 22, 2014, 5:16 am

≫ Next: Ruokakomero, osa II

≪ Previous: Syntyneitä

$

0

0

Ruokakomerolla ollaan edetty raakahyllyjen asennukseen saakka. Laitan muutaman esimaistiaiskuvan näytille, vaikka komerolla ollaan vielä vaiheessa.

Meillä ruokakomero toimii myös ns. kotivarana. Tarkoituksenamme on ylläpitää omaa pientä maalaispuotia, joka yhdessä pakastimen kanssa pystyy tarjoamaan meille tarvittaessa muutamankin kuukauden ruokatarpeet. Tällainen tarve voi olla esimerkiksi pidempi kuljetus- tai ruoka-/kaupan alaan liittyvä lakko tai vakavampi sähkökatkos, joka käytännössä sulkee kaikki kaupat ja myös rahaliikenteen, jolloin ruoan ostaminen on mahdotonta. Kotivaramme on myös lisäturva mikäli kohtaisimme yllättäviä taloudellisia haasteita, joihin emme kykenisi heti vastaamaan. Kotivara on kotiturva, parempi kuin raha pankissa, vaikka sitäkin toki on hyvä olla hieman sukan varressa ja siellä tililläkin jemmassa. Arkikäytössä hyvä kotivara tarkoittaa alentuneita ruokakustannuksia, sillä tarpeet ostetaan tarjouksien mukaan ja samalla kauppakäyntien harventumisen myötä myös kaiken sen muun ostelu vähenee.

Tässä siis hieman esimulgaisua ruokakomeroomme: sisäänastumisnäkymä. Hyllyt pitää vielä hioa ja maalata (syksyllä). Isäntä teki hyllyt itse, jotta ne ovat juuri tuohon tilaan sopivat. Ne on tehty ylijäämäpuusta, joten eivät maksaneet mitään. Muutenkin tämä ruokakomero kustannuksiltaan on halpa, muutaman laastipussin hinnan verran kuluina.

Hellettä paljuun paeten

Jovelan Johanna

Ruokakomero, osa II

July 22, 2014, 10:00 pm

≫ Next: Tietoisuus tulevasta

≪ Previous: Esivilkaisu ruokakomeroon

$

0

0

Olen nyt niin innoissani ja iloissani tästä ruokakomerostamme, että esittelen sitä hieman tarkemmin. Ruokakomero ei ole vielä valmis, mutta sitä voi jo käyttää ja se on paljon se!

Ruokakomero on rakennettu vanhan, osin puretun leivinuunin taustatilaan ja se on kooltaan n. 1,7x1,4 metriä. Hyllyt on tehty ylijäämälaudasta. Ruokakomerossa tuoksuu keskiaikaisille mausteille, siis hieman jouluiselle, sillä siellä roikkuu 24 kangaspussillista mausteita. Mausteet eivät ole tarkoitettu käyttöön, joten kanelit, kaardemummat, maustepippurit, anikset ja neilikat ovat pusseissaan pelkästään luodakseen ruokakomeroon suloisen tuoksun ja sen ne toden totta tekevätkin! Lisäksi voimakkaasti tuoksuvat mausteet karkottavat ötököitä, eivätkä hiiretkään niistä ilahdu!

Koska vanhassa talossamme oli viime talvena hiiriä, otamme varman päälle ja kaikki ruokatarpeet ovat tai tulevat olemaan joko lasi-, pelti- tai muoviastioissa, joista osa piilotetaan puulaatikoihin ja koreihin. Ruokakomerossa on myös tilaa kodinkoneille, joita ei tarvita päivittäin sekä hätäkeitin polttoaineineen siltä varalta, että tekee mieli teetä tai ruokaa juuri kun sähkökatkos osuu kohdalle.

Hyllyille on jätetty tilaa säilykkeille ja tavaramäärää tiivistetään vielä. Hillot, pikkelssit ja muut säilötyt herkut muuttavat jääkapista ruokakomeroon vasta syksyllä, jolloin komeron lämpötila on riittävän viileä. Näin helteellä komerossa on n. 19C lämpöä. Komerossa on myös kapea hyllykkö, jonka tilalle tehdään toinen hyllykkö kun isäntä joutaa. Hyllykössä on muovilaatikot, joiden sisällä on makaroonipusseja, riisipaketteja, jauhopusseja jne.

Toki ruokakomerossa on herkkujakin, hieman suolaista, makeaa ja nestemäistä. Teen myöhemmin komeroon pienen karkkiosastonkin, josta voi täydentää tuvan herkkukaapin karkkibuffettia.

Peruskuivatarvikkeiden lisäksi ruokakomerosta löytyy puulaatikoita, joiden sisältöä voi kuvata wanhanajan tapaan siirtomaatavaroiksi. Herkut on lajiteltu puulaatikoihin tyypeittäin, kuten esimerkiksi nämä himoherkkuni sushit, joiden perusaineille on varattu oma laatikko. Perustarpeiden lisäksi laatikossa on sushi-kirja ja sushirullauskone. Kaikki yhes koos, eli kerralla napattavissa lootineen päivineen tupaan kun on aika herkutella sushilla.

Ruokakomeron ideana on toimia varastona, josta täydennetään raaka-aineita tuvan kuivatarvikekaappiin sen mukaan miten käytössä kaikkea kuluu. En siis kipitä ruokakomerolle joka kerta kun keitämme riisiä tai makaroonia, tarvitsen jauhoa, suolaa, sitä ja tätä. Tuvassa on muutaman litran vetoiset käyttöpurkit perusraaka-aineille, joita sitten täydennetään ruokakomerosta kun purkin pohja alkaa häämöttää. Ruokakomerossa voi hyvin olla neljä tarjouksesta ostettua ketsuppipurkkia ja viides on sitten käytössä tuvassa. Näin olemme järkeilleet tämän kotivarakierron meille.

 Kotivaran haaliminen on aika koukuttavaa puuhaa. Tarkoituksena ei ole ajella ympäri maakuntaa jokaisen tarjouksen perässä, mutta kun kohdalle osuu hyvä tarjous, sitä hyödynnetään ostamalla useampi pakkaus kerrallaan, jolloin ruokahankintojen kustannukset laskevat pitkällä aikavälillä huomattavasti. On myös mukavaa, kun voi kokata mielensä mukaan mitä mielii ilman, että tarvitsee ajella sitä varten kauppaan.

Meillä on nyt mukava ja edelleen kasvava kuiva-aineiden kotivara Jovelassa. Aiemmin olemme jo keränneet meille hyvän lääkevaraston, joten helpotusta löytyy kipuun, vatsavaivoihin, allergiaan ja röhään vaikka apteekit menisivät puoleksi vuodeksi lakkoon. Pakastimen myötä meillä on myös hyvä varasto lihoja, vihanneksia, marjoja ja hieman pakastettuja herkkujakin. Osa kotivarastamme on itse kasvatettua, joten pienimuotoinen askel omavaraisempaan elämään on otettu.

Seuraava isompi askel omavaraisuusateen nostossa tapahtuu sitten ensi vuonna, kun Jovelaan tulee ainakin kanoja ja kukko. Vuohet saattavat odotuttaa saapumistaan vielä kauemminkin, koska niillekin tulee olla talviasuttava asumus, eikä ole varmaa ehdimmekö saada molemmat valmiiksi ennen kesää 2015.

Tähän päättyi katselmus ruokakomeroon ja pohdinnot aiheesta kotivara. Seuraavan kerran kun postailen aiheesta, ruokakomerolla ollaan jo sadonkorjuun jälkeisessä tilanteessa ja tilassa on taatusti tapahtunut muutoksia.

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille. Tänään Jovelassa on siivouspäivä. Ruokakomeron myötä tuvan säilytystiloihin vapautuneisiin koloihin saadaan purettua muuttolaatikoiden sisältöjä, jotka ovat odottaneet omia paikkojaan muutosta saakka.

Herranen aika, mehän olemme asuneet täällä kohta 4 kuukautta! Kylläpä se on mennyt nopeasti!

Touhuten ja puuhaten, tuumasta toimeen!

Jovelan Johanna

Tietoisuus tulevasta

July 27, 2014, 2:12 am

≫ Next: Onnistumisen iloja

≪ Previous: Ruokakomero, osa II

$

0

0

Helteistä huolimatta ilmassa on jo vuodenajan muutoksen enteitä. Sääennusteiden mukaan superkesän helteitä piisaa täällä vielä muutaman viikon, mutta yöt alkavat olla jo pimeän viileitä tuoden helpotuksen helteisten päivien jälkeen. Lintujen laulu on vähentynyt ja pihlajanmarjatertut odottavat väriin puhkeamista. Minä odotan, että pääsen tekemään juhlavaa pihlajanmarjahyytelöä.

Olen sanonut tämän monasti täällä, mutta sanonpa taas: tuo meidän palju on todellakin tämän vuoden paras hankinta. Alkukesän viileinä päivinä se toi paljon iloa ja nyt kun ulos suorastaan läkähtyy, palju on ollut aivan voittamaton. Sen viileyteen on ihanaa pulahtaa useita kertoja päivässä. Emme ole kärsineet kuumuudesta lainkaan! 

Tähän väliin 2 kuvaa mainiosta ulkotaiteesta Raumalla. Vieläkin naurattaa! Kenen idea oli tehdä kolmen kahlaavan naisen patsas nauramaan sammakkopatsaalle (böö) ja nakata ne kaupungin keskellä virtaavaan puroon?! Aivan loistavaa!

Kuuma on ollut, muttei tukala! Voisin pussata noita hirsiseiniämme, jotka suojaavat meitä talvisin kylmyydeltä ja tällaisina superhellepäivinä kuumuudelta. Ulkolämpötilojen ylitettyä useana päivänä 35 asteen viivan mittarilla, sisällä lämpö on pysynyt n. 23 asteen tienoilla, eikä sekään tunnu tukalalta. Hurraa hengittävät seinämateriaalit! Päivisin on kuitenkin ollut niin kuuma, ettei täällä jaksa juuri mitään tehdä. Isäntä on lähinnä ajellut siimaleikkurilla pihaa, ettei se villiinny ja jotain pientä ollaan tehty, mutta muuten olemme ottaneet iisisti. Vasta illan saapuessa ja pimetessä olen tehnyt sellaisia leipätöitä, jotka vaativat liikkumista ja puuhailua. Hyvä niin, sillä mun pitäisi olla tällä viikolla lomalla, joka yrittäjälle tarkoittaa sitä, että tekee normaalia vähemmän töitä. En marise, tämä tuntuu hyvältä ja elämisen rytmi luontevalta.

Keittiöpuutarhan satoa on alettu keräämään. Fenkolit alkoivat olla jo niin suuria, että ne oli syytä korjata talteen. Käytän fenkolia paistien paahtojuureslisukkeina ja sosekeittojen osana. Fenkolien tillimäiset oksat kuivaan mausteeksi, nuhateetä varten ja ihan tuoksunkin vuoksi. Osa on tuvassa ja osa ruokakomerossa. Tuvassa fenkolitupsut ovat päätyikkunan luona, sillä olen huomannut ettei kärpäset oikeen tykkää fenkolin tuoksusta.

 
Loput nyt kerätyistä fenkoleista on pilkottu ja pakastettu. Myöhemmin keräämme lisää fenkolia pakkaseen.

Vanhan punaviinimarjapensaan satoa on kerätty ja pakastettu.

Ja välissä nautittu jäätelösoodaa (limua+jäätelöä). Jos et ole maistanut, kokeilepa! Juhlavampi versio syntyy yhdistämällä kuohuviiniä ja mehujäätä tai sorbettia. Taivaallista!

Näin helteiden aikaan meillä on talon päätyikkunat ja ulko-ovi auki. Kumpaankaan ikkunaan ei aurinko paahda. Muut ikkunat on peitetty verhoilla. Koska meillä on kaikkialla valkoiset verhot, valo pääsee sisälle, mutta kuumuus ei. Talon avointen päätyikkunoiden välillä kulkee jatkuvasti pieni ilmavirta. Isäntä toi Gerdasta meidän tuulettimenkin, mutta tuossa se on seisonut käyttämättömänä. Ei ole ollut tarvetta. Tupapäätyikkunan kautta taloon tulee hurmaava tuoksu, sillä ikkunan edessä kukkii nyt se mysteerikukkaniitty.

Rohtosuopayrttihän se siellä levittelee tuoksuaan, joka muistuttaa perunanarsissia. Aivan ihana tuoksu, joka leijuu tupaan tuulenvireen mukana. Kiitos vielä kerran taimen tunnistaneelle lukijallemme! Tuo rohtosuopayrtti onkin mielenkiintoinen kukka. Siitä (erityisesti juurakosta) on ennen tehty saippuaa ja se on ollut tärkeä hyötykasvi. Juurakon pesukäyttöominaisuudet ovat esimerkiksi pesupähkinöitä paremmat. Taidan joskus kokeilla tuota puolta kukasta. Yhä edelleen museot käyttävät rohtosuopayrttiä arvokkaiden tekstiilien pesuun, sillä ne kankaat eivät kestä nykyajan kovia pesuaineita. Olisi kovin herttaista kietoa essu vyötärölle ja pesaista sukkapyykit rohtosuopayrttijuurakon kuivatetuilla lastuilla tai siitä tehdyllä saippualla. Tuoksuukohan se vaahto yhtään noille kukille? Tämä pitää kyllä testata!

Ajatuksia

Peter Høeg kirjoitti kirjassaan Smillasta, jolla on lumen taju. Minulla on vuodenaikataju. Se on ollut aina läsnä, täällä maalla huomaan sen korostuvan. Joillain ihmisillä on tiedostavampi ja vahvempi taju vuodenajan muutoksista ja minä kuulun heihin. Vuodenaikataju on jokin ihmiseen jäänyt henkinen häntäluu, tietoisuus siitä, että jokin on muuttumassa, vaikka selkeitä merkkejä ei olisikaan tai ainakaan niitä ei tietoisesti ymmärrä. Eläimillähän tämä on vahvasti läsnä. Muuttolennolle lähdetään vaikka helle olisi kuinka tujuna ja talvivarastoja keräillään, vaikka ruokaa putoaisi suoraan suuhun. Minun vuodenaikatajuni kertoo, että jokin on eri tavalla. Tuulessa tuoksuu jo syksy.

