Onpas ollut kiva viikko ja tuo insta on siitä kiva, että voi näin sunnuntaisin vieman kurkkia mitä kaikkea sitä viikolla onkaan tapahtunut! Tähän aikaan vuodesta arkipäivät kuluvat pidennetyssä muodossaan leipätyön parissa, mutta kummasti sitä vaan on aikaa myös kaikenlaiseen pieneen mukavaa puuhaan. Tällä viikolla piipahdetiin isännän kanssa kirppikselläkin ja tein siellä muutamankin loistavan löydön! Löysin 2 kaunista Boknäsin kehystä alkuperäispakkauksissaan, pieniä kuppeja böördikahvilan siemenkupeiksi ja valtavan kaunista, kotimaista vanhaa kangasta, joka sävyjensä ja mittojensa mukaan sopi meille tupaan pöytäliinaksi kuin piste i:n päälle! Kankaasta jäi vielä ylikin, joten siitä saanee ainakin 8 kunnollista lautasliinaakin.
Viikonloppuna saatiin taas heittäytyä kotoiluun kaikella innolla. Eilen pistettiin pystyyn yhden päivän kynttiläpaja ja keiteltiin koko talven tarpeisiin puolukkahilloa. Siivottiin ja kokkailtiin, kuunneltiin siinä samalla kuunnelmia ja hääräiltiin menemään.
Tänään on tehty kuvan karamelliomenoita, siistitty pihaa, tuotu sisällä talvehtivia puita (mandariini, sitruuna ja aprikoosi) sisälle ja suojattu saliin tullut mandariinipuu verkolla, ettei kissat pääse kaivelemaan multia lattialle.
Kirpparilta löytyi myös lisää vanhoja kauniita kehyksiä salin toimistonurkkaukseen ja niitä on nakuteltu paikoilleen. Pitää vielä valita jotkut kauniit wanhat valokuvat niihin. Tarkoitus on, että tuohon nurkkaukseen tulee vielä lisää raameja.
Satoa on korjattu tavalliseen tapaan tämän tästä, vähän sieltä, vähän täältä ja yrttien osalta eniten. Tänään kerättiin vielä minttua ja salviaa sen verran, että koko isäntää ei nähnyt korjuukimpun takaa. Tuvan orrella ja kuivatustelineellä on ruuhkaisaa.
Satoa on tänä vuonna tullut ihan mukavasti kesän haasteista huolimatta. Jopa meidän kaksi omenapuuvanhustamme ovat tänä vuonna innostuneet tekemään satoa. Ties vaikka tässä päästäisiin vielä siiderin tekoon, kun omenat ovat kunnolla korjuukypsiä. Monella tuntuu olevan jokavuotinen pohtiminen mitä kaikkea omenoista voisi tehdä, kun satoa vaan piisaa ja omenapiirakka alkaa tulla jo korvista, eikä ruokakomero vedä enää yhtään purkkia lisää omenahilloa tai -mehua. Siideri on toki yksi maukas tapa säilöä ylijäämäsatoa, mutta kertakäyttöluontoisesti sadosta voi nauttiskella myös vaikkapa ihanan mausteisen makeilla markkinaomenoilla, eli karamelliomenoilla. Ne ovat valtavan hyviä!
Karamelliomenat
6 pientä omenaa
6 puista kertakäyttöhaarukkaa tai jäätelötikkua
1,5 dl. sokeria
1 tl. vaniljasokeria
1 dl. vettä
1 dl. siirappia
1 tl kanelia
Paina kertakäyttöhaarukat (tai jäätelötikut) omeniin. Laita kaikki muut aineet kattilaan ja keitä seosta n. 15-20 minuuttia välillä hämmennellen. Siirappiseos saa olla paksua ja tahmaisen siirappimaista. Pyörittele omenoita kuumassa valmiissa siirapissa yksi kerrallaan ja valuta lusikalla runsaasti siirapia omenoiden päälle. Nosta kukin omena hetkeksi öljytylle leivinpaperille ja toista. Jos siirappi ehtii paksuuntua liikaa, lämmitä sitä uudelleen. Nosta omenat tarjolle ja ripottele niiden päälle strösseleitä, salmiakkijauhoa, sulaa suklaata, kookoshiutaleita, kaurahiutaleta, mitä mielit! Näiden herkkujen päällä on hieman granaattiomenajauhetta.
