Johan on ollut kesä! Juhannuksesta ollaan vasta menty ohi ja puutarhassa on kuin heinäkuun loppupuolella. Ja niinhän siinä myöskin kävi, että keväällä hankitut uudet sadevesisaavit ovat saaneet seisoa tyhjillään. Täällä meillä ei sadetta saatu yli 7 viikkoon, kunnes sitten juhannusviikolla vihdoin satoi, mutta erittäin kuivaa on edelleen. Tuntui, että se sade kasteli ainoastaan maan pinnan ja jo sentin syvyydessä oli maa kuin kuivaa sahanpurua. Sadevesisaavit kuitenkin saatiin täyteen, sade tuntui ihanalta, vaikka osa siitä valuikin juhannuksena ja oma porakaivo on ollut pelastaja noin muuten. Meillä on keinusadettaja roiskinut vettä suunnilleen joka toinen päivä parin tunnin ajan, ja siten on nurmikkokin saanut osansa vedestä ja säästynyt kuivuuden tuhoilta. Suuri sympatia rinnassa on saanut lukea viljelijöiden satomenetyksiä, jopa 60% viljasadoista on menetetty kuivuudelle ja kauppareissulla on nähty surullisia näkymiä pelloilla ja niiden laitamilla, kun puron reunalle ajettujen traktorien vesi-imuletkut ovat loikoilleet kuivapohjaisissa puroissa ja ojissa.

Kesäkuu on ollut meille myös remonttien aikaa - sitähän se kesä usein vanhojen talojen pelastajille on. Tänä kesänä projekteja on 4. Ensimmäinen oli kasvatuslaatikoiden uusintaverhoilu, joka tehtiin jo keväällä. Parhaillaan meneillään on talon päätysivujen remontti. Se toteutetaan kuten julkisivuremonttikin, säästävänä remonttina. Talon alaosista on purettu laudoitus pois, hirret tarkistettu - Uskomatonta! Ne olivat ihan hyvässä kunnossa! Koska uusien alalautojen saanti viivästyi erikoisleveiden pidemmän toimitusajan vuoksi, talon päädyt maalattiin yläosistaan ennen alaosakorjausta. Maalina meillä on jälleen Virtasen 4 öljyn maali, sävy italian punainen. Päädyt ja koristelista on maalattu saman maalin valkoisella sävyllä.

Tässä kuvassa talon salipääty on jo maalattu ja alaosan hirret paljastettu. Isäntä vasaroi parhaillaan uusia alalautoja paikoilleen tuonne hirsille.


Talon toispual, eli tupapäädyssä aletaan olla jo viimeistelyitä vaille valmiina. Uusi laudoitus ja välipuut on paikoillaan. Ikkunapuut ja lista, joka yhdistää uuden ja vanhan laudoituksen puuttuu vielä ja tietenkin alaosan maalaus (ja hieman viimeistelyä)! On muuten jännä juttu, ettei julkisivun, takaseinän ja nyt näiden talon päätyjen välillä ole mitään värieroa! Julkisivu ja takaseinä on korjattu ja maalattu 2 kesää sitten ja nyt kun päädyt maalattiin ja maali kuivui, ei mitenkään huomaa, että eri seinät on maalattu 2 vuoden erolla. Priimaa kvaliteettia, sanoisin!


Aidalla erotettu pöheikkö on rohtosuopayrttialue, joka on perinteisesti puhjennut tuoksuvaan kukintoon heinäkuun loppupuolella. Tänä vuonna tähän aikaan kesästä siellä alkaa jo pienet nuput erottumaan varsista. Ja on siellä heinääkin, mutta meillä on pihalla joitain alueita, jotka saavat olla ihan kuten luonto parhaaksi katsoo. Mitäs sitä joka paikkaan sorkkimaan, kun luonto osaa oman hommansa niin hyvin ja eri ötökät tarvitsevat juuri niitä vapaasti kasvavia paikkoja.

Tuolla tuvan seinällä asusteli 2 lepakkoa, jotka häädettiin lempeästi ilman varsinaista häätöä. Kun isäntä irrotteli vanhat alalaudat, lautojen alla kömpi yksi lepakko piiloon ylemmäs ja toinen jäi nukkumaan hieman etäämmällä meistä piittaamatta. Siellä se pää alaspäin roikkuen meitä napitti, eikä siipeään lotkauttanut. Annettiin lepakoiden nukkua rauhassa iltaan saakka ja seuraavana päivänä kun tarkistettiin, ei lepakot olleet palanneet samoihin paikkoihin. Täällä on niin paljon unipaikkoja lepakoille, ettei tainnut pahemmin remppa haitata. Luulen, että siirtyivät ullakkoräystäille tai kiesitalliin.

Kurkkaus puutarhan puolelle

Nå ja, porakaivon taltuttama kuivuus yhdistettynä valtavan lämpimään alkukesään on tehnyt ihmeitä puutarhassa. Ne hienot moniväriset inkamaissit ovat kuten eivät koskaan ennen ole olleet! Valtavan tanakat varret, eikä kasvihuoneen korkeus enää riitä korkeuskasvulle. Ensimmäiset tomaatit kypsyvät parhaillaan ja ihan ensimmäiset mesimarjat ovat myös kypsymässä. Nuo on kyllä jänniä tyyppejä, nuo mesimarjat. Viime vuonna luulin niiden kuolleen ja tänä keväänä puskivatkin reteät taimet kukkimaan ja nyt siellä on jo joitain marjojakin.


Omituisuuksia on myös sitruspuiden saralla. Ensimmäistä kertaa meillä kukkinut mandariinipuu on niin täynnä hedelmän raakileita, ettei puu tule kestämään kaikkien hedelmien painoa. Omituisempaa kuitenkin on se, että sitruunapuu lähtee jo toiseen kukintaan! Se kukki runsaasti keväällä ja nyt oksiin on ilmestynyt uudet nuput.



Vasemmalla kumkvatti, keskellä mandariinipuu ja oikealla sitruunapuu.

Marjasato on kyllä huikean aikaisessa aiempiin vuosiin verrattuna. Meillä syötiin mansikkaa jo reilu viikko ennen juhannusta ja nyt kaikki marjapuskat tuntuvat kypsyttävän marjojaan samaan aikaan. Karviaissadosta on tulossa paras meidän aikanamme. Kaikki marjapensaat tuntuvat melkein kolmasosanneen kokonsa tänä kesänä ja vadelmalakin on varsin villinä.


Tässä hieman yleisnäkymää kasvatuslaatikkopuutarhaan. Siellä rehottaa! Se vessapaperihylsytekniikka siementen ja taimien kanssa on ollut aivan super! Ei rikkaruohoja! Tuossa yhden laatikkorivin päädyssä on muuten maa-artisokkaa. Laatikko suorastaan tursuaa niitä ja korkeutta korsilla on jo itseni verran!



Tässä korkeimman kuvan taustalla näkyy yksi alkusyksyn projekteista, saarni-parka. Se on nyt jo kolmatta kesää jäänyt likimain lehdettömäksi ja pitää kaataa. Puu on sähkölinjan vieressä ja päällä ja jos, kuten tietenkin lieneekin, puu on sairas, se voi kaatua linjalle, eikä sairasta puuta kannata säästellä. Vast'ikään Ahvenanmaalla oli jalopuukato, kun saarnit sairastelivat ja tauti pääsi leviämään myös tänne meidän puolelle lätäkköä Lounais-Suomessa. Parempi siis kaadattaa puu pois, ettei synny vahinkoa linjoille tai muille saarnipuille, jotka kehystää meidän paikkaa.

Ennen kun kirmaan takaisin lomalaisen puuhiin, laitan teille yhden videolinkin vinkkinä. Olen ihan koukussa Dale Calder -nimisen herran puuhiin! Hän on ihan tavallinen harmaahapsi tuolta Kanadan suunnilta, mutta onpas hän hurmaava. Dale viihtyy pikkuruisessa off the grid -mökissään Angel-nimisen koiransa kanssa, kokkailee, valmistaa juustoja, leipoo, tekee kasvisruokia, hoivaa kanojaan, kasvattaa ruokaa, ruokkii lintuja ja kertoo tarinoita rauhallisella äänellään ja on niin valtavan herttainen, että! Erityisesti Dalen myrskyöiden ja talvimyrskyjen videot ovat ihania, ja niin kyllä on leivonta- ja kokkausvideotkin. Hyvin rentouttavaa ja koukuttavaa katsottavaa. Hän siis kuvaa itse puuhiaan kesät ja talvet. Dalen ja Angelin löydät halutessasi täältä.

Remppa, remppa ja sitten vielä remppa!

Meillä alkaa ensi viikolla salin tyhjennys ihan kaikesta (omg!), koska salin lattiat maalataan. Valitettavasti myös salin paneelit pitää maalata uudelleen. Maali ei ole ollut toivotulla tavalla kestävä ja toinen hommeli on sellainen, että kun elävää taloa maalaa talvella, saattaapi panelointien (jokaisen) reunoille ilmestyä valkoiset raidat, kun talo kutistuu. Oppia ikä kaikki. Hyvä maali kerralla, älä maalaa Jovelassa talvella! Ensi viikolla kurvataan Virtasen maalitehtaan tehtaanmyymälään hankkimaan kunnon paneelimaali ja se puulattiamaali, ja niin saa sitten salin lattiakin maalin. Sehän on ollut maalaamattomana odottamassa vuoroaan.


Pari muutakin projektia meillä on tälle kesälle ja kesälomalle, sekä alkusyksyyn, joten ei loput puuhat Jovelassa, ei. Tässä kesällä meillä piipahtaa ammattikuvaajakin, ihan ystävä, mutta työasioissa ja iloitsen jo etukäteen millaisin silmin hän kameransa linssin läpi Jovelaa tallentaa muistoiksi. Pihalla pitää vielä myllätä pari paikkaa sievemmäksi ja noin muutenkin häärätä ulkona. Syssymmällä alkaa kiesitallin tyhjennys. Siellä on todella paljon lautaa, joka ei kelpaa enää käyttöön, mutta on lämmityspuukelpoista. Sitä sitten pätkitään sopivaan muotoon talvisuojaan. Ensi vuonna jos sitten saisi tuon korjauskelvottoman kiesitallin romautettua ja ehkäpä pohjan säästettyä muuhun käyttöön..

On muuten jännä juttu, 2018 on Jovelan 150v juhlavuosi. 150 vuotta sitten talvi oli poikkeuskylmä, kevät viivästyi, mutta tultuaan vihdoin kesä oli kuuma. Sadot kuitenkin menetettiin ja elettiin nälkävuotta. Sään poikkeavuudet ovat kuten nyt on ollut, ei tietenkään ihan niin rajuna, että jäät lähtevät järvestä Pirkanmaallakin vasta juhannuksena, mutta kuitenkin säiden osalta on ollut poikkeusvuosi. Toivottavasti historia ei nyt toista itseään ihan niin pitkälle, että talvi saapuu elokuussa, kuten silloin 150 vuotta sitten! Tästä kesästä, tähän mennessä kesää täytyy sanoa, että omavaraisuusaste ruoan kasvattamisen suhteen on vallan loistava! Tilanne olisi aivan eri jos ei olisi omaa porakaivoa, mutta kun se on ja kesä on ollut mitä on, kaikki tuntuu viihtyvän varsin hyvin tuolla pihalla ja tunnelmat ovat sen mukaiset! Pitäisi vielä saada aikaiseksi sinne ongelle lähteä. Jos vaikka pääsisi savustelemaan ilmaista kalaa uudessa Stoveman-savustuskaapissa, joka seisoo tuolla terassin kulmalla.


Tuo savustuskaappi on ollut varsin kiva hankinta. Sisällä on useampi ritilä, savustuskaappi on tukeva ja laadukkaan tuntuinen, lämpömittari on fiksusti ja savustettu ruoka maistuu tietenkin hyvälle. Tässä kesän aikana tutustutaan savustamiseen laajemminkin, mutta toistaiseksi ollaan ehditty savustaa kalaa ja äyriäisiä. Voin kuvitella, että tuo on mukava myös talvella. Sauna lämpiämään ja siinä saunoessa ruokaa savustumaan. Nam, nam!

Ihanaa kesää kaikille siellä! Ollaan kuulolla ja nautitaan! Meidän puuhia pikanappauksina näkee instan puolella ja täällä blogissa palaan asiaan taas kun saliremppa on jossain vaiheessa.

Kesäisin terveisin

Jovelan Johanna

Tässä postauksessa on kesän kuulumisia, fiilistelyä ja arvontakin!

Jopas on ollut kesä! Helleihmisten harmiksi on sanottava heti ensilauseissa, että tällainen kesä on likimain surkein meille. Emme nauti järjettömästä kuumuudesta, luonto kärsii, eläimet kärsii, maanviljelijöiden satovauriot ja kotimaisen maitotuotannon kuivuudesta johtuvat menetykset ovat kaihertaneet mieltä. Monet kotipuutarhuritkin ovat menettäneet satojaan ja omakotitaloissa asuvat kukkaloistoaan kohtuuttoman kuumuuden vuoksi. Kaivoja on kuivunut, kaloja kuollut liian lämpimiin vesiin, marjat pudonneet raakileina maahan kuivina papanoina, linnunpoikasia pudonnut pesistä pyrkiessään ulos pätseiksi muuttuneista pesistään ja pihoilla nurmikot ovat olleet yhtä karrelle palanutta mattoa. Meilläkin kesä on mennyt likimain siihen, että ulkona on ollut aivan liian tukalaa ja sisällä ollaan oltu verhojen pimennyksessä. Sadetta ei saatu koko kesänä kuin parin pikakuuron verran. Onneksi porakaivo on jaksanut puskea vettä ja sillä on yritetty auttaa luontoa, joka alkoi jo heinäkuun puolivälin tienoilla muistuttaa lokakuuta pystyyn kuivuneiden koivujen varistellessa ruskeita lehtiään. Niin monet suunnitelmat siirtyivät ensi vuodelle, koska kuumuus ei mahdollistanut puuhia ja vointikin on kuumuudesta johtuen ollut enemmän kuin uupunut. Niin mitään ei olla jaksettu tehdä ellei ole ollut pakko. Nyt kun sää on taas inhimillisempi, olemme ottaneet viilenneet ilmat vastaan iloisin mielin. On ihanaa, kun kesällä on aurinkoa ja lämpöä, mutta tällaiset päälle jämähtäneet yltiöhelteet eivät ole kiva juttu. Rajansa kaikella.

Kesään on tietenkin mahtunut ihania hetkiä ja juttuja, kuten rakkaiden ystäviemme ihanat häät, joiden parissa vietimme useammankin päivän, perinteiset rapujuhlamme, jolloin juhlittiin Jovelan 150-vuotista historiaa ja osuipa kesälle myös meidän kahden kymmenes hääpäiväkin. Ja remonttia!

Alkukesän helleaallon jälkeen ja ennen seuraavaa helleaaltoa, oli onneksi parin viikon hieman inhimillisempi jakso, jolloin saimme salin laitettua. Se oli melkoinen homma, ei varsinaisen rempan osalta, vaan sen kaiken muun. 36 neliön salin tyhjennys oli melkoinen urakka ja oman aikansa vei kaiken palauttaminen takaisin. Vaan niin se puuha saatiin tehtyä ja nyt salin puulattia on maalattu ja samalla maalattiin uudelleen salin paneelit.


Lattia maalattiin kahteen kertaan Virtasen Porstua puulattiamaalilla ja se oli juuri niin hyvä maali kuin osasimme odottaa. Maali peittää hyvin, levittyy hyvin ja sen saa sävytettyä haluamakseen. Me valitsimme salin yleisvärimaailmaan sopivan himmeän harmaan, mutta itse maali on puolihimmeä. Meidän salin lattia on niin vanha, epätasainen ja vaikka mitä, että sen maaliltakin vaaditaan hieman rotia, mutta lopputulos oli miellyttävä. Lattian epätasaisuuksien vuoksi lattiassa oli epätasaisuuskohdissa hieman vanhaa ruskeaa maalia, jota ei oltu hiottu pois, sillä se olisi vaatinut 36 lattianeliön konttaamisen hiekkapaperipala kourassa. Sen verran hyvin tuo maali ne peitti, ettei niitä vanhan maalien kohtia erota lainkaan.