Kun heinäkuu kääntyy elokuulle, tiedostan lähestyvän syksyn enteet. Kesää on vielä paljon jäljellä, mutta jokin sisälläni kertoo, että kesän aika on käymässä vähiin ja ajatukset vierailevat jo syksyisissä hetkissä. Alan pohtimaan miten meidän tulee varustautua talven varalle. Vanhassa talossa, vanhaan tapaan elellen näitäkin asioita on syytä pohtia hyvissä ajoin. Talvimatot pitää pestä, puuvarastotilanne tarkistaa ja vahvistaa, puulieden asennusasiat sopia ja suunnitella, se liesi hankkia, kuistioven talviverho pestä, kivijalan tuuletusaukkojen talvisuojat tehdä, huoltaa pönttöuuni, virkata paljumyssyjä, laskea villasukat, alkaa varastoimaan varalämmittimen petrooleja, hilloja keittää, satoa korjata ja säilöä lisää ja se aitakin pitäisi saada koiria varten - onhan tätä, puuhaa Jovelalaisilla. Se kaikki tuntuu hyvältä. Uskon, että me ihmiset olemme etääntyneet luontaisesta elämänrytmistämme, johon meidät on biologisesti luotu. Keinovalot ja keinokaikki, ovat himmentäneet kaiken sen, mikä tekee elämästä turvallisemman oloisen. Olemme haikeita kun syksy saapuu, murheellisia kun on jälleen se pimeämpi aika, koska emme osaa käsitellä niitä enää. Meille luodaan niin paljon kaupallista näkemystä siitä, mitä, miten ja millaisia meidän pitäisi olla, ettemme enää taida tietää keitä me olemme ja mihin kuulumme.

Kaikella on aikansa. Tänään en tullut murheelliseksi, kun huomasin pienen tipusen lentäneen tiehensä. Oli sen aika lähteä. Iloitsin siitä, että ehdin eilen ottaa poikasesta kuvan pesässään. Poikanen kasvoi niin nopeasti. Pidin sitä kerran kädessäkin, koska se oli jäänyt jalastaan kiinni pesävillaan ja roikkui jalastaan osin pesän ulkopuolella pääsemättä enää takaisin. Tänään pesä oli tyhjä. Syreenipuskassa pyrähteli tuttu pieni poikanen emonsa kanssa. Olen iloinen. Taidan joskus syksyllä ottaa pesän ja laittaa sen talteen jonnekin. Muistoksi. Ensi kesänä meillä toivottavasti on ihan omia tipusiakin, kun kanat saapuvat Jovelaan. 

 Olen iloinen myös siitä, että meillä on ollut aikaa olla täällä Jovelassa ennen muuttoa tänne. Muutto on ollut niin luonteva, kuin olisimme aina olleetkin täällä ja kuulumme tänne. Talon sisällä asiat löytävät paikkansa ja ratkaisut tuntuvat pohdituilta. On niin paljon kaikkea, mitä haluaa tehdä ja kokeilla - itse, omin käsin.

Keittiöpuutarhan ensimmäinen kesä on mennyt hyvin. Olemme oppineet paljon. Ötökät tuhosivat pääosan kaalien ja lanttujen sadosta. Ensi vuonna osaamme ottaa sen huomioon ja ruiskia karkotteita enemmän. Tämä kesä on myös opettanut millaisia muutoksia on hyvä tehdä. Uusia ideoita on syntynyt. Ensi vuonna lähdemme omasatokasvatukseen innolla, hieman kokeneempina. Ensi vuonna meille tulee kasvihuone, laatikot käsitellään ulkoa ja laatikkoalue peitetään soralla.

Sitä ennen nautitaan vielä tästä kesästä, jota on vielä paljon jäljellä, eikä koeta häpeää siitä jos ajatukset jo käyvät hetkittäin syksyn tai talven puolella. Niin sen pitäisikin olla. Vuodenaikataju on hurmaava juttu. Voi nauttia siitä mikä on ja odottaa ilolla tulevaa, koska edellisen väistyessä alkaa taas uusi aika sen sijaan, että surraan sitä mikä meni jo.

Eläköön elämä ja Suomen neljä vuodenaikaa!

Jovelan Johanna

Onnistumisen iloja

August 4, 2014, 5:28 am

≫ Next: Porkkanapikkelssi Jovelan tapaan

≪ Previous: Tietoisuus tulevasta

$

0

0

Uutiskynnys ei taida ylittyä toteamalla, että kuumaa on ollut! Viime viikko meni tiiviisti töiden parissa aina lauantain iltapäivään saakka, jolloin palasimme keikalta Jovelaan ja hetken kuluttua hyppäsimme takaisin autoon ajellaksemme naapurikylään kesäjuhlille. Kesäjuhlissa sitten unohtuikin arjen askareet. Oli musiikkia, hauskaa seuraa, maistuvat tarjoilut, lämpöä, kesätuulen lempeitä puhalluksia ja elokuun tummuva yö. Aivan ihanaa!

Noh, Jovelassa ei siis ole tapahtunut sen kummempia. Varmaan sitä samaa kuin vähän joka torpassa ja kodissa, lämmöstä ollaan nautittu ja oltu nauttimatta. Alkaahan tässä kieltämättä jo pientä helpotusta helteisiin kaipaamaan. Puut kellastuvat, korret kuivuvat ja vasta illalla jaksaisi tehdä jotain muutakin kuin hikoilla. Olen pitkin kesää ylistellyt paljun ihanuutta, mutta nyt annan rispektiä tuolle porakaivollemme. Ilman sitä meillä ei olisi mitään elossa tuolla keittiöpuutarhan puolella, jossa lämpö nousee näillä helteillä 40 asteen hujakoille. Päivällä siellä ei kestä olla kuin paljussa ja kasveilla on karmea jano. Ilman porakaivoa kaikki kasvatettava olisi kuollut kuivuuteen. Kunnallisella vedellä kastellen hommasta olisi tullut järkyttävän kallista. Oma porakaivo on osoittautunut investointinsa arvoiseksi hankinnaksi. 

Keittiöpuutarhasato paranee päivä päivältä. Superhyvää perunaa tulee hurjat määrät. Lämpö ja jatkuva kastelu on saanut laatikoiden asukkaat reippaaseen kasvuun. 

Meillä on niin maukasta porkkanaa!

Makeita minitomaatteja (Tiny Tim), 9 puskaa täynnä tomskuja.

Kukkakaalin söpöisiä pesiä, jotka korjataan pakkaseen loppuviikosta.

Parsakaalia, joka sekin alkaa olla korjauskypsää. Mitä herkkuja meillä onkaan pian pakkasessa. Kaikkea ei kaksi ihmistä saa tuoreena syötyä!

Palsternakka on vasta kasvuvaiheessa, mutta voi hyvin. Palsternakka on suurta herkkuani. Voi miten odotankaan sitä päivää, kun isännän kanssa ajelemme fasaanikasvattajan luo ja ostamme pakkaseen paisteja. Jonain sykyisenä päivänä meillä herkutellaan fasaanipaistilla ja paahdetuilla hunaja-palsternakoilla. Satoa näyttäisi tulevan runsaasti parin istutuslaatikon kasvateista. Oi, oi, olen niin täpinöissäni näiden lootiemme kasvattien kanssa!

Kyllä nuo punasipulitkin alkavat olla sitä kokoa, että nekin pian korjataan. Koska sato on runsas, pilkon osan silpuksi ja leikkaan valmiiksi renkaiksi pakkaseen.

Punaviinimarjaa tulee edelleen. Ohi kävellessä tulee aina syötyä kourallinen.

Ensimmäiset kurkkupikkelssit tehdään tällä viikolla. 4 kurpitsantainta on levittäytynyt laatikostaan aidan yli ja ali, sinne ja tänne. Kurpitsoita on tulossa paljon ja ne kasvavat hullun nopeasti nyt, kunhan saavat vettä. Tämä oranssi kaunokainen päätyy ensimmäisenä purkkiin. Osan kurpitsoista kuutioin ja paistan pakastettavaksi. Herkuttelen jo mielessäni paahdetuista kurpitsoista tehdyllä samettisen pehmeällä sosekeitolla, joka maistuu syksyllä niin makoisalta. Myös siemenet paahdetaan.

Ruokakomerossa vaniljakastikepurkit odottelevat treffejä omenapiiraiden kanssa. Pidän omenapiirakoista kaikilla tavoilla valmistettuna, mutta yleensä itse teen omppupiirakan omenakompotista, joka on kanelissa ja sokerissa haudutettuja omenakuutioita. Niitä sitten laitellaan taikinaan tai Ålannin pannukakkutaikinan sekaan. Voi miten ovatkaan hyvää! Omenakompotin aika alkaa olla käsillä jo ensi viikolla.

Vielä kesäkuun lopussa olin aivan varma, ettei lämpöä vaativat ananaskirsikat ehdi tehdä hedelmiään tänä kesänä saati että hedelmät ehtisivät kypsyä. Sääennuste ennustelee helteen jatkuvan ainakin tuonne 17.8 saakka, joten taitaapa vaan ananaskirsikkaakin tulla. Kovasti on jo hedelmää pensaassa.

Tällaista kuuluu tänne Jovelaan. Tulin miettineeksi kuuluuko oikeastaan mitään. Ei mitään erikoista, hyvää kuuluu. Tavallista. Arkea. Juuri sellaista, jota olen kaivannut. Hyvää elämää.

Taidan kiepsahtaa salaattipenkin kautta ja tehdä meille hieman murkinaa. Lukaista työpostit. Pakata lähetyksen  ja kysyä josko isäntä kävisi laittamassa sen matkaansa. Käydä vilvoittelemassa paljussa. Lukea kirjaa. Juoda kylmää mehua. Syödä jälkiruoaksi jäätelöä. Vetää sadettajan oikeaan kohtaan odottamaan auringon kääntymistä. 

Ei mitään erikoista. Arkea Jovelassa.

Jovelan Johanna

Porkkanapikkelssi Jovelan tapaan

August 4, 2014, 11:42 pm

≫ Next: Kotivaratesti

≪ Previous: Onnistumisen iloja

$

0

0

Porkkanamaalla alkoi käydä ahtaaksi, joten tein eilen pientä harvennusta toisella porkkanalaatikolla ja sain samalla hyvän syyn testata uutta leluani.

Pidän valtavasti kokkaamisesta ja erilaisten kutsujen järjestämisestä. Nautin siitä, kun saan kattaa kauniisti, tehdä rauhassa ruokaa ja laittaa tarjolle erilaisia ruokia. Jokaisella vuodenajalla on omat herkkunsa. Syksyisin ja talvisinkin, mutta erityisesti syksyllä tarjoilen usein sosekeittoja ja paistia eri lisukkeilla. Tämä porkkanapikkelssi on omassa suussani syyspaistien tai talven sunnuntaipaistien kaveri. Koska pikkelssi on värikäs, se tekee kivan säväyksen myös paistileipien päälle laitettuna.

Pikkelssin vihannesraaka-aineet ovat porkkanat, punasipulit ja valkosipuli. Tämä ohje on n. 1 kg vihanneksia (eilen laitoin 2 punasipulia, yhden tuoreen valkosipulin (pieni) ja loput porkkanaa. Oman maan aarteita!

Lientä varten tarvitaan 0,5 litraa vettä, 1 dl sokeria, 1 tl suolaa, ja 1,5 dl etikkaa. Liemi kiehautetaan, kunnes sokeri ja suola ovat liuenneet. Tämän jälkeen laitan liemeen vielä muutaman maustepippurin.

Uusin leluni on juuresteroitin, jolla saa tehtyä hauskaa vihannesserpentiiniä samaan tapaan kuin lyijykynää teroittaessa. 

Punasipulit ja valkosipuli viipaloitiin. Laitoin mukaan myös punasipulin vartta renkaina. Teroittimella serpentiiniksi leikatuista porkkanoista jää aina nysä jäljelle. Pilkoin nekin ohuiksi renkaiksi pikkelssiin.

Kiehautin liemen uudelleen ja annoin vihannesten kiehua hiljalleen reilun 5 minuuttia. Sen jälkeen pikkelssi olikin jo valmista purkitettavaksi.

Pikkelssi säilytetään alle 10 asteessa. Syksyn tullen porkkanapikkelssi tulee maistumaan taatusti hyvältä paistin lisukkeena. Itse tarjoilen tätä aina smetanan ja hunajan kanssa, oli pikkelssi sitten tarjolla paistin tai paistileivän kanssa.

Nam, nam, nam! Keittiöpuutarhan perustaminen ja hoito on vaatinut vähemmän vaivaa, mitä odotin. Tuntuu valtavan mukavalta, kun saa säilöä ja pakastaa omaa satoa. Ruoan raaka-aineiden arvostus on myös erilaista. Tietää presiis mitä syö ja miten vähän se on tullut maksamaan.

Outo huomio

Huomasin tässä jokin aika sitten, että en ole tänä kesänä tarvinnut antihistamiinia. Olen kärsinyt siitepölyallergioista ainakin 15 vuotta ja oireilu on ollut välillä todella rajuakin. Ei ole ollut kevättä, kesää tai sitä hetkeä kun keskuslämmitys käynnistetään kaupunkikodissa, ettei oireita olisi ollut. Koivu, pujo, heinät ja moni muu siitepöly on saanut silmät kutiamaan niin, että hulluksi on meinannut tulla, nenä on mennyt niin tukkoon ettei öisin ole saanut nukuttua ja olen saattanut aivastaa parikymmentä kertaa peräkkäin tämän tästä. Havahduin tässä jokin aika sitten siihen, että en tosiaan muista koska olen muuton jälkeen viimeksi ottanut antihistamiinia. Tälläkin hetkellä pujo kukkii vahvasti täällä, mutta mitään oireita ei ole. Vaikka tiedän, että ihminen voi siedättyä siitepölylle toleranssin kasvaessa, olen kovin ihmeissäni. 4 kuukautta tässä talossa, pihalla ja ylipäätään maalla on tehnyt muutoksia elimistööni. Voin paljon paremmin, jopa selkäni ja nyt tämä allergiaoireettomuus.