Taivaallista!
KYNTTILÖITÄ, KYNTTILÖITÄ!
Paljon on lähivuosina puhuttu kynttilöiden vaikutuksesta sisäilmaan ja terveyteen. Olen itsekin niitä asioita pohtinut, sillä meillä palaa hitsin paljon kynttilöitä. Hysteriaan ei ole ollut syytä vaipua tai kynttilöistä luopua, vaikka välillä kuulosti siltä, että kynttilät ovat melkein maailmanlopun tuojia, mutta kun polttaa kynttilöitä oikein, siis savuttamatta ja ostaa aitoja kynttilöitä, saa jo synninpäästöä puuhilleen. Ovatpa Ruotsin (Lundin) yliopiston valkotakkiset tutkijat jopa todenneet, että hyvien kynttilöiden polttaminen vahvistaa sydäntä. Ei siis kaikki pahaa, kunhan katsoo mitä käryttelee. Eihän kukaan kaupan muovikassiakaan laita pöydälle palamaan, oli se kuinka nätti ja halpa tahansa. Kynttilällä ja kynttilällä on siis eroja. Halpatuontikynttilöiden polttamista verrataan sisätupakointiiin tai dieselin polttamiseen sisätilossa, sillä niissä sydänlanka, värit ja itse kynttilämassa sisältävät usein raskasmetalleja. Myrkyttäjien ja puhtaiden väliin mahtuu koko kirjo kelpoja kynttilöitä, usein kotimaisilla kynttilätehtailla ja -pajoilla valmistettuna. WWF:n mukaan maapallon ja sisäilmankin kannalta ihan parhaat kynttilät sitten ovat mehiläisvahasta tai soijasta valmistettuja, sillä kumpikaan ei savua, ei sisällä karsinogeenejä, myrkyllisiä aineita tai allergeeneja ja molemmat ovat lisäksi hiilivapaita. Lisäksi mehiläisvahasta valmistettujen kynttilöiden sanotaan neutraloivan ilman epäpuhtauksia ja siten puhdistavan palaessaan ilmaa. Näiden tietoisuuskelpoisten ominaisuuksiensa lisäksi olemme siirtymässä paljolti mehiläisvahakynttilöiden suuntaan ihan siitä syystä, että itseäni on syyhyttänyt päästä tekemään mehiläisvahakynttilöitä jo hyvän tovin ja kun tuossa peltojen takaisella puolella kyliä sattuu vielä sopivasti olemaan mehiläistarhaaja, niin mehiläisvahalevyjä oli helppo noutaa yhden päivän kynttiläpajallemme ja samalla tukea oman kunnan yrittäjää pienen hankinnan muodossa.
MEHILÄISVAHAKYNTTILÄT
Mehiläisvahakynttilät siis valmistetaan mehiläisvahalevyistä ja niitä voi tilata verkosta vaikkapa suoraan tuottajilta, eli mehiläistilalta tai hunajatuotteiden jälleenmyyjiltä. Mehiläisvaha on muuten maailman vanhin tunnettu luonnonvaha ja se on ominaisuksiltaan antibakteerinen. Mehiläiset rakentavat erittämästään vahasta hunajakennojaan ja sulkevat vahalla hunajalla täyttämänsä kennot. Ihmismaailmassa mehiläisvahaa on käytetty ja käytetään toki edelleen mm. lääketeollisuudessa ja kosmetiikassa erilaisten voiteiden ainesosana. Mehiläisvaha on myös hyvä puupintojen suoja kalustevahana. Kerrassaan mainiota ainetta!
Mehiläisvahalevyjä myydään yleensä kiloittain valmiiksi leikattuina levyinä, keskihinta näytti verkossa olevan 15,-/kg, tilalta suoraan noudettaessa saattaa päästä hieman halvemmalla. Yhdestä kilosta mehiläisvahaa tulee 12 levyä ja yhdestä levystä 2 kruunukynttilää, eli kilosta levyä saa tehtyä 24 kruunukynttilää. Mehiläisvahakynttilä tuntuu muuten palavan kauemmin kuin samanlainen tavallinen kynttilä.
