Quantcast
Channel: Jovelan talopäiväkirja
Viewing all 445 articles
Browse latest View live
↧

Supernaiset Clara ja Giuseppina

March 6, 2014, 1:04 am
$
0
0
Toissailtana lueskelin taas netistä preppaukseen, omavaraisuuteen ja vähemmällä pärjäämiseen liittyviä juttuja ja törmäsin amerikkalaiseen supernaiseen nimeltä Clara Cannucciari (1915-2013) ja sen kautta hänen äitiinsä. Claran vanhemmat olivat sisilialaisia maahanmuuttajia, jotka joutuivat kohtaamaan viime vuosisadan suuren laman. Claran isä oli työttömänä 6 vuotta. Siihen aikaan piti pärjätä itse oli mikä oli, tuli mitä tuli. Claran äiti oli kekseliäs supernainen, jonka käsissä syntyi ruokaa tilanteessa, jossa rahaa tai ruokaa ei juurikaan ollut. Clara kertoo, että heillä ei nähty nälkää. Vaikka Clara joutui lopettamaan opinnot kesken (koska hänellä ei ollut sukkia), nokkela ja köökkitaitava Giuseppina äiti loihti yksinkertaisia aterioita perheelleen huolehtien siitä, että oli lama tai ei, nälkää ei nähty. Pienellä pihalla kasvatettiin kaikkea mitä sinne mahtui kasvattamaan ja kerättiin syötäväksi kaikki syötäväksi kelpaava. 

Yksinkertaiset aineet, nokkeluus niiden käsittelyssä, kyky hyödyntää luonnon antimia myös kaupunkiolosuhteissa ja yleinen tyytyväisyys siitä, että oli ylipäätään mitä syödä ja käsin kosketeltava elämänilo tekee tästä tarinasta varsin suloisen. Clara sanoo ettei muuttaisi mitään vaikka voisi. Me selvisimme siitä, mitäs sitä muuttamaan, sanoo Clara. Elämä on mitä se on ja millaiseksi sen tekee. 

Clara kuoli 98 vuotiaana marraskuussa 2013 vanhuuteen. Sitä ennen hän ehti lapsenlapsensa Christopher Cannucciarin kanssa tehdä sarjan youtube -videoita, joissa Clara kertoo elämästä suuren laman aikaan Jenkeissä ja kokkaa samalla niitä ruokia, joita hänen äitinsä Giuseppina tuolloin valmisti. Clara ehti myös julkaista keittokirjan. Clara söi koko elämänsä ajan lama-ajan ruokia, koska ne maistuivat hänelle. Sisilialaistaustaisen rouvan lempiruoka oli pizza.

Katso Claran elämäniloinen tarina tästä (kesto 4:48)

Claran kokkailu- ja tarinointivideot löytyvät youtubesta nimellä Great depression cooking


Täysin Claran elämänasenteeseen lumoutuneena

Jovelan Johanna

↧
Search

Tauon paikka

March 13, 2014, 3:51 am
$
0
0
Hilirimpsis ja heipati hei kaikki siellä ruudun toisella puolella!

Sen verran on taas kiirusta, että bloggailu on pienellä tauolla. Täällä tehdään töitä ja valmistaudutaan muuttoon liittyvien asioiden hoiteluun. Kuten jokainen muuttoa tehnyt voi kuvitella, sitä osastoa piisaa ihan riesaksi saakka! Mistä tuo kaikki tavara on tänne tullut ja mihin sitä tarvitaan? Vähemmälläkin pitäisi kahden ihmisen tulla toimeen.

Täällä nykykodin eteisessä on taas iso pino laatikoita odottamassa huomista ja reissua Jovelaan. Nykykoti alkaa olla oudon tyhjä. Ei tämä enää koti ole. Huomenna onkin sitten toiseksi viimeinen viikonloppukäynti talolla. Ensi viikolla ajelemme viimeistä kertaa talolle viikonlopuksi. Sitä seuraavalla viikolla on  muutto. 15 päivää enää, herranen aika sentään - mihin aika meni?!

Jovelan pihalla odottelee läjä lavakauluksia köökkipuutarhaa varten, multatoimitus on sovittu alustavasti (kunhan saadaan hieman raivattua sitä takapihaa), muuttoauto on tosiaan tilattu ja seuraavaksi täällä aletaan pakkaamaan yritystä laatikoihin. Liian aikaisin sitäkään ei voi tehdä, kun homma menisi sellaiseksi, että pakataan ja puretaan tarpeen mukaan ees ja taas.

Mitään ihmeellistä näytettävää tai kerrottavaa ei juuri nyt ole, eikä taida ollakaan ennen muuttoa, sillä Jovelassakin valmistaudutaan vaan muuttoa ja sitä seuraavia isompiaa hommia varten. Päivittelen jos jotain oleellista on kerrottavana, mutta muuten saattaa hyvin olla, että blogi hiljenee kokonaan ajalle ennen muuttoa. Kunhan päästään ovesta sisälle tavaroinemme, alkaakin uusi aika myös blogissa.

Se, jossa seurataan ihan oikeasti elämää (kovin erilaista elämää) Jovelassa. (ihanaa, ihanaa!)

Aurinkoista maaliskuun loppua teille kaikille siellä. Toivottavasti lunta ei tule ja jos tulee, sulakoon se pois pikimmiten. Kevät on täällä joka tapauksessa oli lunta tai ei! Ihanaa kevättä siis kaikille!

Erikoisterkut Tarulle sinne Saaristoon jos satut tätä lukemaan (olet ajatuksissa) <3 ja Hötskylille henkisestä tuesta <3

Jovelan Johanna


↧
↧

Jovelagram

March 17, 2014, 12:08 am
$
0
0
Instaa ei ole (eikä tule, kop, kop), mutta pitää muutama kuva saada talletettua tästä muutonalusajasta, ettei myöhemmin harmittaisi kun ei muka ehtinyt ainuttakaan ottaa.

Jovelassa on kohtuullinen kaaos nyt, kun joka nurkka alkaa olla enemmän tai vähemmän täynnä tavaraa. On kippoa, kuppia, lamppua ja laatikkoa vailla omaa paikkaa. Se taas johtuu siitä, että sali on rempassa, eikä sinne voi mitään rontata ennen kun on ihan pakko ja tupaan ei kannata purkaa tavaraa kun tupa tyhjennetään lattiaremppaaa varten heti kun salia ollaan saatu hieman paempaan kuntoon.

Ja niiden käsittämättömien hiiriagenttien vuoksi kaikki pitää teipata ja suojata. Tällaista Jovelassa 2 viikkoa ennen muuttoa:







Puulaatikoiden keltaiset laput on kantoaukot peittäviä teippejä, jotta hiiret eivät pääse laatikoihin sisälle. Penkkikin joutui tupaan, koska eteisessä ei saa olla mitään ylimääräistä ronttaamista haittaamassa.
Kasvatuslaatikoiden kehikot saapuivat ja odottelevat pienen lumikerronksen alla pääsyä takapihalle. Viikonloppuna satoi lunta Jovelassakin sen pari senttiä. Sen enempää ei ole lunta tänä talvena ollutkaan missään vaiheessa.


Lunta tai ei, nyt on kevät!


Ensi viikolla se muutto sitten on, mutta ei sitä vieläkään ihan täydelleen meinaa ymmärtää!

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

Jovelan Johanna
↧

Ennen lähtöä

March 19, 2014, 12:01 am
$
0
0
Nykykodista huomenta! Joko saa mennä?!



Täällä sitä vielä ollaan, tällaisessa interiöörissä. Viikon kuluttua ylihuomenna tämä osuus olisi ohi. Nyt ei malttaisi enää yhtään odottaa. Haluaa vaan tästä vaiheesta eroon. Tänään lähteekin jotain tavaraa ystävälleni (ihanaa) ja perjantaina lähtee kuvissa 1 ja 3 olevat tavarat Jovelaan - tai ainakin niin paljon mitä nyt farkun takakonttiin mahtuu. Yllättävän paljon sinne meneekin tavaraa.

Ylihuomenna on se viimeinen käynti Jovelassa ennen muuttoa. Saamme olla talolla perjantaista maanantaiaamuun. Sinä aikana pitäisi maalata salin katto, tehdä sitä salin lattiaa lisää, valmistautua muuttoon ronttaamalla sitä ja tätä pois muuttokuorman tieltä ja katsoa, että kaikki on valmiina vastaanottamaan kuormaa. Onneksi sunnuntaina Naapurivaaran ihanat naapurit tulevat hätiin, jotta saadaan se iso punainen pukeutumispöytä ja valkoinen senkki pois tuvasta. Myös talolle jätetty uusi ulko-ovi ja iso harmaa peili pitäisi saada kannettua Gerdaan, jotta eivät ole tiellä muutossa. Olen niin kiitollinen tuosta avusta. Isäntä ei yksin niitä voi kantaa ja itselläni painavien kantelu on kielletty selän vuoksi.

Enää yksi käynti Jovelassa ennen muuttoa. Hyvin, hyvin outoa. Samaan aikaan tajuaa tämän olevan nyt menoa ja toisaalta ei ollenkaan. Muttoilmoituskin on jo tehty, mutta silti ei toisaalta lainkaan ymmärrä, että ensi viikon perjantain jälkeen emme enää palaa tänne. Reilu vuosi ollaan ajeltu säännöllisesti viikottain Jovelaan ja takaisin. Siihen on jo niin tottunut, että menee varmaan tovi ymmärtää, että emme olekaan palaamassa tänne.

Muuttopäivään on 9 päivää. Sitä odotellessa..

Jovelan Johanna

↧

Lähdön tunnelmia II

March 20, 2014, 12:21 am
$
0
0
8 päivää muuttoon. 8 aamua, joista kolmena herään Jovelassa. Jos tämä olisi äänitallenne, sanat kaikuisivat, sillä täällä kaikuu. Ei ole mattoja, seinät ovat paljaina, huonekalut pitkälti purettuina ja nurkkaan rontattuina. Nykykodissa näyttää tältä.


Ei tuolla paljoa enää kokkailla. Kaapit ovat tyhjinä, pari kupposta ja lautasta on enää jäljellä. Pikkutasolla on juuri pestynä Jovelan tupaaan lähtevät yrttipurkit.


Pantry/Skafferikin on tyhjänä. Tai on siellä yksi punainen pata vielä hetken. Mutta ei ole enää ruokaa ruokakaapissa. Lasiovien takana on tyhjiä hyllyjä.  Käytävän päässä nököttää jätesäkki. Hylättyjen tavaroiden surkea kohtalo.



Olohuoneessa on lähettämö. Pakattua ja purettua. Nurkkaan ajettua. 



Tuolla ei enää kokoonnuta syömään. Ei kahden, ei porukalla. Tuolit odottavat riisumista päälisistään, jotka menevät valkaisuun ja pesuun ennen uuteen kotiin pääsyä. Divaanilla sentään voi vielä lojua katsellen paljaita seiniä. Tai tehden töitä, sillä työhuone on..


Melkein tyhjä! Poissa on 1,5x1,5 metrinen työpöytäsaareke, kaapit, kaikki. Jäljellä on arkistolaatikosto, muutama loppusijoitusta odottava tavara ja pino laatikoita. Tässä huoneessa ei enää tehdä töitä.



Onneksi huomenna on taas lähtö Jovelaan. Tässä huushollissa alkaa olla mälsää. Muuttoviikko onkin sitten sellaista tohinaa, ettei ole väliä millaista täällä on. Kunhan on pakattu ja sortimentattu. 

Sitten vaan odotellaan muuttoauton saapumista. 8 aamua tästä päivästä. Enää 8 aamua!

Jovelan Johanna

↧
↧

Viimeistä ja ensimmäistä kertaa

March 24, 2014, 4:52 am
$
0
0
Nyt se sitten on ohi, viikottainen eestaas ajelu. Tänään palasimme viimeistä kertaa Jovelasta viikonloppureissulta.