Luin myös artikkelin, jossa pohdittiin sitä, että me nykyihmiset olemme liian hygienisiä. Tällä ei tarkoiteta sitä, että pitäisi haisevana ja likaisena kulkea, mutta olemme etäännyttäneet itsemme luontaisista pöpöistä siihen malliin, että meille markkinoidaan jopa saippua-annostelijoita, joissa ei tarvitse koskea itse tuotteeseen. Luontainen määrä pöpöjä on terveellistä ja hyväksi. Olen huomannut muutoksen tässäkin. Olen aina ollut altis saamaan jokaisen nuhan ja röhän, jonka joku on viitsinyt mukanaan tuoda. Ystävämme oli jokunen aika sitten täällä usean päivän ja vierailunsa aikana nuhakuumeinen. Normaalisti olisin sen saanut. Nykyään ei tunnu pöpötkään tarttuvan kuten ennen. 

Voisin myydä itseni maallemuuton puolestapuhujaksi. Kuvani vieressä olisi ajatuskupla, jossa lukisi: "Muuta maalle ja tulet terveeksi ja onnelliseksi."

Jahas, jos sitten vaikka kävisi sen kurpitsan hakemassa sisälle ja kokeilisi kurpitsapikkelssiä. Sekin on niin hyvää paistien kanssa!

Ps. meinaan tehdä pienen testin isännän kanssa, joka kiinnostanee kaikkia kotivarasta, preppauksesta ja omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita. Nakuttelen siitä lisää huomenna :)

Agriapostolina

Jovelan Johanna

---

Kotivaratesti

August 5, 2014, 10:00 pm

≫ Next: Hapanta ja kirpeää

≪ Previous: Porkkanapikkelssi Jovelan tapaan

$

0

0

Vuonna 2011 havahduin ensimmäistä kertaa pohtimaan kotivaran tärkeyttä (tai oikeastaan koko kotivaraa) ja samalla nykypäivän elämisen Akilleen kantapää kävi ilmeiseksi - se miten vähän asioihin voi vaikuttaa varautumattomana. Herätyksen paikka oli tietenkin Tapani-myrsky, joka rantautui Suomeen 26.11.2011. Asuimme tuolloin entisessä kaupunkikodissamme PK-seudun kyljessä. Koska silloinen kotimme sijaitsi tavallaan luodolla, siis 3 ilmansuunnalta meren ympäröimänä olimme jo tottuneet sähkökatkoihin. Pisimmillään sähköt saattoivat olla poikki tunnin, ehkä kaksi.

Nyt tilanne oli aivan eri. Koko paikkakunta oli pitkälti ilman sähköä ja myrskyvaurioita korjattiin usean päivän ajan. Bensaa ei saanut, koska kylmä- ja huoltoasemilla ei ollut sähköjä. Kaupat eivät voineet myydä ruokaa, koska ei ollut sähköä. Emme voineet tehdä mitään kotona, koska ei ollut sähköä. Vettä ei tullut hanasta ja vessa ei toiminut, koska ei ollut sähköä.  Pienkerrostalossa alkoi olla vilpoista, koska ei ollut lämmitystä. Sähköttömyys on pikkujuttu joka mullistaa kaiken. Yllättäen ei ole mitään tekemistäkään. Pimeä tuli aikaisin ja me olimme likaisina kylmässä kodissa.

Me suomalaiset taidamme luottaa yhteiskuntaan hieman liikaakin ja kuvittelemme elävämme lintukodossa, jossa kaikki hoituu ja joku jossain järjestää kaiken. Kriisitilanteissa niin ei ole. Avulla kestää tulla ja mitään ei tapahdu nopeasti. Me pääsimme ajelemaan kauppaan etäämmälle, mutta joku muukin oli havahtunut tiettyjen tuotteiden tarpeellisuuteen. Monen oleellisen jutun kohdalla hyllyssä oli tyhjää. Eikä sitä ruokaakaan paljoa olisi voinut ostaa, sillä jääkaapin ovea ei uskaltanut avata. 

Monesta kaupasta loppui vesi, patterit, kynttilät, lämmittimet, keittimet ja niiden polttoaineet.  Toimiville bensa-asemille oli jonoa siihen malliin, että kaikilla ei riittänyt bensaa siihen odotteluun.

Me vietimme yli vuorokauden olosuhteissa, joissa emme voineet vaikuttaa paljoakaan siihen, mitä meille tapahtuu. Se herätti kerralla. Aloin tutkia preppaamista ja kotivaraan liittyviä asioita. Tuo vuorokausi oli kertakaikkiaan kurja. Ajattelimme niitä, jotka olivat ilman sähköä useita päiviä. Kuulimme, ettei pelastuslaitoksellakaan mennyt hyvin. Kalustoa ei voitu liikuttaa, koska paikoittain ei saatu bensaa edes niille autoille, joiden läsnäoloon hätätilanteissa luotamme automaattisesti. 

Suomi on pitkälti Venäjän ja Ruotsin sähkötuonnin varassa. Hätävarasto riittää kuulema vuorokaudeksi jos virtaa saa siirrettyä. Ihan pikkasen luo epävarmuutta tämäkin asia.

Kysymyksiä

Entä jos kohdallemme osuu yhtälailla paha tai vielä pahempi myrsky, pidempi sähkökatkos, vaikkapa viikon? Entä jos elintarvike- kaupan- tai kuljetusalan väki pistää hanskat naulaan, käy lakkoilemaan ajan kanssa ja kaupassa ei enää ole kuin siivooja tyhjentyneitä hyllyjä pyyhkimässä? Tietoliikennepuolellakaan ei ole ihan huolettomat näkymät, onnistunut hakkerointi voi tuupata maksuliikennepuolen sellaiseen juntturaan, että helmitauluja tulee ikävä. Entä jos tämän epävarman talouden syvenevissä syövereissä mekin joutuisimme siihen turbulenssiin, jossa viimeinen killinki paiskautuu kukkaron pohjalle? Nämä kysymykset ovat käyneet mielessä ja sen vuoksi meillä on kotivara.

Kotivara

Kotivara on sellaista puolivakavaa leikkiä, jossa kuvitellaan erilaisia arkiseen elämiseen liittyviä tarpeita, joiden saanti on syystä tai toisesta estynyt, mutta niiden tarve ei ole kadonnut minnekään. On olemassa ihan virallisiakin ohjeita ja vinkkejä, mutta me haluamme kunnollisen kotivaran, joka turvaa meidät pidemmänkin aikajakson perustarpeiden osalta. 

Kotivara koostuu usein elintarvikkeista, hygieniatuotteista, arkitarpeista, poikkeustilanteisiin liittyvistä tavaroista, laitteista ja työkaluista sekä sukanvarsirahasta siltä varalta, että maksuliikenne ja nostoautomaatit ovat poissa käytöstä.

Mistä sitten tietää, mikä on riittävä kotivara? Yksi keino on kirjata kaikki mahdollinen ylös viikon ajan. Mitä syöt ja juot, mitä tarvitset niiden lisäksi ja mitä tarvitset, jotta voit käyttää niitä. Me päätimme testata kotivaraamme hieman toisin, käyttämällä kotivaraamme. Krääsätön joulukuu ja kansainvälinen Älä osta mitään -päivä, jota vietetään marraskuun lopussa ovat monelle tuttuja. Me lähdemme nyt testaamaan parin viikon ajan pärjäämistä kotivarallamme. Pyrimme olemaan ostamatta mitään. Muutamia pieniä poikkeuksia teemme, ensi viikolla esimerkiksi ostamme julkisivun maalit, mutta se nyt ei testiä millään lailla pilaa. Poikkeusolosuhteissa ei taatusti tule mieleen lähteä maalaamaan taloa, eikä talomaali kuulu kotivaraan. Muutamia perustarpeita aiomme myös ostaa, ainakin maitoa. Jos olisi tultava toimeen ilman, tulisimme toimeen ilman. Tuleepahan maidonkin todellinen tarve arvioitua. Noin muuten pyrimme olemaan ostamatta mitään, mutta jos akuutti tarve on olemassa, kirjaamme hakinnan ylös. Silloin kyseinen hankinta on tarpeen myös poikkeustilanteessa ja se on syytä ottaa huomioon.

Nyt kun meillä on ruokakomero (oikeastaan ruokavarasto) ja pakastin, yritämme ostaa ruoat kerralla pidemmäksi aikaa. Hyödynnämme tarjouksia, joka säästää rahaa.  Ostospäivänä meillä näyttää usein tältä. Suurin osa tarjouksessa olleista tuoretuotteista oli jo laitettu jääkaappiin tai pakkaseen, sillä meillä oli eilen sisälläkin melkein 30 astetta lämpöä. Kuvassa on tarjoustuotteita laidasta laitaan. Kaikki eivät mahtuneet kuvaan, sillä ostamme  muutaman tai usean kappaleen tarjoustuotteita ja tänäänkin yhteismäärä oli melkoinen.

Pidän päiväkirjaa kotivaratestin ajan ja varmaan tännekin jotain kirjoittelen havainnoistamme. Huomisesta alkaen parin viikon ajan emme siis osta mitään, jota ilman koemme tulevamme toimeen. Kotivaran on hyvä sisältää ja meillä sisältääkin myös herkkuja, nameja ja kaikkea sellaista, jota taatusti tekisi mieli jos niitä ei olisi. Survivalismissa on kyse selviytymisestä hengissä, kotivara taas helpottaa selviämään suhteellisen normaaliin tapaan arjesta. Henkiinjäämisleikeistä tässä ei ole kyse.

Jovelan heikot ja vahvat linkit sekä niiden kytkökset toisiinsa

Tällä testillä testataan kotivaran elintarvikkeiden ja arjen käyttötavaroiden tarpeen määrää. Käytämme siis sähköä ja elämme muuten normaalisti. Poikkeustilanteissa olisi toisin.

Jotta voimme kasvattaa itse ruokaa, meillä on oltava vettä.

Jos ei ole vettä, sato kuivuu hetkessä, kuten kävi näille herneille oltuamme alle 2 vuorokautta poissa viime viikolla.

Meillä on onneksi oma porakaivo, josta saamme vedet kasveille ja paljuun sekä saunalle.

Koska meillä on tuo oma pieni sauna, pysymme myös puhtaina ja saunassa voi pestä käsipyykkiä keskellä talveakin, oli sähköä tai ei.

Sauna vaatii kuitenkin puuta lämmetäkseen Onneksi meillä on omavaraisesti paljon puuta sekä Jovelassa että pienellä metsätontillamme, mutta siitä huolimatta hankimme varavaraston, jotta puuta olisi aina vuoden tarpeiksi valmiina klapeina raakapuun lisäksi.

Meillä on myös puulämmitys. Emme jäädy vaikka ei olisi sähköä, koska emme lämmitä muutenkaan sähköllä kuin poikkeustilanteissa. Tupaan on tässä syksyllä tulossa puuhella. Ruoanlaittomahdollisuus on taattu, eikä ole tarvetta käyttää varakeittimiä. 

Lämmön ja veden osalta olemme hyvässä tilanteessa, mutta pieni mutta tässä on. Jos tulee pidempi sähkökatkos, vettä ei saa, koska kaivon pumppu toimii sähköllä. Myös pakastimen ja jääkaapin ruoat ovat vaarassa sähkökatkon pitkittyessä. Tupaan tulee pimeä.

Sähkövaloa emme taida suuremmin kaivata, kun emme lamppuja nytkään tunnu käyttävän juurikaan. Meillä on pienen lahjapuodin kynttilävarastoa vastaava määrä tuikkua ja muuta kynttilää. Meillä on aurinkopaneeli (jota ei olla kytketty vielä), aurinkolatureita kännyköille ja läppäreille ja tableteille, mutta talviaikaan niistä ei ole juurikaan iloa. Hätälatureilla saa kännykän ladattua ja koneelle tunnin, puolitoista käyttöaikaa, mutta mikään näistä ei pelasta pakastinta tai jääkaappia. Akilleen kantapäämme tällä hetkellä onkin aggregaatti, joka on hankintalistamme kärjessä.

Oli sähköä tai ei, meillä ei ole vessan suhteen huolia, sillä meillä ei ole vesivessaa. Erotteleva Separett-sisävessamme on toiminut moitteettomasti ja se toimii moitteettomasti myös ilman sähköä. Tosin silloin sen ilmastointihyrrä ei pyöri.

Tällä hetkellä siis suurin tarpeemme on aggregaatti sekä invertteri, jolla saamme aurinkosähkön muunnetuksi käyttösähköksi. Lisäksi meidän olisi syytä haalia lämmittimelle petroolivarasto ja varata puuta myös sisälle. Lumimyräkän kohdalle osuessa ei taida olla mukavaa kiskoa klapipulkkaa perässään vyötäisille lumeen uponneena.

Näin! Testi siis alkakoon! Saapas nähdä miten tämän asian kanssa sitten käy!

Jovelan Johanna

Hapanta ja kirpeää

August 6, 2014, 10:00 pm

≫ Next: Muutoksia

≪ Previous: Kotivaratesti

$

0

0

Tiistaina illan viilennyttyä heiluttelin taas veistä tuvassa ja hengittelin etikkahuuruja silmät sirrillään. Tällä kertaa Jovelan säilömössä purkitettiin valkosipulikurkkuja venäläiseen tapaan, marokkolaisia säilöttyjä sitruunoita ja kurpitsapikkelssiä.

Oli kyllä reteetä tallustella kurpitsalaan ja valita sieltä sopiva pallo pikkelssiä varten. Kerätä raaka-aineita sieltä ja täältä. Rinta rottingilla, kurpitsa kainalossa ja muut tarpeet korissa kävin näyttämässä verstaallaan siimaleikkuria huoltamassa olevalle isännälle komeaa kasvattiamme. Ei se nyt mikään padankannen kokoinen ollut, mutta komea kuitenkin ja ihan itse kasvatettu. Ensikertalaisen iloa!