Varmaan oleellisin huomio sinällään helpossa kynttilöiden valmistuksessa on se, että levyjen tulee olla vähintään huoneenlämpöisiä, muuten ne murtuvat. Itse pidin kutakin rullattavaa levyä pienen hetken puuhellan yllä kädessäni ennen rullaamista. Kun levy alkoi taipua käsissäni, se oli valmis rullattavaksi. Sopivan lämpimän levyn huomaa myös sen väristä. Jos katsot tuota yllä olevaa kuvaa, siinä vasemmalla on kuulaampi (rullausparas) lämmin levy ja oikealla sameampi huoneenlämmössä ollut levy. Liikaa ei kuitenkaan kannata levyä lämmitellä, muuten levy sulaa. Oiva keino lämmittää levyä on myös monen käyttämä fööni, jolla saa puhallettua lämmintä ilmaa levylle ennen rullaamista tai tarvittaessa sen aikana. Niin tai näin, levyjä kannattaa ehdottomasti hieman lämmitellä tavalla tai toisella. Lämpimästä levystä rullattu kynttilä rullautuu tiiviisti ja helposti ja sen sauma jää melkein itsestään kiinni. Yhden kynttilän valmistukseen kuluu vain pari minuttia aikaa.
Moni leikkaa mehiläisvahalevyn haluttuun muotoon saksilla. Itse koin sen turhaksi, sillä lämmittämättömän levyn voi helposti taittaa kahtia samaan tapaan kuin avaisi uututtaan natisevan kirjan aukeaman.
Seuraavaksi lämmitin puolitettua vahalevyä ja tein valmiiksi pienen nosteen levyn toiseen päähän. Tämä auttaa sydänlangan kiinnittämisessä.
Sopivan mittainen sydänlanka painetaan vahalevyn reunan nosteen sisälle ja painetaan hyvin kiinni. Itse tein tämän siten, että painelin sydänlankaa ensin levyn loppupäähän noin 1/3 matkan verran koko reunasta, sen jälkeen kiristin sydänlankaa ja kiinnitin sen ihan reunan alkuun. Loppulanka asettui melkein itsestään painettavaksi peukalolla käänteeseen. Muutaman ensimmäisen kierroksen rullausta joutuu tekemään sormin ja painelemaan alkusaumaa tiiviiksi, mutta rullauksen puolivälin tienoilla viimeistään otetaan jo pullalettiasento käsillä ja hieman voimaa käyttäen rullataan loppu vahalevy tiiviiksi kynttiläksi kämmenillä alustaa vasten pyörittäen.
Lopuksi hivellään kynttilän sauma umpeen sormin. Jos se ei tunnu onnistuvan, anna kynttilälle hieman lämpöä ja saat siveltyä sauman umpeen. Muutaman kynttilän jälkeen kädet jo oppivat oikeat voimasuhteet ja huomaat milloin levy on sopivan lämpöinen rullautuakseen vaivatta siten, että saumankin saa samalla rullauksella umpeen. Valmistus tosiaan muistuttaa pullaletin rullaamista käsin. Jos kynttilä ei ensimmäisten kynttilöiden kohdalla tunnu rullautuvan tiiviisti, avaa rulla, anna lämpöä ja rullaa uudelleen! Mehiläisvahakynttilöiden kanssa on hauskaa puuhata, sillä jos ei heti opi parasta tekniikkaa, voi avata rullan ja tehdä sen uudelleen!
Kun oma kynttiläni oli valmis, nipsaisin pohjasta ylimääräisen sydänlangan pois ja painoin kynttilän napakasti työalustana käyttämääni puista leikkuulautaa vasten, jotta kynttilän pohja on aivan tasainen. Samalla voi tarvittaessa hieman rutistella kynttilää jos siltä tuntuu, mutta jos levy ei ole riittävän lämmin, se rutisee, eikä tiivisty enää.
Tässä kuvassa ollaan jo "tuotannon" puolivälissä ja testikynttiläkin palaa kauniisti. Kuva ei kerro, mutta ihan viimeiseksi kannattaa sulattaa hieman mehiläisvahaa kattilassa ja dipata kunkin kynttilän sydänlanka sulaan vahaan. Näin tekemällä kynttilät syttyvät helposti ja palavat kauniisti.