Samalla sitten, tai oikeammin ennen lattian maalaamista, salin paneelit maalattiin. Valitettavasti aiemmin maalattu kalkkimaali ei toiminut meillä. Kalkkimaalit ovat ihania, mutta meidän kokemuksesta ne ei kestä elämää riittävän hyvin, ainakaan meillä. Meillä esimerkiksi kissan tassut tekivät viiruja seiniin, ei siis kynnet, vaan ihan tassut. Kun kissa huomaa kärpäsen ja loikkaa seinää vasten siten, että tassut vetäisevät seinää, tassuista jäi seinään vaaleampi viiru. Jos sitten kävi niin ikävästi, että kissa sai kärpäsen kiinni ja se tahra piti poistaa, jälki oli kamala.Yhden kerran kävi myös siten, että jaffapullo pärskäytti poreensa pitkin et poikin (mikä niitä pulloja nykyään vaivaa?) kun avasin pulloa ja jaffaa roiskui seinälle. Sitä ei saanut niin millään korjattua. Kokeilin jopa maalata samalla maalilla siihen päälle, mutta kun seinässä ollut maali oli jo saanut valovaikutusta auringosta, ei se uutena sudittu sävy ollut tietenkään jo seinässä ollutta vastaava ja jälki oli, jos mahdollista, vielä surkeampi.

Nyt kun salin lattian maalaamisen vuoro oli edessä, päätimme maalata kunnon maalilla myös paneelit ja samalla kun kävimme hakemassa lattiamaalia Virtasen maalitehtaan tehtaanmyymälästä, ostimme myös paneelimaalia. Paneelimaali sävytettiin tehtaanmyymälässä haluamaksemme. Se oli kiva yllätys. Usein näissä perinnemaaleissa on se haasteena, että värivalikoima on rajallinen, mutta tätä maalia saa sävytettyä likimain rajattomasti kaikissa maalikaupoissa. Virtasen omassa tehtaanmyymälässä oli huikea määrä väriviuhkoja, joita mallailimme salin seinäkankaan sävyihin. Salin yläosahan on tapetoitu kankaalla, ei tapetilla. Mieluisa sävy saatiin purkkiin ja se näyttää seinässä hyvältä. Maalasimme paneelit kahteen kertaan ja muutaman kohdan kolmeenkin, koska kalkkimaali pohjana ei ole ihan parhaat maalauslähtökohdat, mutta niinpä saatiin vanhat peittoon ja mieli on niin hyvä. Hurraa ja pisteet Virtasille ja heidän mainioille maaleilleen!


Tässä kuvassa näkyy uusi työpaikkani, eli kotikonttori ja samalla myös yksi salin remontin lisäpuuhista. Tuo takaseinä on nimittäin ollut paljaalla hirrellä, enkä ole oikeen siitä tykännyt. Mittailimme kieli keskellä suuta salin seinien kangastapetoinnista jäänyttä ylijäämäpalaa ja miten sattuikin, sitä oli riittävästi! Keittelin meille liisterin, joka on hyväksi todettu ja jolla on meillä kiinnitetty kaikki tapetit, myös tuo painava seinäkangas ja hyvin on pysynyt! Kotiliisteri syntyy nopeasti ja helposti 9 osaa vettä, 1 osa vehnäjauhoja, kiehautetaan, sekoitellaan ja annetaan jäähtyä.

Tuossa ikkunan edessä istuskelen päivisin tekemässä töitä ja kun siltä tuntuu, voi katsella ulos ikkunasta ja ihmetellä mitä maisemassa tapahtuu. Talvisin työpöydän ääreltä näkee myös lintulaudalle. Tuossa hellehulluuden alkupäivinä ostimme puutarhan puoleisen seinän, eli paahteen puolen ikkunoille pimennysverhot. Jyskin alennusmyynnit osuivat niin mukavasti kohdilleen, että meidän isoihin ikkunoihin saatiin pimennysverhot 12,50 hinnalla ja ne ovat olleet kesän pelastus. Käypiä nytkin, jos aurinko paistaa kiivaasti samalla kun pitäisi tuijottaa tätä näyttöruutua.


Nyt kun illat ovat jo pimeitä ja sadehetkiäkin on ajoittain, työpöydällä palaa myös kynttilät.


 Rempan myötä salista karsittiin kaikki ylimääräinen pois. Kirppisvuori oli melkoinen. Vähän sentään pitää sälää olla ja sitä on tässä. Kirppikseltä aikoinaan löytyneet vanhat tammipuiset lokerot ja sikarilaatikot toimivat hyllyinä. Nurkkauksessa on tarpeellista ja mielihyvää tuottavaa tavaraa. Hassu laite seinällä on vuonna 1910 tehty kolmiuloitteisten kuvien katselulaite. Sikarilaatikoissa on katselukuvia. Oman aikansa View Master!


Salin löhöalue! Nuo kaksi divaania ovat olleet meillä kymmenisen vuotta. Seinällä on vanhoja matkailukarttoja. Toinen on Turun saaristoalueen matkailukartta, josta löytyy myös Jovelan nurkka ja toinen silloin aikoinaan häämatkakohteemme Tanskan Bornholm -saaren kartta. Molemmat kartat ovat 50-luvulta.


Sohvan sijaan meillä on 3 nojatuolia, joista keskimmäinen on lainassa tuvasta. Pieni pöytä tuolien välissä on lapsuudenkodistani. Tänään aamulla ropsutteli hieman vettä, joten kynttilät saivat sulostuttaa sunnuntain aamua.


On ollut niin ihanaa saada sali kuntoon ja raivattua ylimääräisistä. Iso ilo on myös ollut se, että talon ulkoseinäpäädyt on nyt kunnostettu. Se on niin iloa tuottava juttu, että melkein tippa tulee silmään. Kunhan tässä vielä säät viilenevät reippaasti alle 20 asteen, isäntä laittelee tulia pajalle ja käynnistelee pajapuuhia. Tuolle päätyseinälle olisi tarkoitus takoa kaksi lyhtypidikettä, joihin saadaan ripustettua saunapolun lyhdyt tuomaan valoa syksyn ja talven pimeisiin iltoihin. Kynttilöitä tässä taas alkaa kulumaan ja ensi viikolla pitäisi hakea paikalliselta tilalta mehiläisvahakennoja, jotta pääsen taas rullaamaan mehiläisvahakynttilöitä.


Muistenette varmaan, että hehkuttelin iloa, kun löysimme nämä isot sadevesisaavit Puuilosta? Ne ovat olleet aivan loistavia, vaikka ovatkin kumisseen tyhjyyttään suurimman osan kesästä, mutta pieni huti niissäkin on. Tuo hana! Se on niin fiksusti laitettu sellaiselle korkeudelle, että sen alle saa ämpärin tai kastelukannun, mutta sen hanan liitos on ihan surkea! Vesi tulee sellaisella paineella, että hana napsahti irti! Kahteen kertaan! Isäntä oli sitten joskus lukenut vahvamassasta, jolla tällaisia harmeja saa korjattua, ja siis ylipäätään mitä tahansa sellaista, jossa tarvitaan vahva pito ja tiivistys samassa sotkussa. Isäntä testasi sekoitusta ja sehän on toiminut vaikka miten hyvin! Hana on pysynyt paikoillaan ja vedet saavissa.

Hana laitettiin paikoilleen. Liitoskohtaan laitetaan paksu kerros pikaliimaa. Pikaliima ei kuivu hetkessä, kun sitä on paksulti. Pikaliiman päälle sirotellaan ruokasoodaa, joka saa pikaliimakerroksen kuivumaan hetkessä ja tekee liitoskohtaan vahvan ja eristävän sauman. Tämän jälkeen saumakohtaan laitetaan uudestaan pikaliimaa ja sen päälle ruokasoodaa niin monta kerrosta kun on tarpeen.


Tämä ei liity mihinkään oikeastaan, mutta näytänpä silti! Tuo tuossa, tuo köynnöskrassi on kaksi pientä tainta ja jumakekka, ne valloittivat koko yrttilaatikon! Hurja kasvusto!


Niin, kesä se on taittumassa syksyyn ja sen huomaa. Illat ovat pimenneet, meillä liikkuu paljon hirviä ja peuroja vasoineen, aamut ja illat ovat usvaisia, kurjet ja joutsenet huutelevat pelloilla ja ne pellot, joissa jotain tänä vuonna kasvoi, korjataan sadoiksi. Traktori- ja puimuriletkat liikkuvat teillä aamuin ja illoin. Satoa kerätään, säilötään ja siemeniä korjataan ensi vuoden istutuksiin. Tämä aika, kun kesä liukuu kohti syksyä, on taianomainen. Se tuo mukanaan rauhaa ja leppoisuutta. Niin paljon kun tulenkin taas kaipaamaan valoa, enkä nauti talven vähävaloisuudesta, tässä vaiheessa mustat yöt ja aurinkoiset päivät ovat rentouttavia. Tekee mieli tehdä tulet puuhellaan, leipoa, hauduttaa ruokaa, näperrellä, kuunnella kuunnelmia (voi miten mahtavia radiodekkareita onkaan taas julkaistu Ylellä!) ja kotoilla, olla vaan, katsella ja kuunnella. Sytyttää kynttilöitä ja kaivaa villasukat korista. Sellaisia tunnelmia syksyn lähestyminen tuo täällä tullesaan.


Ja viimeiset matot pestään talveksi. Meillä on pesty mattoja omalla terassilla. Se on ollut kätevää. Matto laitetaan terassille, myrkytöntä saippuaa ja porakaivovettä matolle ja kuuraus pitkävartisella juuriharjalla. Matto saa valuttaa enimmät vedet pois ja lopuksi matto nostetaan kuivumaan milloin minkin päälle. Pestyjä mattoja odottelee vierashuoneessa pääsyä lattoille.



Syksyn tulon huomaa siitäkin, että kaikenlaiset syyskurssit alkavat taas. Olin niin iloinen tässä viikolla, kun peltojen toispual asusteleva ystävämme piippaili luuriin, että milles kurssille tänä syksynä mennään. Tästä on tulossa meidän traditio, naapurvaarojen emännät perinnekursseilla. Tarjontaa oli sen verran, että tänä syksynä mennään kahdelle kurssille. Viime vuonnahan kävimme kokeilemassa kehräämistä. Tänä syksynä sitten mennään parin päivän makramee-kurssille ja yhden illan perinneruisleipäkurssille, josta kukin osallistuja saa mukaansa ruisleivän juuren. Onpa ihanaa, kun tällaisia järjestetään ja on taas jotain kivaa kirjoitettuna kalenteriin syksyisten päivien iloksi.  

Hyvän mielen sarjat & sellaisen arvonta!

Syksyllä tulee myös fiilisteltyä hyvän mielen sarjojen parissa. Tuossa salirempan yhteydessä isäntä joutu purkamaan tämän salin ison viihdekaapin osiin, sillä se ei mahdu salin ovesta ulos, eikä sellaista täyspuista jättikaappia siirrellä nurkasta toiseen remontin edetessä. Samalla kävimme läpi kaapin sisällön, eli kirjat ja dvd:t. Olen brittisarjojen suurkuluttaja ja dekkarifriikki. Rakastan hyvän mielen sarjoja ja vuosien aikana meille on kertynyt likimain kaikki omasta mielestä parhaat brittisarjat (toki muitakin) ja liuta sellaisia leffoja, joita tulee katsottua uudelleenkin. Kaapista löytyy vaikkapa Poirotit, Neiti Marplet, Midsomerin murhat, Lewikset, Morset, Bergeracit, Downton Abbeyt, Yorkshiren etsivät, Komisario Frostit, Lovejoyt, Kahden kerroksen väkeä, Puutarhaetsivät, House of Eliott (Elliotin muotitalo) Kaikenkarvaiset ystävät, Rantahotellit, Vera Stanhope, taikurietsivä Jonathan Creek, ikiaikaisia fiilistelysarjoja, kuten alkuperäiset Eemelit ja Peppi Pitkätossut, puhtaat valkeat lakanat.. mitä niitä nyt kaikkia ihania onkaan.. ja lukuisia sarjoja joita ei vielä ole esitetty Suomessa, kuten vaikkapa Robert Galbraithin eli J. K. Rowlingin mainiot Cormoran Striken etsivätoimistosta kertovat dekkarit, joista on tehty myös TV-sarjat (suosittelen!). Tähän ei koskaan tai ei vielä Suomessa -kategoriaan kuuluu myös ihania brittien lifestylesarjoja, kuten Victorian kitchen ja Garden, The coal house (nykyajan ihmiset testaavat elämää kaivoskylässä kaivosten kulta-aikaan) sekä ns. Farmi-sarja, joka on ehdottomia lemppareitani..




Kissat kaapin kimpussa!

Tuo Farmi -sarja on vallan ihana ja tapaan katsoa sen joka syksy. Sarjan idea on yksinkertainen: 2 leppoisaa arkeologia ja social historian, siis ihmisten tavalliseen arkielämään erikoistunut Ruth Goldman (jonka nauru vie järjen) osallistuvat vuoden ajan tietyn aikakauden farmin kunnostukseen ja eloon kyseiseen aikaan sillä farmilla. He käyvät läpi ja puuhaavat kaikenlaista siihen aikaan kuuluvaa, kuten silloin ennen ja nimenomaan sen ajan välinein ja tekniikoin. Sarja on kertakaikkiaan hurmaava ja sen eri kausilla olen päässyt fiilistelemään elämään 1600- luvulta sota-aikaan. Yksi kausi keskittyy aina yhteen aikakauteen, kuten edvardiaaninen, viktoriaaninen tai 1600-luvun luostarin elämään ja puuhiin. Itselleni rakkain näistä kausista on nimenomaan tämä Sota-ajan farmi.


Wartime farm alkaa 3.9.1939 eläytyen siihen hetkeen, kun brittien pääministeri kertoi radiossa kansalaisilleen brittien olevan sodassa Saksan kanssa, joka taas johti siihen, että koko maassa tavallisten ihmisten elämä muuttui merkittävästi. Britit elivät jo tuolloin ruoan suhteen 60% tuonnin varassa, joten maatilat piti saada kannattamaan, tai sota uhkaisi päättyä tappioon silkasta nälästä. Pidän sarjasta juuri siksi, että se keskittyy sota-ajan arkeen. Se on, mutta ei ole sotasarja tai on sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Siinä ei puhuta rintamatapahtumista, vaan eletään sota-ajan arkea, myös joulua. Maata käännetään, ruokaa laitetaan, kaikessa säästetään, hieman kieroillaan ja ollaan järkeviä. Ajat olivat haastavia, mutta niistä selvittiin ja arki pyrittiin pitämään mahdollisimman hyvänä. Kaikki osallistuivat, piti keksiä niksejä ja käyttää sitä mitä oli, siten mitä sitä sai tai itse kykeni tuottamaan. Tansseissakin käytiin ja jos ei kangasta saatu, uusi mekko tehtiin jauhopussista, joihin tuottajat alkoivat painaa printtejä ymmärrettyään pussien merkityksen asiakkailleen. Murheellisesta aiheestaan huolimatta sarja on todellinen hyvän mielen sarja ja nuo kolme kannen tyyppiä elävöittävät sen sangen hurmaavasti häärien kuten siihen aikaan oli tapana. Ihana, ihana sarja! Niin koukuttava jos vähääkään kiinnostaa kotoilu ja hieman erilainen elämä. Olen katsonut Wartime farmin varmaan 10 kertaa, enkä osaa kyllästyä siihen.

Arvonta!

Meillä sattuu olemaan kaksi kappaletta tätä Wartime Farm -sarjaa. Toinen käyttämättömänä. Tekstistys löytyy vain englanniksi ja sarjan kokonaiskesto on n. 8 tuntia. Laitamme nyt syksyn tulevien tunnelmallisten päivien ja iltojen kunniaksi tuon toisen Wartime Farmin arvontaan teille, jotka myös nauttivat hyvän mielen sarjoista. Kuten aina, ei tarvitse tehdä sirkustemppuja osallistuakseen, mutta olisi ihanaa kuulla, mitkä sarjat ovat sinulle hyvän mielen sarjoja? Jos haluat olla mukana tämän arvonnassa, jätä kommentti! Vastausaikaa on seuraavaan postaukseen saakka!

Lämpimin terveisin, kesätauolta palannut

Jovelan Johanna

Jovelassa valmistaudutaan talveen ja vietetään aikaa syksyä enteilevissä puuhissa.

Vuodenaika vaihtuu ja puuhat sen myötä. Keväällä valon määrän lisääntyessä tulee tohotettua pää pilvissä ja jalat irti maasta yhden jos toisenkin puuhan äärellä silkasta valon ilosta. Tavallaan syksykin on meillä sellaista puuhastelun aikaa, mutta aivan eri tavalla. Syksy on hitaampaa olemista. Se on sallivampi, lempeämpi ja raukeampi vuodenaika. Tulee jopa otettua pieniä päivänokosia. Syksy on kuin sunnuntai, hieman laiska, mutta kotoisa pienine arkisine puuhineen.