Ja sitten alkoi putsaus, kuutioinnit ja leikkelyt. Aloitetaan tuolla valkosipulikurkulla!

Valkosipulikurkut venäläiseen tapaan

avomaan kurkkuja
1 rkl merisuolaa/litra vettä
valkosipulia
piparjuurta
mustaviinimarjan lehtiä
taikinajuureen leivottua ruisleipää (käytin Oululaisen jälkiuuniviipaleita)

Ensin keitin liemen ja sen jäähtyessä pesin kurkut ja mustaviinimarjan lehdet. Tökin hieman kurkkuja terävän veitsen kärjellä.

Sitten kuorin ja pilkoin piparjuuret. Miten ihana tuoksu tuoreessa valkosipulissa onkaan!

Kun liemi oli jäähtynyt, täytin purkit kurkuilla, valkosipiksellä, piparjuurella, mustaviinimarjan lehdillä ja liemellä (piripintaan). Purkin pohjalle pitää tätä ennen laittaa pala taikinajuureen leivottua ruisleipää, joka käynnistää käymisen. Purkit tulee jättää avonaisina vuorokaudeksi tai kahdeksi huoneenlämpöön, jolloin hapatusprosessi pääsee alkuun. Tämän huomaa siitä, että purkkeihin syntyy vaahtoa pinnalle. Kun hapatus on kunnolla käynnissä, purkit suljetaan ja laitetaan kylmään.

Kurkkuja illalla, liemi on kirkas.

Kurkkuja aamulla, liemi on sameaa.

Hapattumisen ensimmäisiä merkkejä kurkuissa; vaahtoa.

Marokkolaiset säilötyt sitruunat

1 kg luomusitruunoita
½ l vettä
½ dl merisuolaa
2,5 dl valkoviinietikkaa
1 dl sokeria
kanelitanko, 3 mausteneilikkaa, 5 mustapippuria

Pesin ja viipaloin sitruunat. Keitin liemen ja ladoin sitruunat purkkeihin. Lopuksi kuuma liemi kaadetaan sitruunoiden päälle ja purkit siirretään kylmään, kunhan ne ovat ensin hieman jäähtyneet. Säilötyt sitruunat maistuvat grillattuna, salaateissa ja tietenkin erityisesti marokkolaisissa ruoissa.

Kurpitsapikkelssi

1 kg kurpitsakuutioita

liemi: 1 dl etikkaa
1 dl sokeria
4 dl vettä
1 pussi Meiran mausteseosta kurpitsan säilöntään
kanelitanko

Halkaise kurpitsa, poista siemenet, lohko, poista kuori ja pilko loppukurpitsa kuutioiksi. Sitä ennen kannattaa keitellä liemi mausteseospussin ohjeen mukaan. Kurpitsakuutioita keitellään liemessä tovi ja lopuksi herkku purkitetaan.

2 kuvaan päässyttä purkkia purkkitettua aurinkoa jäähdyttelee ikkunalla. Näitä on kiva katsella ja tietenkin syödä sitten kun nämä aurinkoiset päivät ja helteet ovat enää etäinen muisto kuumimmasta kesästä vuosikymmeniin!

Säilömme muistoja Jovelan ensimmäisestä kesästä ja ensimmäisestä sadosta. Voin palata näihin tunnelmiin sen jälkeenkin, kun purkit ovat ylösalaisin astiapyyhkeellä kuivumassa. Innostua uudelleen talven pitkältä tuntuvina iltoina, kun uudet siemenluettelot taas julkaistaan. Jonne Aaronin sanoin:

"Ihanaa elämää,
Maukasta ja makeaa.
Niin ihanaa elämää, 
Täyteläisen sakeaa."

Jovelan Johanna

Muutoksia

August 7, 2014, 10:00 pm

≫ Next: Suloista suopaa!

≪ Previous: Hapanta ja kirpeää

$

0

0

Hyvää huomenta! Tällä viikolla on taas tullut tehtyä postaus likimain joka aamu, eikä tänään ole poikkeus! On perjantai ja viikonloppu alkaa! Oliko teillä ukkosia siellä eilen? Meillä kumahteli taas viikon tauon jälkeen pitkin päivää on ja off ja hieman sadettakin saatiin. Komeaa on luonnon näytökset! Olisi vaan saanut sataa enemmän. Muutaman minuutin raju kuuro ei tehnyt muuta kuin ilman kuuman kosteaksi.

Näiden helteiden aikaan ei tule juuri mitään kummempaa tehtyä. Toista se on illalla, kun saapuu pimeys ja viileys. Edellisenä iltana, melkein yöllä innostuin hieman rymsteeraamaan vessahuonettamme. Testailen tulevaa väliseinää varten. Laitetaanpa siis muutama kuva talteen tänne talopäiväkirjaamme.

Mai, aina kaikessa mukana, torkkuu vessahuoneen matolla. Viileämpi paikka tuo on, koska ilmavirta kulkee tilan läpi.

Tarpeellisia turhuuksia ja pitsikuoseja siellä ja täällä. Seinissä näkyy kellertäviä osia. Ne eivät ole valotuksesta johtuvia, vaan ihan oikeasti kellertäviä. Meillä oli keväällä  2 purkkia samaa Uulan maalia. Kun ensimmäinen loppui, maalasimme hieman viimeistelyjä sillä toisella samalla maalilla. Lopputulos on tämä. Kuivuttuaan viimeistelykohdat olivatkin kellertäviä. Nämä seinät maalataan joskus syksyllä tai talvella vielä kertaalleen.

Minä pidän pitsistä. Pidän ihan oikeasta pitsistä, pitsitetyistä jutuista ja pitsikuviosta. Tässä on yksi talon vanhoista ikkunoista (josta en ole vielä ehtinyt poistaa kehyksen vanhoja papereita). Testailen siihen yhtä lempituotettani, Teippitarhan läpinäkyvää pitsiteippiä. Aion jossain vaiheessa laittaa tuota makuuhuoneemme ikkunoihin.

Ja sitten jotain ihan muuta! 

Puuhella on valittu! 

Ensi viikolla saapuu tuleva puuhellamme. Olemme kovin innoissamme tästä tulevasta tuvan sydämestä.

Tässä melkein sama malli (pienempi), mutta valkoisin kahvoin ja metallin värisellä etureunalla. Meillä nuo ovat mustia.

Olemme tehneet liesivertailua yli vuoden. Tämä meille tuleva puuhella maksaa Suomessa 895-990 euroa + toimituskulut, jotka vaihtelevat 50 ja 150 euron välillä. Tilasimme puuhellan Virosta,  Kaminakeskuksesta.

Kokonaiskustannukset toimitusmaksuineen ja veroineen 462 euroa (puuhella 332 euroa ja toimitus Vakka-Suomeen 130 euroa (sis. alv). Säästimme siis noin 600 euroa. Suosimme kyllä mielellämme suomalaisia yrityksiä, mutta tässä asiassa hankinta Virosta oli järkevää. Palvelu on tässä vaiheessa ollut moitteetonta. Tiistaina tiedustelimme ja Kaminakeskuksesta oltiin meihin nopeasti yhteydessä. Saimme sähköpostiin kaikki pyytämämme tiedot. Keskiviikkona teimme tilauksen, saimme laskun ja maksoimme sen. Torstaina ilmoittivat lieden olevan matkalla ja saimme Itellan toimitusilmoituksen. Nopeaa ja sujuvaa!

Tupamme saa siis kauan kaivatun puuhellan syyskuun aikana. Ensin pitää puuhailla hieman sen alustan ja taustaseinän, eli vanhan leivinuunin muuriseinän kanssa. Ajatuksissa on jo kaikki se, mitä tuolla tullaan kokkailemaan ja ajatus talvesta yhdistettynä puuhellaan on ihana! Rakastan niin sitä puulämmön tuoksua ja tunnelmaa, palavan puun ääniä. Suurta klapikoria uunin lähellä. Hanallista kuumavesikattilaa siinä hellan päällä.

Näillä asioilla on niin suuri merkitys ja ne tuovat niin paljon iloa.

Kuten olen usein sanonut, pala palata, asia kerrallaan. Nyt on puuhellan vuoro! Palaan aiheeseen hellan saavuttua ja tietenkin sitten syyskuussa, kun hella saa kaverikseen kevythormin ja hella kytketään käyttövalmiuteen.

Kotivaratestikuulumisia

Kotivaratestaus on käynnistynyt mukavasti. Tänään oman haasteensa testille tuo se, että kaksi hyvää ystäväämme on tulossa viikonlopun viettoon Jovelaan ja miehistä kun on kysymys, ruoka maistuu varmasti! Olen iloinnut jo pari päivää ajatuksesta, että saamme tarjoilla heille myös oman maan antimia. Alkupaloina syömme itse tehtyä sushia, pääruoaksi oman maan juureksia, grillattua nautaa ja oman maan salaattia.  Jälkiruoaksi tein jo eilen punaviinimarjamuffinsseja omista marjoista. Ne lämmitetään hieman ennen tarjoilua ja sen jälkeen muffinssit saavat mennä uimaan vaniljakastikkeeseen. Eiköhän noilla pärjää ja jos vielä illan hämärryttyä huikoo, laitellaan grilli uudelleen päälle ja haukataan saunan jälkeen makkaraa. Paljupitoinen ilta joka tapauksessa tulossa, ihanaa!

Unohdin muuten mainita aiemmin, että ostamme juomavedet koko ajan, sillä porakaivomme vesi on valtavan rautapitoista, eikä puhdistajaa saa laitettua ennen kun vesi johdetaan sisälle. Meillä on aina runsaasti juomavettä talossa ja sitä ostetaan testinkin aikana tottakai.

Hauskaa viikonloppua teille kaikille siellä. Ottakaamme mallia unenpöpperöisestä Milosta, joka osaa ottaa lugnisti!

 Reporankana kesästä nauttien ja iltaa odotellen

Jovelan Johanna

Suloista suopaa!

August 8, 2014, 11:00 pm

≫ Next: Turhakkeita ja tunnelmaa

≪ Previous: Muutoksia

$

0

0

Muistanette sen mysteerikukan, jonka taimia täällä blogissamme arvuuteltiin pitkin kevättä. Taimet osoittautuivat rohtosuopayrtiksi, kiitos Päivänpesän elämää -blogia kirjoittelevan Katjan. Katjan tunnistettua tuon kukan, jota kasvaa valtoimenaan (rajatulla alueella) tupapäätymme puolella pihaa, tutkin tietysti mikäs kukka se tuo tuollainen rohtosuopayrtti on, nimikin niin erikoinen.

Wikipedia osasi väittää ja muut lähteet vahvistaa, että kyseessä on ikivanha hyötykasvi. Nimi viittaa sen kahteen käyttötarkoitukseen, saippuaan ja rohtoon. Rohtosuopayrtin lehdet, juuret ja itse asiassa koko kukka sisältää saponiineja, jotka synnyttävät saippuavaahtoa vedessä. Suopayrttipesunesteen kerrotaan olevan erittäin helläväraista, josta johtuen museot käyttävät sitä edelleen pesuaineena arvotekstiileilleen. Villan pesussa tämä rohtoyrtti on kuulema voittamaton. Aiemmin rohtosuopayrttiä on käytetty myös rohtona ja lääkkeenä, mutta lievän myrkyllisyyden vuoksi sitä ei enää suositella rohtokäyttöön. Monet herkästä ihosta kärsivät ovat kuitenkin kokeneet rohtosuopayrttipesunesteen iholleen mukavaksi. En löytänyt mitään kirjoituksia tai tutkimuksia joiden pohjalta saippuakäyttö olisi vaarallista (olettaen ettei saippuanestettä juo pullotolkulla). Saponiini on yleisesti kasvi- ja eläinkunnassa esiintyvä miedosti myrkyllinen glykosidi, joka liukenee 30 asteiseen veteen. Myös pesupähkinöiden pesuominaisuudet perustuvat saponiiniin, joka siis on luontainen saippua luonnossa. Mainittakoon vielä, että rohtosuopayrttijuuren pesuominaisuudet ovat pesupähkinöitä paremmat.

Minua kiinnostaa kovasti tuo saippuakäyttö. Keräsin jo rohtosuopayrtin kukkia kuivumaan (mikä uskomaton tuoksu!) ja puhuin isännälle, että hieman syksymmällä otetaan tuolta maasta muutama juuri ylös. Ne juuret ovat valtavia. Tämä tuli todettua keväällä. Tässä on kuvasarja Rohtosuopayrtin kasvuvaiheesta taimesta kukkivaksi kukaksi ja mukana on kuva myös YHDESTÄ juuresta ensitaimivaiheen aikana. Juurakon haarat olivat hyvinkin porkkanapaksuutta.

Kasvista pesunesteeksi

Suomeksi en löytänyt minkäänlaisia ohjeita rohtosuopayrtin saippuakäyttöä varten, ainoastaan lukuisia mainintoja siitä, kuinka hyvää ja hellävaraista saippuaa rohtosuopayrtistä saa ja mainittuja lauseita siitä, kuinka museot ympäri maailmaa pesevät herkät ja arvokkaat museotekstiilit rohtosuopayrtillä. Jostain vanhasta kirjasta tieto taatusti löytyy ihan suomeksikin, mutta nyt jouduin tutkailemaan asiaa muutamalla muullakin kielellä ja törmäsin lopulta Botanical Onlineen, josta löytyi ihan valmistus- ja käyttöohjekin. YouTubesta löytyy myös muutama testivideo, jossa on käytetty kasvin lehtiä.

Litraan rohtosuopayrttisaippuanestettä tarvitaan

50 g rohtosuopayrtin (Saponaria officinalis) juuria (ohje ei kerro miten juuret käsitellään, mutta voisin olettaa, että niitä pilkotaan hieman, aion testata lastuttamalla)
1 litra vettä

sekä halutessa yrttejä, esim 1 soppalusikallinen salviaa, rosmariinia ja laventelia. Itse aion kokeilla sekoitusta, jossa on kuivattua rohtosuopayrtin kukkaa, kuivattuja horsmankukkia ja salviaa.