Viikonloppuna olikin sitten sitä tohinaa, viimeisiä ja ensimmäisiä täynnä. Ensinnäkin otin sen ensimmäisen askeleen kohti omavaraisempaa elämää tai ainakin pyrkimystä siihen suuntaan. Mitään takeita kun ei ainakaan ensikertalaisella ole. Kävimme siis hakemassa lauantaina muovilaatikoita esikasvatuslootiksi erilaisille syötäville. Ihan ensin multiin pääsi tupaan jäävät valkosipulit punaisissa ruukuissaan. Näitä kasvattelen ihan valkosipuliruohosipuliksi.



Sitten alkoi varsinainen urakka. Ensimmäisessä satsissa siemeniä meni esikasvatuslaatikoihin 9 laatikon edestä a' 12 purkkia per laatikko.



Nuo pienet muovilaatikot (Biltema) ovat valtavan käteviä. Ne ovat edullisia ja homma pysyy siistinä. Esikasvatuspurkkeja on helppo siirrellä, kastella ja kansi luo hyvät olosuhteet taimille kasvaa, sillä laatikon sisällä on lämmintä ja kosteaa kuin kasvihuoneessa.



Kuvassa näkyy 7 kasvatuslaatikkoa (kussakin 12 purkkia), mutta niitä on tällä hetkellä Jovelan tuvassa yhteensä 9 laatikollista ja lisää on tiedossa. Jovelassa on vaan juuri nyt sellainen kaaos, kun kaikki ne esimuuttokuormissa nähdyt lootat on siirretty talolle, ettei enemmälle ollut vielä tilaa. Ensi viikolla pistelen sitten lisää siemeniä purkkeihin.

Alemmassa kuvassa näkyykin sitten sitä muutonaluskaaosta!


Joka taso on väärällään tavaraa ja lootaa!



Sillä aikaa kun emäntä tökki siemeniä multaan, isäntä otti ja maalasi salin katon Uulan petroolimaalilla. Välikatossa oli ikävät tahrat vesivahingon ajalta. Itse vahingosta on jo vuosia, katto korjattu ja vuotokohta on kuivanut kauan sitten, mutta jäljet olivat jäljellä. Vaan ei ole enää. Ennen ja jälkeen kuva näyttää tältä (jälkeen kuvan kiiltokohdat ovat kuvaushetkellä vielä kuivumatonta maalia):



Ensimmäistä kertaa sali on tyhjä. Tai oli hetken. Nyt siellä on palli, imuri, maalipurkki ja seinäpaperiliimapurkki. Tyhjä se kuitenkin on kaikesta siitä muusta: iso peili, uusi ulko-ovi, vanhoja sisäovia, huokolevyjä, mööpeleitä ja remppatavaraa. Iso kiitos tästä kuuluu naapurivaaran naapureillemme, jotka tulivat hätiin avustamaan isäntää kantohommissa. Kiitos! Tämä on toivottavasti myös viimeinen kerta kun tämä näkymä on katsottavissa, sillä jo viikonloppuna alkaa seinien paperointi. Saamme avuksi ihanan ystävämme, jonka kanssa saamme viettää ensimmäiset päivät Jovelan asukkaina.



Tässä sitä nyt sitten ollaan, kaikuvassa nykykodissa. 4 vuorokautta aikaa pakata firman varasto ja loput tavarat, pestä verhot, divaanien ja ruokatuolien pääliset ja tyhjentää kellarista viimeiset tavarat. Sunnuntaina tai maanantaina emme enää palaa tänne, kuten yleensä. Seuraava matka Jovelaan on pysyvä.

Tämä oli viimeinen kerta. Seuraavan kerran kun luette tästä blogista jotain uutta, se kertonee meidän ja muuttoporukkamme lähteneen matkaan tai saapuneen perille.

Nyt se sitten ihan oikeasti alkaa, melkein! Ja kevätkin on niin vahvasti läsnä. Lauantaina kuulin kurjet, isäntä ihmetteli auton takalasilla lämmittelevää ampiaista, tuvassa inisi ensimmäinen hyttynen ja Turun moottoritien laita oli tänään aamulla keltaisten leskenlehtien pilkuttama. 

Ihanaa maaliskuun keväistä loppua teille kaikille siellä:)


Jovelan Johanna
↧

Kotona Jovelassa

March 29, 2014, 11:39 pm
$
0
0
Ihana, ihana sunnuntaiaamu on valjennut aurinkoisena Jovelassa. Kotona! Me ollaan nyt k-o-t-o-na Jovelassa!

Muuttoa edeltävät päivät olivat kieltämättä sellaisia, että meinasi usko loppua kesken, mutta perjantain aamuun lähdettiin iloisin mielin ja itse muutto menikin sitten uskomattoman sutjakkaasti. Kuorma saatiin purettua tunnissa, vaikka sitä oli sen verran, että ei muuttoa enää, kiitos! Iso kiitos kaiken sujuvuudesta kuuluu muuttoporukallemme, joten kiitos Tero ja kummipoikani Nikke sekä Hötskyli, jonka kanssa saatiin vanhan kodin lattialoppusiivouskin tehtyä hujauksessa. 

Täällä Jovelassa on täysi kaaos päällä, ymmärrettävästi! Kun 80m2 huusholli työtiloineen ja varastoineen tyhjennetään yhteen Jovelan saliin (ja vähän muuallekin), täällä interiöörit ovat kuin lähettämössä. Laitan muutamia kuvia muutosta hieman myöhemmin kun saan ne koneelle, mutta tässä on 2 nappausta tuvasta, joka on talon "vähäsekaisin" tila tällä hetkellä. Muualla kaaos on sellainen, että laatikkopinot yltävät kattoon saakka ja olemme lähellä sitä tilannetta, jossa väitetään kärpästenkin joutuvan tekemään lentosuunnitelmia päästääkseen huoneen toiseen päähän. Eikä haittaa yhtään, eikä kestä ikuisuuksia! Tämä kuuluu asiaan ja kaikki löytävät paikkansa aikanaan.



Saapuminen Jovelaan oli varmaan pitkälti sellaista, millaiseksi sen itsekin kuvittelin: kun käännyimme tälle Jovelaan johtavalle kotitielle pala nousi kurkkuun, sydän oli pakahtua ja silmäkulmissa kimmelsi. Aurinko paistoi, ilmassa pörräsi ampiaisia ja joutsenet töräyttelivät meille jostain kaukaa tervetulofanfaarejaan. 

Piha & Puutarhamessuilla

Eilen kävimme Turun puutarhamessuilla ja vaikka nähtävää oli paljon, olisin itse kaivannut hyötykasvien taimia. Messutarjonta oli selkeästi keskittynyt kukkiin ja sitä osastoa piisasikin sitten runsaasti, tosin eri esittelijöillä tuntui olevan likimain samat jutut. Kieltämättä upeita, mutta itse tosiaan olisin kaivannut Piha ja Puutarhamessuilta esimerkiksi marjapensaiden ja hyötykasvien taimia, sipuleita ja vaikkapa siemenperunaa.Siemenpusseja  toki oli saatavilla ja messuilla oli mukavaa käydä kaikessa rauhassa katselemassa kaikkea mahdollista perinnekirjoista suloisiin puutarhavaatteisiin. Messutuliaisina Jovelaan tuli uusi pihaluuta ja puna-valoisia kukkia lupaileva kukkaniittysiemenseos, jonka sisältö kylvetään tuonne Gerdan kupeeseen.

Omalla ensikertalaisten kasvattamollamme ensimmäiset istutuslaatikoiden siemenet  ovat itäneet. Valkosipulit (ruukuissa) ovat kämmenen korkuisia. Jotain siis olemme saaneet kasvamaan! 


Suositus 

Lopuksi pitää kiittää myös muuttofirmaa, jonka vuoksi kaikki saatiin perille ehjänä. Voimme (ja haluamme) vilpittömästi suositella Turussa pääpaikkaa pitävää VS Muuttopalvelua. Lukuisia kertoja muuttaneina ja monessa  muutossa mukana olleina annetaan täydet pisteet tälle firmalle. Ensinnäkin asioiden hoito ja yhteydenpito ennen muuttoa oli enemmän kuin asiallista. Itse muuttopäivänä kuski soitti hyvissä ajoin ilmoittaakseen navigaattorinsa mukaan arvioidun saapumisajan (joka oli 30 min ennen ennalta sovittua - hän oli lähtenyt ajoissa, jotta ei tule yllätyksiä). Hyvissä ajoin hyväntuulinen muuttomies tuli paikalle ja tavarat menivät kyytiin joutuisasti. Muuttomies soitti myös matkalla antaakseen navigaattorilla arvioidun saapumisajan Jovelaan. Lyhyesti: asenne, ripeys, ammattitaito, kuljetuskalusto ja näistä huolimatta palvelun edullisuus on enemmän kuin kohdallaan tässä firmassa, joten jos olette muuttofirmaa vailla, uskallan suositella!

Nyt se sitten alkaa, elämä Jovelassa. Alussa on kiireisiä viikkoja kun pitää saada salia rymsteerattua ja pian sitten jo tupakin tyhjennetään lattiaremppaa varten. Blogi jatkaa kanssamme tällä matkalla. Nyt sitten katsotaan miten käy kun kaksi kaupunkilaista muuttaa maalle ja yrittää tehdä omin käsin jotain olemisensa eteen!

Jovelan Johanna


↧

Jovelassa juuri nyt

March 30, 2014, 11:25 pm
$
0
0
Kiitos hurjasti kaikille ihanista terveisistä ja toivotuksista muuttoomme liittyen. Niitä on ollut aivan ihanaa lukea. Niin moni on siellä muistanut, että Jovelassa on ollut muuttopäivä. Se lämmitti ja yllätti. Tällä taloröttelöllämme on selkeästi kavereita siellä!

Tässä on pieni pläjäys kuvia talolta tällä hetkellä. Kaaosta piisaa ja voin vakuuttaa, että se ei kuvissa näy niin massiivisena, mitä se todellisuudessa on.

Team Isäntä & Hötskyli

Salia laitellaan sellaiseen kuntoon, että sinne voi tilapäisjärjestellä työpistettä. Makulatuuripaperointi on alkanut. Jovelan emäntä on lätkinyt kuittilistaa ruuvipaikkoihin ja keitellyt tuvassa liisteriä jauhoista ja vedestä. Liisteri onnistui hyvin ja se on toiminut loistavasti. Varsinaisen makulaturipaperoinnin suorittaa Team Isäntä & Hötskyli* (*kuvassa kameran kanssa).




Sali raikastuu kummasti. Pian hommat jatkuvat toisen salinpuolikkaan verran.



Pian pääsee jo valloittamaan Mount Nevöevörestiä, eli töihin liittyvää tavaravuori nro 1:stä!


Pirtsakkaa alkanutta viikkoa kaikille siellä!

Jovelan Johanna
↧
Search

1. viikko asukkaana

April 5, 2014, 5:41 am
$
0
0
1. viikko täällä Jovelassa on mennyt puuhastellen. Pitkä tai lyhyt viikko, en oikeen osaa sanoa. Osittain tuntuu kun olisimme olleet täällä aina ja toisaalta ei vielä oikeen ymmärrä, että täällä ollaan nyt ja pysytään. Koko talo on kaaoksessa, koska täällä tehdään sellaisia puuhia, joita varten piti tyhjentää tupa kokonaan. Se aiheuttaa hieman harmaita hiuksia hetkellisesti, kun mihinkään ei meinaa mahtua olemaan. Pienen oleskelunurkan saimme saliin laitettua, mutta kuvaushetken jälkeen sekin on jo enemmän tavaraa täynä, sillä tupa on nyt tyhjennetty.