Syksyn lähestyessä tekee mieli puuhastella villasukissa, välttää kaikenlaista turhaa mölyä ja kiirettä, antaa kuuman kupposen höyryjen nousta nenään, hiiviskellä nurkissaan flanellipyjamassa koko päivän, työntää vaatekaapin tangolla kesämekkojen tilalle villatakkeja ja peittää nahkaansa kaikella pehmoisella. Mausteet tuoksuvat taas hyvälle nenässä ja punaviinilasillinen maittaa sunnuntaipaistin kaverina suussa. Syksyn lähestyessä alkaa tehdä mieli pataruokia ja paisteja, hellästi hautuneita juureksia, pannukakkuja, pikkelssejä ja uunilämmintä leipää, johon voi imeytyy kuin vesi pesusieneen. Sadepäivä tuntuu lokoisalta, eikä pilaa mitään. Sitä halajaa uusia tarinoita kirjojen kansien välistä, unohtuu katselemaan ulos ikkunasta mukavaa kuunnelmaa kuunnellessaan. Miten pilvet seilaavat taivaalla, muodostavat sadekumpujaan. Miten tuuli heiluttelee puiden latvoja ja naapurin pellolla keltaista maa-artisokkien kukkamerta. Miten kurkipariskunta liitelee niin taidokkaan symmetrisesti etsien laskeutumispaikkaa pellolla. Maisema muuttuu, kultaisilla pelloilla leijuu usvaa, puiden lehdet kellastuvat hiljalleen. Elämä on keräilyä ja talven varalle varautumista, vähän kerrallaan.


Unikon kauniit kodat saavat kuivua siemenineen taas ensi vuoden kukkia varten. Myöhäisiä porkkanoita ja palsternakkoja odotellessa on aikaa kierrellä puutarhassa keräämässä siemeniä ensi vuodelle. Aika monen hyllyn reunalla on tällä hetkellä siemeniä kuivumassa ja osa on jo pussitettu ja pakattu. Aina välillä sitä sitten haluaa tehdä jonkun jokavuotisen jutun hieman eri tavalla. Niin kävi siementen säilömiselle tänä vuonna. Toki iso osa menee perinteisiin siemenpusseihin, mutta ei ihan kaikki..

Tee itse siemenpankki!

Ihastelin kerran paikallisen kyläkoulun huutokaupassa hienoa siemenpankkia, jota oli käytetty varmaan joskus 50-luvulla oppimateriaalina. Sievään puutelineeseen oli koottu erilaisia siemeniä lasiputkissa. Olisin mielelläni hankkinut tuon palan paikallista historiaa meille tänne Jovelaan, mutta sen hinta karkasi huutokaupassa sen verran korkeaksi, etten sitten raaskinut. Nyt kun olemme jo tovin säästäneet siemeniä omasta puutarhasta ja säilöneet niitä milloin mihinkin, ajattelin, että voisi olla hauskaa säilöä ainakin jotkut siemenistä kyläkoulun siemenpankin inspiroimalla tavalla. Näihin meidän pieniin lasipulloihin mahtuu pari ruokalusikallista täytettä ja vastaavia löytyy pikkurahalla mm. Pakkaustukusta.


Siemenet ovat oikeastaan aika viehättäviä! Harvemmin niitä tulee katseltua sen kummemmin, kun pussista siemeniä multaan piilottaa. Tässä alla on Flambo-papujen, ruusukaalien ja Persian vesipippurin siemeniä, joista viimeiset ovat kiinni kukkaoksissa. Vesipippuriyrtin siemenet ovat niin mahdottoman pieniä, että ne varisevat heti maahan jos niitä yrittää saada talteen. Nyt napsaisin yrtistä koko kukkapään, jotta saisin taas muutaman siemenen talteen.


Laatikko on tupakkakaupasta ostettu sikarilaatikko. Jotkut harvat jäljelle jääneet tupakkakaupat myyvät välillä myös tyhjiä sikarilaatikoita, jotka jäävät heillä yli irtokappalemyynnistä. Poikkeamme välillä yhteen tällaiseen tupakkakauppaan, josta olemme ostelleet puisia sikarilaatikoita muutamalla eurolla. Niiden joukosta löytyi passeli puulaatikko myös Jovelan omalle siemenpankille. Nyt meillä sitten on alku satokauden 2018 siemenpankille ja siemeniä lisätään sitä mukaa kun niitä syntyy. Onpahan hieman vaihtelua myös tähän puuhaan ja siementen luulisi säilyvän hyvin tiiviisti suljetussa lasipurkissa laatikon suojissa.




Tässä elokuussa moni siemeniä myynyt sekatavarakauppa on pyrkinyt pääsemään viimeisistä siemenpusseistaan eroon hinnalla millä hyvänsä tehdäkseen tilaa uusille sesonkituotteille, joten hieman voi fuskatakin ja hankkia joitain siemeniä halvalla etukäteen ensi vuoden satokaudelle. Ihan kaikkia siemeniä kun ei kuitenkaan saa omasta puutarhasta tuotettua.

Pimenevät illat, viilentyvät yöt

Puuhellan lämmittäminen tuntuu juuri nyt juhlallisen kotoisalta, kun laitetaan ruokaa ja lämmitetään tiskivesiä, mutta pönttöuuni saa vielä hetken odotella tuliaan. Meillä sytytellään ensimmäisiä lämmitystulia silloin, kun yölämpö ulkona tipahtaa reilusti alle kymmenen asteen tai jos sataa monta yötä ja päivää peräkkäin. Päivisin on vielä kesä ja hirsitalo säilöö sen lämmön hirsilleen, mutta hiljalleen yöt alkavat jo viilentyä ja syyskuussa varmaan alkaa taas se lämmitysaikakin, ja savu nousee taas Jovelan piipuista. Tähän aikaan vuodesta pohditaan tietenkin myös talven puuvarastoja, tehdään suunnitelmia omien hylkypuiden siirrosta polttopuuvarastoon ja tehdään hieman uusia sytykkeitä. Lähestyvä syksy tuoksuu siis myös pihkalle ja puulle, ja tietenkin kynttilöille!


Käväistiin lauantain iloksi eilen isännän kanssa Kustavin käsityökylässä, jossa on kynttiläpajakin. En erityisesti pidä tuoksukynttilöistä, mutta Paratiisipajan tuoksukynttilät ovat aidon tuoksuisia, eivät liian pistäviä ja voimakkaita vaan sellaisia pehmeän lempeitä ja niitä meillä on tapana käydä ostamassa pieni satsi näin syksyisin. Käsityökylässä on mukavaa piipahtaa. Haukataan paikan kuuluisat munkkirinkilät, isäntä käy moikkaamassa entistä opettajaansa, joka hääräilee usein paikan perinteisellä sepänpajalla ja minä nuuhkin kynttiläpajalla kynttilöitä päätyen joka kerta ihan samoihin tuoksuihin: lakritsi, hilla, kaneliomena ja piparkakku, ja sitten kassan ja kaupan kautta kotiin.

Ensi viikolla teen taas itsekin kynttilöitä talvivaraksi. Tänä vuonna tuntuu mehiläisvahalevyjä olevan heikosti saatavilla, mutta onneksi meillä on tässä lähellä hunajatuottaja, jolta saimme ostaa läjän mehiläisvahalevyjä. Herttainen rouva vielä toi levyt meille kotiin eilen kylillä ollessaan. Olen vaan jutellut hänen kanssaan puhelimessa, eikä ollut varmaa onko heillä lainkaan levyä myytäväksi, mutta niinpä hän meille sen puhelun perusteella löysi ilman mitään yhteystietoja ja kainalossa tuli iso paketti kaivattuja levyjä. Maalla on niin erilainen meininki. Ihmiset tekee tällaisia asioita ihan hyvää hyvyyttään. Nyt pääsen taas tekemään mehiläisvahakynttilöitä ja se lämmittää mieltä. Ihastuin viime syksynä niin kovasti mehiläisvahakynttilöiden rullailuun ja olin jo hieman huolissani, eikö kotimaisia levyjä löydy mistään. Harkitsin ihan kynttiläkurssillekin menoa, sillä haluaisin tehdä myös perinteisiä kruunukynttilöitä, mutta se kurssi jäi kahden muun jalkoihin. Ehkä sitten ensi vuonna. Nyt vaan rullaillaan levyistä kynttilöitä ja valetaan kertyneet ylijäämästeariinit purkkeihin.

Aika hauska juttu osui tässä viime viikolla silmiin niitä syksyn kursseja varaillessa. Meinaan tänä syksynä ainakin yhdessä kansalaisopistossa järjestetään sytykesipsikurssi! Sytykesipsithän saivat nimensä vuonna 2013, kun testasin blogissa valmistushintansa perusteella sentin sytykkeiksi kutsumiani sytykkeitä ja olin tehnyt niille mm. Pringles-purkista säilytysrasian. Kommenteissa sitten Päivänpesän elämää -blogin Katja nimesi tekeleet heti Sytykesipseiksi, ja sillä nimellä ne ovat sitten tuntuneet levinneen blogista ja kodista toiseen, ja nyt näköjään jo ihan kurssin aiheeksikin. Onpa hauskaa! Itse en tuolle kurssille tietenkään mene, sytykesipsejä on tehty sen verran, että niitä syntyisi varmaan unissakin, mutta odotan kovasti tulevaa perinneruisleipäkurssia (josta saa mukaan leipäjuuren) ja makramee-kurssia, jotka mainitsin viime sunnuntain postauksessa. Syksy on nykyään myös perinnekurssien aikaa, kiitos naapurivaaran ystäväni, joka muistuttaa lähestyvistä kursseista.

Kuivattua satoa

Tällä viikolla olen myös kerännyt yrttejä kuivatukseen ja kuivuri on ollut meillä hurisemassa melkein joka päivä. Tämä vuosi ei ole ollut meillä kovinkaan hyvä yrteille. Puutarhan puoli talosta on ollut melkein koko kesän sellaisen porotuksen alla, että osa yrteistä paloi karreksi auringossa. Mutta onhan sitä säilöttävää  kuitenkin, riittävästikin ehkä. Tässä kuvassa on saunan jälkeen kerättyä timjamia ja lipstikkaa, jotka jo roikkuvat kimppuina salin orrella kuivumassa ja osa on jo käytössäkin.  Tuvassa on huikean ihana timjamin ja lipstikan tuoksu.


Tänä vuonna tuolla lipstikalla on aivan erityinen käyttökohde meidän sadonkorjuussa.

Kuivaa soppaa ja kotitekoista liemijauhetta

Paljonhan siitä on ollut puhetta, miten lihaliemikuutiot eivät oikeastaan sisällä juuri muuta kuin suolaa ja täyteaineita, siis että lihaliemikuutioista n. 90% on suolaa, palmurasvaa ja arominvahventeita, mutta tämän emännän on myönnettävä, että pidän esimerkiksi Maggi-lihaliemikuution tuomasta mausta. Ihan parhainta tietenkin on keitellä itse liha- tai kalaliemi vihanneksista ja luista (tai perkeistä), ja keitetyn liemen voi hyvin pakastaa, mutta niin se vaan on, että lihaliemikuutioon tulee turvauduttua, kun pakastimesta ei sitä jäätynyttä herkkua löydy. Kun viime vuonna jätimme kaupalliset yrttisuolat pois ja teimme mahtavan makuista yrttisuolaa itse puutarhan antimista, ajattelin, että tänä vuonna voisi kehitellä oman reseptin kotitekoiselle liemijauheelle, jolla voisi korvata ne kaupasta osteut lihaliemikuutiot arkena. Mukavaahan se on omaa satoa säilöä monipuolisesti ja testailla itse omaan suuhun sopivia yhdistelmiä.

Arvelin, että suunnilleen samasta sekoituksesta, jota kuivaan keittoihin keittovihanneksiksi, voisi syntyä myös maukasta liemijauhetta. Esimerkiksi tällaisista värirunsautensa puolesta karnevaalikasviksista.


Soppa-aineksia on niin kätevää käyttää tarpeen mukaan, ja muuhunkin kuin soppaan. Ainekset ovat niin kauniita, että niillä saa mahtavan maun lisäksi upeaa väriä kastikkeisiin, pataruokiin ja kiehautettuna sellaisenaan vaikkapa ruoan koristeluun. Itse lisään tällaista seosta joskus murekkeisiin, jauhelihapihveihin, lihapulliin ja pastan sekaan. Täytyy vaan muistaa, että kun raakana kuivaa, se kuivattu on raaka kuivatettunakin ja vaatii jonkinlaisen haudutuksen tai kiehautuksen turvotakseen ja kypsyäkseen.


Tässä purkissa soppa-aineksina on porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, sipulia, purjoa, kirsikkatomaattia, paprikaa, valkosipulia, lipstikkaa, timjamia ja persiljaa. Porkkanat on laitettu kuivuriin hauskalla keittiölelulla leikeltynä. Porkkanaterottimella voi tehdä ohutta pitkää porkkananauhaa, jolla porkkanat saa nopeasti mukavan ohkaisiksi kuivuriin ja noin muuten terottimen mallisella leikkurilla voi tehdä vaikka ruusuja ruokansa kaunistukseksi.




Liemijauhe eli ryytipuljonki Jovelan tapaan

Mutta siitä liemijauheesta.. Aloitin siis puuhan oikeastaan jo keväällä keittiöpuutarhan yrttilajikkeita pohtiessani ja tutkailemalla mitä lihaliemikuutioissa oikeastaan on. Jostainhan se maku siihen tulee. Noh, eipä tuoteselosteen lukaisu tehnyt yhtään fiksummaksi, sillä lihaliemikuutio sisältää: "perunatärkkelystä, vehnäproteiinia, suolaa, palmuöljyä, sokeria, karamellisoitua sokeria, oliiviöljyä, naudanlihajauhetta (2,2%), jodioitua suolaa, hapettumisenestoainetta, hiivauutetta, arominvahvennetta ja mustapippuria". Serkkuni tutkaili myös erilaisia kasvisliemijauheita, myös luomuja, eikä niiden suhteen nyt mitään maata mullistavaa eroa löytynyt. Niissä sentään oli edes jotain kasviksia, muttei kuitenkaan aivan mielikuvan mukaisesti  ja oheisaineita niissäkin valitettavasti on runsaasti. Jos keitän lihaliemen itse, laitan siihen luiden ja yrttien lisäksi mm. palsternakkaa, purjoa, porkkanaa ja sipulia. Miksei siis liemijauheeseenkin! Ja yrteistähän nimenomaan lipstikka tuoksuu lihaliemikuutioille - sen englanninkielinen lempinimikin on Maggi-herb, eli Maggi-yrtti. Lisäksi meillä kasvaa sitä Persian vesipippuria, joka on hieman erikoinen, syvän lilapunalehtinen yrtti, joka maistuu (todella) vahvasti vastarouhitulle mustapippurille. Sitä siis ehdottomasti mukaan ja kaikkea, mitä maa päällänsä tai uumenissaan täällä kantaa!

Ainekset

Porkkanaa, 4 isoa
Palsternakkaa, 3 kpl
Punasipulia, 2 kpl
Purjoa, yhden ison varsi
Makeaa punaista paprikaa, 2 isoa suippopaprika
Tomaattia, iso juomalasillinen kirsikkatomaattia
Valkosipulia, 3 kynttä
Lipstikkaa, 2 isoa nippua
Timjamia, 1 pieni nippu
Persian vesipippuriyrttiä, 6 lehteä
Persiljaa, 2 isoa nippua
Merisuolaa 2 kukkuraista ruokalusikallista
Maustepippuria
Muskottipähkinää
Fariinisokeria 1-2 rkl
Perunajauhoa, 1-2 rkl*



Porkkanat ja palsternakat leikattiin ohuiksi viipaleiksi, jotta ne kuivuisivat kohtuullisessa ajassa kuivurissa. "Öylätinkin" kokoiset porkkanaviipaleet kuivuvat pieniksi kuin rusinat, joten niitä ei kannata ihan ohuen ohuksi viipaloida ellei kuivuriin laita pohjimmaiseksi leivinpaperia tai kuivuriverkkoa - muuten porkkanat löytää kuivurin pohjalta. Sipulit, purjo ja paprikat viipaloitiin myös ohuiksi viipaleiksi, minitomaatit puolitettiin. Yrtit kuivattiin sellaisinaan. Myös fariinisokeri kuivattiin kuivurissa, koska fariinisokeri on kosteaa ja siten ehkä vaikuttaisi jauheen säilyvyyteen. Fariinisokerin valitsin tavallisen sokerin sijaan sen aromaattisuuden vuoksi ja sokeri on ylipäätään mukana siksi, että se tuo raaka-aineiden maut esille luontaisesti. Perunajauhon taas lisäsin ihan loppuvaiheessa, kun kuivatut raaka-aineet pyörivät yleiskoneessa, jotta liemijauheen rakenne tulisi hieman jauhoisemmaksi ja nahkeat tomaatit eivät muodostaisi paakkuja. Yhtälailla voisi käyttää vaikkapa maissijauhoa.