Mehiläisvahakynttilöitä rullatessa saa muuten sivutuotteena pehmoiset kädet!
Tykästyin mehiläisvahakynttilöihin sekä tuotteena että valmistettavana sen verran, että aion ensi viikolla hankkia suuremman satsin levyjä meille. Pienen harjoittelun jälkeen kynttilöiden rullaaminen sujuu vaivatta, sen suuremmin koko hommaan huomiota kiinnittämättä. Kädet tekevät automaattisesti puuhaansa, vaha tuntuu käsissä miellyttävän lämpimältä ja ilmassa tuoksuu miedon makea hunaja. Tämäkin on oikein sellaista hyvän mielen puuhaa. Itse kuuntelin samaan aikaan mukavaa äänikirjaa ja ennen kuin huomasinkaan, levyt olivat loppu ja pöydällä sievä kasa kauniita kynttilöitä.
Sunnuntai on täällä kääntymässä jo illan puolelle ja isäntä on lämmittämässä saunaa. Vielä olisi muutama pikkujuttu puuhattavana ennen saunaa, joten parasta nakutella sunnuntaipostaus loppuun ja hipsiä köökkiin.
Sen verran kuitenkin vielä nakuttelen, että onpas ihana syksy! Olen jotenkin perustyytyväinen ja perusonnellinen ihan tavallisiin asioihin tänä syksynä. Tuossa viikolla isännän kanssa asioille, kirppikselle ja Kustavin kynttiläpajalle (josta hankittiin mm. muutama lakritsikynttilä) ajellessamme katselin kuinka pelloilla korjattiin viljaa. Puissa on jo ruskaa, maisema muuttuu, pellot ovat sängellä tai niiltä korjataan juuri viljaa, pihlajat ovat täynnä marjaa, maailma on kaunis. Siinä aika raskailta näyttävien pilvien alla ajellessamme ja peltoja katsellessani tulin ajatelleeksi kuinka onnekkaita me suomalaiset olemmekaan. Meillä on hieno maa jos ei turhia valitella, kaunis luonto, oman maan tuotantoakin vielä tarjolla ravintopuolella, ihmisiä jotka jatkavat perinteitä ja ihmisiä jotka luovat uutta, kaikki yhdessä luoden maailman parasta tulevaisuutta täällä niin kovin kauniissa kotimaassamme.
Ollaan tyytyväisiä siihen mitä meillä vielä on ja vaalitaan sitä. Meillä on paljon syitä olla onnellisia ja tyytyväisiä, silloinkin, kun asiat eivät ole ihan toivotulla tavalla.
Lämpimin terveisin
Jovelan Johanna
Viikonloppuna saatiin taas heittäytyä kotoiluun kaikella innolla. Eilen pistettiin pystyyn yhden päivän kynttiläpaja ja keiteltiin koko talven tarpeisiin puolukkahilloa. Siivottiin ja kokkailtiin, kuunneltiin siinä samalla kuunnelmia ja hääräiltiin menemään.
Tänään on tehty kuvan karamelliomenoita, siistitty pihaa, tuotu sisällä talvehtivia puita (mandariini, sitruuna ja aprikoosi) sisälle ja suojattu saliin tullut mandariinipuu verkolla, ettei kissat pääse kaivelemaan multia lattialle.
Kirpparilta löytyi myös lisää vanhoja kauniita kehyksiä salin toimistonurkkaukseen ja niitä on nakuteltu paikoilleen. Pitää vielä valita jotkut kauniit wanhat valokuvat niihin. Tarkoitus on, että tuohon nurkkaukseen tulee vielä lisää raameja.
Satoa on korjattu tavalliseen tapaan tämän tästä, vähän sieltä, vähän täältä ja yrttien osalta eniten. Tänään kerättiin vielä minttua ja salviaa sen verran, että koko isäntää ei nähnyt korjuukimpun takaa. Tuvan orrella ja kuivatustelineellä on ruuhkaisaa.