Salissa näyttää nykyään tältä (tai näytti kuvaushetkellä) -ihan tällaiseksi salin möbleeraus ei jää, sillä mööpelit on laiteltu paikoilleeen siten miten ne mahtuvat ja seassa on mankelipöydästä alkaen kaikkea, mikä ei saliin kuulu. Onpahan kuitenkin joku rentoutuspaikka taas nyt kun kammarikin on täynnä tavaraa.

 

Tuossa vasemmalla näkyvien lyhtyjen takana on kaksisuuntaisesti aukeavat kaapit, jotka rajaavat työtilaani. Koska kaapi ovat kovin moderneja, mutta tällä hetkellä pakollisia, sudin niiden ovet liisterillä ja Hötskyli veteli ovien pintaan suosikkipaperiani.


Kaikenlaista tavaraa on kasattuna tasoille ennen kun kaikelle löytyy omat paikkansa. Ruokapöytäkin on salissa hetken.


Salin lattia maalataan syksyllä ja nyt pelkällä makulatuurilla olevat seinät pohjamaalataan sitä ennen. Pohjamaalin päälle tulee sitten jossain vaiheessa kuviomaalaus. Sali saa kuitenkin olla rempan osalta tässä kunnossa syksyyn saakka, sillä tupa täytyy saada valmiiksi, jotta meillä on oikeasti siellä keittiö. Se vaati tuvan tyhjennyksen (jessus, mikä homma!), joka taas meinaa sitä, että pääsiäiseen saakka koko huusholli on sekaisin. Tuvan saarekkeen osia on kammarissa, kylphuonetilassa, eteisessä ja salissa. Vaan kyllä se tästä. Kunhan saadaan tupa kuntoon, oleminen helpottuu, eikä talossa tarvitse enää kulkea kylki edellä tavarapinojen väleissä. Toukokuussa sitten siirrytään kokonaan ulkoremppaan. Sisäremppaa voi jatkaa taas kesän jälkeen.

Tuvan lattia (sininen) ennen ja jälkeen hionnan.


Seuraavaksi puretaan puupaneelit tuosta uunin kupeesta, koska muuten siihen ei voi laittaa puu-uunia syksymmällä. Betonialusta korjausvaletaan ja uunin muurilla hikoillut lateksimaali hiotaan pois,


Tuvan remppa on edennyt todella sutjakkaasti. Isäntä on jyrännyt menemään lattiahiomakoneella ja huomenna päästään jo uunin kimppuun. Sitä ennen tuvan lattian kolot eristetään ja paklataan. Ensi viikolla seinien ja puulaatikkopenkkien pinnat maalataan vielä kertaalleen, sillä ensi kertaa vuosikymmeniin lämpöä saanut talo on elänyt hieman. Sitten olisi vuorossa lattian maalaaminen. Lattia saa kuivua vajaan viikon uv-valolla tehostettuna ennen kun pääsemme laittamaan saarekkeen ja mööpelit paikoilleen pääsiäiseksi.

Keväisen aurinkoista viikonloppua toivotellen

Jovelan Johanna

↧
↧

Viikko 2 Jovelassa

April 11, 2014, 9:34 am
$
0
0
Näin se aika vaan menee! 2 viikkoa Jovelassa. Tavallaan alkaa tottumaan täällä oloon, mutta toisaalta täällä on tosi outoa olla, sillä paikka on täysin hyrskyn ja myrskyn. Tällä hetkellä Jovela on hyvin kaukana siitä seesteisestä pakopaikasta, jollainen Jovela on ennen muuttoa ollut. Tunne ei hetkauta lainkaan, koska tämä nyt vaan on näin ja pian ei ole näin. Välivaihe. Pakollinen.

Edellisessä postauksessa puhuin kaaoksesta, joka ei näkynyt kuvissa, sillä vilauttelin salin remppaedistystä. Kuvat otettiin ennen kun tupa ja kaikki siellä olleet mööpelit, tavarat ja romppeet piti saada mahtumaan muualle - myös saliin. Kun kirjoittelin juttua, tilanne oli jo ihan toinen. Tupa oli tyhjänä ja sali väärällään tavaraa. Sitä on todellakin kaikkialla vessatilaa myöten. TJEU, eli tsekkaa jos et usko ;D

Tässä salia 11.4. Tyyliä voisi kuvailla runsaaksi ja boheemin huolittelemattomaksi!


Tämä tila oli ennen vessatilaa. Olemme hetkellisesti kalustaneet sen keittiösaarekkeen osilla. Sisustusta viimeistelee Ikean siniset muovisäkit ja tyhjä vesipullo.


Jovelan makuuhuoneeseen on luotu trooppista tunnelmaa kasaamalla mööpeleitä peräkanaa siten, ettei vaatekaapeille ole asiaa ja kuorruttamalla kaikki pinnat esikasvatuslaatikoilla. Huomaa hullut valkosipulit. Kahdessa viikossa vartta on kasvatettu kolmisenkymmentä senttiä ja itse laatikoissakin vihertää mukavasti. Makuuhuoneessa toimii myös yöllinen seikkailurata, jonka jäljiltä  näkyykin kasoittain tekstiilituotteita. Jovelan uutisvuoto osaa kertoa, että edellisenä yönä n. klo 04:00 hiiri hävisi koirille. Tapahtumaa edelsi pieni mylläys hiiren paikallistamiseksi ja se päättyi neuvotteluihin, joiden lopputuloksena Milo Mestarimetsästäjä luovutti isännälleen taistossa hävinneen hengettömän hiiren.


Että tällaista kaaosta Jovelassa! Tuparemppa ja arkiset työt ovat vieneet kaiken ajan kuluneelta viikolta. Jos kaikki menee hyvin ja kuten oletamme, Jovelan palautus normaalitilaan saavutetaan tiistaina kun saamme tuvan taas käyttöön. Keskiviikkona Jovelan vanha emäntä, eli äitini saapuukin paikalle pääsiäisen viettoon ja pidämme pienen paussin puuhastelussa siirtyen pihan puolelle. Tuvassa kaikki hyvin. Parhaillaan siellä maalataan lattiaa. Ihanaa!

Pitkästä aikaa, hyvin pitkästä aikaa nukun kuin murmeli. Tämä on kaikkea sitä mitä uskalsin toivoa. Olemme kovin iloisia ja onnellisia Jovelasta.

Iloisen onnellisia päiviä kaikille siellä!

Jovelan Johanna
↧

Ylä- & alamäkiä

April 24, 2014, 3:55 am
$
0
0
Tässähän ei meinaa osata aloittaa ollenkaan nakuttelua, kun blogi on ollut hetken hiljaa ja ei oikeen tiedä mistä aloittaisi! Noh, aloitetaan vaikka siitä, että elämä on heitellyt sylillisen sitä itseään Jovelalaisten syliin tavalla jos toisellakin. Kaiken kruunasi pieni haaveri koneen kanssa, jonka vuoksi olin suunnilleen viikon vailla konetta, eikä siitä kunnolla toimivaa kalua enää saakaan. Onneksi ystävän auttavat kädet saapuivat eilen paikalle ja vaikkakin tällä hetkellä nakuttelen varajärjestelmän varassa, huomiseen aamuun mennessä pitäisi tämän asian osalta elämän olla taas järjestyksessä. Ne muut jutut hoitunevat ajan myötä. Mitäs niitä täällä märisemään. Mukavampiakin asioita on kerrottavana!


Viimeksi taidettiin jäädä kaaokseen sekä täällä Jovelassa että blogissa. Sali ja joka nurkka oli täynnä tavaraa ja tupa oli pölyn ja remppavälineiden valtaamana tyhjillään. Vaan nyt on Jovelassa tuvan kanssa mukava tilanne. Pientä laittelua sieltä ja täältä toki on edelleenkin, mutta ison kuosit ovat kohdillaan. Haaveissa elellyt, kuulas, raikas ja auringossa kylpevä tupa on saavutettu konkreettisesti. Jääkaappikin on olemassa! Tässä melkoinen kuvarypäs.






Tuvan kuvissa näkyy kasvatuspöytä, joka on varsinaisesti mankelointipöytäni, mutta tällä hetkellä täysin kaikkien taimien valloittamana. Osa taimista on lähtenyt kasvuun hyvin, osa ei niin hyvin, mutta lisää tulee koko ajan. Hyvin ehtii vielä laitella esikasvatukseen lisää herkkuja ja osa laitetaan suorakylvönä pihalle.


Pihalla ollaankin hääräilty runsaasti. Säät ovat olleet mitä mainioimmat, jopa suorastaan kuumat joinain päivinä. Ensinnäkin siirtelimme äitini kanssa jos mitä kukkaa turvaan sammakkokuninkaan valtakuntaan. On esikkoa, jotain sipulikukkaa ja sellaista kesällä kukkivaa suurta ruiskukkaa muistuttavaa kukkaa. Niitä kaivelimme ylös sieltä ja täältä pitkin Jovelan maita ja istutimme uudelleen toisaalle. Kukat ovat levinneet vuosien saatossa kuka minnekin ja niitä yritetään nyt pelastella järkevämpiin ryppäisiin.


Isäntä kasaili puutarhakompostilaatikot pihalle. Niihin laitellaan pääasiassa risua ja kaikkea sellaista, mitä syntyy puutarhassa biojätteenä esimerkiksi haravoinnin yhteydessä.

Löysimme myös vanhaa kunnon raparperia risukon uumenista. Niitä sitten kaivelimme kaikki kolme ja perustimme sammaloituneiden runkopalojen suojiin raparperimaan. Ilmeisesti raparperit eivät olleet muutosta moksiskaan, sillä ne ovat kasvaneet viikonlopun jälkeisinä päivinä todella paljon.


Kompostista ja risuista puhuttaessa pitääkin näyttää oikein kuvana millainen todellisuus esimerkiksi takapihallamme Jovelassa on. Suurissa kuvissa ei ollenkaan näy millainen se maan pinta oikein onkaan. Jovelassa, jossa ei ole vuosikymmeniin haravoitu tai siistitty piha-alueita ennen meidän saapumistamme, totuus on ylemmässä kuvassa: risua, elävää ja kuollutta juuristoa, rönsyileviä niitä ja näitä. Kaikkea sellaista, joihin kompastuu tämän tästä. Alemmassa kuvassa näkyykin sitten millaisen urotyön isäntä eilen tekikään. Takapihalla tilanne alkaa olla jo sangen hyvä. Etupihallakin tilanne on jo ihan kiva. Harasin itse siellä alueita useana päivänä iltaan saakka ja saimmepa Villa Gerdan kulmaukseen tehtyä kukkaniittypohjankin, mutta tämä keittiöpuutarhan puoli on ollut se iso murhekryyni. Lasia, roskaa, moskaa, risua, naulaa, purua ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella syntyvän kun kaikki vaan heitetään pihalle vanhoja ikkunoita myöten. Isäntä <3 joka tapauksessa eilen selätti tulevan keittiöpuutarhan alueen melkein kokonaan.


Kuvassa pilkistääkin seuraava juttu, eli ne istutuslaatikot. Niiden pohjalle isäntä laittelee puutarharaivausjätettä ja ihan pian pitäisikin Jovelaan tulla useampi tonni multaa, joilla sitten laatikot täytetään. Tässä näkyy hieman tuota sommittelua tulevassa keittiöpuutarhassamme. Istutuslaatikoita on nyt yhteensä 21 tai 22 ja ne ovat joko 2 tai 3 -kerroksisia. Alimmaisessa kuvassa näkyy juuresosaston sommitelmaa.