Kuivatut raaka-aineet, mausteet ja suola jauhetaas lopuksi yleiskoneessa jauheeksi, ja siinäpä se sitten oli valmiina, tämä meidän lihaliemelle maistuva lihaton liemijauhe tai siis rouhe, kun ihan jauhoksi tätä ei yleiskone suostunut surauttamaan. Jos muuten tuntuu siltä, että rouhe ei ole riittävän kuivaa jauhatusvaiheen jälkeen, sen voi laittaa vielä pariksi tunniksi kuivuriin leivinpaperin päälle, tai jos käytössä ei ole kuivuria, uuniin leivinpaperille, 50 C ja uunin luukku aivan hitusen auki. Sen jälkeen vielä uusi kierros yleiskoneessa.



Kovin paljon tuosta raaka-ainemäärästä ei tullut ryytipuljonkirouhetta (n.2,5 dl litran purkissa), mutta nyt kun tätä on testattu, laitetaan uusi isompi satsi tulemaan. Rouhe on huomattavasti vahvempaa kuin lihaliemikuutio ja arvelisin, että kerralla sitä kuluu teelusikallisen verran.

Seitsemän päivää syyskuuhun

Saako sanoa oi ihana syyskuu? Pidän nykyään niin syksystäkin, varsinkin tänä vuonna tämän kesän jälkeen ja ylipäätäänkin, sillä syksy tarjoilee täällä muutakin kuin alati valuvan sateen mustalle asfaltille, josta heijastuu takaisin kaupungin luonnottomat valot, ne jotka syövät maiseman ja tähtitaivaan kaupungin meluisassa maailmassa. Itsestähän se on paljon kiinni, mutta kaupunkielämässä en pitänyt syksystä. Se edusti kesän menetystä, märkiä katuja, liukkaita rappukäytäviä, valaistuja betonikuutioita oman ikkunan takana ja ummehtuneen kosteita ruuhkabusseja aamuisin. Täällä on vuoroin aurinkoista ja hämärää, öisin jo pilkkopimeää, pimeyskin täynnä luonnon ääniä ja kuun valon ääriä pimeydessä. Ja paljon puuhattavaa sen mukaan mikä miellyttää. Arkiset puuhat vaihtavat käskemättä muotoaan valon rytmittäessä päivät. Talossa on oma vuodenaikarytminsä, joka on tarttunut meihin huomaamattamme. Puutarha hiljenee ja valmistaudumme hiljalleen talveen. On jotenkin helpottavaa, kun syksy lähestyy. Saa sekin tulla vuorollaan. On sen aika.

Hollantilaisilla on mitään tekemisen sanonta "niks moet, niksen mag" - ettei mitään ole pakko tehdä ja joskus mitään tekeminen on parasta. Juuri nyt lähestyvän syksyn puuhat tässä talossa ovat mielihyväpuuhia, puuhia joita ei ole pakko tehdä, mutta tekee mieli. Puuhat tuoksuvat hyvältä ja kaikkea tehdään hiljakseen. Nariseva lautalattia ja raksuttava kello riittävät ääniksi.

Ja meillä on neljä asukasta, jotka osaavat mitään tekemisen jalon taidon ja muistuttelevat siitä päivittäin. Tässä heistä kaksi niissä puuhissa.



Pippa ja Freya - mitään tekemättömyyden mestarit!

Vielä ehtii osallistua arvontaan!

Unohdin meinaan viime sunnuntaina ihan kokonaan, että tänään on huutokauppa ja syysmarkkinat ja olemme sopineet treffit ystävän kanssa, joten tämän rouvan on nyt syytä hoitaa muutama puuha alta pois, kammata tukka ja laittaa sunnuntaimekko päälle, jotta isäntä kehtaa kulkea samaa raittia rouvansa kanssa. Suoritan siis viime sunnuntainaina postatun arvonnan ensi viikolla - ja tämä unohdushan nyt mahdollistaa sen, että jos haluat vielä osallistua sen hyvänmielen sarjan, arvontaan, latu on vielä auki!

Ja jos ihmettelet, miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen kuvissamme on ensimmäistä kertaa tägäykset Jovelaan, se johtuu siitä, että sain viikolla viestiä, että meidän kuvia on käytetty kaupallisessa tarkoituksessa omien tuotteiden myynnissä ja tietysti ilman lupaa. Se asia on jo kunnossa ja luvattomat on poistettu, mutta jatkossa laitan tägit kuviin.

Ja nyt tämä rouva karkaa puuhiinsa kysellen, että hyvä herrasväki, se on seitsemän päivää syyskuuhun! Joko siellä on aloitettu syyspuuhat?

Lämpimin syysterveisin, suloista sunnuntaita toivotellen

Jovelan Johanna

Kylläpä tämä viikko on mennyt nopeasti! Tällä viikolla sää on muuttunut selkeästi syksyiseksi, vaikka muutamana päivänä onkin ollut melkein hellelukemaa lämpömittarissa. Kalenterissa on vaihdettu lehti syyskuuksi ja syksy on virallisesti alkanut. Syksyiset puhteet ja puuhat jatkuvat Jovelassa.

Tiesittekö muuten, että puhde ei alunperin tarkoittanut pieniä puuhia, vaan hämäräaikaa, joka alkoi siitä kun päivätyöt päättyivät ja siirryttiin sisätiloihin hämärän tultua ja päättyi siihen kun aurinko taas valkeni. Hämärän aikaan tehtiin tuvassa pieniä puuhia, joita sitten alettiin kutsua puhteiksi.

Somat käpysytykkeet

Koko viikon onkin ollut sellainen puuhastelufiilis, mutta viikolla en juurikaan ole ehtinyt kummempia puuhata sen enempää hämärän kuin valon aikaan. Perjantaina päätin viikonlopun kunniaksi käydä käpysytykkeiden kimppuun. Kävythän on sellaisenaan kauniita, eikä niille tarvitse mitään tehdä, mutta näin joskus jossain kuvan, jossa oli keko kauniita mattamaalattuja käpyjä ja sellaisia teki mieli soveltaa sytykkeiksi. Torstaina kirjaimellisesti puhteina kyykimme isännän kanssa hämärässä keräämässä männyn tiputtelemia käpyjä ämpäriin. Sen verran antelias oma mäntymme oli, että 10 litran ämpäri täyttyi varmaan 10 minuutissa. Perjantaina pääsin illalla sitten siihen varsinaiseen puuhaan, eli kuorruttamaan käpyjä steariinilla.




Homma ei ollutkaan ihan niin simppeli kuin oletin. Lajittelin ensin erilaisia kynttiläloppuja, joita viime talvelta on kertynyt: valkoista, harmaata, sinistä.. Sulatin steariinia kattilassa aloittaen vaaleilla steariineilla ja kastoin käpyjä yksi kerrallaan sulaan steariiniin, mutta steariinipa ei tarttunut käpyihin! Kävyt eivät muuttaneet väriään miksikään vaikka upotin ne sulaan steariiniin parikin kertaa. Ongelma taitaa olla siinä, että kuuma steariini imeytyy käpyyn ja loput valuu kävyn pinnalta takaisin kattilaan.  Tovin pohdittuani ja melkein periksi annettuani huomasin mistä kenkä kiristää ja annoin steariinin jäähtyä sellaiseksi, että se tarttui sekoittaessa kattilan reunoille. Silloin steariini oli sopivan haaleaa tarttuakseen kunnolla käpyihin! Jatkoin puuhaa siihen saakka kun kattilassa oleva steariini alkoi muistuttaa sohjoista avantoa. Sen jälkeen käpyjä ei kannata dipata, sillä steariini tarttuu klimppeinä. Uusi pikainen lämmitys ja homma voi jatkua kun steariini on taas sopivasti jäähtynyt, muttei liikaa. Lisäsin aina edellisen satsin jälkeen jo sulatettuun steariiniin uusia kynttiläjämiä siten, että etenin valkoisesta steariinista asteittain tummempaan steariiniin, kunnes viimeiset kävyt olivat soman linnunmunan sinisiä.

Meille tein valkoisia, harmaita, mehikukan sinivihreitä ja linnunmunan sinisiä käpyjä. Vaikka itse sanonkin, niin somia ovat! Pieniä iloja silmälle.



Lauantain jatkosatsia, jossa on myös beigen harmaalla steariinilla kuorrutettuja käpyjä.



Pönttöuunin käpysytykkeet koreilevat fiinisti lasipurkissa.


Jos teette sytykekäpyjä, muistattehan vahtia sulavaa steariinia. Steariini ei missään tapauksessa saa kuumentua niin kuumaksi, että se alkaa savuttaa. Silloin ollaan steariinipaloräjähdystä lähellä.Steariinin voi sulattaa täysin sulaksi, mutta älä jätä steariinia hellalle sen jälkeen äläkä jätä steariinia sulamaan ilman valvovaa silmää. Varuiksi kannattaa pitää kattilan kantta lähellä. Steariinin sulattaminen ei ole vaarallista, mutta valvomatta jäänyt ylikuumentunut steariini sisältää palovaaran.


Päiväpeittokaupoilla päivän hintaan

Meillä on 3 paikkaa huushollissa, johon olen kaivannut kivaa päiväpeittoa. Tuvan puusohvaan piti sellainen saada, kammari-vierashuone-viherhuone-orangerian iso sänky kaipasi uutta peittoa ja yksi oli haussa vielä salin divaaneille, jotka yhdistettynä ovat toimittaneet meillä sohvan virkaa jo kymmenettä vuotta. Tästä syntyikin sitten hieman hupaisa episodi, kun huomasin Jotexissa olevan alen loppurysäyksessä juuri ne pellava-puuvillapäiväpeitot, joita olen haikaillut, mutta en kuitenkaan ole raaskinut tilata, kun hintaa on koosta riippuen 80 eurosta killinkiä vaille 120 euroon. Noh, ensisijalla olisi kammarihuoneen sängyn päiväpeitto, sellainen pellavan sävyinen siniharmain raidoin. Vaan sepä ei ollutkaan tarjouksessa, mutta vastaava punaraitainen, joka siis sopisi passelisti tuvan puna-pellavaiseen sävymaailmaan, oli. Se sitten tilattiin 24 eurolla ja siihen vielä saman sarjan tyynyliinat 5,- kipale.


Ensin potkitaan tyynyt miten sattuu ja sitten käydään niiden viereen nokosille. Varmaan siinä joku idea on.


Päiväpeitto 1/3 oli siis hallussa. Ehdin jo saada toimitusilmoituksen ja saapumisilmoituksenkin, kun vilkaisin kaverille olisiko niitä vielä jäljellä, ja hitto vie, nyt ne siniraitaisetkin olivat alessa, punaraitainen ei enää. Ei kun tilaamaan uudelleen. Vaan mitäs sitten kävikään, pari päivää kului ja aleen meni myös se suurin koko -70% Ja ei kun tilaamaan! Tuohon hintaa jo kannatti tilata, kun yhden pellava-puuvillapäiväpeiton hinnalla sai 3, joista yksi on xtraleveä, eikä postituskulut kuitenkaan olleet kuin viiden euron luokkaa.  Nyt sitä sitten odotellaan niitä siniraitaisia saapuvaksi kahdessa eri lähetyksessä. Kävipä tuuri, mutta hieman hassua, että noiden peittojen hinnat vaihtuvat eri päivinä. Yhtenä päivänä kaikissa on jokin ale, toisena jossain mega-ale, kolmantena taas jotain muuta. Tyynynpääliset ovat esimerkiksi nyt taas 10 eur kipale, alehinta sekin, muttei tietenkään niin muhkea, kuin silloin, kun satuttiin omat tilaamaan.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Oletteko huomanneet, että syksyn myötä meillä ihmisillä alkaa talviajan lisäksi ton-ton -aika? Kyllä vaan! On muovitonta marraskuuta, tipatonta tammikuuta, sometonta syyskuuta ja lihatonta lokakuuta. Nykyajan ihmiset tarvitsee detoxia vähän kaikesta, monesta syystä ja kieltokuukausista on tullut tiedotuskeinoja. Tällä viikolla lihaton ruoka onkin jo etuajassa ollut paljon esillä medioissa, kun valtakunnan huoleksi on noussut se, että armeijassa tarjottavasta 28 viikottaisesta ateriasta 2 ei sisällä lihaa. On se meistäkin huolestuttavaa, että se on niin huolestuttavaa ja eritoten huolta aiheuttaa ajatus, että meidän sisulla ja kunnialla rakennettu armeijamme olisi voimaton harjoituksissaan, saati tositoimissa, jos 28 ateriasta 2 ei sisällä lihaa. Oh dear, on siinä puolustusministerillä huolta kerrassaan. Anteeksi jos vähän naurattaa.

Noh, tämä syksyhän on yhtä juuresten juhlaa, joten ajattelin jakaa teille kaksi mainiota lihatonta reseptiä, joilla kotiarmeja voi marssia täydellä vatsallaan. Toinen resepteistä on oma, toinen on ystävältä saatu, hieman muokattu, alunperin kotikokki.netistä löytynyt resepti. Aloitetaan sillä omallamme.

Sangen fiini KURPITSA-PORKKANAKEITTO

Tämä on sellaista mielihyväruokaa, jota tekee mieli joka syksy. Samettisen pehmeä ja maukas juureskeitto on kuin tehty sateisiin syyspäiviin. Keitän aina meille kahdelle aivan ylimitoitetun satsin, koska seuraavana päivänä keitosta voi tehdä juurespannaria tai -lettuja (lisää jauhoja ja munia) tai tästä voi tehdä ihanaa juureslaatikkoa lisäämällä teelusikallisen siirappia, sopivasti korppujauhoja ja kananmunia, jotta soseesta tulee juureslaatikkoa samaan tapaan kuin perunalaatikosta.

n. 1-1,5 kg porkkanaa
1-2 kunnon palsternakkaa
1 myskikurpitsa
kanelia
suolaa
öljyä
kasvisliemijauhe
2,5 dl kermaa
smetanaa tarjoiluun

Halkaise myskikurpitsa, poista siemenet ja tee ristikkoviillot kurpitsan pintaan. Sivele pinta öljyllä, ripottele päälle kanelia ja suolaa. Laita kurpitsa uuniin 200C ja kypsytä pehmeäksi.


Pilko porkkanat ja palsterankat kurpitsan kypsyessä. Keitä kypsäksi kevyesti suolatussa vedessä, joka juuri ja juuri peittää juurekset. Kun porkkanat ja palsternakat ovat kypsiä, surauta ne kattilassa soseeksi keitinveteensä. Ota kurpitsa uunista ja kaavi kurpitsaliha kattilaan, surauta seos uudelleen samettisen pehmeäksi soseeksi. Lisää hieman kanelia ja kasvisliemikuutio, joka on imeytetty tilkkaan vettä. Lisää kerma ja kuumenna keitto. Tarkista suolaisuus, lisää tarvittaessa. Jos keitto on liian sakeaa (se saa olla sakeaa), lisää hieman vettä ja tarkista maku uudelleen.


Nauti smetanasilmän tai fetarouheen kanssa ja jos oikeen haluat herkutella, niin kokeile tätä supermaukasta sipulipiirakkaa keiton kaveriksi! Tämä sipulipiirakka on paras koskaan maistamani. Sen maku on pehmeän maukas, ei lainkaan pistävän sipulinen ja miten oiva sadonkorjuuherkku sipulipiirakka onkaan, kun sipulisato on parhaimmillaan. Väittäisin, että tämä maistuu loistavalta myös myöhemmin vuodesta, esimerkiksi glögin kaverina!

Alkuperäinen resepti oli kadonnut netistä, joten sovelsin ohjetta ystävällä säilyneen muistilapun pohjalta. 