Satoa on tänä vuonna tullut ihan mukavasti kesän haasteista huolimatta. Jopa meidän kaksi omenapuuvanhustamme ovat tänä vuonna innostuneet tekemään satoa. Ties vaikka tässä päästäisiin vielä siiderin tekoon, kun omenat ovat kunnolla korjuukypsiä. Monella tuntuu olevan jokavuotinen pohtiminen mitä kaikkea omenoista voisi tehdä, kun satoa vaan piisaa ja omenapiirakka alkaa tulla jo korvista, eikä ruokakomero vedä enää yhtään purkkia lisää omenahilloa tai -mehua. Siideri on toki yksi maukas tapa säilöä ylijäämäsatoa, mutta kertakäyttöluontoisesti sadosta voi nauttiskella myös vaikkapa ihanan mausteisen makeilla markkinaomenoilla, eli karamelliomenoilla. Ne ovat valtavan hyviä!
Karamelliomenat
6 pientä omenaa
6 puista kertakäyttöhaarukkaa tai jäätelötikkua
1,5 dl. sokeria
1 tl. vaniljasokeria
1 dl. vettä
1 dl. siirappia
1 tl kanelia
Paina kertakäyttöhaarukat (tai jäätelötikut) omeniin. Laita kaikki muut aineet kattilaan ja keitä seosta n. 15-20 minuuttia välillä hämmennellen. Siirappiseos saa olla paksua ja tahmaisen siirappimaista. Pyörittele omenoita kuumassa valmiissa siirapissa yksi kerrallaan ja valuta lusikalla runsaasti siirapia omenoiden päälle. Nosta kukin omena hetkeksi öljytylle leivinpaperille ja toista. Jos siirappi ehtii paksuuntua liikaa, lämmitä sitä uudelleen. Nosta omenat tarjolle ja ripottele niiden päälle strösseleitä, salmiakkijauhoa, sulaa suklaata, kookoshiutaleita, kaurahiutaleta, mitä mielit! Näiden herkkujen päällä on hieman granaattiomenajauhetta.
Taivaallista!
KYNTTILÖITÄ, KYNTTILÖITÄ!
Paljon on lähivuosina puhuttu kynttilöiden vaikutuksesta sisäilmaan ja terveyteen. Olen itsekin niitä asioita pohtinut, sillä meillä palaa hitsin paljon kynttilöitä. Hysteriaan ei ole ollut syytä vaipua tai kynttilöistä luopua, vaikka välillä kuulosti siltä, että kynttilät ovat melkein maailmanlopun tuojia, mutta kun polttaa kynttilöitä oikein, siis savuttamatta ja ostaa aitoja kynttilöitä, saa jo synninpäästöä puuhilleen. Ovatpa Ruotsin (Lundin) yliopiston valkotakkiset tutkijat jopa todenneet, että hyvien kynttilöiden polttaminen vahvistaa sydäntä. Ei siis kaikki pahaa, kunhan katsoo mitä käryttelee. Eihän kukaan kaupan muovikassiakaan laita pöydälle palamaan, oli se kuinka nätti ja halpa tahansa. Kynttilällä ja kynttilällä on siis eroja. Halpatuontikynttilöiden polttamista verrataan sisätupakointiiin tai dieselin polttamiseen sisätilossa, sillä niissä sydänlanka, värit ja itse kynttilämassa sisältävät usein raskasmetalleja. Myrkyttäjien ja puhtaiden väliin mahtuu koko kirjo kelpoja kynttilöitä, usein kotimaisilla kynttilätehtailla ja -pajoilla valmistettuna. WWF:n mukaan maapallon ja sisäilmankin kannalta ihan parhaat kynttilät sitten ovat mehiläisvahasta tai soijasta valmistettuja, sillä kumpikaan ei savua, ei sisällä karsinogeenejä, myrkyllisiä aineita tai allergeeneja ja molemmat ovat lisäksi hiilivapaita. Lisäksi mehiläisvahasta valmistettujen kynttilöiden sanotaan neutraloivan ilman epäpuhtauksia ja siten puhdistavan palaessaan ilmaa. Näiden tietoisuuskelpoisten ominaisuuksiensa lisäksi olemme siirtymässä paljolti mehiläisvahakynttilöiden suuntaan ihan siitä syystä, että itseäni on syyhyttänyt päästä tekemään mehiläisvahakynttilöitä jo hyvän tovin ja kun tuossa peltojen takaisella puolella kyliä sattuu vielä sopivasti olemaan mehiläistarhaaja, niin mehiläisvahalevyjä oli helppo noutaa yhden päivän kynttiläpajallemme ja samalla tukea oman kunnan yrittäjää pienen hankinnan muodossa.