Yrtit ja rohtosuopayrtin juuria laitetaan kuumuutta kestävään kulhoon. Vesi keitetään ja kaadetaan kasvien päälle. Anna hautua 45 minuuttia, siivilöi ja pullota. Botanical Onlinen mukaan tätä nestesaippualiuosta voi käyttää myös käsien ja kasvojen pesuun sekä samppoon sijaan, sillä se poistaa lian ja suojelee ihoa ja hiuksia. 

To be continued..
 
Alkuvalmistelut on suoritettu kukintojen keräämisen osalta. Juurta kaivetaan ylös sitten, kun tuo kukinta on kokonaan lakannut. Mukavaa syyspuuhaa. Kerron sitten kokemuksia tästäkin testistä aikanaan! Olisihan tuo taas pieni askel omavaraisempaan suuntaan, jos ostetun käsipyykkisaippuan, pintasiivousaineiden ja iholle tarkoitetun nestesaippuan sijaan voisi kuivattaa suopayrttilastuja ja tehdä suloisia omia sekoituksia kemikaali- ja metallivapaata nestemäistä pesuainetta varten. "Tahratestiä" on siis odotettavissa myöhemmin!

Että sellaista soopaa suopaa tällä kertaa!

Kun tämä postaus ilmestyy blogiimme lauantaiaamuna, olemme varmaan vielä unten mailla. Nakuttelen tätä perjantaina ystäviämme odotellessa ja heidän kanssaan ilta tulee varmaankin venymään lauantain puolelle. Grillausta, chillausta, pelejä, saunaa ja paljua on tiedossa, joten lauantaiaamuna saattaa uni maistua normaalia pidempään.

Heikun keikun ja heipparallaa Jovelasta!

Ps. Huomenna (sunnuntaina) on muuten taas superkuuilta, joten nautitaan elokuun upeasta kuutamosta kun sellaista on taas tarjolla!

Jovelan Johanna

Turhakkeita ja tunnelmaa

August 10, 2014, 1:36 am

≫ Next: Sitrussytykkeet

≪ Previous: Suloista suopaa!

$

0

0

Onpas ollut hauska viikonloppu! Perjantaina meillä oli vieraita, herkuttelimme sushilla, saunoimme, istuimme paljussa, grillattiin pihvejä, syötiin oman maan uunijuureksia ja salaattia, pelattiin mölkkyä, iloittiin, naurettiin ja maiskautettiin muutama juomakin kitusiimme. Pimeän saavuttua sytyteltiin öljylamppuja ja kynttilälyhtyjä ja lopulta yön muuttuessa mustaksi istuskelimme tovin salissa pelaamassa tornia.

Yöt ovat nyt mustia ja ihanan viileitä. Aamut kuulaita ja valoisia. Meillä on muutama aurinkoenergiaa hyödyntävä turhake, jotka eivät oikeasti ole turhakkeita. Ensimmäinen niistä on tämä aurinkoenergialla toimiva, kelluva suhkulähde, joka ruiskii vettä suulakkeensa kautta 180 litran tuntivauhtia. Onhan se hauska tuolla paljussa, mutta sillä on ihan käyttöfunktiokin. Se kierrättää vettä, jolloin paljun vesi pysyy raikkaana. vekottimen (Hankittu Biltemasta) huono puoli on se, että se toimii ainoastaan auringossa, koska siinä ei ole laturia.  Laitetta ei voi laittaa päälle tai pois päältä. Sen annetaan olla vedessä ja se hoitelee hommansa itsekseen. Kun aurinko illalla kääntyy katon toiselle puolelle, suihkulähde vaikenee, mutta se on ehtinyt näin kesäaikaan auringon porottaessa kierrättää pari tuhatta litraa vettä paljussamme.

Täällä Jovelassa, jossa ei ole katuvaloja, eikä kaupunkivaloja, yöt ovat tosiaan aivan sysimustia jo. Pimeys on rauhoittavaa, mutta jotain pientä kiintopistettä silti haluaisi tuota pimeyttä rikkomaan. Tähän tarkoitukseenhan meillä on niitä aurinkokennopalloja ja -valoputkia ollut, mutta nyt hankittiin muutama valo lisää. Edelleenkin Biltemasta hankittuja valosarjoja, 100 lamppua 10 metrin johdossa ja käyttövirtana aurinkoenergia.

Kaksi valoköynnöksistä on laitettu keittiöpuutarhan betoniritiläkaariin.

Yksi valoketjuista laitettiin Gerdan kuistin katon ympäri. 

Mukaviahan nuo tuolla pihalla ovat. Ensimmäisessä kuvassa on näkymä puutarhaan suoraan sänkymme päästä. Sängyn ja ikkunan välissä on vain 70 cm matkaa). Toinen kuva on myös makuuhuoneesta, sen toisessa päässä olevan ikkunan näkymää.

Niin on upeat nämä elokuun yöt, että otin muutaman kuvan muistoksi. Koti muuttuu tunnelmalliseksi hämärän saavuttua, sytyttelemme kynttilät ja olemme vaan. Nukumme ikkunat auki hyvää unta.

 
Porstuassa on valoa, ulkona yön mustuus. Rauhoittava yhtälö, joka kertoo siitä, että vuodenaika on vaihtumassa, on aika ryhtyä syyspuuhiin.

Vaan ihan vielä en ole irroittanut otettani kesästä. Laitoimme juuri valkosipuliruohosipulia kasvamaan Gerdan vanhoihin kukkapurkkeihin. Purkit ovat laatikkopenkissä, joka löyty yhdestä ulkorakennuksesta. Nuo ruosteiset kettingit ovat niin hienoja, että niille keksin vielä jotain käyttöä. Ovat valtavan paksuja ja painavia. Muutama lisää löytyy eri ulkorakennuksista. 

Löysimme myös vanhan vesikelkan. Reppana on huonossa kunnossa, mutta kylläpä vaan senkin meinaan tuonne pihalle ottaa. Sen päälle voi laittaa sitten vaikka lyhtyjä.

Täällä alkaa raivauspuuhat. Valtaamme taas uuden kohdan pihasta itsellemme alueelta, jonne myöhemmin tulee vuohiaitaus. Hommiin siis! Hurja määrä puskaa, kortta ja umpikasvanutta ryteikköä odottaa!

Mukavaa sunnuntaita sinne tahoillenne

Jovelan Johanna

Sitrussytykkeet

August 10, 2014, 10:00 pm

≫ Next: Oi, miten hyvin tiedänkään (2014)

≪ Previous: Turhakkeita ja tunnelmaa

$

0

0

Tein sitrussytykkeitä jo viime vuonna täällä Jovelassa. Tuolloin olimme vain viikonloppuasukkaita ja odottelimme innolla, että saisimme ensimmäisen tulipesän toimintakuntoon.

Sitrussytykkeet on helppo tehdä. Nämä ovat appelsiineista. Kun appelsiinisytykkeitä tekee, eli kuivaa ulkona nyt, se lööppien lietsoma ampiaisprobleemikin tulee hoidettua samalla. Ampiaiset ovat pöhköinä appelsiiniin. Niitä ei kiinnosta sen enempää ihmiset kuin sisätilatkaan, kun laittaa muutaman satsin sitrussytykkeitä kuivamaan sopivaan paikkaan. 

Hyöteiset hoitavat nesteen imutuksen ja kuivuneet sytykeet voi laittaa paperipussiin käyttöä varten. Niitä voi myös dippailla steariiniin myöhemmin, mutta kuoren öljy itsessään on hyvä sytyke - tuoksu tietenkin hurmaava.

Parin minuutin puuha, eikä tarkentavia ohjeita kuvien lisäksi taida tarvita.

Appelsiinien tuoksu puutarhassa on kieltämättä aivan huumaavan hurmaava. Ei ihme, ettei amppareita ihmiset paljoa kiinnosta!

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille siellä!

Jovelan Johanna

Oi, miten hyvin tiedänkään (2014)

August 11, 2014, 10:00 pm

≫ Next: Muurausta ja tuunausta

≪ Previous: Sitrussytykkeet

$

0

0

Viime vuonna kirjoittelin runosta, jonka olin aikoinaan lukenut englantilaisesta sisustuslehdestä. Kerroin tuolloin, miten runo ja sen lukuisat säkeet alkoivat sanoilla "Oi, miten hyvin tiedänkään, mitä sitten teen, kun syyspäivät ovat täällä" ja jonka jälkeen kirjoittaja sitten luetteli jos minkälaista puhdetta, jolla hän ihan varmasti ottaisi syksyn vastaan ja nauttisi siitä.

Viime vuonna tähän aikaan olimme vaan viikonloppuasukkaina täällä Jovelassa. Tuolloin kirjoittelin runon innoittamana tällaisia ja kuvitin tarinani Pinterestin kuvilla. Eihän ne kaikki suunnitelmat toteutuneet, mutta runon ideana olikin oikeastaan se syksyn tunnun ilo ja ajatukset mitä ihan varmasti sitten tulee tehtyä kun se syksy on täällä.

Nyt teen 2014 editionin aiheesta omilla kuvilla, siispä!

Oi, miten hyvin tiedänkään mitä sitten teen kun syyspäivät ovat täällä!

- Johannan syyshaaveita 2014

Tassuttelen paljain varpain lampaantaljoilla ja kipristelen varpaita niiden pehmeydessä.

Lampaantaljoja on pino jos toinen, mutta pesua kaipaavat jo. Kun vielä säitä riittää, joutaa käydä mattolaiturilla pesaisemassa taljat talvikuntoon. Samalla pitää pestä myös talon matot. Myös ne tuvan punaiset talvimatot, jotka ovat kesälomalla Gerdassa.

Nautin puuliedestä

Syyskuussa asennetaan puuliesi tuolle betonikorokkeelle. Kulmaus on täysin viimeistelemätön. Se pitää saada valmiiksi ja maalattua. Sähkömiestäkin pitäisi saada paikalle, että tupaan saadaan lisää valoa. Rymsteerausta tiedossa.

Nautimme pönttiksen suomasta lämmöstä ja palavan puun tunnelmasta

Nuohooja pitää kahvittaa. Jos siinä samalla sitten varmistaisi, että urhokas pönttiksemme on turvallinen seuraavankin talven. Puuta pitää tehdä lisää. Pöllejä on kuivattu toista vuotta. Muista kaivella pattereilla toimivat pikkuvalot esille jostain. Niillä saa sieviä valopisteitä tummuvaan maailmaan. Vessahuoneen vitriinikaappiin vaikkapa. Pohdi koska pönttistä aletaan siistimään ulkoa. Tänäkö talvena?

Iloitsemme talvilinnuista ja tiirailemme niitä tuvan laatikkopenkillä istuen, peffat lampaantaljoilla, kiikarit kädessä

Tee Böördikahvila valmiiksi ja pyydä isäntää tekemään sille taso. Pian alkaa myös talviruokintakakkujen valmistus. Onpahan mistä sitten ottaa kun on aika aloittaa ruokinta. Järjestä komeat avajaiset oman porukan kesken.

Nautimme omasta sadosta ja vuodenaikaruoista.  Puu-uunissa kypsyy paisti, hautuu pata ja kohoaa leipä. Tuvassa tuoksuu maustepippuri, kaneli ja neilikka.

Korjaa lisää satoa. Pakasta ja säilö. Tee sakeita soppia ja hauduta pataruokia. Ota sunnuntaipaisti taas perinteeksi. Nauti puulieden suomista mahdollisuuksista. Korjaa omenasato. Tee ystävän kanssa pihlajanmarjalikööriä ja omenasiideriä.

Tassuttelen villasukissa. Kuuntelen puulattian narinaa jokaisella askeleella ja pidän siitä.

Paikallista ja sorttaa villasukat. Totea, että taas tarvittaisiin lisää, erityisesti sieviä villasukkia, kuten ystävältä saadut ihanat valkoiset sukat ja Lauran kutomat yhtä ihanat piiitkät villasukat.

Kääriydyn isännän kanssa huopiin divaanilla. Pidämme lempisarjamaratooneja kynttilän valossa. Huopien lomasta pilkistää tossutetut jalat.

Käy pesemässä huovat ja viltit sekä porstuan talvioviverho. Paikallista näiden tossujen kaveripari ja ne yhdet lampaankarvatossut, jotka ovat menneet muuttohulinassa piiloon jonnekin.

Poltan kynttilöitä, voi miten niitä poltankaan!

Hamstraa kynttilöitä (ihan kun et muutenkin hamstraisi). Vakiomäärä kynttilävarastolle on n. 1000 tuikkua ja 200-250 kruunukynttilää + parikymmentä palkkikynttilää. Kaikki sen alle aiheuttaa huolestumista ja välittömän korjausliikkeen. Joku täällä polttaa tosi paljon kynttilöitä. Kukahan lie..

Tee lisää sytykkeitä. Erilaisia, ihanaisia. Pian niille on taas käyttöä.

Nautin, nautin, nautin ja kuuntelen äänikirjoja tehden töitä kynttilöiden palaessa.

Sytyttele kynttilöitä.

Nauti syysauringosta ja hämärästä auringon painuessa mailleen. Tuijottele (kuten Mai) ikkunasta ulos, rennosti löhöillen. Lue kirjaa. Anna silmien levätä välillä maisemassa.

Ihaile luontoa, kuuntele lintujen muuttolentolaulua. Toivottavat meille hyvää syksyä ja talvea. Kertovat, että tapaamme jälleen, kun kevät saapuu. Neljä vuodenaikaa on ihanaa. Yhden mennessä voi toivottaa seuraavaa tervetulleeksi ja tietää kuitenkin, että sen minkä taakseen jättää, edestään löytää taas ensi vuonna.

Tämä kesä on ollut ihana. Elämäni paras kesä niin monella tapaa. Kiitos tästä kesästä. Nyt annan syksyn jo saapua mieleeni. Kaikki merkit ovat ilmassa, tuulessa ja luonnon tuoksussa. Vaikka pääskyt vielä leikkivät ilmassa, niidenkin aika on pian lähteä.

Me jäämme tänne Jovelaan yhdessä, minä, isäntä ja kakkoset ja se on minulle maailman suurin asia.