SIPULIPIIRAKKA

Pohja

150g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
Murusta voi jauhoihin ja lisää vesi. Möyhi taikina pehmeäksi ja tasaiseksi, ja painele se piirakkavuoan pohjaan. Jos teet piirakan pyöreän vuoan sijaan uunipellille, tuplaa sekä pohjan että täytteen määrät.

Esipaista pohjaa 10 min 250C.

Täyte

500g keltasipulia suikaleina
50g voita
2 rkl öljyä
- kuullota sipulit rasvassa kullankeltaisiksi - älä ruskista!

1 omena raasteena
2 kananmunaa
100-150g Mustaleima Emmentalia
suolaa ja valkopippuria
- sekoita aineet keskenään

Levitä täyte pohjalle ja paista vielä n. 20 min

Itse tein siten, että laitoin kuullotetut sipulit pohjan päälle ja muut täyteaineet keskenään sekoitettuna sipulien päälle. Alkuperäisessä reseptissä oli 100g mustaleimaa, mutta sitä taisi mennä 150g tähän kuvan piirakkaan - ja hyvä niin. Mustaleima on niin loistavaa piirakkajuustoa! Reseptissä oli myös cayenne-pippuria, mutta meillä ei ole sitä, joten jätin sen pois.


Vielä on satoa jäljellä

Tomaattia pukkaa edelleen runsaasti. Lopettelen kasvihuoneen kastelun tähän syyskuun vaihteeseen, jotta multa ehtii kuivahtaa kunnolla. Siten on helpompaa repiä tomaatit mullasta ja siistiä kasvihuoneet ensi vuotta varten valmiiksi. Tämä on muuten yksi tällaisen elämisen parhaita juttuja. Kun jokin loppuu, se tavallaan ei lopu, vaan siirtyy sylkissään seuraavaan vaiheeseen, jonka jälkeen sama homma on edessä jälleen uudelleen. Ilman suurempaa haikeutta voi purkaa kesän, koska tietää sen tulevan taas pian ja siinä välissä hieman valmistellaan seuraavaa saapumista - ja nautitaan edellisen annista.


Talviomenasato alkaa olla valmis. Tänä vuonna selkeästi aikaisemmassa kuin aiempina vuosina ja yllättäen, tänä vuonna "satavuotisen" omenapuun omput eivät ole juurikaan rupisia.


Isäntä nappasi kuvan naapurin hienosta pellosta, joka on ennen kuulunut tämän tilan viljelysmaihin. Tuo näky on niin kaunis ja aukeaa saunalta ja terassilta. Keltainen matto on kukkivaa maa-artisokkaa, jota vielä tovi sitten reunusti kultainen vilja.


Tässä se taitaa olla tämä viikko taputeltuna! Tänään otetaan lunkisti, lämmitetään sauna ja ollaan vaan. Syysröhät ovat liikkeellä ja tämän emännän kurkku on ollut kipeä parina aamuna, nenäkin hieman tuhisee. Toivottavasti pöpö ei asetu vieraaksi tämän nahan alle. Nyt ei yhtään huvittaisi sairastella - koskapa sitä huvittaisikaan!

Ja arvonta osui..

Ja ihan loppuun vielä se arvonta! Onnetar osui Harmaan torpan emännän kohdalle, joten laitathan osoitteesi meille meilitse jovelassa@gmail.com, jotta saamme hyvänmielen sarjan postiin ensi viikolla.

Se on syyskuu ja suloinen sunnuntai! Olkoon molemmat kaikille teille siellä mukavia!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Syyskuun puoliväli lähestyy ja syysröhä on käynyt kylässä. Lämpömittari on vielä kesässä, eikä yölämpökään painu alle kymmenen asteen, hyvä jos alle viidentoista. Sitä ei oikeen tiedä mikä vuodenaika nyt onkaan, vaikka maisema maalaa syksyä pelloille ja puiden oksille. Tänään näytti hetken siltä, että sataisi lunta. Ilma oli täynnä pieniä kärpäsiä. Niitä oli kaikkialla sankoin parvin ja hetken pihalla tosiaan näytti siltä, kun ilmassa leijuisi pienen pieniä lumihiutaleita, vaan ei sentään. Hetkeä myöhemmin taivas jyrähti ja ukkoskuuro vei kärpäset mennessään. Mikä lie outo kärpäsilmiö, kun ei moista ennen olla nähty.

Tällä viikolla talossa ei ole ihmeellisiä puuhailtu emännän ollessa syysröhässä, mutta isäntäpä teki muutama vuosi sitten kaadetun saarnin rungosta meille perinteisen taikinakaukalon. Siitä tuli hieno ja pitäähän talossa taikinakaukalo olla. Hieman eri fiilistä leipomiseen, kun taikina sekoitetaan ja vaivataan käsin perinteisessä puukaukalossa muovikulhon sijaan.



Kaukalo on suuri ja painava, kuten pitääkin. Ei se ihan sellainen ammeen kokoinen taikinakaukalo ole, jollaisia ennen tarvittiin, kun kerralla leivottiin valtavia määriä leipää, mutta sen verran iso kaukalo on, ettei sitä huvikseen ympäriinsä kanneta ja silloin kun kaukalo ei ole leivontakäytössä, sitä voi käyttää kulhona.




Pari iltapäivää isännällä meni tuon kaukalon nikkarointiin itse tekemillään työkaluilla. Raakamuotoilun isäntä teki moottorisahalla ja loppuhionnan hiontalaitteella. Muuten kaukalo kilkuteltiin käsin. Viimeisessä kuvassa kaukalo on jo valmis ja odottaa pellavaöljykäsittelyä.


Emännän mielestä kaukalo on tietenkin ihana, ja hieno se onkin. Isännän lisäksi kaukalon muodosta päätti luonto sen mukaan miten puu on muotoutunut kasvaessaan. Laskimme puun vuosirenkaat ennen kun isäntä halkaisi rungon ja huvittelimme ajatuksella, että likimain antiikista tässä tällä viikolla valmistuneessa kaukalossa on kyse, sillä saarni taisi olla yli 80-vuotias ennen kun se jouduttiin kaatamaan. Saarni on kyllä hieno puulaatu, jalolehtipuuksihan niitä kutsutaan. Saarni on kova, tiivis, sitkeä, kestävä ja painava puulaatu, jota on käytetty mm. metsästysjousien ja muiden jousipyssyjen valmistukseen. Nyt tämä kaadettu saarni jatkaa elämäänsä taikinakaukalona ja onpa siitä aiemmin tehty jo mm. isännän työkalujen varsia. Kierrätystä!


HELPOTTAVAA HENGITYSILMAA  JA RAIKKAAMPIA TUOKSUJA

Röhässä sitä kaipaa jotain helpotusta hengitysilmaan, tai lähinnä siihen, että hönkäputket vetäisivät paremmin. Konstejahan on monia; voi höyryttää päätä liinan alla naama hikeä valuen, ryystää lämmintä ja hieroa salvaa rintaan tai tussauttaa röörejä avaavia suihkeita sieraimiin. Kaikki mainitut ovat tietenkin varsin tehokkaita, mutta kun yöllä, muutenkin röhän uuvuttamana, ei jaksaisi keitellä liemiä, istua hengittelemässä höyryjä tai ylipäätään nousta peiton alta helpottaakseen oloa, narautin ryytiapoteekkimme oven ja testasin hieman erilaista helpotusta, jota voi käyttää niin röhässä kuin muutenkin kotoisan huonetuoksun merkeissä, nimittäin tuoksukäpyjä.



VALKAISTUT KÄVYT & TUOKSUKÄVYT

Viime viikon käpyteema jatkuu siis vielä ainakin tämän jutun verran testattuani miten käpyjä voi valkaista ja käyttää huonetuoksuina. Muutama eteerisellä eukalyptusöljytipalla tuoksutettu käpy yöpöydällä on vaikuttanut mukavasti öiseen hengittelyyn röhäaikana.

Mikäänhän ei estä hyppäämistä suoraan tuoksuvaiheeseen ja jättää valkaisun tekemättä sillä kävyt ovat kauniita ihan sellaisenaan. Valkaistujen käpyjen etuna kuitenkin on se, että ne ovat puhtaita eivätkä myöskään karise ja roskaa samalla tavalla kuin kävyt usein tekevät, ja ne ovat sieviä. Hieman vaihtelua. Vaaleiden ja tummien käpyjen yhdistelmäkin on hieno.



Ylempi on kertavalkaistu ja alempi valkaisematon käpy.

Kävyt valkaistaan upottamalla kävyt kloriittiin ja antamalla niiden liota painon alla kahden vuorokauden ajan. Jos kävyistä haluaa täysin albinoja, kloriitti pitää vaihtaa puhtaaseen ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Ylemmän kuvan käpy on valkaistu kloriittia vaihtamatta.

Liotuksen jälkeen kävyt ovat valmiita, vaikkeivat siltä näytäkään.


Kävyt näyttävät aivan yhtä tummilta kuin ennenkin, ja lisäksi aiemmin täysin avonaiset kävyt ovat sulkeutuneet tiiviisti pisaramuotoon. Kävyt kuivatetaan ulkona auringossa n. viikon ajan tai vaihtoehtoisesti kuivurissa tai n. 50C uunissa kunnes ne ovat jälleen avonaisia ja kuivia. Kun kävyt otetaan kloriitista, ne haisevat tietenkin kloriitille imettyään kloriittia itseensä, joten jo tässä kuivatusvaiheessa kullekin kävylle kannattaa tipauttaa tippa eteeristä öljyä.

Tässä kuvassa kävyt ovat jälleen auenneet. Kuivasin kävyt kuivurissa 55C n. 5h. Tulipa samalla putsattua kuivuri sinne jääneistä tuoksuista.



Itse käytin käpyihin appelsiini- ja vaniljaöljyä sekä erikseen eukalyptusöljyä, riippuen hieman siitä minne kävyt on tarkoitus laittaa.

Kun kävyt ovat auenneet ja kuivuneet, ne laitetaan muovipussiin johon tipautetaan kymmenisen tippaa eteeristä öljyä. Pussi suljetaan ja käpyjen annetaan olla pussissa muutaman päivän. Sen jälkeen kävyt voikin ottaa esille.  Eukalyptuskävyt tulivat ihan tarpeeseen tällä viikolla, mutta nuo appelsiini-vaniljakävyt ovat suloisia noin muuten. Kävyn voi laittaa myös vaikkapa vaatekaappiin, liinavaatekaappiin tai sukkalaatikkoon. Kävyt toimivat somina huonetuoksuina ja kun niiden tuoksu haihtuu, kävyt voi laittaa uudelleen pussiin tekeytymään tuoreen öljyn kanssa. Jos käpyihin kyllästyy, ne toimivat sytykkeinä.

Kertavalkaistut tuoksukävyt passaavat meillä kivasti tammisen kaapin ja sen päällä olevien sikarilaatikoiden sävyyn. Siksi en täysvalkaissut käpyjä.


Muutama käpy riittää vapauttamaan tuoksua huoneeseen. Jouluksi teen varmasti lisää tuoksukäpyjä yhdistelmällä kaneli-neilikka-kardemumma.



Eteerisiä öljyjä voi käyttää myös näin..

TUNKKAISEN TEKSTIILIN PELASTAJA

Muistatteko vielä niitä imurituoksuja, pieniä tuoksupalloja, joita laitettiin imurin pölypussiin? Niitä, joista tuli hervottoman epäaito tuoksu huoneeseen imuroinnin myötä? Ohmy, kaipa niitä vieläkin jostain saa, mutta ne oli kyllä aivan kamalia. Kotiaan myyvien vastaniksi ennen kun ostajaehdokkaat saapuvat kaupoille, on imuroida hieman kardemummaa samalla kun poleeraa huushollinsa myyntikuntoon. Tässä niksissä ei kuitenkaan mainituista ole kyse, vaikka imurikin puuhaan liittyy.  Tämä tuoksu puhdistaa ja raikastaa oikesti.

Joskushan sitä törmää vaikkapa kirppiksellä aivan ihanaan tekstiiliin, mutta sepä tuoksuu tunkkaiselle ja tuntuu, ettei se tuoksu lähde pesussakaan. Saattaa löytyä kiva matto, joka on hieman tunkkainen, mutta muuten puhdasta mattoa ei juuri pääse pesemään. Tai puurasia, kirstu, onhan näitä, tunkkaisia kirppisaarteita. Lemmikillä saattaa käydä vahinko ja mattoon jäädä vieno ei-toivottu tuoksu puhdistamisen jälkeenkin. Sitten on niitä teinien tennareita ja jumppaajan kasseja, josta ei haju tunnu lähtevän millään. Tai se oma arkimatto, muuten ihan puhdas, mutta kaipaa raikastamista ja niin edelleen.

MATTO- & TEKSTIILIPULVERI

Pulveri syntyy parissa minuutissa sekoittamalla 2 osaa ruokasoodaa, yhden osan perunajauhoa ja lisäämällä niihin eteeristä öljyä. Itse käytän eukalyptusta ja piparminttua muutaman kaneliöljytipan kanssa. Ne raikastavat tekstiilin ja puun, ja jättävät huoneeseen miellyttävän tuoksun. Jos kyseessä on irtotekstiili, siis vaikkapa liina, paita tai pyyhe, riittää kun laittaa muovipussiin teelusikallisen tai pari tätä pulveria tekstiilin kanssa ja sulkee pussin vuorokaudeksi tai pariksi. Pulverin voi ravistella pois. Tennareihin kannattaa laittaa teelusikallinen per kenkä, kassiin ehkä kaksi. Puurasia kannattaa laittaa myös muovikassiin, isompaan kirstuun laittaa reippaasti pulveria, sulkea kansi ja siivilöitä pulveria vielä mööpelin päällekin. Mööpeli saattaa vaatia viikon verran de-odorointia ja pulveri vaihtaa muutaman päivän kuluttua tuoreeseen satsiin.


Mattoa raikastaessa (ruokasooda myös puhdistaa tekstiiliä) pulveri sihdataan tee- tai muulla siivilällä matolle kuten jauhot kakkuun ja pulverin annetaan olla matolla vuorokauden. Sen jälkeen pulveri imuroidaan ja matto on raikastunut. Sen jälkeen, aina pölypussin vaihtoon saakka, imurointi noin ylipäätään tuoksuttaa huoneet.


Tällä viikolla röhästä kärsiessä, siivilöin matolle eukalyptus- ja piparminttuöljyllä terästettyä pulveria ja oli kyllä ihanaa hengitellä, kun imuroinnin jälkeen ilma tuoksui eteerisille öljyille. Pulveriin voi laittaa mitä tahansa ereetistä öljyä, jonka tuoksusta pitää. Jouluaikaan se voisi olla vaikkapa mainittua kaneli-, neilikka- ja kardemummaöljyn seosta ja keväällä vaikkapa sitrusöljyjä. Erityisen raikkauden kuitenkin tuovat nuo lääketeollisuudenkin nuhalääkkeissä käyttämät röhätuoksut.

Sääennustajat meinaavat, että ensi viikolla ilmat viilentyvät. Kovin jyrkkää pudotusta ei meidän sääkartta seuraavalle 10 vuorokauden arvaukselle lupaile, mutta saapas nähdä mitä taivaalta tulee ja missä lämpötiloissa mennään. Edelleen uunit täällä ovat kylmillään, paitsi köökin hella silloin kun tehdään ruokaa. Lämmityskausi saa vielä odottaa tuliaan.

Näissä tuoksuvissa tunnelmissa kohti seuraavaa viikkoa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Sunnuntai-ilta on jo hämärtynyt yötä kohti ja viikko on kääntymässä viimeisille tunneilleen, kun ehdin istahtaa koneelle sunnuntaipostauksen äärelle. Viikkoon on mahtunut hieman myrskyisiä tuulia ja sadekuuroja, mutta edelleen mennään kovin kesäisissä päivälämpötiloissa tässä syyskuun puolivälissä. Pönttiskin sai ensitulensa perjantaina. Vielä tarkenee!