MEHILÄISVAHAKYNTTILÄT
Mehiläisvahakynttilät siis valmistetaan mehiläisvahalevyistä ja niitä voi tilata verkosta vaikkapa suoraan tuottajilta, eli mehiläistilalta tai hunajatuotteiden jälleenmyyjiltä. Mehiläisvaha on muuten maailman vanhin tunnettu luonnonvaha ja se on ominaisuksiltaan antibakteerinen. Mehiläiset rakentavat erittämästään vahasta hunajakennojaan ja sulkevat vahalla hunajalla täyttämänsä kennot. Ihmismaailmassa mehiläisvahaa on käytetty ja käytetään toki edelleen mm. lääketeollisuudessa ja kosmetiikassa erilaisten voiteiden ainesosana. Mehiläisvaha on myös hyvä puupintojen suoja kalustevahana. Kerrassaan mainiota ainetta!
Mehiläisvahalevyjä myydään yleensä kiloittain valmiiksi leikattuina levyinä, keskihinta näytti verkossa olevan 15,-/kg, tilalta suoraan noudettaessa saattaa päästä hieman halvemmalla. Yhdestä kilosta mehiläisvahaa tulee 12 levyä ja yhdestä levystä 2 kruunukynttilää, eli kilosta levyä saa tehtyä 24 kruunukynttilää. Mehiläisvahakynttilä tuntuu muuten palavan kauemmin kuin samanlainen tavallinen kynttilä.
Varmaan oleellisin huomio sinällään helpossa kynttilöiden valmistuksessa on se, että levyjen tulee olla vähintään huoneenlämpöisiä, muuten ne murtuvat. Itse pidin kutakin rullattavaa levyä pienen hetken puuhellan yllä kädessäni ennen rullaamista. Kun levy alkoi taipua käsissäni, se oli valmis rullattavaksi. Sopivan lämpimän levyn huomaa myös sen väristä. Jos katsot tuota yllä olevaa kuvaa, siinä vasemmalla on kuulaampi (rullausparas) lämmin levy ja oikealla sameampi huoneenlämmössä ollut levy. Liikaa ei kuitenkaan kannata levyä lämmitellä, muuten levy sulaa. Oiva keino lämmittää levyä on myös monen käyttämä fööni, jolla saa puhallettua lämmintä ilmaa levylle ennen rullaamista tai tarvittaessa sen aikana. Niin tai näin, levyjä kannattaa ehdottomasti hieman lämmitellä tavalla tai toisella. Lämpimästä levystä rullattu kynttilä rullautuu tiiviisti ja helposti ja sen sauma jää melkein itsestään kiinni. Yhden kynttilän valmistukseen kuluu vain pari minuttia aikaa.
Moni leikkaa mehiläisvahalevyn haluttuun muotoon saksilla. Itse koin sen turhaksi, sillä lämmittämättömän levyn voi helposti taittaa kahtia samaan tapaan kuin avaisi uututtaan natisevan kirjan aukeaman.
Seuraavaksi lämmitin puolitettua vahalevyä ja tein valmiiksi pienen nosteen levyn toiseen päähän. Tämä auttaa sydänlangan kiinnittämisessä.
Sopivan mittainen sydänlanka painetaan vahalevyn reunan nosteen sisälle ja painetaan hyvin kiinni. Itse tein tämän siten, että painelin sydänlankaa ensin levyn loppupäähän noin 1/3 matkan verran koko reunasta, sen jälkeen kiristin sydänlankaa ja kiinnitin sen ihan reunan alkuun. Loppulanka asettui melkein itsestään painettavaksi peukalolla käänteeseen. Muutaman ensimmäisen kierroksen rullausta joutuu tekemään sormin ja painelemaan alkusaumaa tiiviiksi, mutta rullauksen puolivälin tienoilla viimeistään otetaan jo pullalettiasento käsillä ja hieman voimaa käyttäen rullataan loppu vahalevy tiiviiksi kynttiläksi kämmenillä alustaa vasten pyörittäen.