On aika valmistautua syksyyn, siihen ensimmäiseen Jovelan asukkaana.

Jovelan Johanna

---

Muurausta ja tuunausta

August 14, 2014, 8:20 am

≫ Next: Kyllä minä niin mieleni pahoitin

≪ Previous: Oi, miten hyvin tiedänkään (2014)

$

0

0

Puuliesi se siellä laineilla keikkuu (toivottavasti laivan sisällä) kohti Suomea, joten täällä on pistetty tohinaksi tuon tuvan muuriseinän kanssa. Inhottavaahan tuota on ollut katsella, joten joutaakin saada fasaadinsa siistimmäksi. Tässä puuha on jo käynnissä.

Aamun tullen toinen puoli muuriseinästä oli paklattu, hiottu ja maalattu. Tuo keltainen paneeliseinässä on sitä Uulan maalin ongelmaa. Meillä oli siis 2 purkkia samaa Uulan maalia. Toinen kun loppui, toisella (hyvin sekoitetulla) jatkettiin ja maalin kuivuttua näki selvästi mihin kohtiin purkista 2 tuli maalia vedeltyä. Noh, tuo seinä siis maalataan myöhemmin vielä kertaalleen. Se seinusta on muutenkin ihan kesken.

Nonnih! Tässä on paklattu, hiottu, maalattu ja maalattu molemmat muuriseinät ja puuhellan betonialusta. Tuosta näkee hyvin myös ruokakomeromme koon. Se alkaa oven kohdalta ja päättyy muuriseinään ennen koroketta.

Taas rontattiin tavaraa eessun taassun. Tällaista se on täällä. Sinne ja tänne, ees ja taas. Huomatkaa viehättävä vyyhti sähköjohtoja entisen leivinuunin entisten peltien hangoissa. Sähkömies olisi kova sana!

Nyt kun ollaan käytännössä melkein valmiita (sarkasmia), siis puuttuu vain yksi puuhella ja sen hormi asennuksineen, niin onhan tämä hyvä hetki miettiä tällaisia asioita, kuten puulaatikko. Laatikko on löytynyt talosta ja sen kyljessä lukee kirkonkylämme nimi. VO -viittausta en tiedä. Viljaosuuskunta?  Täällä on hauskoja nimiä, kuten Vinkkilä ja Vilu. Koko viime kesän ajan luulin, että eräässä huoltamon myymälään viittaavassa mainoskyltissä oli härski teksti: "Vituttaako, poikkea Vilumarkettiin." Oikeasti siinä tietysti luki Viluttaako.

Noin. Nyt on muuriseinä laitettu, puulaatikon alle laitettu pyörät ja laatikko täytetty puulla. Puuttuu enää puuhella, sen hormi ja hormin asennus. Sen jälkeen päästääkin hiljalleen laittelemaan tuota paneeliseinän puolta tuvasta mieleiseksi.

Hyvä siitä vielä tulee. 

Onpas muuten jännä päivä ollut. Puuhakas. Meillä on satanut ja ukostellut pitkin päivää. Ihan kun sääherra ei oikeen osaisi päättää millä tuulella on. Nettikin ryppyili siihen malliin, että päätin pistää omalta osaltani firman kuvitteelliselle luukulle lapun. Tänään olen hyvällä omatunnolla puuhaillut kotia. Leipätyöt osaltani kestävät odotella huomiseen.

Taidanpa mennä isännän kanssa ronttaamaan vanhoja omppulootia turvaan varastolta. Jotain niistäkin tänne syntyy.

Hauskaa torstaita sinne!

Jovelan Johanna

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

August 16, 2014, 1:02 am

≫ Next: Terveisiä mattolaiturilta!

≪ Previous: Muurausta ja tuunausta

$

0

0

Näillä sanoillahan tuo Tuomas Kyrön mainio Mielensäpahoittaja aloittaa humoristisen narinansa. Olen nautiskellut Mielensäpahoittajista jo jonkin aikaa äänikirjoina. Antti Litjan tulkitsemana tarinat ovat silkkaa mannaa korville ja mielelle. Kuuntelen tarinoita kokatessani, siivotessani ja puuhaillessani niitä ja näitä. Jos haluat kuunnella näytteen, voit tehdä sen tuosta linkistä, josta äänikirjan (3 eri kirjaa) voi myös ladata koneelleen n. 15 euron hinnalla. Suosittelen!

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias suomalainen mies, joka ei säästele sanojaan kertoessaan "mikä maailmassa on väärin ja miten asioiden pitäisi olla, että ne olisivat oikein."

Klikkaa, pelkää, vähättele ja naura!

Mikä nyt sitten on väärin maailmassa, vai pitäisikö kysyä mikä ei ole? Huumoria näistä on vaikeaa löytää, vaikka Virossa tehdäänkin Niinistöstä pilakuvia. Jos lööppeihin siis on uskominen, niin maailmansotahan syttyy tai on jo kytenyt, Venäjä haluaa vallata Suomenkin ja vyöryy kohti Eurooppaa Troijan hevosineen, eli tyhjine avustusrekkoineen. Jotain on tekeillä, se on varma. Armeijojen yksiköitä siirrellään Veli Venäläisen ja Naton kumppaneiden tahoilla. Pullistellaan siellä ja täällä, ettei nynnynä pidetä, joku haluaa taas jotain jostain ja oikeuttaa sen hankinnan jollain ihan muulla. Mistä nyt on kysymys silleen aikuisten oikeesti? Ja jos tämä epävarmuus ja uhkakuvat eivät ole tarpeeksi pahoja, niin jättiasteroidi on matkalla tuhoamaan maailman (katso kuva, joo-o, iso on taivahan klöntti). Lietsotaan, lietsotaan! Sillä ne asiat muutetaan.

Olen pitänyt tapanani lukea netin kautta uutiset aamuisin, melkolailla herättyäni. Nyt en enää tee niin. Pitää saada aloittaa aamu pilamatta sitä heti. Uutiset ovat mitä ovat, mutta en tiedä mikä suomalaista lööppilehdistöä vaivaa (vai onko selitys jo tuossa nimityksessä), kun uutisoinnin sijaan tarkoituksena on klikata ja aiheuttaa joko skandaalinkäryistä tai paniikinomaista kohua. 

Oi, mikä otsikko (klik, klik)

En liene ainoa, jota tympii otsikointi. Se on niin yhden sama mitä haastattelussa on noin kokonaisuutena sanottu, sillä sieltä kaivetaan ihan varmasti esille se, millä saadaan taas se klikkaus syntymään. "Asiantuntija (tai kenet nyt on saatu puhumaan) sanoo sanoo, että".. ja sitten kun jutun lukee, huomaa, ettei tavallaan sanonutkaan, puhui ihan muuta. 

"Putinilta tyly viesti, Venäjän ja Suomen kauppasuhteet uhattuna" lietsoo IS lööpissään tänään ja itse jutun kun avaa, haastattelun sisältö onkin täysin asiallinen, maidemme hyviä välejä korostava ja jonka lopussa Putin kiittää Suomen presidenttiä "vierailusta ja erittäin hyvistä ja hyödyllistä neuvotteluista." Otsikko antaa ymmärtää tulta ja tappuraa ja kiihkoa hakeva pettyy laimeaan sisältöön, jossa vaan kiitellään ja esitetään sitä samaa huolta, joka joka taholla velloo. 

Ihan parhautta edustavat ne otsikot, joissa hieman vinkataan, että tämä nyt kannattaisi avata, mutta ei me otsikossa kerrota mitä tässä tarinassa on. "Yllättävä löytö! Läpimurto tärkeässä asiassa! Tätä Niinistö painotti Putinille! Tiesitkö tämän jokapäiväisestä tuotteesta? Uskoisitko, että tämä on totta? Oletko aina tehnyt tämän arkisen asian väärin? Tämä esine sisältää vaaran! Julkkis nyt, et uskoisi, katso yllättävät kuvat tästä" 

Nuo otsikot ovat itselleni kiinnostuksen tappajia. Jos otsikossa ei osata kertoa asiaa siten, että herätetään kiinnostus tarinaa kohtaan kertomalla mistä varsinaisesti on kyse, se ei kiinnosta. Simple as that! Ja on tosi hönttiä laittaa 2 kuvaa julkkiksesta pääsivulle rinnakkain ja lätkäistä toisen päälle pallukka, jossa lukee "katso kuvat täältä." Ihan kun emme muuten ymmärtäisi katsoa. Ei se pallukka tee jutusta yhtään kiinnostavampaa, vai tekeekö? Tavallaan ainakin pyrkii siihen. Pallukka antaa ymmärtää, että kuvassa on jotain roisia, jonka vuoksi sitä ei nyt heti siinä pääsivulla voi näyttää.  Yleensä sitten joku on hieman lihonnut, laihtunut, tukka on sekaisin tai jopa leikattu eri malliin kuin viimeksi. Viimeksi mainittua yleensä lööppisanaillaan tyyliin "Uskomaton muodonmuutos." Tyyppi leikkautti tukkansa eri malliin. No vau.

Surkeimpia on ne katastrofiuutiset, joissa annetaan vähän ymmärtää, että meillä täällä Suomessa on tapahtunut jotain kauheaa. "Vakava onnettomuus tiellä, Räjähdys keskellä kaupunkia" ja jätetään (otsikossa) kertomatta, että kyseinen tapahtuma on tapahtunut jossain toisella puolella maailmaa. Se ei tietenkään tee tapahtuneesta vähempiarvoista, mutta sillä haetaan taas klikkiä. Tämä uutinen saattaa kertoa tapahtumasta meillä, mutta ei kerrokaan. Pelästy ja helpotu. Klikkiarvona otsikko on heti vähäisempi jos kerrotaan heti miten asia on. 

Kuva kertoo paremmin kuin 1000 sanaa, mutta mitä?

Ja se kuvittaminen! Voi hemmetti! Oikeesti!  "Onko tämä nyt Niinistön rooli?" kyselee Iltalehti lööpissään liittyen presidenttimme vierailuun rajan takana ja Ukrainan kriisiin. Millainen puupää katsoo aiheelliseksi valita ko. uutisen pääkuvaksi tämän? Eikö tosiaan toisen iltapäivälehtemme kuvapankista löydy muunlaista kuvaa presidentistämme tällaisen koko Eurooppaa huolestuttavan uutisoinnin yhteydessä, tilanteesta, jossa presidenttimme lähtee tapaamaan tapahtumien ydinhenkilöä. Rooli? Batman ja Jokeriko? Mitä tällä haetaan? Koen usein melkoista myötähäpeää juttujen kuvittajia kohtaan.

Se on nou tänk juu

Kyllä minä niin mieleni pahoitan joka kerta kun luen näitä verkkolehtiä. Toki voi valita mitä lukee ja niin valitsenkin. En klikkaa kuin pääuutiset ja ne, joissa otsikointi antaa ymmärtää, että juttu ei ole vaan täytejuttu, jonka otsikko on ainoastaan klikkihoukutin. 

Asiaa kuitenkin

Kyllä nuo maailman asiat huolestuttavat. Siksi asiallisempi uutisointi myös iltapäivälehtien osalta olisi suotavaa. Ilmaisluettavat lehdet ovat se informaatiokanava, jota valtaosa ihmisistä kuitenkin lukee. Kun samaan aikaan pelotellaan ja pelleillään, ihmiset turtuvat uutisiin. Käy kuten toisen maailmansodan aikana Briteissä. Ensin nousee pelko ja kun aikansa vouhkattiin, ihmiset turtuivat, eivät osanneet varautua ja sitten oltiinkin jo lirissä kun kansalaisten ruoasta 60% oli tuontia. Turtuminen tuo mukanaan myös sitä, että asioiden vakavuus laimenee, ellei niillä ole välitöntä vaikutusta. Näin on sodat ja kriisit alkaneet ennenkin. Pienin askelin, otetaan vähän tuolta, tehdään hieman näin, ihmiset nahistelevat verbaalisin peitsin toistensa kanssa näkemyseroista, riskit ovat ilmassa ja sitten se onkin myöhäistä.

Meillä vouhkataan nyt "Putin-juustoista" joista riittää juttua useampaan stooriin päivittäin. Toissijaisena on uutisointi siitä, että tämä tilanne on ihan oikeasti haastava ja että nyt jos koskaan meidän suomalaisten tulisi ostaa sitä suomalaista. Kiinnittikö kukaan muu huomiota esimerkiksi siihen, että tällä viikolla uutisoidussa jutussa liittyen "syö ja juo kotimaista" fb - kamppiksen tärkein asia, eli se linkki ko. kamppikseen, jossa lukija voisi halutessaan osoittaa tukea uutisoidulle kamppikselle, puuttui laidastaan jokaisesta jutusta. Julkkiksen paljaasta takapuolesta kyllä muistetaan tehdä linkitys kuviin, jotka sijaitsevat jonkun toisen sivustolla, mutta tällaista pikkujuttua, kuten kotimaisen ruoan kannatuskamppiksen linkkiä ei julkaista. Miksi?

Toisaalta asioista tavataan kertoa juuri se puoli, jonka ajatellaan kiinnostavan omia lukijoita, mutta ollaanko oletuksissa aina oikeassa? Haluammeko pelottelua ja lietsontaa? Muitakin uutisia on. Kauppalehti esimerkiksi haastatteli suomalaista kauppaa Venäjällä edistävän yrityksen johtajaa, joka haastattelussa "hehkuttaa suomalaisten yhteispeliä pakotetilanteessa. Hänen mukaansa viranomaiset, yritysmaailma ja teollisuus ovat tehneet loistavaa yhteistyötä." Stubbin pöksyt ovat suurempi lööppiuutinen, kuin se, että jotkut jossain ihan oikeasti tekevät asioille jotain, enkä nyt viittaa siihen, että Stubb ei tekisi. On vaan suunnattoman surkeaa, että uutisointi on tätä tasoa. Lietsotaan jo etukäteen jonkun työ huonoksi, koska hän juoksee ja somettaa. Somekansa, joka on vaatimalla vaatinut nuorekkaampaa asennetta ja uusia tuulia politiikkaan, narisee somessa koska yksi juoksee ja somettaa. Ei elämä!