Radiossa sanoivat, että muuttolinnut ovat sankoin joukoin matkalla etelää kohti. Meilläkään ei ole enää kuultu kurkien tai joutsenten töräyttelyjä samaan tapaan kuin alkukuusta. Kova liverrys täällä kyllä on edelleen puissa. Eivät ole talviasukkaat vielä vaienneet laulamasta. Lokukuuta kohti kun mennään, on perinteinen aika tehdä hieman herkkuja iloksemme jääville linnuille talvivaraksi - niitä perinteisiä kookosvoi-pähkinä-auringonkukkakakkusia, joita teen joka vuosi. Tuolla ovat jääkaapissa kovettumassa. Tämän syksyn pikkuprojekteihin on kuulunut myös Böördikahvilan, eli uuden lintulaudan nikkarointi, kun edellinen meni rikki, taas. Ei niistä kaupan heppoisista lintulaudoista ole ollut mihinkään. Kertavuositavaroita ovat olleet laidastaan. Meillä käy niin paljon erilaisia lintuja syömässä laudalla sankoin joukoin, ettei mikään pikkuruinen lintulauta riitä, joten lintulaudalla pitää olla kokoa, ettei sitä tarvitse ihan päivittäin täyttää. Reippaasti syötävää mahduttavia on ollut vaikeaa löytää. Päätettiin tehdä oma, presiis sellainen, joka täällä tarvitaan.

Emäntä suunnitteli, isäntä nikkaroi ja maalasi. Böördikahvila 2018 on avattu ja odottaa ruokailijoita pihalla.


Lintulaudassa on iso siemensäiliö, jonka täyttötilanteen voi nähdä etupleksin läpi vaikka salin ikkunasta kurkaten. Ei tarvitse arvailla koska pitää täyttää lintulautaa. Rajain pleksiaukon edustalla pitää syötävät hallinnassa siten, ettei linnut syö kaverin ruikulilla kuorrutettuja ruokia ja sairastu. Vielä ei täytetty säiliötä kuin sen verran, että saatiin testattua toimivuus.


Tuolla sisällä ei oikeasti ole mitään viuhkamaisia rimoja. Ne ovat pleksin heijastamia talon ulkolaudoituksen välirimoja. Tänään oli niin lämmin ja kirkas päivä, ettei meinannut saada mitään kelpoa kuvaa napattua, mutta olkoon nyt tuollainen kuva, että vähän näkee millainen lintulauta on. Siihen mahtuu arviolta 5 litraa siementä kerralla. Katto on avattava lippa ja niin pitkä, ettei ruoka kastu laskeutumisalustallaan ja sateellakin linnut voi syödä lipan suojissa. Yläosaan tulee vielä kyltti kun joudan sellaisen tekemään. Lintulaudan edessä on koukku perinteiselle herkkukranssille. Kääntöpuolelle saa kiinnitettyä kauralyhteen.

Lintulauta mukailee hieman Jovelaa, jos ei muuten niin samaa lautaa siinä ja talossa on, ja maalikin on samaa Virtasen 4 öljyn maalia, jota meillä jäi yli kesällä talopäätyrempasta.



Tänään on tosiaan ollut kovin lämmin ja kesäinen päivä. Luonto hieman leikittelee säällä ja tänään tuolla puutarhan puolella hääräillessä kesä ja syksy kohtasivat vielä yhtä voimakkaina, vaikka toinen on jo antamassa tilaa toiselle.

Näin villinä meillä vielä kukkii ja kasvaa mm. tuoksuherneet ja yrtit.



Ja mansikoitakin söin tänään suoraan mansikkamaasta, vieläkin! Syyskuun puolivälissä! Eikä ollut yksi tai kaksi satunnaista marjaa, vaan ihan posket pulleina popsin mansikoita!

Toispual pihaa sitten villiviini alleviivaa, että on syksy kuitenkin. Niin korean kauniit syysvärit on tehnyt lehvilleen.


Vaan kuulkaas, tällä kertaa sunnuntaipostaus jää lyhyeksi. Haluan vielä rullailla hieman lisää mehiläisvahakynttilöitä ja kuunnella toiseen kertaan viimeiset jaksot kivasta kuunnelmasta Hautasi on Odessassa. Jos yhtään pidät tarinoista ja kuunnelmista, etkä ole tuota vielä kuunnellut, niin suosittelen! Tarinassa nuori toimittaja päätyy selvittämään edellisessä elämässään tapahtunutta murhaansa puoliksi leikin varjolla tehdyn hypnoosin jälkeen. Tarina kuljettaa toimittajan maailmalle ja takaisin, nykyaikaan ja menneisyyteen ja tietenkin moniin kiperiin tilanteisiin, ja sisältyypä tarinaan herttainen rakkaustarinakin ennen kun vanha rikos selviää.


Sytytellään kynttilät ja käperrytään mielinurkkiimme nauttimaan sunnuntai-illasta!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Tässä on jo pari vuotta ollut mielessä tehdä tupaan talveksi ruukkua suurempi keittiöpuutarha, mutta jotenkin se on aina jäänyt tekemättä. Välillä unohtunut, usein ollut liian myöhäistä jotta voisi hyödyntää ulkopuutarhan kasveja ja viime vuonna, koska ei ollut paikkaa mihin laittaa moista. Useiden ruukkujen sijaan halusin tupaan nimenomaan sellaisen pikkupuutarhan, jossa kaikki kasvatit olisivat yhdessä ja samassa laatikossa. Se on kastelun kannalta helpointa. Nyt kun kesän jäljiltä meillä jäi 3 jalallista kasvatuslaatikkoa talvilomalle, ajattelin hyödyntää niitä toteuttamalla vihdoinkin keittiön talvipuutarhan.


Jalallinen talvipuutarhalaatikko seisoo isännän nikkaroimalla saarekkeen jatko-osalla, jolla on keväisinkin taimia odottamassa pääsyä ulos. Laatikon takana on seinämä ja sen takana lavuaari.


Suuri ikkuna antaa hyvin valoa kasvateille ja jos se ei riitä, meillä on niveljalkainen kasvilamppu, jonka voi laittaa tuohon seinäkkeeseen kiinni. Yrttien kaverina samalla tasolla paistattelee chili.


Tänä vuonna meillä on ollut hieman huono yrttivuosi edellisiin verrattuna. Liika kuumuus teki mullasta liian kuuman ja aurinko poltti ison osan yrteistä. Nyt syksyllä yrtit ovat sitten innostuneet tekemään ihan uuden sadon, josta otimme osan sisälle yrttilaatikkoon. Ajatus lämmittää mieltä, koska yöt alkavat olla jo kylmenemään päin täällä Lounais-Suomessakin ja halla syö pian pihan asukkaat.


Laatikossa kasvaa timjamia, oliiviyrttiä, lipstikkaa, persiljaa, salviaa ja persian vesipippuria, joka on niin huikean tujakan pippurinen yrtti, että yksi lehti riittää vaikkapa kastikkeen mausteeksi. Persian vesipippuri on tuo syyslehtien värinen korkea yrtti. Pisimmät puutarhan puolella kasvoivat n. 60 cm korkeiksi ja osa kasvoi edellisen vuoden pikkutaimesta itsesiementyen.

Ensi viikolla tyhjennän vielä toisen tällaisen jalallisen kasvatuslaatikon tupaan tuotavaksi. Laitetaan siihen hieman valkosipulia (varsien vuoksi) ja kokeilen kylvää siemenistä basilikaa ja salaattia talvikasvatukseen. Olisi omaa tuoreyrttiä ja salaattia talvellakin. Pientä omavaraisuusboostia sekin.

Siemenpankitusta

Meillä on vasta vuoden verran kerätty kunnolla omia siemeniä, sillä en ole oikeen ollut tuttu aiheen kanssa. Viime vuonna kun laajensimme kotivara- ja omavaraisuusastettamme omien siementen puolelle, siihen on tullut jo melkeinpä himo. Tämän tästä luuhaan puutarhassa tutkimassa mitä voisi säilöä omina siemeninä tulevalle vuodelle. Tänä vuonna meillä esimerkiksi kaikki tomaatit kasvoivat omista siemenistä ja kukkaniityt edellisen vuoden kukkien siemenistä. Pientä säästöä tämäkin, sitä niin innostuu aina alkuvuodesta ostelemaan siemenpussukoita ja isolle pihalle menee paljon siemeniä.

#pieniäiloja

Käytän instanpuolella omissa postauksissa usein #pieniäiloja asioista, jotka tuovat iloa tai ovat tuoneet juuri sillä hetkellä iloa. Jovelan myötä olen nauttinut elämässä eniten pienistä asioista. Tottakai on mahtava tunne, jos vaikka onnistuu työhön liittyvässä asiassa tai tapahtuu jotain suurenmoista. Ne ovat ilon aiheita ja tuntuvat mahtavalta, mutta pienet ilot ovat enemmänkin sellaisia satunnaisia, arkisia juttuja, joihin kiinnittää huomiota kun haluaa. Ehkäpä jotain sellaista, mihin ei ole ennen lainkaan tai juurikaan kiinnittänyt huomiota, ja sitten kun sen tekee, tuntuu kuin koko maailma olisi yhtä sävyä rikkaampi. Tällaisia pienten ilojen aiheuttajia on jokaisen ihmisen elämässä niin paljon, jos pysähtyy huomaamaan niitä. Se vaatii hieman aikaa ja tavallaan halunkin huomata. Tarkoituksellisen huomaamisen. Itse saatan joskus rentouttaa kiireistä arkimieltä katsomalla ikkunasta ulos etsien jotain mistä olla iloinen -  ja aina löytyy jotain. Ensimmäinen ruokailija lintulaudalla, taivaalla kepeinä lipuvat pilvet tai sadepilven muhkeus ennen ensimmäisiä pisaroita, miten lintu kylpee vettä loiskutellen tynnyrigrillin kannen syvennykseen kertyneessä vedessä, miten kaunis valo ulkona on, kehräävä kissa kainalossa, koiran tassujen tuoksu, ensimmäisen kahvihörpyn maku, palavan puun ääni uunissa, tuvasta leijuva tuoksu.. Maailma on täynnä pieniä iloja ja olen viime aikoina pyrkinyt nimenomaan huomaamaan ja tiedostamaan erilaisia ilon aiheita, koska maailma nyt vaan on täynnä niitä ja olisi vallan häpeä olla huomaamatta kaikkea sitä, mitä on tarjolla.

Siemenpankkiharrastuksen pienet ilot ovat avanneet kokonaisen uuden mielenkiintoisen maailman itselleni. On paljon opittavaa ja aina kun jokin kasvaa, ilo on suuri. Lisäksi siemenet ovat kivoja. Isolla kasvilla voi olla pienen pieni siemen ja pienellä kasvilla taas kuin öylätti. Yksi tekee yhden siemenen siemenkotaansa ja toinen täyttää kodan sadoilla siemenillä. Ja monet siemenet ovat suorastaan kauniita! Inkamaissin jyvät kuin helmiä, flambopavut herttaisia punaisine viiruineen ja yksi kauneimmista siemenistä on myös tällä mainitulla persian vesipippurilla, joka tekee siemenoksia kukistaan.


Tässä on nippu sipulin siemenkotia. Innoissani katkaisin siemenlatvan mukaani ja vasta jälkikäteen tajusin, etten huomannut katsoa kummasta nippu tuli katkaistua, samassa laatikossa kun kasvoi sekä puna- että keltasipulia. Noh, tämän sitten näkee varmaan ensi vuonna, jos sipuleiksi saakka yltävät. Yllätyssipulia!


Liljojenkin siemenkodat on kerätty ja kuivuvat tuolla meidän viherhuoneessa. Liljoilla on hauskoja liuskamaisia siemeniä, vähän kuin kaurahiutaleita.


Hajuherneen, eli tuoksuherneen karvaisia palkoja on kuivamassa sen verran paljon, että niillä kukittaisi varmaan koko pihan ja naapurin hevosten niitynkin. Tänä vuonna hajuherneet levisivät niin reteillen, että pieneksi kasvatuslaatikkosomisteeksi tarkoitetut 2 pientä tainta vyöryivät syksyllä jo laatikoiden laitojen yli tehden kulkuesteen kasvatuslaatikoiden väliselle kujalle. Mutta olivat ja ovat edelleen kauniita tuolla pihalla. Valtava iloisen väristen kukkien meri!


Sellaisia sepustuksia tältä siemensunnuntailta Jovelasta. Miten on, keräättekö te siemeniä, mitä, miten säilötte ne ja ovatko omat siemenet itäneet hyvin seuraavana vuotena? Meillä on varmaan 70-80% itse kerätyistä itäneet hyvin, mutta tänä vuonna myskikurpitsa ei tehnyt lainkaan kurpitsaa. Vahvaa kasvustoa ja hurjasti kukkia, mutta ei ainuttakaan kurpitsaa. Ehkäpä syynä oli liian kuumat olosuhteet kasvihuoneessa. Pölyttäjät eivät jaksaneet pölyttää?

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa tahoillenne!

Jovelan Johanna

Päivää vaille lokakuu ja uuneissa palaa tulet. Kovin vaihtelevaa lämpöä on sääherrat tarjoilleet. Täällä ollaan käyty jo melkein nollassa kerran, mutta edelleen yölämmötkin ovat plussan puolella. Yhtenä aamuna oli hieman kuuraa nurmikolla. Lämmityskausi on alkanut ja lämmitysasiat pyörii kovasti mielessä. Isäntä on kasannut klapeja puusuojiin ja kantanut klapeja sisälle. Niin se on, että talvi sieltä lähestyy ja puuhat ovat sen mukaisia.

Salissa ei edelleenkään ole toimivaa kakluunia, eikä näytä siltä, että tälle talvelle sellaista saadaankaan. Talvi kuitenkin tulee oli toimivaa kakluunia tai ei ja kaikki sähköttömät lisälämmitysmuodot tulevat tarpeeseen salissa. Muu osa talostahan meillä lämpiää puulla, mutta sali, jonka kakluunia ei voi käyttää, joudutaan lämmittämään sähköllä ja petroolilämmittimellä silloin kun pakkanen painuu mittarissa pohjalukemiin. Meillä on tarjous kakluunin korjaamiselle ja se on ihan asiallinen, mutta sen lisäksi tarvitaan vielä hormiputki ja savupiippu katolle ja sen osuus tuntuu jokseenkin suolaiseksi hinnoitetuksi, kun se pätkä putkea oheishärpäkkeineen maksaa saman verran kuin koko kakluunin uudelleenmuuraus ja 150-vuotta vanhojen kaakelien korjaaminen ja korvaavien valmistus käsin. Ei siis tänäkään vuonna mahdu budjettiin. Jotain silti tekisi mieli saada saliin.

Niitä vaihtoehtoja sitten pohtimaan. Sisustustakat ovat ihan kivoja, mutta nekin maksavat, eikä haluta ostaa hetken käyttöön jotain sellaista, jolle ei todennäköisesti enää seuraavana talvena ole käyttöä. Sisustustakka maksaisi muutenkin saman verran mitä kuluisi pelkään sähkölämmittämiseen salissa, joten tunnelman lisäksi ei siitä oikeasti ole hyötyä. Ja meillä on jo petroolilämmittimiä. Yksi lisää, vaikkakin hieman erilainen, olisi turha. Mutta silti tekisi mieli saada jo jotain aidon tulen tuomaa tunnelmaa saliin, ja toki sellaisen tuoma lisälämmitys kelpaa myös. Näitä asioita tovin päässä pyöriteltyäni muistui mieleen, että meillähän on kaksi kaunokaista pihalla kesät ja talvet! Ei kun tyypit sisälle! Mitäs niitä sinne lumen alle seisomaan jätetään, kun sisälläkin olisi käyttöä, ja näin tehtiin. Isäntä vielä poleerasi kaunokaiset jollain pajatöhnällään, jotta sääkulumat, eli ruoste, saatiin pois.


Nuo muutama vuosi sitten Saksasta hankitut uunit (valitettavasti sitä verkkokauppaa ei enää ole olemassa) ovat tosiaan olleet meillä terassilla tunnelmantuojina, mutta vähänlaisesti niitä on käytetty. Uunit ovat valurautaa ja niiden sisälle mahtuu turvallisesti monta kynttilää lämmittämään uunia.


Myös korkeat kynttilät menee uuniin kivasti, ja ne tosiaan lämmittää uunia! Tuonne hatun alle voi myös laittaa pienen lämpöä kestävän astian, siihen kuumaa vettä ja pari tippaa eteeristä öljyä, jolloin uuni on sekä lämmin, että tuoksuva.




Toinen uuni meni etupihan puoleiselle pitkälle seinälle nojatuoliryhmän taakse. Kuvassa verho näyttää olevan melkein kiinni uunissa, ja sellainenhan ei olisi hyvä idea, vaikkei tuo uuni niin kuumaksi mene, että se verhoja sytyttelisi, mutta silti ei ole hyvä pitää mitään palavaa verhoissa kiinni. Oikeasti tuon uunin ja verhon välillä on kyllä tilaa ja ilmaa. Kuvakulma vaan saa verhon näyttämään melkein uunissa kiinni olevaksi.