Lopuksi hivellään kynttilän sauma umpeen sormin. Jos se ei tunnu onnistuvan, anna kynttilälle hieman lämpöä ja saat siveltyä sauman umpeen. Muutaman kynttilän jälkeen kädet jo oppivat oikeat voimasuhteet ja huomaat milloin levy on sopivan lämpöinen rullautuakseen vaivatta siten, että saumankin saa samalla rullauksella umpeen. Valmistus tosiaan muistuttaa pullaletin rullaamista käsin. Jos kynttilä ei ensimmäisten kynttilöiden kohdalla tunnu rullautuvan tiiviisti, avaa rulla, anna lämpöä ja rullaa uudelleen! Mehiläisvahakynttilöiden kanssa on hauskaa puuhata, sillä jos ei heti opi parasta tekniikkaa, voi avata rullan ja tehdä sen uudelleen!
Kun oma kynttiläni oli valmis, nipsaisin pohjasta ylimääräisen sydänlangan pois ja painoin kynttilän napakasti työalustana käyttämääni puista leikkuulautaa vasten, jotta kynttilän pohja on aivan tasainen. Samalla voi tarvittaessa hieman rutistella kynttilää jos siltä tuntuu, mutta jos levy ei ole riittävän lämmin, se rutisee, eikä tiivisty enää.
Tässä kuvassa ollaan jo "tuotannon" puolivälissä ja testikynttiläkin palaa kauniisti. Kuva ei kerro, mutta ihan viimeiseksi kannattaa sulattaa hieman mehiläisvahaa kattilassa ja dipata kunkin kynttilän sydänlanka sulaan vahaan. Näin tekemällä kynttilät syttyvät helposti ja palavat kauniisti.
Mehiläisvahakynttilöitä rullatessa saa muuten sivutuotteena pehmoiset kädet!
Tykästyin mehiläisvahakynttilöihin sekä tuotteena että valmistettavana sen verran, että aion ensi viikolla hankkia suuremman satsin levyjä meille. Pienen harjoittelun jälkeen kynttilöiden rullaaminen sujuu vaivatta, sen suuremmin koko hommaan huomiota kiinnittämättä. Kädet tekevät automaattisesti puuhaansa, vaha tuntuu käsissä miellyttävän lämpimältä ja ilmassa tuoksuu miedon makea hunaja. Tämäkin on oikein sellaista hyvän mielen puuhaa. Itse kuuntelin samaan aikaan mukavaa äänikirjaa ja ennen kuin huomasinkaan, levyt olivat loppu ja pöydällä sievä kasa kauniita kynttilöitä.
Sunnuntai on täällä kääntymässä jo illan puolelle ja isäntä on lämmittämässä saunaa. Vielä olisi muutama pikkujuttu puuhattavana ennen saunaa, joten parasta nakutella sunnuntaipostaus loppuun ja hipsiä köökkiin.
Sen verran kuitenkin vielä nakuttelen, että onpas ihana syksy! Olen jotenkin perustyytyväinen ja perusonnellinen ihan tavallisiin asioihin tänä syksynä. Tuossa viikolla isännän kanssa asioille, kirppikselle ja Kustavin kynttiläpajalle (josta hankittiin mm. muutama lakritsikynttilä) ajellessamme katselin kuinka pelloilla korjattiin viljaa. Puissa on jo ruskaa, maisema muuttuu, pellot ovat sängellä tai niiltä korjataan juuri viljaa, pihlajat ovat täynnä marjaa, maailma on kaunis. Siinä aika raskailta näyttävien pilvien alla ajellessamme ja peltoja katsellessani tulin ajatelleeksi kuinka onnekkaita me suomalaiset olemmekaan. Meillä on hieno maa jos ei turhia valitella, kaunis luonto, oman maan tuotantoakin vielä tarjolla ravintopuolella, ihmisiä jotka jatkavat perinteitä ja ihmisiä jotka luovat uutta, kaikki yhdessä luoden maailman parasta tulevaisuutta täällä niin kovin kauniissa kotimaassamme.
Ollaan tyytyväisiä siihen mitä meillä vielä on ja vaalitaan sitä. Meillä on paljon syitä olla onnellisia ja tyytyväisiä, silloinkin, kun asiat eivät ole ihan toivotulla tavalla.
Lämpimin terveisin
Jovelan Johanna