Saimme viettää pääsiäistä äitini kanssa, eikä ajoitus olisi voinut olla parempi. En nyt tarkoita itse pääsiäistä, vaan äitini saapumista juuri silloin kun olin aikalailla siipi maassa. Oman äitini kanssa ei sitten murheiden alhoon ehtinyt vajota. Oli meillä sen verran paljon puuhaa ja kaikenlaista iloista olemista! Jos emme puuhailleet puutarhassa, kokkailimme tai kävimme ajelemassa lähialueilla, tutkimme vanhoja taloja, ihmettelimme luontoa, kiikaroimme lintuja, saunoimme, kokkailimme ja jos ei kokkailtu, katselimme kivoja sarjoja, luimme vanhoja keittokirjoja tai 1933 Kotilieden vuosikertaa naureskellen hupaisille mainoksille. Ehdimme vielä eilen ennen äidin kotimatkaa käydä puutarhamyymälässä hakemassa Jovelaan puna- ja mustaviinimarjataimia, vadelmaa, karviaista, siemenperunaa ja punasipulia.

Pääsiäispyhinä Jovelassa noin muuten otettiin päivätorkkuja, herkuteltiin, maisteltiin viiniä ja pelattiin Tornia.


Tässä olikin pähkinänkuoressaan viime viikkojen kuulumiset täältä Jovelasta. Elämä alkaa asettumaan uomilleen ja tuntuu hyvältä, luontevalta. Kaikenlaista puuhaa on paljon, mutta se on mielekästä ja siihen kaikkeen saa mukavasti soviteltua myös varsinaisen leipätyön. Ei ole hullumpaa töitä tehdessään aina välillä katsella ikkunasta ulkona pyrähteleviä lintuja, hassuttelevia västäräkkejä ja höpsöä tikkaa, joka hakkaa morsiamen toivossa varaston peltikattoa niin, että luulisi ottavan kipeää.

Paratiisissa on kuitenkin aina se käärme. Täällä Jovelassa useampia. isäntä raportoi juuri keittiöpuutarhasta kolmen kyyn luikerrelleen esille. Se suuri risukasa on varmaankin kyiden talvipesänä ollut suosittu. Asialle pitänee tehdä pikimmiten jotain, sillä olen itse allerginen ampiaisille ja kyyn myrkky voisi olla ikävä kokemus oman nahan sisällä. Lisäksi meillä on ne kaksi tassuasukasta, jotka eivät taatusti jätä luikeroita rauhaa jos kohdalle osuvat. Pitääkin muistaa hakea tänään apteekista uusi kyypakkaus kaiken varalta.

Työt kutsuvat jälleen, joten päätän tämän pitkän sepustuksen mitä lämpimimpiin terveisiin täältä Jovelasta. Voikaa hyvin ja nauttikaa tästä ihanasta keväästä, joka tuntuu hellivän kaikkia kautta Suomen.

Jovelan Johanna

↧

Tätäkö se sitten on?

April 28, 2014, 12:08 pm
$
0
0
Muutosta on tänään kuukausi. Miten paljon elämä voikaan muuttua kuukaudessa. Toki elämä voi muuttua radikaalisti parissa sekunnissakin, mutta tämä muutos on ollut rauhallinen ja miellyttävä.

Tänään on ollut ihan tavallinen päivä Jovelassa, tai ainakin toivon, että tämän päivän kaltaiset arjen hetket tulisivat ihan tavallisiksi päiviksi.

Heräsin aamulla auringon noustua ja katselin hetken keskeneräistä keittiöpuutarhaamme sängyssä köllien. Rakastan kammarin ikkunoiden näkymiä. Oikeanpuolimmainen on minun puolella sänkyä ja vasemmanpuolinen isännän puolella sänkyä. Kaksi ikkunaa, kaksi maisemaa yhteiseen puutarhaan. Nämä me näemme sänkymme jalkopäässä.


Isäntä ja koirat nukkuivat, tuhisivat siinä pitkin ja poikin. Napsautin äänikirjan päälle ja torkahdin uudelleen muutaman minuutin kuluttua. Kahdeksan jälkeen olinkin jo sitten valmiina heräämään. Nappasin koneen ja aloin hoitelemaan työjuttuja. Isäntä keitteli meille aamukahvit. Join ne sängyssä uutisia lukien ja ihaillen viikonlopun kirppislöytöjämme, joista tuli uudet verhot makuuhuoneeseen. Vanhat kunnon pitsilakanat. Hieman erilaisia keskenään, mutta yhdessä silti sopivia.




Kävin nuuhkimassa tuvan salviaistutuksia ja annoin janoisille taimille vettä.



Isäntä puuhaili pihalla, itse jatkoin töitä kunnes pidin taas tauon. Kävin kastelemassa sammakkokuninkaan valtakunnan kukkaistutuksia. Isäntä oli hakenut säkeittäin katetta, jota levittelimme istutusalueille ja vastaistutettujen marjapensaiden ympärille.


Teimme uuden istutusalueen, jonne siirreltiin erilaisia karkuriperennoja, Reppanat olivat jäädä jalkojen alle pitkin pihaa. Nyt ne saavat levitä vanhan tynkärungon ympärille.




Kastelin raparperipenkin, jossa voidaan hyvin. Uusia alkuja taas tulossa.



Ihastelin toista sammaleista kantoa, josta puskee uutta alkua. Tiuha kasvusto saa jäädä elämään, sen pituuskasvua vaan rajoitetaan. Leikittelin mielessäni kanto-bonsaipuun mielikuvilla.



Tutkailin terhakoita punaviinimarjapuskia, jotka istutettiin pihalle aiemmin. Hyvin ovat voineet. Tuet pitää laittaa, ja katetta. Juttelin puhelimessa äitini ja muutaman ystävän kanssa. Vaihtelimme kuulumisia, höpöttelimme niitä näitä.



Söimme lounasta ja pohdimme, että talon päädyn kukka-alue pitää suojata jaloilta rajaamalla alue kokonaan kepeillä ja naruilla, jotta kielot ja varjoliljat saavat rauhassa vallata koko plänttinsä ja luoda kauniin alueen etu- ja takapihan väliselle alueelle tupapäädyn puolella pihaa. Puhuimme, että pitää seurata kuusien heräämistä kevääseen, mennä keräämään kerkkiä ja tehdä kuusenkerkkäsiirappia.



Kaikkialla vihertää jo. Kevät on saapunut Jovelaan, vaikka kerkkiä vielä saakin hetken odotella. Västäräkit, pääskyset ja auenneet hiirenkorvat ovat jo läsnä. Sinitiainen tekee pesää pönttöön. Pohdimme koska lähdemme ensimmäistä kertaa ongelle täällä. Kastematoja ainakin on valtavasti joka kuopaisulla. Pitäisi löytää ne uudet ongenkoukut jostain muuttokuorman purkamattomien tavaroiden joukosta. Missä lie ovatkaan. Jos säät sallisivat vaikkapa vappuna pienen tutkimusretken järven rantaan tai tuonne meren uomalle tien päässä.



Isäntä jatkoi puuhiaan ja minä omiani. Hoidin hieman hankalan työjutun tänään pois. Iltapäivällä taivaalle alkoi ilmaantua pilviä ja saimme muutaman kevyen sadekuuronkin. Multien siirto keskeytettiin. Sauna lämpeni kuudeksi. Söimme iltapalaa, rapsuttelin koiria ja tarkastin vielä työmeilit. Kirjoitin muutaman jutun puhtaaksi, tiskasin. Katselin hetken Black Orphania Netflixistä. Pakkasin pyykit pesulakeikkaa varten. Isäntä haki puita sisälle, sytytin tulen pönttikseen. Kirjoitin kauppalistaa. Kömmin peiton alle nakuttamaan blogia ja kuuntelen äänikirjaa. Pönttöuunissa poksahtelee välillä. Kello tikuttaa. Kynttilät palaa.

Tällaistako se sitten on? Toivottavasti!

Hyvää yötä ja kauniita unia toivottelee

Jovelan Johanna
↧

Tunnistusapua ja yhteistyöehdotus kaikille puutarhassa hääriville!

May 1, 2014, 5:03 am
$
0
0
Vappuaattoa vietettiin Jovelassa kovin vaputtomasti ilman serpentiiniä, ilmapalloja, simaa tai tippaleipää. Herättyäni tein jonkin aikaa töitä, mutta vapun kunniaksi lähdimme aamupäivällä lounaalle Turkuun ja samalla kävimme pesemässä 2 koneellista pyykkiä. Siinä pyykkien pyöriessä kuivureissa lähdimme tekemään hankintoja. Tämä on kovin kätevää. Pyykkipäivät ovat mukavia! Aina lounaalle, pyykkien kuivuessa tutkimaan Turkua ja sitten kotiin.

Tällä kertaa hurautimme puutarhamyymälään. Olen haaveillut jo möksäaikanamme metallisesta pergolasta, eli huvimajasta, jonka tolppia pitkin kasvaisi kukkivaa kärhöä ja villiviiniä. Eilen hankimme molempia kasveja kutakin Jovelan pergolan tolppaa varten. Kärhöksi valikoitui Loistokärhö Nelly Moser ja villiviiniksi reippaasti ja rivakasti kasvava Parthenocissus Quinq. Englemannii, joka kasvaa vihreänä, mutta muuttuu syksyn tullen upean punaiseksi putoukseksi. (Kuvat Pinterestistä, alkuperäistä kuvalähdettä ei ole mainittu).


Kävimme tekemässä muitakin tarpeellisten tavaroiden hankintoja termarista ämpäreihin ja sen jälkeen ajelimme takaisin Jovelaan ruokakaupan kautta. Vappuaaton hulinoiden sijaan tartuimme lapioon, haraan ja kottikärryihin ja kävimme huvimajan kimppuun. Viime kesänä lätkimme pergolan keskelle kiesitallista löytyneitä tiiliä, jotta maa painuisi ja kasvit kuolisivat tuosta keskiöstä. Nyt tiilet poistettiin, maata käännettiin ja tasoitettiin. Pihalta löytynyt puuhellan pesäosa, kanojen syöttöpönttö ja lemmikkien hautapaikan enkeli sekä läjä tiilejä ovat edelleen tuossa pihalla odottelemassa loppusijoituspaikkaa. Ne eivät siis ole tuossa muuten kuin säilytyksessä.



Villiviineille kaivettiin kuopat pergolan tolppien sisäpuolelle. Kärhöille kaivetaan kuopat tolppien ulkopuolelle. Ajatuksena olisi, että villiviini vikkelänä kasvaisi tolppia ja kattomuodostelmaa myöten ylös saakka ja kärhöt kukkisivat tolpissa. Kärhöjen arvioitu korkeus on 2-3 metriä, villiviinin jopa 10. Kesäisin huvimaja olisi vihreä maja kukkineen ja syksyisin kauniin syvän punainen villiviinin muuttuessa lehdiltään täysin punaiseksi.


Enempää tästä projektista ei ole vielä kuvia, sillä villiviinit ja kärhöt asustelevat lihalaatikkoon pakattuna salissamme odottelemassa pakkasen puolelle painuvien yölämpötilojen loppumista. Hyvä niin, sillä tänään vappupäivän aamuna en meninannut uskoa silmiäni, kun siristellen kurkin pihalle peittoni alta ja maailma oli valkoinen. Piha oli räntälumen peitossa (yök).



Eilen kuitenkin tuo pohja saatiin kynittyä, käännettyä, tasoitettua, pohjasuojattua kasvunestomateriaalilla ja pergolan pohjaan kärrättiin kottikärrykuormittain hiekkaa. Hiekka on porakaivon porausjätettä, eli graniittihiekkaa, joka puhallettiin takapihallemme läjään kaivoporauksen yhteydessä. Huomenna jos sää vaan sallii, laitamme tiilireunukset pergolan ympäri. Kun löydän sauvasekoittimeni jostain, teen sammalpuuroa ja lätkin sitä tiilien päälle, jotta liian uudenkarheista tiilistä tulee sammalpeitteiset. Sitten odotellaan yöpakkasten muuttumista plussaöiksi, jotta saadaan nuo kärhöt ja villiviinit puutarhurin suositusten mukaan maahan.

Tunnista taimi!