Entä se lämpö sitten? Noin 30 min jälkeen otin lämpömittarin ja katsoin millaista hönkää tuolla syntyy tunnelman lisäksi. 38C oli ilman lämpö uunin yläpuolella, joten kyllä nuo myös lämmittää huonetta!



Toinen uuni laitettiin TV-tason vierelle, työpöydän ja -tuolin taakse. Levitelköön sieltä sitten lempeää lämpöään ja tunnelmaa kun sellaiselle on mieli ja tarve. Kun toisessa uunissa on testaajina pöytäkynttilöitä, tähän kotitoimiston uuniin laitoin vain tuikkuja, jotta saa nekin testattua.. ja lämpö nousi kuten kaverillaankin.


Tuikuilla uuni näyttää tältä hieman etäämmältä katsottuna. Ihan kun pohja olisi kuparia tai siellä olisi laavaa.


Tulipalopakkasilla nämä uunit ei tietenkään isoa huonetta lämmitä, mutta ovat kyllä tukena lämmitykselle ja jos sähkökatko osuu kohdalle, ovat hyvänä tukena petroolilämmittimelle. Jos ei ole kovin kylmä, kuten nyt ei ole (+7C), tuntuvat riittävän ihan itsekseenkin huoneen lämmittämiseen. Ja kynttilöitähän meillä palaa salissa syksyisin ja talvisin melkein aina muutenkin. Tässä kynttilän tuottaman lämmön saa hieman sitoutettuakin, kun niiden lämpö lämmittää suuremman elementin.

Ja sitten on vielä se tunnelma pimeän tultua. Lämpöä ja valoa. Perfect!

Kotivara-asiaa

Viimeisen viikon aikana on uutisten myötä nostettu esille taas kotitalouksien varautumisasioita ja kotivaraa. Kieltämättä nuo päivittäiset uutiset Airistolta eivät ole täysin vailla huolta. Homma hieman haiskahtaa. Asiaa on ehtinyt jo kommentoimaan Ilkka Remeskin, joka jo pari vuotta sitten aloitti muutaman kirjan verran maalailemaan huoliskenaarioita ihmisten viihdelukemistoon aiheella, joka tänään kuulostaa ennusteiselta. Tiedä sitten mikä koko homman todellinen nimi on, ja tuskin sitä meidän elinaikana saadaankaan tietää, mutta kyllä se kuulostaa erikoiselta, jos talousrikosepäilyn vuoksi satakunta poliisia väijyy tuhmia setiä saaristossa ja aihe on sen verran kuuma, että siitä pitää presidenttiäkin infota jo kuukausia etukäteen. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että poliisi tiedottelisi ennakolta presidenttiä myöten kotietsintöjensä aikataulusta. No, se on mitä on ja myrskyjä on ollut luonnonkin toimesta, joten kotivara-asioille kannattaa jokaisen hieman korvaansa lotkautella. Pääsee vähemmällä jos vaikkapa puu tai joku muu katkaisee sähköt, eikä niitä kuulu hetkeen takaisin.

Meille kotivara tai miksi sitä haluaa kutsua, on ihan arkinen asia. Meillä sitä voisi yhtälailla kutsua ruokakomeroksi, lääkekaapiksi ja polttopuuvarastoksi (ja vähän muutakin, kuten pattereita, kynttilöitä, tulitikkuja ja sen sellaista). Ei se niin iso juttu sitten loppujen lopuksi ole. Maalla se on ihan tavallinen homma. Viimeksi tänään isäntä hurautti isolle kirkolle, koska kissojemme lempiruoka oli viimeistä päivää tarjouksessa ja se haluttiin hyödyntää, vaikka mirreillä olikin kaapissa vielä ruokaa hyvän tovin verran. Säästyy rahaa kun ostaa isommissa erissä sitä mitä joka tapauksessa  ostaisi säännöllisesti.

Ja voi se kotivara olla somakin, kuten nämä mehiläisvahakynttilät, joita olen rullaillut viime viikkoina pienissä erissä talveksi. Niitä on sen verran paljon, että pitää keksiä hieman luovia säilytystapoja. Ovat niin nättejä ja tuoksuvat niin hyvälle, että osa saa olla ihan esilläkin.



Sidontanauhana tässä on vanhan pitsityynyliinan pitsi tyynyliinan kankaan haurastuttua puhki. Jäljelle jäi pitsivyö, joka nyt pitelee kynttilöitä pystyssä. Tänä vuonna mehiläisvahalevyissä on selkeät sävyerot. Osa on tuollaisia hunajaisen keltaisia ja osa kuin meripihkaa. Hirmuisen kauniita omasta mielestäni!



Näihin tunnelmiin (ja lämpöön) päättelen tällä kertaa sunnuntaipostauksen. Lämmintä ja aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille siellä.

Ps. Joko katsoitte Areenan uusimman brittidekkarin Shakespeare & Hathaway? Oi, voi, miten kiva se on! Ihanaa, että samaa herkkua on tiedossa seuraavat 9 arkipäivää ja kakkostuotantokauttakin Britteinsaarilla jo kuvataan parhaillaan.

Kuulumisiin!

Jovelan Johanna

Pari viime viikkoa on mennyt työreissun ja sen jälkeen iholle tarranneen syysröhän merkeissä, joka tuntuu olevan hieman sitkeää sorttia, kun ei vieläkään ole aivan päästänyt otettaan irti. Noin muuten ollaan vaan puuhailtu pieniä ja nautittu tästä lumoavasta syksystä. Niin monena päivänä ulkona on ollut poikkeuksellisen kaunis valo, sellainen keltainen, lumoava auringon ja sumun leikki. Ja viimeisiä satojakin ollaan edelleen korjattu, kokkailtu ja vietetty aikaa ystävien kanssa.

Eilen Jovelassa juhlittiin kekriä, tuota perinteistä suomalaista sadonkorjuun juhlaa. Kotoisten kotijuhlien suunnittelu ja valmistaminen on aina niin mukavaa. Ensin hieman poleerataan nurkkia, vaihdetaan yövieraiden sänkyihin puhtaat pahnat, suunnitellaan ruokalista ja sitten ollaankin pian jo juhlapäivän aamussa.


Nostettiin villatossut puukoriin vieraita varten, kannettiin pöytään viiniä ruokakomerosta ja sytytettiin kynttilät.


Kerättiin viimeiset kukat ja muutama syksyinen lehti puutarhasta lasipulloihin.


Katettiin pöytää, pilkottiin juureksia, kurpitsaa ja ruusukaalia, tuupattiin komea paisti uuniin ja keiteltiin kermainen sienikastike näille kaveriksi.

Ja sitten narautettiin auki tuo Jovelan mainetta niittänyt namikaappikin, jonne laitettiin juhlan kunniaksi oikeen valotkin.



Namikaappi toivotteli vieraita tervetulleiksi tavalliseen tapaan.




Ja sitten käytiin pöytään, syötiin, juotiin ja keskusteltiin maailmaa paremmaksi, kuten hyvien ystävien kesken on tapana käydä. On ollut niin kiva viikonloppu!

Viime viikonloppuna oli hieman erilaiset puuhat, sillä karautimme ystäväni kanssa paikalliseen pikkukaupunkiin makramee-kurssille. Se oli todella kivaa puuhaa ja vaikka en päässytkään sen samperin nuharöhän vuoksi mukaan perjantaina, pääsin hyvin puuhaan kiinni lauantaina ja opin solmimaan erilaisia perussolmuja, joilla voi tehdä vaikkapa amppelin, jonne pelastin yhden mintun puutarhasta, kun en muutakaan keksinyt. Jospa se siitä vielä tuuheentuu. Nyt näyttää ihan mustikan varvuilta!


Tuollainen amppeli viime viikon lauantaina siellä kurssilla syntyi parin tunnin harjoittelun jälkeen ja taitojen kehittyessä aion kyllä tehdä useammakin amppelin sekä tänne, että muutamalle läheiselle, jotka ovat amppeleita kaivanneet.

Viimeisiä satoja ollaan tosiaan vielä tällä viikolla, siis lokakuun puolivälin jälkeenkin nostettu maasta, eikä ihan kaikki ole vieläkään kerättynä. Tällä viikolla nostettiin yhdestä kasvatuslaatikosta 10 litraa porkkanaa, siis ämpärillinen, porkkanat putsattiin, pilkottiin, keitettiin ja pakastettiin, sillä niitä käytetään koirien kotiruokaan myöhemmin. Meillä tehdään koirille omaa ruokaa, koska toisella koirista on nälkiintymisen aiheuttama suolistoherkkyys ja myös siksi, että saamme paikallisesta reilun meiningin possulasta hyvää liha-sisäelinsekoitusta edullisesti, ja se yhdistettynä täysjyväriisiin ja oman maan porkkanaan on sekä hyvää että vatsavaivaiselle kelpoa ja vieläpä hyvin edullista ruokaa koirillemme.

Tuvan saarekkeella on satokauden viimeiset punasipulit.


Teen niistä perinteiseen tapaan tavallista ja jouluista punasipulihilloa, jonka resepti löytyy postauksesta vuodelta 2014! Perusversiossa jätetään reseptissä mainitut kaneli ja neilikka pois, mutta se mausteisempi vaihtoehto on todella hyvää myös, ja sopii erityisesti joulupöytään. Kokeilkaapa jos sipulisato oli tänä vuonna runsas!


Olen nauttinut tästä syksystä kovasti. Jotenkin on vaan niin kepeä ja mukava olla, vaikka ainahan sitä elämään mahtuu ei niin mukavia asioitakin, röhiä, nuhia, kolotuksia ja arkisen aherruksen haasteita, kuten että meidän auto hajosi ja päätyi romuttamolle, mutta silti. Harmeja ne vaan ovat ja unohtuvat aikanaan. Syksy on ollut niin leuto, kaunis ja lempeä. Olen nauttinut pienistä asioista ja rentoutumisesta. Syksyn kurssit ja kohtaamiset ystävien kanssa ovat tuoneet ja tuovat iloa ja vaihtelua. Nytkin odotan jo kovasti ensi viikolla pidettävää yhden illan perinneruisleipä- ja kotijuustokurssia ja marraskuussa lähdemme ystävän kanssa vielä valamaan kynttilöitä.

Kynttilöille on aina tarvetta tässä talossa. Niitä on kirjaimellisesti vähän joka nurkalla.


Kuunnelmien ja äänikirjojen ystävänä olen vinkannut postauksissa monista kivoista kuunnelmista aina kun sellainen on oman korvan kautta hyväksi todettu ja taas olisi yksi kiva kuunnelmavinkki tarjolla. Neliosainen jännityskuunnelma Kirottu Palosaari on kiva! Tarina lähtee liikkeelle saaren kesäkauden lopetusjuhlista, joiden aikana yksi saaren asukkaista katoaa, ja asiaa lähtee selvittelemään saaren kesämökkiasukas, Helsingissä asuva poliisi, joka osallistui itsekin kyseisiin juhliin.


Nämä lokakuun hämärät illat ovat kuin luotuja jännityskuunnelmien kuunteluun. Kynttilä palamaan ja mysteeriä kohti!

Reilun viikon päästä lähestytäänkin marraskuuta ja se tietää sitä, että täällä aloitellaan myös pienet joululahjapuuhat. Jotain omasta puutarhasta purkkiin, itse valettuja ja käärittyjä mehiläisvahakynttilöitä, kolotussalvaa.. kivoja puuhia kerrassaan. Niiden pariin käyn varmaan jo ensi viikolla arjen vastapainoksi. Ensimmäinen glögimukillinenkin on jo juotu, ähäskutti joulusta hermostuvat!

Pidemmittä puheitta, mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille siellä. Pysykää turvassa jos illalle ja huomiselle ennustettu myrsky puhaltelee suunnillanne.

Jovelan Johanna

Tällä viikolla mukavaa puuhaa on riittänyt useammalle päivälle töiden lomassa. Ensinnäkin ehdimme saada keittiöpuutarhan kasvatuslaatikot talviteloille ennen yöpakkasia, hip ja hurraa! Keskiviikkona nostimme mullasta 2 kukkuraista ämpärillistä (yht. +20 litraa) upeita maa-artisokkia, jotka kuorittiin, keitettiin, soseutettiin ja pakastettiin valmiiksi käyttöeriksi yhteensä 8,4 sosekilon edestä. Tänä vuonna maa-artisokat ovat todella hienoja. Suuria, tasamuotoisia ja kuorintaystävällisiä, mutta oli siinä toki puuhaa, kun tuon verran kerralla kuorittiin. Torstai-iltana kävin sitten ystävän kanssa perinneruisleipä- ja kotijuustokurssilla ja se oli verrattoman hauskaa mainion opettajan huomassa. Jatkossa aion leipoa itse omia perinneruisleipiä kurssilta saadun (ainakin) satavuotisen leipäjuuren voimin ja vaikka kotijuustoja olenkin tehnyt itse monen monta kertaa, kurssilla tehdyt herkut kyllä aktivoivat herkkumakuhermot siten, että voisi kyllä niitäkin tehdä useammin. Molemmista teen varmaan jonkun postauksen myöhemmin, mutta toistaiseksi näistä mainituista puuhista löytyy kuvia vaan instan puolella noiden linkkien kautta.

Tällä viikolla täällä Lounais-Suomessa nähtiin ripaus luntakin, kun yhtenä yönä oli satanut hieman märkää lunta. Noin muuten öisin ollaan menty nipin napin pakkasen puolelle, tuuli on ollut kylmä ja vanhan talon lattiat ovat muuttuneet kylmiksi. Villasukat ja lammastossut ovat taas arkivaatteita.

Soijavahakynttilät

Puuhaviikko jatkui vielä lauantaina pikkupuhteina, kun päästiin jälleen kynttilöiden pariin. Eteerisiä öljyjä tilatessa satuin nääs huomaamaan kaupan valikoimissa kuparihaukan unelmapurkkeja kynttilöille, enkä edes yrittänyt vastustaa kiusausta, vaan tilasin nämä yllättäen hinnaltaan edullisiksikin osoittautuneet purkit kotiin. Näistä tulee vielä kivoja pikkulahjoja muillekin.


Paljonhan Jovelassa on tehty erilaisia kynttilöitä omista kynttiläjämistä uudelleen valamalla ja ihanista mehiläisvahalevyistä rullaamalla, mutta soijakynttilöitä en ole ennen testannut. Kun sitten nuo kuparinhehkuiset, ruusukullan värisiksi verkkokaupassa kutsutut kannelliset kynttiläastiat osuivat silmiin, soijakynttilätestaus oli puuhaan ryhtymistä vaille valmista. Vaikka laitan tähän omaan puuhatestiimme suorat linkit ja tarvikkeiden hinnat, kyseessä ei ole mikään sponsoroitu postaus, ainoastaan hieman helpotusta teille, jotka ehkä haluavat itsekin kokeilla vastaavia, ja jotka miettivät mitä kynttilälle tulee hinnaksi. Soijakynttiläthän ovat kaupassa sieltä hintavammasta päästä kynttilöitä. Laskin yksittäisen kynttilän hinnan erikseen testin perusteella, ja laitan senkin ohjeen loppuun. Kaikki tarpeet ostin samasta paikasta, Limepopista, josta yleensäkin hankin eteerisiä öljyjä ja kotikosmetiikka-aineita puuhiini.

Soijavahakynttilöiden edut

Alkuun pari sanaa yleisesti soijavahakynttilästä, että miksi sitten soijakynttilät? Noh, soijakynttilöissä on pitkälti samat hyödyt kuin mehiläisvahakynttilöissäkin: ne ovat myrkyttömiä, eivät savuta, puhdistavat ilmaa, eivät sisällä allergeenejä ja ne luokitellaan WWF:n taholta hiilivapaiksi, sillä sekä soija- että mehiläisvahakynttilät tuottavat palaessaan saman määrän hiilidioksidia, jonka vaha on sitouttanut valmitusvaiheessaan. Soijakynttilät, kuten mehiläisvahakynttilätkin ovat siis kynttilävaihtoehdoista ekologisimpia ja lisäksi niiden paloaika on parafiini- ja steariinikynttilöitä pidempi, jopa 30% - 50% pidempi, väittävät asiaan perehtyneet valmistajat, enkä ole tästä asiasta lainkaan eri mieltä. Eilen testipolttelin yhtä meidän valamaa soijakynttilää noin 9 tuntia, eikä purkissa ollut vaha sinä aikana vähentynyt merkittävästi.

