Eilen Jovelassa vietettiin hääpäivää. Aamu ja päivä kuluivat normaaleissa puuhissa. Isäntä hääräili pihan puolella ja itse tein töitä. Viime viikolla saapunutta paljua oltiin jo maanantaista täytelty, jotta saatiin puut turpoamaan ja uuden paljun rakosten vuotokohdat umpeutumaan. Ensin olin hieman huolissani, kun palju vuosi sieltä ja täältä, mutta se on kuulema normaalia aina uuden tai kuivillaan olleen paljun kohdalla. Iltapäivällä sitten alettiin laittelemaan pötköä pesään. Kuudelta saunaan ja puolelta paljuun, olisi voinut eilen laulella. On se kiva, tuo palju. Kerrassaan ihana. Pois ei meinannut malttaa nousta ollenkaan, kun veteen oli kerran mennyt. Hauskaa myös, että meidän pikkuinen vankkurisauna ja palju sopivat sievästi yhteen värimaailmaltaan.
Tämän meidän neljän hengen paljun halkaisija on 160cm ja sen täyttöön puutarhaletkulla sai menemään muutaman tunnin. Lämmitys sujui yllättävän nopeasti sisäkaminalla. Viime vuonna isäntää hieman hymyilytti kun ostin Espoon Kierrätyskeskuksesta 5 eurolla vanhan suurtalousvispilän. Nyt hymyilytti ihan eri mielessä, kun tuo metrinen kapusta ripustettiin paljun reunalle. Se on meinaan kovin kätevä vettä lämmitettäessä. Sillä saa pohjan viileän veden sekoittumaan pinnan lämpimämpään veteen. Varren värikin on presiis passeli.
Isännän lämmitellessä saunaa ja paljua, sulattelin ruokaa käväisten kastelemassa keittiöpuutarhan asukkeja. Toki muutama kuvakin piti napsia muistoksi.
Tomaattilassa ollaan vakavasti tomaatinalkujen suuntaan menossa. Tomaateissa on jo kukkia ja taimet tuntuvat voivan hyvin. Naapurikuvan lootassa on jotain kaalia. Unohdimme nääs mitä tuohon istutettiin, mutta se on joko kukka-, parsa- tai ruusukaalia. Jännän äärellä ollaan tämän yllärilaatikon luona kunnes jotain tunnistettavaa aineellistuu.
Pyrkimyksissämme kohti omavaraisempaa elämää olemme saavuttaneet sen pisteen, että voimme sanoa ensimmäisenä vuotena, ihan kuvan kanssa todistetusti, että me onnistuimme saamaan edes jotain syötävää omin käsin kasvatettuna. Tässä on herne omasta maasta. Söimme sen isännän kanssa suurella hartaudella, yksi herne kerrallaan. Tätä ennen olimme syöneet lohta keitettyjen perunoiden kanssa ja perunoiden keitinvedessä oli Jovelan yrttilootasta otettua tilliä. Kyllä tässä rinta rottingilla jo melkein ollaan. Herne ja muutama tillinoksa sentään!
Pottulassa voidaan myös hyvin, vaikka kuvan perusteella elellään kuin pellossa ja ryhtikin on vetelä. Se johtuu siitä, että olin juuri seisonut letku kädessä ruiskimassa pottuloille vettä. Syreenistäkin otin kuvan. Kymmenet syreenipuskat kukkivat täällä parhaillaan. Ihana tuoksu, ihana näky!
Valtava lumipalloheisikään ei tainnut kiukustua rajummanpuoleisesta siistimisestä, sillä se kukkii kovin ponnekkaasti. Tämä kuva on otettu eilen. Tänään aamulla näyttää siltä, että kukkapalloja on auennut hurjasti lisää ja ne ovat muuttuneet tuosta hennon vaaleanvihertävästä valkoisempaan suuntaan.
Sitten olikin jo saunan aika. Kuten sanoinkin, kuudelta saunaan ja puolelta paljuun. Hääpäivän ilta saunassa ja paljussa, hieman viiniä, lämmin ilma, kauniin sininen taivas, lintujen laulua ja kiireisiä pesäpuuhia, perhosten leikkejä ilmassa.. Kyllä oli hyvä ihmisten olla!
Sen verran oli hyvä olla, että paljunkastajaisissa vierähti kuutisen tuntia! Välillä saunottiin, välillä jäähdyteltiin, istuttiin, polskittiin, lojuttiin ja nautittiin paljussa, grillattiin makkaraa ja taas saunottiin ja istuttiin paljussa. Hämärän myötä hyttyset innostuivat paljaista nahoista. Ne taistelun kautta valmiiksi saamani cilatron-kynttilät maksoivat vihdoin vaivan, sillä 3 purkkia paljun kaiteella karkoitti verenimijät parissa minuutissa.