Täällä Jovelassa kasvaa jos mitä, enkä tunnista niistä juuri mitään. Sain jo vasemmalla näkyvälle siniselle, ruiskukkaa muistuttavalle kukalle nimen, kiitos blogimme lukijalle, joka vinkkasi, että kyseessä on vuorikaunokki, mutta nyt pitäisi tunnistaa toinen kukka. Minulle vinkattiin kännykkäkuvan perusteella, että kyseessä voisi olla varjolilja, jollainen näkyy tuossa oikealla. (Kuvat Pinterestistä, alkuperäistä kuvalähdettä ei ole mainittu).



Nappasin pari kuvaa pokkarillani taimesta, jota kasvaa valtoimenaan tupapäädyn puolella taloa. Jotenkin muistaisin, että jotain tuollaista (varjolilaa) olisin huomannut viime kesänä noilla paikoin, mutta tämä alue, jossa tätä taimea puskee nyt maasta hurjasti, oli täyttä ryteikköä viime kesänä. Juuri tuo alue oli niin tiuhaa pusikkoa, ettei siitä päässeet edes koiramme läpi. Nyt alue on perattu täydellisesti maan tasalle ja sieltä puskee tällaista tainta. Kuvassa taimissa on tummia pilkkuja ja viiruja jms. Ne eivät kuulu taimiin, vaan johtuvat siitä, että olin juuri kastellut aluetta puutarhaletkulla saaden ravat ja roskat lentelemään taimien päälle. Onko tämä varjoliljaa vai mitä tämä voisi olla?



 Päivitys! Sain vinkin kaivaa yhden taimen ylös, jotta näkisin onko siellä pieni sipuli juuristossa. Tämä osoittautui mahdottomaksi, sillä pienimmänkin taimen juuristo on valtava! Kaivoin kuoppaa suunnilleen puolen metrin leveyden verran ja varmaan 30-40cm syvyyteen, mutta juuristo vaan paksuni ja rönsyili enemmän ja enemmän. Sen alkuun saakka en siis päässyt. Nostin osan juuristosta kuvaa varten mullan päälle. Tuo juuriston rankaosa alkoi olla jo porkkanan paksuutta. Valitsin tosiaan ihan pienen taimen tähän testiin. Taimi näkyy kuvassa vasemmalla (2 kpl).




Olisiko ideaa?

Tästä tuli mieleen sellainen asia, että perennakirjoja ja jos mitä kasvioppaita on tietysti saatavilla pilvin pimein, mutta missä on taimitunnistuskirja? Etsin sellaista netin kautta kissojen ja koirien kanssa ja kyselin alalla hääräävältä kaveriltanikin, mutta sellaista ei ilmeisesti ole! Ei myöskään mitään selkeää sivustoa tai blogia. Ainakaan minä en löytänyt moista.

Minulla olisi ehdotus ja pyyntö!

Mitä jos tekisin sellaisen? Jos tekisimme sellaisen yhdessä? Ei nyt sentään kirjaa, mutta jos kukin teistä siellä hääräävistä nappaisivat kuvia omista perinnekukkataimistaan, perennoistaan ja muista istutuksistaan (jotka tunnistatte) nimenomaan taimivaiheessa, tästä voisi olla apua tuhansille muille samoja asioita pähkäileville! Voisin kasata näistä kuvista ja infoistanne Tunnista Taimi -koosteen, ehkäpä kokonaan oman blogin, jonka kautta kaikki talon ostaneet voisivat tunnistaa taimivaiheessa olevia ylläreitä pihassaan. Helppoahan ne kukat on tunnistaa siinä vaiheessa kun korkeutta on puoli metriä ja kukat varsien päässä, mutta se on jo sitten myöhäistä sen vuoden puutarhahommia ajatellen. Itse pähkäilen näiden nousukkaidemme kanssa, ovatko ne jotain? Kannattaako niitä siirtää pois kulkuväyliltä ja tietysti ihan silkka uteliaisuus siitä, mitä on odotettavissa. Monella tuntuu olevan sama probleema. Olisiko ideaa kasata näin blogiyhteistyönä Tunnista taimi -helpotin kaikkien iloksi? 

Olisitko sinä valmis laittamaan sähköpostitse tulemaan muutaman kuvan taimistasi ja kertoa mitä kuvassa on (tai ottamaan kuvia tunnistusta varten), jotta saisimme tällaisen Tunnista taimi infon kasaan? Jos idea saa kannatusta, teen aiheesta ihan oman postuksen, jotta pääsemme liikkeelle asian kanssa!

Tähän loppuun vielä muutama kuva pikkupuutarhureistamme, jotka voimiaan säästämättä avustivat eilen pihalla. Inspektöörit Milo ja Mai ovat havainneet maanpäälisen nuuskuttelun perusteella, että mullan alla on maukas juuri. Näinhän siinä sitten kävi..






Vappupäivän terveisin

Jovelan Johanna


↧
↧

Huvimaja kesäksi

May 3, 2014, 4:41 am
$
0
0
Villiviini- ja kärhötaimien istutusta odottelevan huvimajan pohja ja reunoitus alkaa olla valmis. Sen kunniaksi laittelimme huvimajaan puutarhakalusteita ja taloon jääneen vanhan pöydän sekä tietysti hieman somistettakin.




Oranssit putkilamput toimivat aurinkoenergialla ja ne ostettiin viime vuonna Ikean kesätuotealesta yhdessä huopien kanssa. Meiltä löytyy vanhastaan paljon erilaisia lyhtyjä joista osa pääsi huvimajaa koristamaan. 



Koleasta ilmasta huolimatta huvimaja on jo nyt piristävä väripläntti etupihalla.   

Tunnista taimi

Kiitos ihan hirmuisesti kaikille jo kiinnostusta ilmaisseille! Teen tästä aiheesta huomenna ihan oman postauksen, mutta lyhyt kertaus siis vielä:

"Tunnista taimi" ideana on lähettää kuvia kukkien, pensaiden ja köynnösten taimista joko siten, että tietää mikä taimi on kyseessä (muiden avuksi) tai tunnistusta varten silloin, kun haluaa tietää minkä taimi olisi kyseessä. Muut voivat sitten tunnistaa taimen. Ehdotin tällaista yhteisprojektia, koska kukka- ja perennakirjoja on pilvin pimein ja tietysti erilaisia blogeja ja sivustojakin, mutta kun itse pähkäilen autuaan tietämättömänä Jovelan pihalta löytyvien taimien kanssa, huomasin tällaisen puutteen. Taimivaiheessa olevien kasvien tunnistamiseen ei löydy apua. Ajattelin, että asialle voisi yhteistuumin tehdä ihan oman blogin, josta samojen juttujen kanssa pähkäilevät voivat löytää taimilleen nimen tai pyytää tunnistamaan taimen. Joku jossain kuitenkin kasvattelee pihallaan juuri sitä tainta, joten eiköhän se tunnistus joltain löydy!

Jos sinulla on jo sopivia kuvia tai viitsit ottaa niitä, laittaisitko kuvia tulemaan tunnistataimi@gmail.com. Avaan blogin ensi viikolla, jonne sitten voimme kasailla yhdessä kuvia ja tunnistella taimia ken kykenee! Laitathan mukaan jonkun nimen tai lempinimen (ja toki blogisi osoitteen jos haluat), jotta lähettämäsi kuva voidaan kreditoida asianmukaisesti.

Jovelan tunnistamattomat

Ovat saaneet suojauksen, ettei kukaan tallo niiden päälle.



Tuolla rajatulla alueella kasvaa kieloa, valkovuokkoa, jotain ja vuorikaunokkia, sillä huvimajan päädyssä tätä aluetta näytti viime kesänä tältä


Multashow jatkuu täällä. Yksi kottikärry ja 8 tonnia multaa ei ihan heti liihota istutuslaatikoihin, mutta kuorma kerrallaan tästäkin selvitään. Huomenna olisi ajatuksena saada perunat maahan. Miten paljon iloa tällaisesta elelystä onkaan. Olo on kuin lapsena. Uusi päivä tuo aina mukanaan jotain uutta ja paljon olemisen iloa. 

Mullan kimppuun siis ja hieman matonkin. Mäntysuopaa ja oman kaivon vettä tietää puhdasta mattoa!

Jovelan Johanna
↧

Tunnista taimi

May 4, 2014, 4:03 am
$
0
0
Kirjoittelin vappupäivänä uuden asukkaan puutarhahaasteista varsinkin tällaisen puutarhanoviisin näkökulmasta. Kun ostaa uuden kodin ja sen mukana tulee piha, josta kevään tullen nousee taimia, on todella vaikeaa tietää mikä mikin taimi, köynnös ja puska on.



Puutarhasivustoja, -kirjoja ja -blogeja on todella paljon, mutta mitään sellaista en ole löytänyt, jossa keskityttäisiin taimivaiheessa olevien kasvien tunnistamiseen. Kukintavaiheeseen päässeitä kukkia ja kasveja on helppo tunnistaa, mutta taimien kohdalla tilanne on ihan toinen ja jos mielii tehdä perenna-alueita ja kukkapenkkejä keväällä, kukinta-aikaan tilanne on sen sesongin osalta jo ohi. Taimet, oli ne ihanaisia kukkasia tai rikkaruohoa, ovat jo täydessä kasvussa.



Tällaisia kukkivien kukkien kuvia tulee otettua yleensä. Tällaisia, joiden kuvia tässäkin postauksessa pääasiassa on. Tunnistaminen on helppoa. Heitin ilmaan yhteistyöehdotuksen, jotta taimivaiheisten kasvien tunnistamiselle voisi avata oman blogin.  Ajattelin, että se toimisi kahdella tavalla:

1) Te ihanat puutarhoissanne hääräilevät napsitte kuvia omista varhaistaimistanne, joiden nimen jo tiedätte ja lähetätte sen mulle julkaistavaksi Tunnista taimi Blogissa. Näin joku toinen löytää pihallaan kasvavalle taimelle nimen.

2) Te ihanat puutarhoissanne hääräävät, joiden pihalla nousee tainta jota ette tunnista, lähetätte mulle kuvan julkaistavaksi Tunnista taimi blogissa ja muut sitten yrittävät tunnistaa sen. Kun taimi on varmuudella tunnistettu, se siirretään tunnistettujen listalle ja taimelle luodaan tunnisteet, joiden perusteella sen löytää hakemistosta (esimerkiksi kasvin nimi ja muutama taimivaiheen tunnistin, kuten "pyöreälehtinen" tms.).

3) Olisi ihanaa, että taimen kuvan lähettäneet kuvaisivat ko. taimen myöhemmin kukintavaiheessa, jotta saisimme taimen rinnalle myös täydessä kasvussaan olevan kasvin kuvan.

Pyyntö

Alan kasaamaan Tunnista taimi -blogia ensi viikolla, joten laitattehan ihanaiset kuvia tulemaan minkä joudatte. Nyt on kevään taimiaika käsillä, joten aloitusaika on mitä mainioin. 

Kuvia voi lähettää tunnistataimi@gmail.com 


- mainitse millä nimellä (oma nimesi/lempinimi/blogisi nimi tms.) haluat kuvan kreditoinnin, esimerkiksi kuva: sannan puutarha JA jos haluat linkityksen blogiisi, laita www-osoite mukaan.
- jos kyseessä on tunnistettu taimi, laita mukaan kasvin tai kukan nimi
- jos toivot tunnistusta omalle taimellesi, mainitsethan, että kyseessä on kyseisen taimen tunnistaminen.


Jotta blogista olisi iloa, tarvitaan paljon kuvia ja paljon tunnistajia, joten olisin iloinen jos voisit omassa blogissasi mainita tästä projektista vaikkapa sen jälkeen kun blogi on avattu.


Kiitos ihan hurjasti kaikille projektista kiinnostuneille ja mukaan jo lupautuneille. 