Ei tämä kriisi Venäjän ja Eu:n, sekä Venäjän ja Naton välillä mitään leikkiä ole. Tässä on ihan oikeasti isomman kriisin tilanne horisontissa. Me täällä Suomessa olemme väliasemassa, haastavimmassa monella tapaa. Itseäni huolestuttaa esimerkiksi se, että sähkömme on tuonnin varassa. Ymmärtääkseni nimenomaan Venäjän ja Ruotsin sähkötuonnin varassa. Jos jostain syystä, esimerkiksi EU/Venäjä pakotteiden vuoksi toimitukset itärajan kautta estyvät, Ruotsi ei kykene vastaamaan tarpeisiimme ja jos talvi on kylmä, meillä on haastavat ajat edessä. Meillä tapellaan Natosta, EU:sta, arvostellaan pääministeriä, joka tuskin on virkaansa ehtinyt astua, mutta ne tärkeimmät asiat jäävät puhumatta. Vastuuta penätään, mutta ei mietitä mitä itse voisi tehdä. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Liekö näin?

Miten meidän käy?

Tällä hetkellä Suomessa ei mene hyvin. Juuri nyt näyttää siltä, että myös tulevaisuuden huolille on aihetta. Kohu-uutisoinnin sijaan olisi hyvä antaa ihmisille asiallista informaatiota ja keinoja tilanteiden hallintaan. Olisi hyvä, jos saisimme asiallisen kuvan siitä missä ollaan, mihin tämä todennäköisesti johtaa jokapäiväisen elämän osalla, mihin tämä voi johtaa suuremmalla skaalalla ja miten voimme vaikuttaa itse asioihin. Mitä olisi hyvä tehdä? Miten voisimme nostaa Suomea tästä tilanteesta? Miten voimme turvata itse omaa hyvinvointiamme? Kaipaamme sellaista kaikki yhdessä -henkeä jatkuvan valittamisen sijaan.

Mitään sotia omalle taivaanrannallemme maalaamatta olen huolissani siitä, miten tämä vaikuttaa talouteemme ja sen kautta jokapäiväiseen elämäämme. Montako yritystä ja sen kautta työpaikkaa vielä voimme menettää? Onko meillä kansana mitään omaa varautumista kriisien varalle vai olemmeko siinä luulossa, että joku tuolta tulee ja pelastaa jos tuuletin puhaltaa kakkaa. Olemmeko siinä luulossa, että oma yhteiskuntamme meidät pelastaa, vaikka itse emme juurikaan siihen mitään pakollisten lisäksi panosta - ainakaan mielipidekirjoituksia enemmän? 

Siinä missä toiset ahdistuvat näiden asioiden ajattelemisesta (pahoittelen jos joku siellä ahdistui tästä kirjoituksestani), kuuluun itse niihin ihmisiin, joiden on saatava mennä eteenpäin saappaat jalassa. Kun varautuu hieman, voi olla kepeämmällä mielellä, eikä asioita tarvitse niin paljon pohtiakaan. Meillä on ihmisiä, joilla on koulutusta, kokemusta ja ymmärrystä ulkopoliittisten ja kauppa-asioiden hoitamiseen. Hoitakoot he tuon puolen. Ainahan sitten voi jälkiviisauden aallokossa narista muiden tekemistä päätöksistä ja olla varma, että se oma ratkaisu olisi ollut siinä valossa parempi. Sillä aikaa minä säilön, pakastan, preppaan ja varaudun kohtuudella siten, että pienet kriisit eivät heilauta ja mahdollisiin suurempiinkin voi suhtautua vähemmällä huolella.

Kotivaratestin kuulumiset

Odotin, että tähän asiaan olisi paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Eipä oikeastaan ole. Testistä tuli normaalia arkista olemista. Ei sen kummempaa. Taisin hieman yllättyä itsekin. Hankimme lähinnä mitä ajattelimmekin hankkivamme, tupakkaa, vettä, maitoa. Pakastimesta otettiin, kuivavarastosta kauhottiin ja omasta maasta nostettiin. Isäntä toi kerran hampparit mukanaan, kun kävi asioilla. Testin anti on ollut se, että meillä on hyvä kotivara ja tunnistimme kotivaramme aukkoja. Saimme kokea minkä verran mitäkin kuluu ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa. Ostoskäyttäytyminen on muuttunut melkolailla täysin. Tästä on tullut luonteva, järkevä ja normaali tapa hoitaa ruokaostokset.

Iloisempia asioita

Purimme eilen yhden laaatikollisen keittokirjojani. Mikä jälleennäkemisen ilo! Meillä oli tarkoitus lähteä tässä aamulla mattopyykille, mutta taivaalta pirskottelee vettä. Taidankin kadota keittiöhaaveisiin kunhan vaan löydän lukuprillini! Minne lie taas eilen kadonneet, kun ei mistään meinaa löytyä! 

Sitten pitää löytää joku oiva ratkaisu näiden ja muiden (sekä tulevien) keittokirjojeni säilytykseen. Ihanat, ihanat keittokirjat ansaitsevat päästä taas käyttöön.

Tällaisia pohdiskeli tänään aamusta

Jovelan Johanna

Terveisiä mattolaiturilta!

August 16, 2014, 11:16 pm

≫ Next: Kuistin vuoro, vihdoinkin!

≪ Previous: Kyllä minä niin mieleni pahoitin

$

0

0

Ihanaa, sunnuntai! Sunnuntai on nykyään yksi lempipäivistäni, rauhallinen, hiljainen, kivojen pikkupuuhien tai pelkästään nautiskelun päivä. Sunnuntaisin tekee mieli tehdä paistia ja jälkiruokia, ehkä leipoa. Istua keittokirjaröykkiön keskellä ja etsiä uusia ideoita.

Armaat muuttolaatikoista vihdoin esille saadut keittokirjani saivat eilen jäädä tuvan saarekkeelle pinoon sadepilvien väistyttyä. Pääsimme sittenkin pesemään mattoja. Mikä urakka! Mikä voittajafiilis! Voisin vedellä ilmariuhtaisuja joiden aikana kuuluu hokea jesh, jesh, jesh!

Takakontti täynnä mattoja köröttelimme paikalliselle matonpesupaikalle, joka on siis ns. kuivalaituri. Tällä alueella on useita eri matonpesupaikkoja, mutta valitsimme sitten tuon, koska emme ole alueella ennen juurikaan käyneet. Paikka on oikein asiallinen. Kaikki tarvittava löytyy ja sijainti on mainio mattojen kuivattelua ajatellen; aukealla tuulee.

2 pulloa mäntysuopaa ja 2 juuriharjaa varusteinamme ronttasimme matot ja läjän lampaantaljoja pesupaikalle. Siitä se alkoi. Kaksin käsin. Parimuodostelmassa.

Vaikka vedestä raskaiden mattojen kiskominen ja ronttaaminen ei ole selälleni suotavaa puuhaa, mattojen pesu oli tosi mukavaa. Siinä me isännän kanssa viereisillä paikoilla jynssättiin mattojamme ja kun olin omani kanssa valmis, isäntä keskeytty omat puuhansa tullakseen nostamaan mun puolelta maton mankeliin ja mankelista kuivauslankuille. Isoimmat rontattiin yhdessä. 

Hirmuisen hyödyllisiä tällaiset mattomankelit. En ole ennen nähnytkään moisia! Kun matto on paksu, suuri ja painava kuivanakin, märkänä se on niin painava, että polvet meinaa pettää. Oli kätevää saada mankeloida vedet pois, jolloin kuivausaikakin lyhenee. Kerrassaan loistavaa, että kunnat järjestävät tällaisia paikkoja, joissa voi pestä mattoja, ilmainen vesi ja laitteet vapaassa käytössä!

Ja tuli niin puhdasta, että!

Ja sitten toistoa. Kastele, ruiki mäntysuopaa, jynssää, huuhtele, mankeloi ja ripusta...

... kunnes kaikki 8 mattoa on pesty ja ripustettu kuivumaan telineille. Myös meidän ihanan punaiset, jättisuuret tuvan talvimatot, jotka ovat olleet kesälomalla Gerdassa (jätesäkissä). Oi, oi, miten ihanaa kun saadaan ne taas lattialle. Suuret punaiset matot tekevät tuvasta niin lämpimän ja kodikkaan tuntuisen. Oikeat syksyn ja talven tunnelmamatot.

Sitten oli niitä lampaantaljoja, joista oli puhetta viikolla. Tässä niitä nyt roikkuu pestyinä. Pesimme eilen vaan puolet taljoistamme, eli 6 taljaa.

Meinasin ensin, että pesen ne varoen, hellästi hieron ja varon kastelemasta nahkaa. Katin kontit! Tahrat olivat sellaisia, ettei mikään pieni hively mihinkään riittänyt. Päätin pestä ne rohkeasti. Lotkotin taljat läpimäriksi, niin märiksi, että karvat muistuttivat turpeaa hattaraa. Ronskisti mäntysuopaa päälle ja reipasta pöllyä juuriharjalla. Se tehosi, eikä taljat näyttäneet millään tavalla kärsineiltä. Huuhtelin taljat taas hattaran näköisiksi ja harjasin vielä kuivalla harjalla karvat oikeaan suuhtaan. Surutta rullasin taljat vielä mattomankelin läpi, jotta niistä saatiin vedet pois ja sen jälkeen taljat laitettiin valuttamaan vettä.

Kun taljat oli ripustettu, haroin villoja sormin kuten kissa tylsyttäisi kynsiään raapimapuuhun. Haroin ja pörrötin. Taljoista tuli pöyhkeät hetkessä. Venytin ja vanutin hieman nahkaa, se kuulema on hyväksi. Kun taljat ovat kuivia, harjaan vielä villat. Näytän joskus tuonnempana millainen lopputulos oli. Ainakin puhdas! Loppukuivatus tehdään vaakatasossa, kuten suositeltu on.

Pesun jälkeen olin aivan läpimärkä. Isäntäkin oli roiskeita ottanut pesupuuhassa, mutta itse onnistuin tosiaan kastelemaan itseni niin, että kesäpöksyjen puntit valuivat vettä. Onneksi oli koirien huopa mukana!

Mattojen (ja pyykkiemännän vaatteiden) kuivuessa ihailimme pesupaikan kupeessa kasvavan viljan kultaa.

ja leikimme kakkosten kanssa. Aina kaikessa mukana.

Kun mattojen liiat vedet oltiin saatu valutettua pois, ajelimme takaisin kotiin (grillin kautta - mattopyykätessä tulee nälkä) ja pohdimme mihin saamme kaiken tuon kuivumaan.

Tässä kreatiivista mattosijoittelua Jovelassa. Mattoja roikkuu pitkin ja poikin ulkorakennuksia joka hirrellä ja korrella sekä pergolan katosta ja puutarhatuoleista + kattotikkaista tehdyllä sillalla!

Voi sitä lauantaitaan huonomminkin viettää, tuumimme. Jos nämä matot olisi pesetetty pesulassa, pitkä penni olisi kulunut, joten puuha oli kannattavaakin. Vielä olisi 2 mattoa pestävä ja toinen mokoma satsi taljoja. Ensi viikon sateet huomioiden saatamme lähteä uusintakierrokselle jo tänään. Olisi muutakin pientä puuhaa, joten saapas nähdä.

Empatiahetki

Kun eilen olimme käyneet mussuttamassa helppoenergiaa paikallisella grillillä, kävin yksin kaupassa isännän odotellessa koirien kanssa autossa. Etsiskelin kovasti maitojauhetta ja tiirailin siinä hitaanlaisesti pakkauksia ilman lukulasejani kun taakseni käveli pariskunta. Olivat viettämässä viikonloppua, pohtivat pitääkö huomiselle ostaa ruokaa. Totesivat, että ei kannattane, kun pitää lähteä takaisin aikaisin.  Huokailivat haikeus äänessä, että kunpa ei tarvitsisi taas lähteä, kun saisi vaan jäädä. Kun ei jo lauantaina hieman murehtisi sitä, että huomenna pitää taas lähteä. Aina pitää vaan lähteä, eikä saa jäädä, joka sunnuntai palata kaupunkiin. Jokin siinä naisen äänessä ja sanoissa tavoitti sydänmuiston itsessäni. Vuosi sitten, näihin samoihin aikoihin kävimme isännän kanssa suunnilleen samasisältöisen keskustelun sillä samalla paikalla. Lomat oli pidetty, talolla oltiin saatettu viettää muutama viikko kerralla, kesä oli kääntymässä syksyyn ja edessä oli taas se yksi huominen, jolloin joutuisimme lähtemään takaisin kaupunkiin, pois Jovelasta.

Hymyilin naiselle kääntyessäni. Mieli teki sanoa, että mä NIIN ymmärrän mistä te puhutte. En rohjennut, mutta voin kertoa, että askel kassaa kohti oli kevyt ja iloinen. Kassa, nyt jo meidät tunnistava moikkaili iloisesti. Meidän kaupan kassa. Lähdin omasta lähikaupastamme omaan kotiin. Kotiin tänne Jovelaan.

Melkein tirautin tipan simmusta autossa. Huomenna olisi sunnuntai, eikä meidän tarvitse enää lähteä yhtään minnekään.

Ps. Mäntysuovalla pestyjen ja tuulessa kuivuneiden mattojen tuoksua ei voi vastustaa! Tekee mieli siivota koko talo!

Pss. Lintujen aamulaulut ovat muuttuneet tsäksätykseksi. Team räkätti- ja mustarastaat pitävät omia konserttejaan kiskoessaan matoja maasta ja syödessään seljan marjoja. Onpa niitä paljon!

Aurinkoista sunnuntaita suuntiinne toivottelee

Jovelan Johanna

Kuistin vuoro, vihdoinkin!

August 17, 2014, 9:47 pm

≫ Next: Pieniä murheita, suuria iloja

≪ Previous: Terveisiä mattolaiturilta!

$

0

0

Huomenta! Kylläpä täällä jylisee ja sadetta ropsuttelee heti aamusta. Oikeastaan vaihteluna ihan mukavaa! Kynttilänpolttoaamu!