Kynttilöitä sytyteltiin ja puun aurinkokennolyhdyt syttyivät itse hämärän tultua. Illan viileämpi ilma yhdistettynä lämpimään paljun veteen, ihana rauha ja kiireettömyyden tunne sai meidät viihtymään paljussa puolille öin. Kaksi veden ruttuistamaa rusinaa, rapupariskunta Jovelat keitteli itsensä huolella!
Jovelan Johanna
Tämän meidän neljän hengen paljun halkaisija on 160cm ja sen täyttöön puutarhaletkulla sai menemään muutaman tunnin. Lämmitys sujui yllättävän nopeasti sisäkaminalla. Viime vuonna isäntää hieman hymyilytti kun ostin Espoon Kierrätyskeskuksesta 5 eurolla vanhan suurtalousvispilän. Nyt hymyilytti ihan eri mielessä, kun tuo metrinen kapusta ripustettiin paljun reunalle. Se on meinaan kovin kätevä vettä lämmitettäessä. Sillä saa pohjan viileän veden sekoittumaan pinnan lämpimämpään veteen. Varren värikin on presiis passeli.
Isännän lämmitellessä saunaa ja paljua, sulattelin ruokaa käväisten kastelemassa keittiöpuutarhan asukkeja. Toki muutama kuvakin piti napsia muistoksi.
Tomaattilassa ollaan vakavasti tomaatinalkujen suuntaan menossa. Tomaateissa on jo kukkia ja taimet tuntuvat voivan hyvin. Naapurikuvan lootassa on jotain kaalia. Unohdimme nääs mitä tuohon istutettiin, mutta se on joko kukka-, parsa- tai ruusukaalia. Jännän äärellä ollaan tämän yllärilaatikon luona kunnes jotain tunnistettavaa aineellistuu.
Pyrkimyksissämme kohti omavaraisempaa elämää olemme saavuttaneet sen pisteen, että voimme sanoa ensimmäisenä vuotena, ihan kuvan kanssa todistetusti, että me onnistuimme saamaan edes jotain syötävää omin käsin kasvatettuna. Tässä on herne omasta maasta. Söimme sen isännän kanssa suurella hartaudella, yksi herne kerrallaan. Tätä ennen olimme syöneet lohta keitettyjen perunoiden kanssa ja perunoiden keitinvedessä oli Jovelan yrttilootasta otettua tilliä. Kyllä tässä rinta rottingilla jo melkein ollaan. Herne ja muutama tillinoksa sentään!
Pottulassa voidaan myös hyvin, vaikka kuvan perusteella elellään kuin pellossa ja ryhtikin on vetelä. Se johtuu siitä, että olin juuri seisonut letku kädessä ruiskimassa pottuloille vettä. Syreenistäkin otin kuvan. Kymmenet syreenipuskat kukkivat täällä parhaillaan. Ihana tuoksu, ihana näky!
Valtava lumipalloheisikään ei tainnut kiukustua rajummanpuoleisesta siistimisestä, sillä se kukkii kovin ponnekkaasti. Tämä kuva on otettu eilen. Tänään aamulla näyttää siltä, että kukkapalloja on auennut hurjasti lisää ja ne ovat muuttuneet tuosta hennon vaaleanvihertävästä valkoisempaan suuntaan.
Sitten olikin jo saunan aika. Kuten sanoinkin, kuudelta saunaan ja puolelta paljuun. Hääpäivän ilta saunassa ja paljussa, hieman viiniä, lämmin ilma, kauniin sininen taivas, lintujen laulua ja kiireisiä pesäpuuhia, perhosten leikkejä ilmassa.. Kyllä oli hyvä ihmisten olla!
Sen verran oli hyvä olla, että paljunkastajaisissa vierähti kuutisen tuntia! Välillä saunottiin, välillä jäähdyteltiin, istuttiin, polskittiin, lojuttiin ja nautittiin paljussa, grillattiin makkaraa ja taas saunottiin ja istuttiin paljussa. Hämärän myötä hyttyset innostuivat paljaista nahoista. Ne taistelun kautta valmiiksi saamani cilatron-kynttilät maksoivat vihdoin vaivan, sillä 3 purkkia paljun kaiteella karkoitti verenimijät parissa minuutissa.
Kynttilöitä sytyteltiin ja puun aurinkokennolyhdyt syttyivät itse hämärän tultua. Illan viileämpi ilma yhdistettynä lämpimään paljun veteen, ihana rauha ja kiireettömyyden tunne sai meidät viihtymään paljussa puolille öin. Kaksi veden ruttuistamaa rusinaa, rapupariskunta Jovelat keitteli itsensä huolella!
Jovelan Johanna