Tänään Jovelassa siivotaan kuistia ja tehdään pikkupuuhia lähinnä sisällä, koska ulkona sataa vettä ja rakeita, mutta kunhan sää tästä taas oikenee, menen hiippailemaan pitkin pihaa pokkarini kanssa ja napsin kuvia Tunnista taimi -blogia varten. Toivottavasti myös sinulta löytyy jokunen kuva blogia varten. Ehkäpä blogissasi jo onkin joitain sopivia kuvia tältä tai aiemmilta keväiltä! Hyvä syy siis tehdä pieni aikamatka omaan blogiin :)

Ja seuraavalla kerralla kun käväisen puutarhamyymälässä, pyydän luvan saada napata joitain kuvia taimista siellä. Tulee se takuuvarma tunnistuskin sitten siinä samalla!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna
↧
Search

Kyllä täällä vielä ollaan..

May 15, 2014, 4:46 am
$
0
0
.. viime viikko oli kovin puuhakas, kiitos ihanien apukäsien ja nyt sitten tällä viikolla saapi olla posket hehkuen vähemmän iloisissa merkeissä. Puolta valtakuntaa riivaava kevään nuhakuumeaalto rantautui Jovelaan ja puraisi emäntää.

Niin, posket kuumotellen, ytimiin saakka viluisena kolotteluoleilen, mutta onpahan upea kuutamo, lämmintä tunnelmaa joka illalle ja kaiken suloiseksi tekevä tietoisuus siitä, että olemme täällä, Jovelassa.




Palaan kera uutisten ja taimiasiaakin puuhaan heti kun olo antaa myöten tehdä muutakin, kuin pakolliset työtehtävät.

Lämpimiä terveisiä ja hyviä vointeja itse kullekin!

Jovelan Johanna
↧

Salin ja sydämen puolella

May 20, 2014, 6:41 am
$
0
0
Nuhat ja röhät on selätetty ja puuhaa piisaa! Päivät tuntuvat hujahtelevan ohi eilisiä salamointeja nopeammin. Puuhaa riittää talossa ja puutarhassa, työpöydän äärellä ja maailmalla. Tällaista tämän pitikin olla, juuri tällaista!

Jovelassa on juuri nyt kovin kiireiset ajat. Tuo villiintynyt puutarha vaatii paljon huomiota ja jos mitään satoa meinaa tältä kesältä saada, on syytä heiluttaa kuokkaa ja lapiota tiiviiseen tahtiin. Pihan puolella ollaan ihan kivassa vauhdissa, mutta laitan kuitenkin pelkkiä kuvia salin puolelta. Sielläkin paikat alkavat jäsentyä hiljalleen, vaikka muutoksia toki on tiedossa paljon. Edes pintaremppa ei ole likimainkaan valmis, mutta salissa voi jo kuitenkin viettää aikaa mukavasti. Se muistuttaa jo ihan oikeaa huonetta, vaikka se toimiikin myös työtilana ja työhöni liittyvien tavaroiden varastonakin!

Tällaista siis Jovelan salissa tällä hetkellä!




Pidän kovasti näistä ikkunan luo laitetuista puolipyöreistä pöydistä. Ne ovat uusia hankintoja. Muuten möbleeraus on edellisestä kodistamme muuttokuormassa Jovelaan saapuneita. Edellinen kotimme oli suhteellisen moderni kalustukseltaan. Olisi tietenkin hienoa kalustaa Jovelaa aikalaiskalusteilla, mutta tällä hetkellä ei tunnu järkevältä vaihtaa kaikkia huonekaluja, jotka kuitenkin ovat mieluisia ja toimivat tarvetta vastaavasti. Hiljalleen, myöhemmin, ajan kanssa on ajatuksena möbleerauksen suhteen. Juuri nyt ei ole järkevää hankkia uusia huonekaluja, vaikka ne olisivat vanhoja.



Salissa on tosiaan myös työpöytiä, joiden äärellä hääräilen puuhissani ja kaapeista (7kpl) tehty varastointialue, jonka muodostamassa tilassa on piilossa laatikoittain tavaraa. Koska Jovelassa ei ole kiinteää nettiä ja olen nettitikkuyhteyden varassa, myös tuvasta löytyy pieni työpöytä. Sen luona teen läppäritöitä, sillä jostain syystä salissa on kovin huono nettitikkuyhteys, vaikka samainen yhteys toimii moitteettomasti muualla. Ehkäpä joku on viisauksissaan ajatellut, että läppäri salissa vaan haittaisi puuhiani ja tuvan työpisteellä voinkin sitten samalla kurkkia mitä puutarhaan kuuluu!



Saliin on jo ripusteltu verhojakin. Ne laitettiin mahdollisimman korkealle katon rajaan tangolle, josta johtuen kaikki vanhat verhomme ovat joko aikalailla liian lyhyitä tai tosi reilusti liian lyhyitä. Verhoihin tulee joskus myöhemmin jatkopalat. Kunhan joutaa. Jos vaikka silittäisinkin verhot sitten!



Elämää Jovelassa

Välillä tulee sellainen olo, että haluaisi jotenkin kyetä kertomaan millaista täällä on elää. Millaista on, kun tavallaan jättää vanhan elämän taakseen ja löytää uuden edestään. Ennen ajattelin, että sanat tulisivat kuin itsestään. Talopäiväkirja pursuaisi tekstejä, joissa kuvailen elämää Jovelassa. Olen kuitenkin kirjoittanut juuri tästä asiasta kovin vähän. Välillä se harmittaa. Haluaisin tallentaa myös tunnepuolen asiat tähän blogiimme. Se on kuitenkin todella vaikeaa. Kaikkien puuhien keskellä aika kuluu nopeasti eikä blogiin tule kirjoitettua. Elämä Jovelassa on vienyt mukanaan. Ehkäpä se on tätä alkuvaihetta, kun puuhaa on paljon joka nurkalla ja tekemisen mielekkyys on läsnä.

Kuitenkin se tärkein asia ei suinkaan ole uusi pöytä tai sievä sommitelma pöydällä. Ne asiat ovat vilpittömästi ehdottoman vähäpätöisimpiä tässä elämässämme täällä. Toki ne ovat tärkeitä omalla tavallaan, mutta arvoasteikolla on tapahtunut jotain. En koe olevani materialisti sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka kauniit esineet ja omaan silmään viehättävä koti onkin aina ollut sydäntäni lähellä. Täällä olen sitä vielä vähemmän. Suurimmat ilot silmälle ovat olleet esimerkiksi jonkun ryteikön raivaamisen jälkeinen näkymä, karsittu karsea pusikko tai kottikärrykuormina pois kärrätyt läjät aikoinaan pihalle lahoamaan jätettyjä hirsiä sen jälkeen, kun alue on siistitty.

Koen suunnatonta iloa iltaisin hämärässä vilahtelevista lepakoista, naapurin pörröisestä kissasta, joka tulee puskemaan nilkkoja, tien toisella puolella laiduntavien hevosten leikeistä, pesiään rakentavista linnuista ja siitä huumaavan kovasta ja runsaasta konsertista, joita siivekkäät ystävämme meille suovat. Jovela on tuonut uuden kiinnostuksen elämään ja kaikkeen siihen, mitä se voi tarjota kun pysähtyy näkemään.

Iltaisin nautin hämärän rauhasta, kynttilöiden valosta, siitä, että saamme elää aitoa vuorokausirytmiä. Meillä on aina jotain puuhaa ja välillä se puuha on sitä, että emme tee mitään. Viikonloppuna kävimme onkimassa. Vaikka saalis ei ollut kummoinenkaan, tunnepuolen saldo sitä oli. Siinä kalliosella rannalla, auringon iltasäteiden leikkiessä vedessä katselin maailmaa kokien huumaavaa vapauden tunnetta. Me voimme ihan oikeasti vaan piipahtaa ongelle, joka päivä jos mielimme. Vaikka kahdesti jos huvittaa. Meidän onkipaikkamme on ihan tässä lähellä, muutaman minuutin matka. Aina ehtii jos mielii. Me ja koirat onkiretkellä.

Iltaisin isäntä lämmittelee saunaa, istumme löylyissä katsellen pelloille ja puutarhaan. Niin, sauna on nyt siirretty takapihalle ja odottelee siellä suvimorsiotaan paljua. Miten ihanaa onkaan lyödä löylyä omassa pienessä saunassa ja vilvoitella puutarhan puolella kaikessa rauhassa. Tassutella pihan halki kotiin, syödä iltapalaa ja rentoutua.

Elämä on muuttunut. On kovin vaikeaa kuvailla elämäämme Jovelassa, mutta ainakin voi sanoa, että tämä on elämää! Emme odota mitään tärkeää, joka tapahtuu sitten joskus. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meillä olii suunnitelmia, mutta asiat tapahtuvat kun niiden aika on. 

Elämä on Jovelassa selkeämpää ja sisältörikkaampaa kuin elämämme ennen. Moni asia ei enäää ole niin tärkeä kuin ennen ja todella moni asia on nyt tärkeämpi kuin koskaan ennen. Tunne siitä, että voi vaikuttaa itse asioihin, on huumaava. Pienet asiat ovat merkityksellisiä. Jos esimerkiksi saamme itse kasvatettua ja haalittua yhden aterian kasaan viikossa ilman kauppakäyntiä, sen taloudellinen merkitys vuodessa on 1040 euroa. Yhden kerran viikossa on tonni vuodessa. Porkkanana melkoinen houkutin!

Kiteytän tämän paatoshurmoksellisen löpinäni sanomalla, että jos vaan on mahdollista, en halua koskaan palata siihen elämään, jonka jätimme taaksemme.

Jovelan Johanna


↧
↧

Hurmaava hunsvottimme ryhdistäytyy

May 21, 2014, 3:00 am
$
0
0
Jos Jovelan talo on rakas röttelömme, niin sen piha on sitten hurmaava hunsvottimme. Jöröjukka, jota eivät edes sudet ottaneet kasvatettavakseen ja lopputulos on sitten juuri sitä, mitä voi kuvitella. Kuvittele sitä Jöröjukkaa vaan! Aamusta yöhön saisi tontilla hääriä, jotta kaiken saisi edes puolikuntoon, mutta toisaalta mikäs kiire tässä on! Ei se ole niin nokonuukaa. Pala palalta tuo ryteikköläkin taipuu kuitenkin puutarhamaisemmaksi paikaksi oleilla, eikä paratiisissa ole käärmeitäkään näkynyt sen keväisen duon jälkeen.

Pihalla sitten viimeksi

Keittiöpuutarhassa (oho, voi jo sanoa keittiöpuutarhaksi!) on istuteltu esikasvatuksesta hengissä selvinneitä taimia (huomaa puutarha-aloittelijan sarkasmi). Taimien suojiana on vesipulloista tehtyjä minikasvihuoneita ja hyvä niin, sillä maanantainen raju ukkoskuuro hammeroi kyllä täällä sellaisella voimalla, että olin jo huolissani taimien puolesta.



Hyvin nuo taimet tuntuvat viihtyvän kasvihuoneiden korvikkeissaan. Välillä toki täytyy tuuletella, sillä tönteröt saattavat kuumalla muuttua suorastaan trooppisiksi paikoiksi. Tässä kasvaa ananaskirsikka ja kuva on viikonlopulta. Tänään aamulla kun kurkkasin pulloon, kasvi tuntuu tuplanneen kokonsa.



Raparperilassakin voidaan hyvin ja leveästi. Taisi maisemanvaihdos olla raparpereille mieleen, sillä kasvu on nopeaa ja uutta vartta pukkaa tiuhaan. taisimme äitini kanssa siirtää n. 20 raparperin alkua pusikosta tuohon kasvatuspaikkaan ja viimeksi kun laskin, raparperinvarsia oli jo yli 50. Jotain on siis mennyt oikein. Oikealla puolella on kurpitsaa suojan alla. Hallaharsokatos ei ole lämmittämässä. Katos kyhättiin minuutissa kasaan hirmuisella tohinalla, sillä alueelle ennustettiin rajuja raekuuroja ja sade alkoi jo tiputella vettä niskaan ukkosen jyrähdellessä komeasti.