Eilen taas oli oikea supersunnuntai! Ensin selkä kiukutteli lauantaisen mattopyykkimaratoonin jälkimainingeissa, mutta päätti sitten taas olla kaverini. Ryhdyimme puuhaan, jota olen odottanut jo kauan, mutta oikeaa hetkeä ei ole löytynyt. Kun vitsailin eilen, että mäntysuovan tuoksu saa haluamaan pestä koko kodin, se ei ollutkaan kovin kaukana siitä, mitä sitten tapahtuikin.

Kuisti. Meidän kuistimme on ollut ihan karmea. Likainen, sotkuinen, epäsiisti ja täynnä kaikenlaista tavaraa kuin huonon kirppiksen takahuoneen nurkka. Ihan harmittaa, että onnistuin hukkaamaan kamerasta kaikki ennen -kuvat. Olisitte nähneet millainen hävityksen kauhistus tuo kuisti oli.

Aloitimme kantamalla kaiken ulos. Sen jälkeen suihkutimme puutarhaletkulla koko kuistin sisältä. Pilaamattomien hirsitalojen ihanuus! Ei pelkoa vesivahingosta! Kun pinnat oli saatu suihkuteltua alkoi mäntysuovan ruiskiminen. Ronskisti vaan mäntysuopaa kaikkialle ja kumihanskat käteen. Hiki valuen hinkkasimme ja jynssäsimme juuriharjoilla suunnilleen 20 vuoden liat pois (eikä ole vitsi!). Lopulta taas vettä puutarhaletkulla suoraan pinnoille. Kuistin kuivuessa ronttailimme ja jynssäilimme talolta löytyneitä puulaatikoita ja laatikoiden kuivuessa taas keräilin kasaan taloaarteita, jotka ovat odottaneet omaa paikkaansa. Sitten pääsimmekin sommittelemaan, ruuvailemaan ja laittelemaan.

Emännän ostos- ja vihanneskori roikkuu kätevästi parrusta, josta sen voi napata mukaan kauppaan tai keittiöpuutarhaan.

Koko kuistin mittaisen penkkilaatikon kansi on auki, jotta loota saa kuivua kunnolla. Pian laatikko täytetään klapeilla.

Ikkunoitamme odotellessa isäntä on tehnyt korjauksia, jotka näkyvät vaaleampana tai käsittelemättömänä puuna. Kuistin korjaukset jatkuvat tässä syksyllä. Huomasin vasta tänään kiinnittää huomiota siihen miten sievä tuo alkuperäinen penkki onkaan nyt, kun sen päällä ja alla ei ole määrättömästi tavaraa ja se on pesty kaikesta liasta.

Suorastaan rakastan noita tuplaovia. Ne, kuten kaikki muukin tuolla kuistilla tullaan maalaamaan myöhemmin, ensi keväänä ehkä. Kellertävä sävy on ajalta ennen meitä. Maali on huonossa kunnossa ja livenä muistuttaa sävyä, joka syntyy huoneeseen jossa on tupakoitu paljon.

Yhdestä vanhasta puulaatikosta tehtiin seinähylly. Alla on jonkin vanhan firman kantolaatikko englanninkielisine teksteineen (teksti toisella puolella). Lukot, narulapa naruineen ja iso ruosteinen koukku ovat kaikki löytöjä talolta.

Toisen parrun koukussa roikkuu keväällä 2013 kuistia varten tehdyt lamput (Ikean ruukuista). Ikkunoita on 4, jokaiseen ikkunaan on ollut ajatuksena laittaa oma lamppu.

Yhden laatikon alle laitetiin pyörät. Laatikko toimii nyt kenkälootana. Tervanarujen varassa roikkuvat pyörät ovat ehkä vanhasta nukenvaunuista. Nyt ne toimivat kakkosten tassupyyhkeen pidikkeenä.

Yksi laatikoista on varattu juomavesipulloillemme, sekä tyhjille että täysille. Kahvallinen laatikko on koiraportti. Se istuu täydellisesti oviaukkoon kun vain toinen ovista on auki. Laatikon päälle ruuvattiin talosta löytynyt vanha tasoitin, jotta laatikon voi helposti nostaa pois tieltä ja takaisin.

Toisella puolella kuistin sisäänkäyntiä on tarpeita luudasta mäntysuopaan. Vanha aitasta löytynyt tiinu on pullo- ja purkkiparkkimme. Luudan edessä roikkuu ruosteinen jokin, joka myöskin on talon vanhoja tavaroita. Kävyt ovat kaadetusta kuusesta etupihaltamme. Kuusi oli ns. itsenäisyyden kuusi, joten säästimme sen kyltin lisäksi joitain käpyjä.

Juuri kun saimme kaiken valmiiksi, taivas tummeni. Saimme hieman kipittää pitkin pihaa, koska matot olivat edelleen ulkona kuivamassa ja sade oli vahvasti tulossa tähän suuntaan. Ehdimme minuutilleen saada matot sisälle ennen kun taivas repesi. Sytyttelin kynttilät mäntysuovalta tuoksuvalle kuistille. Ukkonen jylisi. Sisällä oli juuri pesty lattiat, mäntysuovalla nekin tottakai! Isäntä lämmitteli saunaa.

Parrujen alapuolella oli ennen hoopo välikatto, joka kulki keskellä pääoven yläpuolella olevaa päätyikkunaa. Välikatto oli siis siten, että puolet ikkunasta oli sen yläpuolella ja puolet alapuolella. Isäntä purki viime kesänä välikaton pois ja teki uuden harjakaton sisäpinnan kuistille.

 

Hieman tunnelmaa puhtaalle kuistille.

Ja tätä tunnelmaa olen odottanut kauan. Kuisti on jo lämminhenkinen ja kutsuva. Vielä täysin kesken ja reppana, mutta kodikas kuitenkin. Puhdas ja siisti, mikä tärkeintä. Eikä tuunaus maksanut kuin mäntysuovan verran! Tästä sitten taas kohti seuraavaa etappia.

Valitettavasti tosian kadotin vahingossa (dellasin) kameran muistikortilta aiemmin päivällä ottamani kuvat homman etenemisestä, mutta siinä samalla katosi myös kaikki lampaantaljakuvat. Napsin uudet tällä viikolla ja teen taljojen pesusta ihan oman postauksen. Alkanut viikko on tosi kiireinen, joten postaukseen voi mennä jokunen päivä. Lähdemme kohta pyykkireissulle ja samalla noutamaan alkavan työprojektin toista osapuolta Jovelaan, josta johtuen olen suunnittelupalsuissa ja projektisuunnittelussa (ihanaa, ihanaa!) suurimman osan viikosta yhden jos toisenkin kanssa. Taljapesuhomma meni kuitenkin nappiinsa, joten tiedossa ei ole mitään takapakkiuutisia, vaikka postaus muutaman päivän odotuttaakin itseään.

Tämä viikonloppu on ollut parhaita koko kesänä. Helteiden hellitettyä energiaa on taas kuin pienessä kylässä ja parissa päivässä ollaan saatu paljon aikaiseksi. Puhtaat matot, puhtaat taljat, puhtaat lattiat, puhdas palju ja puhdas, tuunattu kuisti! On siinä saldoa kahdelta ihmiseltä kahdelle päivälle! Viikonlopun mäntysuopamenekki oli muuten 3 litraa! Nyt on kotirintamalla tapahtunut niin paljon, että työpääkin lepäsi kunnolla ja maanantai maistuu makealle. Suorastaan kihisen päästä tarttumaan hommiin myös työsaralla!

(Kuisti, oi kuisti <3, mikä suunnaton ilo oletkaan!)

Ps. täällä tuoksuu mäntysuovalle ;D Taidan olla vielä hetken peiton alla ja rauhoitella Mai -koiraamme, joka pelkää ukkosta. Nuuhkia ilmassa leijuvaa mäntysuopaa ja tuijotella vuoroin kynttilöitä ja sadetta.

Energiaa ja iloa viikkoonne toivotellen

Jovelan Johanna

Pieniä murheita, suuria iloja

August 20, 2014, 11:42 pm

≫ Next: Pieni idea ystävää odotellessa

≪ Previous: Kuistin vuoro, vihdoinkin!

$

0

0

Pikainen päivitys Jovelan kuulumisia tämän leipätyöpainotteisen viikon tohinoista. 

Täällä on satanut koko viikon niin antaumuksella, että riisinviljely on jo käynyt mielessä. Mikäs siinä, joskus paistaa, joskus sataa ja nyt on sateen vuoro. Eikä se nyt muutenkaan niin surkeaa ole, sadepäivinä voi keskittyä leipätöihin, poltella kynttilöitä ja nauttia sadepäivätunnelmasta. Senkin sanon, että on kuulkaas mahdottoman muikeaa istua pitkän päivän ja saunan jälkeen verrattain kuumaan paljun veteen kun taivaalta tulee vettä kaatamalla. Siinä tapahtuu jotain hyvin rentouttavan terapeuttista, kun osa kropasta on lämpimässä ja osaa kropasta viileä vesi suorastaan piiskaa!

Sadepäivinä ei voi tehdä ulkotöitä, joten kaikenlaiset keskeneräiset pikkupuhteet saavat huomiota. Sunnuntainen kuistituunaus on saanut jatkoa. Isäntä hoiti parruasian pois tehtävien listalta.

Kuistin kaksi parrua, jotka olivat entisen välikaton tukena, olivat aika surkeita rääpäleitä. Rumia suorastaan. Ne oli selkeästi tehty jostain jätepuusta ja tuttuun tapaan hakattu täyteen nauloja.

Isäntä nikkaroi niille kotelot. Miten tykkäänkään parruista nyt!

Heti kun töiltäni ehdin ja sade taukosi, kipitin korini kanssa puutarhan puolelle korjaamaan osan salviasadosta. Salvia tuoksuu mahtavalle ja siitä voi tehdä pikatroppia röhään ja kurkkukipuun: kourallinen salvianlehtiä, 2,5 dl kiehuvaa vettä, 1 tl etikkaa ja 1 rkl hunajaa. Hauduta vartti ja siivilöi. Salviatropilla kurlataan ja lopuksi trppi nielaistaan. Salvia on superyrtti, jonka tehot on tunnettu jo satoja vuosia ja itselläni se tehoaa hyvin nenän niiskutuksiin ja piikkeihin kurkussa.

Isäntä ruuvasi parruihin pieniä koukkuja, jotta saan kuivatella ja roikutella parruista mitä mielin. Tällä kertaa se on tuota salviaa. Kuistilla on nyt niin ihanaa olla, kun se alkaa hieman muistuttamaan sellaista botanical -teemaista kuistia, jollaisesta olen haaveillut. Vieläkään muutos ei ole maksanut mitään - tai oikeastaan on sen euron, mitä koukut maksoivat.

 

Sitten niitä murheita. Puuhellamme tuli oltuaan viikon kateissa by Posti. Eikä siinä tietenkään kaikki. Kovaa kyytiä oli hellareppana saanut, sen verran kovaa, että korvausvaatimuksellehan tuo meni. Jos hellaa katsoo kameran läpi oikeasta kulmasta, niin mitä, eihän mitään vikaa ole?

Totuus on tämä

Jos hellamme osaisi puhua, se voisi kertoa missä seikkaili ( Posti ei osaa sanoa - sanoivat vaan viime perjantaina, ettei hätää, lähetys on löytynyt, mutta eivät ihan tiedä missä se on (?) ja mitä ihmettä hellalle sitten on tehty?! Pohjakiskot ovat vääntyneet, luukku on taittunut, kolhuja on joka puolella, lämmityskivet halki, valurautaritilä jumissa vinossa asennossa ja hellan sisärappaukset lohkeilleet irti kun kivet ja valurautaritilät ovat pyörineet ympäri hellaa. Tuntuu siltä, että hella on pudonnut kyydistä ja lähtenyt vyörymään ympäri. Ei tuota selitä muuten erkkikään. 

Iloisin mielin täällä on kuitenkin oltu, vaikka pettymys oli tietenkin iso, mutta turhaa tuota määräänsä enempää murehtia. Tapahtunut mikä tapahtunut ja jälkipyykit pipirahojen muodossa pesee Posti.

Leivän tuoksussa

Loppuun laitan vielä yhden reseptin, jotta äitini pääsee leipomaan. Tämän viikon työkiireet tietäen olen rauhoittanut aamut. Sytytän kynttilät, valitsen sopivan äänikirjan ja kippaan pataan edellisenä iltana kohoamaan laitetun takinan. Olen ihan hissukseen ja nautin kolmen aistin iloista. Tällä viikolla meillä onkin tuoksunut ja maistunut vastapaistettu leipä joka aamu. Tämä, hieman makean mausteinen leipä on kuin luotu sadepäiviin ja vie ajatukset tuoksullaan joulun suuntaan.

Kanelinen pataleipä

Huom! Tämän voi toki tehdä ilman kanelia! Leipä on sellaisenaankin täydellinen: pinnaltaan rapea ja sisältä sitkoisen pehmeä. 

7 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl suolaa, 1 pss kuivahiivaa > sekoita
Lisää 4 dl vettä > sekoita
Peitä kulho liinalla ja anna kohota yön yli.

Laita aamulla pata 225 asteiseen uuniin n. 30 min. Kaada sillä aikaa taikina reilusti jauhotetulle alustalle ja kerää taikina limpun muotoon. Älä vaivaa ollenkaan! Sirottele jauhoja taikinalimpun päälle ja anna leivän kohota vielä 20-30 min. Ota pata uunista ja tiputa leipä pataan. Sulje padan kansi ja paista leipää 225 asteessa noin 30 min. 

Ota pata pois uunista ja avaa kansi. Sivele leipä kevyesti siirapilla ja sirottele pinnalle kanelia. Siirappi ja kaneli ovat mausteita, jotka voi jättää pois. Joka tapauksessa laita leipä padassa uuniin ilman kantta vielä n. 10-15 minuutiksi.

Leipä ei säily, koska se on niin jumalaisen hyvää!

Ja nyt niiden töiden pariin!

Jovelan Johanna