Suunnilleen satavuotias punaviinimarjapuska on näin komeassa satolupauksessa. Naapurikuvassa näkyy eilinen iso ilomme, hallaharson alla olikin jo napakkaa perunatainta. Miten höntin iloiseksi voi ihminen tulla tuollaisesta! Me olemme saaneet perunoita kasvamaan taimivaiheeseen saakka. Me, kaksi ihan ummikkonoviisipuutarhuria. Meillä kasvaa perunaa. Jipii! Saa nauraa, niin mekin! Meidän ensimmäiset perunat (taimet)!



Raivaamme (pääasiassa isäntä raivaa) kovasti tonttia käyttötilaksi. Tämä alue on ollut silkkaa ryteikköä. Nyt tuonne suurelle, todella vanhalle marjapuskalle (jonka kukinnasta kuva yllä) pääsee jo. Pari viikkoa sitten Jovelassa vieraillut ihmeellisen ihana (ja valtavan touhukas) puutarhahaltija raahasi Jovelan isännän kanssa vanhan tynnyrin tuonne nurkille. Siellä on palanut jo parin viikon ajan risua, lahoa ja kuolleiden puskien oksia.



Samaa aluetta. Seuraavaksi yritetään saada tuo kylvömasina irti kasvustosta ja etupihan puolelle. Näen sen silmissäni talon edessä kesäkukilla kuorrutettuna. Talvisin havuilla ja lyhdyillä koristeltuna..



Ihania ja ei niin ihania löytöjä edustavat tilan viimeisen asukasperheen nimellä varustettu ruosteinen tonkka, joka löytyi ryteiköstä. Tonkassa lukee Tuokila. Sen edessä lukee ehkä tilan nimi, mutta tekstistä ei saa enää selvää. 

Remonttiyhtiö järjettömät

Niitä ei niin kivoja löytöjä edustaa lasi. Lasinpalasia ollaan täällä kerätty satoja litroja sieltä ja täältä. Koko talon kivijalkaedusta on ollut lasia täynnä ja on sitä siellä vieläkin. Syynä on ikkunarempan tehnyt firma aikaa ennen meitä. Aivan loistava idea lienee ollut jonkun mielestä tuupata vanhat ikkunat ulos sen sijaan, että ne olisi irroitettu asianmukaisesti. Ikkunarempasta on muutama vuosi aikaa, lasia kerätään varmaan vielä 20 vuodenkin kuluttua. Tuossa kuvassa on sentään isompaa palaa, jotka joku valopää oli tunkenut kahden kiven väliin. Pahimpia ovat ne pienen pienet sirut, joita löytyy pystyasennossa joka paikasta. Siksi meillä ei koirat saa koskaan (vielä) mennä takapihalle. Tämä lasien poistaminen on raivostuttavaa, koska se on niin turhaan aiheutettua haittaa. Miksi, oi miksi joku rakennusfirma valitsee tehdä näin? Jos olisin itse ollut maksajana kyseiselle rempalle, olisi lasku odottanut maksutoimintoani kunnes jokainen pienikin siru olisi noukittu ylös.



Isot lasipalat löytyivät tuon ison kiven luota vasemmanpuolisessa kuvassa. Narulla erotettu alue on meidän vadelmala.  Ihmeellisen ihana puutarhahaltija oli riipinyt kuolleet ja kelvottomat pois ja viikonloppuna saimme vadelmalan rajattua. Karkurit päätyvät siimaleikkurin ruoaksi, jotta tuo alue pysyy hallinnassa. Vadelmalla on tapana lähteä leviämään ja sitten sitä onkin pian joka paikassa. Tuo n 3m halkaisijaltaan oleva pyöreä vadelmala riittää meille hyvin. Ainakin vielä! Lootalassa on jo perunan taimia, lantut ja perunat on kylvetty siemenistä. Lanttu jännittää. Ei aavistustakaan millaiselta näyttää lantun taimi, joten pitää hieman tutkailla asiaa, ettei tule nyppineeksi lanttuja pois ja kasvattaneeksi jotain rikkaruohoa.



Suunnilleen satavuotias omenapuu jaksaa vielä tehdä kukkia. Todellinen taistelija, joka teki omenaakin viime vuonna. Sammakkokuninkaan valtakunnassa kukkii. Lajitovereitakin on alkanut näkyä loikkimassa kuninkaan ympärillä.



Ryteikköjen raivausta!

Valtavat ja täysin villiintyneet ruusupuskat ovat saaneet lähdöt verstaan kulmalta. Muistoksi jäi ruoskitulta näyttävät kintut. Ei uskoisi, että tavallinen puskaruusu voi kasvattaa kesäkurpitsan paksuisia varsia ja varustaa ne sellaisilla piikeillä, jotka saisivat piraijatkin pinkaisemaan karkuun. Jovelaska siis opettelee pukemaan ruusupuskan raivausleikkiin muutakin kuin hellemekon, vaikka akuutti raivausinto kuinka iskisi päälle! 

Oikealla puolella on romahtavan kiesitallin pääty, jonka edusta oli täynnä lahoavia hirsiä ja roskaa koko tuon ruskean alueen edestä. Hirret, mistä lie pihalle rontattu/jätetty/otettu, olivat niin lahoja, että päälikerroksen jälkeen ne piti lapioida kottikärryihin (pisteet isännälle uurastuksesta ja ihmeellisen ihanalle puutarhahaltijalle, joka poisti alueelta huikean määrän lasia). Puulta näyttävä puska on valtava lumipalloheisi, jota on leikelty hillitympään kuosiin. Kyseinen lumipalloheisi voisi milloin tahansa osallistua Suomen vanhimman edelleen kukkivan puskan kisoihin. En tiedä paljonko moinen puska kasvaa varreltaan paksuutta vuodessa, mutta kun varsi alkaa olla kuulantyöntäjän hauiksen kokoluokkaa, voi arvella, ettei ihan nuorikosta ole kyse. Ja tämä puska tosiaan kukkii vielä. Rajusti! Hyvä kun koko kiesitallin seinää näkee, kun puskarouva pukeutuu kukkaan.



Tätä kohtaa pihasta ei meinaa tajuta samaksi kuin muutama viikko sitten. Tuossa salipäätyseinän kohdalla oli meinaan vain kapoisa polku takapihalle. Mainittujen laholäjien ja hylättyjen hirsien lisäksi paikan ahtautti villiintyneet syreenit ja muut puskat sekä suuria ja pieniä kiviä (ja 30 litraa lasinsirua). Nyt alue on siistitty ja syreenit on harvennettu. Tässä tehdään jo kivireunusta syreenisaarelle. Taustalla pilkottelee pikkuaittamme ja sen edessä vankkurisaunamme, joka muutti kahden miehen voimin vetämällä etupihalta takapihalle omalle paikalleen. Saunoessa voimme katsella pelloille ja jäähdytellessä ihastella laatikkopuutarhaa lintujen konserttia kuunnellen. Se on sangen ihanaa kerrassaan!



Tämä pihapostaus on oikeastaan tehty äidilleni, joka seuraa tiiviisti ja innoissaan Jovelan tapahtumia blogin kautta ja odottelee aina uutisia (kuvia) muutoksista, joita Jovelassa on tapahtunut edellisen käyntikertansa jälkeen. Tällaista täällä on tällä hetkellä, mamma-kulta. Perjantaina taas nähdään siellä sun päässä junarataa ja juhannuksena viimeistään saunotaan ja liotetaan nahat rusinoiksi paljussa, skumppalasit käsissä ja katsellaan onko köökkipuutarhan lootissa jotain syötäväksi kelpaavaa, se on varma se!

Loppusanat

Jäin pohtimaan eilisen postaukseen liittyen sitä, MIKSI kaikki tuntuu niin erilaiselta ja ihanalta. Kirjoittaessani Evalle vastausta kommenttiin, huomasin saaneeni punaisen langan päästä kiinni.

Jovelassa kaikki tuntuu innostavalta ja sen kautta tietenkin elämä tuntuu aivan ihanalta ja innostavalta, kuin lapsella! Lapsihan kokee joka päivä kovin paljon uutta, asiat ovat uusia, kokemukset ovat uusia ja koko ajan taidot kehittyvät tiedostamattaankin. Maailma on ihmeellinen, täynnä ihmeellisiä asioita ja ne toden totta hämmästyttävät, kummastuttavat (ja ihastuttavat). Jovelassa me olemme tavallaan kuin lapsia. Aikuisenahan sitä ei ollenkaan koe samanlaista jatkuvan uuden löytämisen iloa arkielämässään kuin lapsena. Aikuisena me kuitenkin toistamme pitkälti samoja asioita tutulla rutiinilla, eikös vaan. Jovelassa taas kaikki on meille uutta. Ei ole päivää, ettemme tekisi tai ihmettelisi jotain sellaista, mitä ei olla ennen koettu tai nähty. Hevosen lantakasassa elää turpeita nakkeja paksumpia toukkia, perunan taimi näyttää tuolta noustessaan maasta, linnut voivat tosiaan konsertoida niin kovalla volyymillä, että sen kuulee puhelimen toisessa päässäkin, pöntössä asustaa sinitintti, lepakko voi tehdä ilmaukarit siten, että ilmavirran tuntee poskillaan vaikka itse lentävää nahkalättyä ehtii tuskin nähdäkään, ne tietyt linnut lentävät aina pareittain, kivijalassa on ollut ketun pesä.. ja maisemakin muuttuu ihan joka päivä. Käymme jonkun ryteikön kimppuun ja sieltä löytyy aina jotain uutta ihmeteltävää. Jotain, mikä kertoo menneestä elämästä tällä paikalla. Teemme, opimme, mokaamme ja teemme taas. Välillä ihan onnistutaankin, jee!

Jovela on seikkailu. Jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä matka. Jokainen aamu on uuden alku ja jokainen ilta päättyy edellistä päivää kokemusrikkaampana. Tämä on myös hyvin, hyvin koukuttavaa. Jos teemme näin, saavutamme jotain. Jos teemme noin, jokin asia muuttuu merkittävästi aiempaan verrattuna. Pakottava tarve valmiiksi saamisesta on korvautunut tunteella, ettei asiat ole niin nokonuukia. Vähemmällä pärjää, ihan hyvä nyt näin, laitetaan sitten kun joudetaan, yksi asia kerrallaan, sillä tekemistä on niin paljon, ettei kaikkeen kuitenkaan ehdi. Päähän siinä hajoaisi. Tänään teemme tätä asiaa, huomenna teemme jotain muuta. Asia kerrallaan, paikka kerrallaan. Talon sisällä jokainen huone on enemmän tai vähemmän kesken. Asiat, jotka ennen olisivat ajaneet itseni pöhköyden partaalle, ovat täällä niin normaalia olemista, ettei niitä huomaakaan. Jovelassa eletään vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Kesällä tehdään ulkona ja vaikka sisällä olisikin kaikkea puuhaa listoista alkaen, ne kuuluvat siihen aikaan, jolloin ulkona on jo syksyn sateet ja koleus.

Vaan nyt on kesä jo toukokuussa ja maailma kerrassaan lumoava. Taidanpa keittää kupposen kahvia ja jatkaa sitten leipätöitä (miten ihanaa onkaan tehdä töitä ja katsella samalla keittiöpuutarhaan). Tuo hurmaava hunsvottimme (eli tontti) saa odottaa vielä hetken, mutta kyllä sinnekin tästä pian joudan isännän kaveriksi riipimään, tonkimaan ja ihmettelemään!

Ja illalla voisimme mennä uudelleen ongelle. Jos vaikka saisimme toisen ahvenen! Jossain siellä on hyvä onkipaikka, se vaan pitää löytää. Siispä, uusia seikkailuja kohti!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna
↧

Ensin oli, sitten ei ollut

May 22, 2014, 1:13 am
$
0
0
Haparoivat askellukset kohti omavaraisempaa elämää saattoivat meidät taas eilen lähijärven rannalle. Jos ainakin sen yhden kerran viikossa saisi ongittua kalaa sen verran, että siitä riittäisi meille kahdelle ruoaksi, tuumimme ja lähdimme päättäväisesti kohti järven kaislikkoista niemeä.

Ensin menikin ihan hyvin, noh, ensimmäinen kala pääsi livahtamaan käsistä, mutta sen jälkeen matosyöttiin kävi nopeasti kaksi ahventa ja pieni hauki.



Isäntä laittelee matoa oman onkensa koukkuun, itse seison jo onkeni kanssa kaislikon reunalla ja kakkoset ottavat rennosti kallioilla siinä takanani. Meillä on koirat mukana likimain aina ja kaikkialla minne menemme. Nämä höntit espanjalaisemme rakastavat aurinkoa ja vaikka varmistamme aina, että koirat pääsevät halutessaan myös varjoon, molemmat makoilevat yleensä auringossa. Onkiretkillä kakkoset käyvät myös uimassa.



Ilma oli mitä upein. Aurinko kimmelsi vedessä ja maisema huokui kesäistä vihreyttä. Oi tätä autuutta, ajattelin ja maistoin jo melkein grillatun kalan maun suussani kuunnellessani saaliin polskintaa ämpärissä. 2 ahventa ja pieni hauki on jo jotain, hyvä alku! Miten mukavaa onkaan seisoskella ihan rauhassa veden äärellä isännän kanssa ja tuijotella vedessä pomppivaa kohoa. Koirat nyt pitivät välillä pientä älämölöä kun metsässä oli jotain mielenkiintoista, mutta laineiden liplatus ja auringon kutittelu nenän päässä oli silkkaa mannaa. Mikä rauha ja ihana kesäinen iltapäivä järven rannalla lempi-ihmiseni Jovelan isännän kanssa. Me, koirat ja laineilla pomppivat kohot.




.. vaan kun ne kohot eivät enää sitten pomppineetkaan! Kalat joko menivät kotiin tai sitten meidän madot olivat pelottavia. Olemme nyt käyneet kahdesti ongella. Viikonloppuna siinä kuuden pintaan illalla ja eilen neljän maissa. Iltasyöjiä eivät tunnu järven ahvenet, hauet ja siiat olevan, sillä syönti loppui varmaan tunnissa siitä, kun saavuimme eilen onkimaan. Pitää siis kokeilla onkimista n. klo 15:00 ja katsoa onko syönti parempaa. Viikonloppuna olimme ongella yli kahdeksaan illalla, joten liian nopeastikaan emme tainneet poistua. Aamusyönnillekin joskus meinaamme mennä, mutta usein arkiaamuisin on jo työtohinat päällä ja viikonloppuisin isäntä nukkuu mielellään hieman pidempäänkin. Iltasyönti olisi meille se mukavin aika käydä ongella. 

Kalaa ei siis tullut enää lisää. Noh, olihan meillä ne 2 ahventa ja se pieni hauki, ne maistuisivat varmasti grillattuna leivän päällä. Pieni iltapala.. 

Tässä ollaankin jo takaisin Jovelassa ja kurtut Milon otsalla kertovat suuresta hämmästyksestä. Onneksi isäntä otti nirrin pois hauelta jo rannalla, sillä MaiMai työnsi päänsä veden alle silmiään myöten. Tuli meinaan todettua koukkua irroitellessa, että pienelläkin hauella on puruvoimaa. Tässä olisi voinut pienen koiraneidin kirsuun tulla pari ylimääräistä reikää.



Tarinan pitäisi nyt jatkua siten, että kalat putsattiin ja suolattiin, grilli kuumennettiin ja maistelimme ensimmäisiä Jovelassa ongittuja kaloja. Mutta ei. Ei mennyt ihan näin.

Tarina jatkuu meinaan niin, että isäntä kyllä putsasi kalat ja taisi luulla, että tulen suolaamaan ne. Minä taas luulin isännän laittaneen kalat jääkaappiin niiden putsauksen jälkeen. Isäntä lähti ulos ja minä puuhasin omiani. Joskus sitten paljon myöhemmin hokasimme, että kalat olivat edelleen lautasella siinä pöydällä. Se niistä kaloista! 

Kyllä meitä nauratti, vaikka säälihän tuo toki oli. Ensi viikolla kokeilemme kalaonnea uudelleen. Jospa se kala söisi paremmin hieman aikaisemmin ja jos vaikka sitten saisimme syödä ne ensimmäiset täällä ongitut eväkkäät.

Nooh, parempi onni ensi kerralla. Viikonloppuna olen työkeikalla Pääkaupunkiseudulla ja vietämme aikaa äitini luonna Stadin sydämessä. Koska paluu on vasta sunnuntaina, edessä on ensimmäinen työviikonloppu sitten muuton ja samalla ensimmäinen kerta kun olemme poissa Jovelasta sitten muuton. Onpa omituinen tunne!

Hauskaa viikonloppua näin etukäteen kaikille siellä!

Jovelan Johanna
↧

Röttelö yllättää jälleen

June 2, 2014, 11:36 pm
$
0
0
Miten nopeasti päivät kuluvatkaan täällä Jovelassa! Taas ehti vierähtää tovi bloggailun suhteen. Työrintamalla on ihanaa uutta tuulta, paljon hommia, tekemisen fiilikset kuin ilmassa tanssisi, vaikka puuhaa tosiaan on paljon. Saan kyllä olla niin monesta asiasta kiitollinen tällä hetkellä, ja olenkin!

Viime viikko mentiin koleassa säässä sisätiloissa pääosin, koska vettäkin tuli tasaiseen tahtiin, mutta toisaalta sain sitten keskittyä töihin oikeen antaumuksella ja se tuntui hyvältä. Koleat ilmat eivät tuntuneet ainakaan pihan puolella haitanneen, sillä Jovelassa rehottaa joka suunnalla siihen malliin, että kuvitteellinen puutarhuri on tainnut lähteä jo kesälomalle. Pikkaisen kun selkäänsä kääntää, niin jo luonto ottaa vallan. Miten sitä kortta ja tainta voikin puskea tähän tahtiin! Vaan on suloistakin! Vanha omenapuu innostui kukkimaan sellaisella volyymillä, että liekö vallan innostunut kun isäntä raivasi ryteiköt sen ympäriltä pois. Muutaman päivän reissua vaatineesta työkeikasta huolimatta ehdimme nähdä syreenien kukinnankin. Viime vuonna missasimme sen melkein kokonaan. Täällä on parhaillaankin sekä lilat että valkoiset syreenit mahtavassa kukinnassa. Syreeniähän täällä piisaa. Ja kasvimaallakin ollaan hyvässä kasvussa. Kurpitsavauvat ovat ilmestyneet ja kurpitsalassa kukkii. Perunat ovat kasvaneet 2 viikossa parikymmentä senttiä, tomaatin taimissa on kukkia ja ensimmäinen herneenpalkokin on ilmestynyt. Rehotuksen sijaan laitankin vain tällaisia sieviä kuvia tällä kertaa.


Röttelö yllättää

Kun vanhaa taloa, varsinkin tällaista aivan hylättyä reppanaa, lähtee korjaamaan, sitä odottaa automaattisesti törmäävänsä vähän kaikkeen mahdolliseen. Koleasta säästä huolimatta meillä on nyt alkanut julkisivun korjaus. Isäntä on heilunut menemään reippaalla tahdilla. Koska ylähirret ovat näyttäneet terveiltä ja pintalaudoituskin on ihan asiallisessa kunnossa, teemme ns. sääsätävän korjauksen, jossa julkisivun pintalaudoitusta puretaan ainoastaan 1/3 verran seinän korkuudesta. Talon edusta(kin) oli kasvien valtaama, joten alaosa seinästä oli melkolailla haperoa lautaa. Ikkunan alla näkyi puruksi muuttunutta lahoa. 

Tässä sitä mennään!


Inhottavan synkkä tuo alin kuva, mutta minkäs teet kun ilma oli kuin märkä villasukka ja pokkari ei muuhun taipunut. Synkkä ei sen sijaan ollut totuus laudoituksen alla. Vanha talo yllätti taas kerran oikeen kunnolla, sillä ne ikkunan alla olevat lahot olivatkin sitten ainoat lahot koko seinän mitassa! Olimme varautuneet hirsien vaihtoon ja kaikkeen sellaiseen suuritöisempään, mutta korjausten osalta selviämme ikkunanalisten vaihdolla. 

Vanhat sammaleet tekevät näkymästä epäsiistin, mutta piankos nuo saadaan siistittyä ja sitten röttelömme saa uutta hirsiponttilautaa pinnalleen. Johan tässä päästään tänä kesänä vielä maalaamaankin julkisivua. Uskomatonta! Sitä ennen pitää korjailla ja suoristaa myös kuistia. Joku on senkin reppanan tukenut siihen malliin, että vasen puoli on nostettu oikeaa korkemmalle ja jätetty niikseen.


Päivät kuluvat yksi toisensa jälkeen omaan tahtiinsa. Nyt olemme asuneet täällä 2 kuukautta. Tuntuu, kun olisimme olleet täällä aina ja että muutosta olisi jo kauan aikaa. Kuin toisella aikakaudella, toisessa elämässä, ei meidän edes. Niin moni asia on muuttunut. Elämän sisältö on kertakaikkiaan hurmaava yhdistelmä tekemistä, olemista, oppimista, kokemista ja nauttimista. Joka päivä ei voi olla yhtä hymyä ja tottakai ison remontin ja elämänmuutoksen kanssa on aina joskus itsensä ja toisenkin kanssa koetuksella, mutta on kerrassaan hilpeää huomata itsessään uusia voimavaroja ja todeta, että meistä on yhdessä tähän. Olemme ihan hyvä tiimi isännän kanssa. Me pärjäämme kyllä sekä talon kanssa, että keskenämme isossa remontissa toisiamme rikkomatta ja meillä on ihan oikeasti hauskaa, vaikka jokainen homma ei olisikaan aina erityisen hauskaa puuhaa.

Meillä on huomenna hääpäivä. Jääkaapissa on pullo kuohuvaa ja pihalla täyttyy parhaillaan yhteinen lahja toisillemme, nimittäin palju. Saapi nähdä miten sen kanssa käy. Täällä kun koskaan ei mikään mene ihan kuten siinä vertailukohteiden ykkösessä, Strömsössä!

Kesä on vasta aluillaan, mutta hieman on ajatuksissa vieraillut jo se aika, kun pääsen tekemään pikkelssejä, hilloja ja muita herkkuja säilöön. Hieman on tuota uunintaustakoppia mittailtu siihen malliin, että on tullut jotain tuhrustettua vihkoonkin malliksi. Jonkinlainen pantry/skafferi taitaa, ehkä, puuhastua Jovelan tupaan herkkujen omaksi keitaaksi jo tässä kesän aikana jos tuo isäntä alkaa purkaa sitä romahtanutta uunin taustaa sadepäivinä. Ikean kassillinen tiiltä kerrallaan sekin valmistuu aikanaan. Olisihan se aivan ihanaa jos tuvassa olisi oma viileähuone ruoille. Ehkäpä pakastinkin sinne saataisiin mahtumaan. Noh, se on sitten kun sen aika on!

Vaan nyt alan töihin, joten ihania kesäkuun ensimmäisiä päiviä jokaiselle siellä. Satoi tai paistoi, kesä on nyt.

Jovelan Johanna
↧
Viewing all 445 articles
Browse latest View live
Search