Kokeneemmat soijakynttilänikkarit voivat varmaan kommenttiosiossa kertoa onko kynttilöihin tarkoitetuissa soijarouheissa merkittäviä eroja valmistuksen ja paloajan osalta. Itse käytin näihin kynttilöihin 100% puhtaista soijapavuista ja kasvisöljyistä valmistettua biohajoavaa ekosoijavaharyyniä.



Soijavahakynttilällä on kynttilän valmistuksen kannalta kaksi muutakin etua parafiini- ja steariinikynttilöihin verrattuna, homma on meinaan kovin siistiä. Ilma ei haise kitkerälle ja sulatusastia on helppo puhdistaa käytön jälkeen pyyhkäisemällä kattilan puhtaaksi (ja käytetyn paperin voi käyttää sen jälkeen sytykkeenä). Kauniin purkinkin kannalta soijavahan helppo pudistus on kiva juttu - purkkia voi käyttää uudelleen, myös muuhun tarkoitukseen.

Ja tässä on nämä ihanat purkit, joille keksin heti monta muutakin käyttökohdetta. Kynttilämielessä juuri nämä purkit ovat kivoja kynttilöille, sillä purkit ovat kuparinhohtoisia myös sisältä, eivät vain ulkokuoreltaan. Purkki hehkuu upeasti myös sisäosiltaan kynttilän palaessa.



Valmistus

Valmistus oli todella helppoa, siistiä ja nopeaa. Ensin kiinnitin valmiit (tuikkukynttilöistä tutut) sydänlangat ankkurilaattoineen kynttiläpurkin pohjaan. Tässä käytin kuumaliimapyssyä, sillä vahakiinnitykset ovat muissa kynttilöissä tupanneet menemään pieleen, sydänlanka irronnut pohjasta lämpimän vahan kuumentamana, jonka jälkeen synttilälankaa on haastavaa saada paikoilleen. Kuumaliimaa ei missään mielessä voi sanoa ekologikseksi tuotteeksi, muttei se ihan pahimmasta päästä sentään ole, ja sen VOC-yhdistemäärä on alhainen.






Tässä loka- ja marraskuun taitteessa kun meillä on koettu lähestyvän talven ensimmäiset pikkupakkasyöt ja yhtenä aamuna oli pihalla hieman yöllä satanutta loskaakin, on jo kiva aika valmistella hieman  jouluakin, joten tein osan soijavahakynttilöistä tuoksukynttilöiksi. Yhteen erään laitoin vain eukalyptusta ja toiseen jouluisen sekoituksen inkivääriä, neilikkaa, kanelinlehteä ja sypressiä (joista viimeinen tuoksuu katajalle). Kaikki tuoksut ovat aitoja eteerisiä öljyjä ja koska eteeriset öljyt eivät pidä kuumennuksesta, vaan vapauttavat ihanat eteeriset tuoksunsa lämmön myötä, tipauttelin öljyt suoraan purkin pohjalle. Ne sekoittuvat kyllä vahaan kun sitä kaadetaan purkkiin. Tähän vahaan käytin n. 25-30 öljytippaa per purkki.

Sula soijavaha on kellertävää, mutta kynttilöistä tulee kyllä valkosia vahan jäähtyessä ja kiinteytyessä uudelleen. Soijavaha, kuten kynttilävahat yleesäkin sulatetaan usein vesihauteessa, mutta itse sulatan ne suoraan kattilassa puuhellallamme. Niksi on siinä, että sulatus keskeytetään hellalla hyvään aikaan ja loppuvahan annetaan sulaa jo sulaneessa vahassa. Silloin sulatus ei haihduta liikaa vahaa ja sula vaha on myös sopivaa lämpötilaltaan eteerisille öljyille. Kannattaa muuten, jos mahdollista, valita tällainen kaatourallinen/nokallinen kattila, jolla sulan vahan saa kaadettua siististi kynttiläastioihin.




Täytin purkit kynttilävahalla purkin uraan saakka, jotta purkin kaunis sisus näkyisi hieman kynttilää poltettaessa. Nuo valmiit ankkuroitavat sydänlangat ovat mukavan tanakoita ja pysyvät kivasti pystyssä, mutta tuin silti varmuuden vuoksi sydämet suoriksi syömäpuikkojen avulla. Purkit nostettiin kuistille jäähtymään ja nopeasti ne kiinteytyivätkin.



Ja siinä ne sitten ovatkin, valmiit kynttilät. Hieman nipsaisin ylimääräistä sydänlankaa lyhyemmäksi, jotta purkin kansi menee mukavasti kiinni. Soijavaha tuntuu tekevän kauniin tasaisen pinnan itsestään, mutta jos jokin hupsis käy, pinnan saa siloitettua uudelleen antamalla pinnalle hieman lämmintä ilmaa hönkää föönillä, jos sellainen löytyy. Meiltä ei löydy, joten piti tehdä laakista priimaa!


Menekki ja hinta

Kilosta soijavaharouhetta tuli viisi kynttiläastiaan (a' 2dl) valettua kynttilää ja vähän jäi vielä sulaa soijaa yli, joten menekistä voisi tälle nimenomaiselle rouheelle sanoa, että 100g soijavaharouhetta on sulana n. 1 dl soijakynttilävahaa ja siten yhden tällaisen soijakynttilän hinnaksi tulee 3,79 € (soijavaha 1,76, valmis kynttiläsydän 0,33 kpl, 2 dl kokoinen kannellinen kynttiläastia 1,70) + eteeriset öljytipat mikäli niitä käyttää. Kaupan hintoihin verrattuna hinta on sangen huokea. Soijakynttilät ovat luksustuotteita, ja suunnilleen vastaavan kokoiset, lasiin tai purkkiin valetut soijakynttilät maksavat brändistä riippuen helposti mitä tahansa 15 ja 35 euron väliltä.

Materiaalit

Soijavaha, EcoSoya CB Advanced, 8,80 € kg
Stabilo - kynttilän sydänlanka, koko: Stabilo 12, 20 kpl - 6,65 €
Kynttiläastia, Ruusukulta, 200 ml, 1,70 € kpl

Ensimmäinen soijakynttilä paloi eilen kauniisti ❤



Nuo purkit on niin hienoja itsessään, että taidanpa tänä vuonna laittaa Jovelan yrttisuolaa pukinkonttiin juuri näissä purkeissa. Purkit eivät liene varsinaisesti elintarvikkeille suunniteltuja, mutta jos sisälle laittaa pakastuspussin, homma hoituu sillä.

Teepät (hianommin to do)

Vaikka tuossa leuhkaisin, että ehdittiin saada kasvatuslaatikot kerrankin talviteloilleen ennen yöpakkasia, niin samaa ei voi sanoa kasvihuoneista. Onneksi tänään on aurinkoisen kaunis sunnuntai, vaikkakin vilpoinen, joten voidaan mennä hankkimaan hieman poskien punoitusta puutarhan puolelle ja hoidella kasvihuoneetkin säälliseen kuntoon. Pitää kiskoa tämän vuoden tomaattivarret maasta kasvihuonekakkosessa ja purkaa kurkkujen ja kurpitsojen lonkerot kasvatusritilältään kasvihuoneykkösellä. Ei sitten keväällä ole kaiken kanssa niin iso homma. Sitten pitäisi vielä haravoida, poistaa ylikasvaneita, tyhjentää terassilta viimeiset ja peitellä ruusut. Onhan tätä puuhaa täällä aina, ja hyvä niin. Pitää ihmisen ruodussa ja järjissään, kun on mitä puuhata.

Ja talvi se vaan tekee tuloaan, kellot on käännetty talviaikaan, aamu valkenee muka tovin aikaisemmin kuin eilen, ja ilta hämärtyy kelloista piittaamatta aina vaan aikaisemmin. Pimeämpi aika vuodesta on jo täällä. Jouluun on 10 viikkoa aikaa. Olen alkanut olla aina vaan iloisempi siitä, että meillä on 4 vuodenaikaa. On niin paljon itsestä kiinni miten ne ottaa vastaan ja miten löytää kustakin niiden ominaisilot, mutta ymmättän hyvin heitä, joita pimeys ahdistaa. Itseänikin se ahdisti ennen, enkä löytänyt loppuvuodesta oiken mitään iloa. Nykyään nautin hämäryydestäkin ja kaikesta tämän ajan suomasta. Nyt on kynttilöiden ja tulien aika, lämpimäisten, patojen, mehevien ruokien, punaisten poskien, hyvien tarinoiden, villasukkien ja tossujen aika, ja se on minusta ihan ihanaa!

Ps. laitan ensi sunnuntaina muutaman maa-artisokkareseptin blogiin, jos siellä ruudun toisella puolella on muitakin, joiden mielestä maa-artisokat ovat herkkuja ja hei, jos itselläsi on jokin lempparimaa-artisokkaruoka, kerrothan siitä kommenteissa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Tällä viikolla ollaan isännän kanssa näperrelty helppoja lahja- ja paperipusseja, joille on näin joulun lähestyessä monta kivaa käyttökohdetta. Koska ohje on niin helppo, ajattelin jakaa sen teillekin - jos ette ole moisia ennen tehneet. Ehkäpä joku muukin kaipaisi lahjoille, joulukukille ja ties mille jouluiselle tilpehöörille kivoja pusseja, joita voi tehdä  parissa minuutissa erilaisista papereista, vaikka siitä joulupaperirullan paperista, tapetista, pakkauspaperista, miksei kankaastakin!

Muuten, joskus jonkun tuotteen mukana saa kivan paperipussin, jota mielellään käyttäisi näin, mutta voi jos se on tasapohjaton pussi! Ei sellaiseen saa mitään kivasti sisälle siten, että pussi pysyisi seisovassa asennossa. Mutta, jipii! Tällä ohjeella sellaisenkin pussin voi avata pohjasta ja tehdä pussille muutamalla taitoksella pohjan!


Tuossa ylemmässä kuvassa on sekä näitä kuviollisia, että paksusta nahkapaperista tehtyjä pusseja. Koska nahkapaperi pitää kastella, rutistella ja oikoa uudelleen ja on siten astetta hitaampi työstää, napsimme työvaihekuvia näistä meidän tuvan ylijäämätapettipaloista tehdyistä pusseista.

Paperin koko valitaan tietenkin sen mukaan mitä pussiin on tarkoitus laittaa sisälle ja onko tarkoitus, että sisälle laitettava näkyy pussista, vai ei. Näissä kapean korkeissa mallipusseissa paperin koko oli n. 35x40cm.


Ensin kannattaa tehdä yksin- tai kaksinkertainen taitos paperin yläreunaan - sen levyinen jollaisen haluaa valmiiseen pussiin. Taitos kannattaa tehdä ja liimata tässä vaiheessa, koska taitoksen tekeminen valmiiseen pussiin ilman, että paperi repeää tai ainakin menee ruttuun, on vaikeaa. Nahkapaperiversiossa tai jos pussin ylipäätään on tarkoitus näyttää ruttuiselta, tuolla ei ole väliä. Käänteen voi tehdä myöhemminkin.


Paperi taitetaan siten, että se voidaan liimata yhteen pussin kääntöpuolelta.


Edelleen työstetään pussin kääntöpuolta. Pohjaa varten yhteen liimatun paperin alaosa taitetaan ja siihen muodostetaan kuvan kaltainen liitos. Avaa pussin alasuuta sen verran, että saat muodostettua kuvan kaltaisen avanteen.


Sen voi myös aputaittaa näin, jolloin avanne on helppo tehdä tämän kuvion muodostamin urin paperissa. Tämä vaihe ei ole pakollinen ollenkaan, mutta saattaa auttaa jos ensimmäisessä versiossa ei tunnu oikea kohdistus onnistuvan. Jos teet tämän vaiheen, tuo taitos tulee avata ja palata seuraavaan vaiheeseen.


Avoimet osat taitellaan yhteen..


Näin, ja liimataan. Kuvissa muuten isäntä taittelee pussia ja minä napsin kuvia. Tee taitokset kunnolla ja laita tämä osio painon alle kuivumaan.


Sitten meillä kävi pieni hups! Viimeinen taitos unohtui kuvata, joten esitellään se näin! Tuohon pohjapalaan pitää tehdä vielä yksi taitos. Eli nuo punaiseksi maalatut osat taitellaan siten, että niiden keltaiseksi maalatut kärjet osuvat yhteen x.n merkitsemällä kohdalla. Yläosa siis taitetaan alaspäin ja alaosa ylöspäin, siten. että pohja muistuttaa kirjekuoren läppäpuolta. Liimaa tai teippaa liitoskohta.


Sitten vaan nyrkki pussin sisälle, hieman ryhdistelyä, ja niin on pussi valmis!


Näitä voi käyttää vaikka mihin! Lahjapusseina ja -kasseina (lisää kantonarut!), suojana hyasinteille ja muille joulukukille (laita kaupan muovipurkki pakaste- tms. pussiin paperipussin sisälle), sommitelmiin, asetelmiin ja vaikka maljakossa seisovan pöytäjoulukuusen jalan suojana. Yhden pussin tekemiseen menee vain pari minuuttia. Kun ensimmäisen on saanut valmiiksi ja hiffaa tuon taittelun, homma on helppoa kuin mikä. Nämä kannattaa pitää mielessä myös keväällä, kun alkaa taimikasvatusaika. Iltapuhteina voi tehdä pieniä taimipusseja, jotka voi sitten aikanaan istuttaa sellaisenaan maahan, jos käyttää hajoavaa paperia.


Tässä on vielä erikseen näitä ruttupapeipusseja, jotka tosiaan on tehty nahkapaperiksi tai paperinahaksi kutsutusta paperista, joka on paksua, napakkaa ja nahkamaista kastuttuaan.


Nonnih! Tässä postauksessa mentiin suoraan asiaan, mutta nyt voisi kysellä vaikka mitä teille kuuluu?

Täällä on loppusyksy vaihtunut talvisempiin asteisiin, pikkupakkasta on ollut kuluneella viikolla yöt ja päivät. Lunta ei tavalliseen tapaan ole tullut, mutta pieni kuura pelloilla ja nurmilla luo valoisampaa ilmettä kovin harmaana pitkään jatkuneeseen kauteen.

Täällä on ollut sellaista tavallista arkea, eikä sen suurempia hommia ole kotona tehty, mutta tuossa pari viikkoa sitten isäntä nikkaroi meille kodinhoitotason vessahuoneeseen. Siitä tuli oikein kiva ja se tuli tarpeeseen. Vessahuoneessa on aika isoja juttuja, kuten pulsaattoripesukone, iso polttopuukori, likapyykkikori ja myös hygieniatuotteiden kotivara, joten pientä ja suurempaa tavaraa on säilytettävänä samassa tilassa. Sitten on vielä tuo lempilaitteeni mankeli, joka on iso ja painavakin. Se on ollut ennen tuvassa kiinteällä seinäpenkillä, kun ei muualle mahdu, mutta siinä työskentelykorkeus on ollut kovin ikävä. Mankelointi on aiheuttanut selkäkipuja. Nyt kun isäntä teki tuon tason, sen alle saatiin kaikki tarvittava, ja päälle mankeli sellaiselle korkeudelle, että voin mankeloida ryhdikkäästi seisten ilman taivuttelua. Jättikorin vuoksi taso on myös sen verran syvä, että mankeloidessa voin viikata petivaatteet suoraan mankelista mankelin eteen jäävässa tilassa. Silkkaa herkkua moinen! Tuossa mankeli ei myöskään niin harmita silmää, luontainen paikka, eikä ole tiellä, kuten tuolla tuvan puolella tuppasi olemaan.


Reilun kahden metrin pituuteen mahtuu myös paikka rouvalle niihin hetkiin, kun pitää kammata tukka ja laittaa pakkelia kasvoihin. Nykyään harvoin, mutta on se vaan mukavaa, että sellaisellekin on oma paikka, silloin kun sitä tarvitaan.


Nurkassa on pelkkää tunnelmaa ja sytykekäpyjä. Tuossa tilassahan on pönttöuuni, joten sytykekäpyjä on hyvä olla saatavilla. Pienet kahvikupit odottavat uutta täyttöä soijakynttilämassalla ja lääkelaatikossa on sitä itseään, siis lääkkeitä.


Eilen kävin ystävän kanssa syksyn kolmannella kurssilla. Meidän ei alunperin pitänyt mennä tälle mehiläisvahakynttiläkurssille, mutta mentiin sitten kuitenkin. Ystävä ei ollut koskaan tehnyt kynttilöitä itse ja omia sormia syyhytti päästä valamaan oikeisiin kynttilämuotteihin mehiläisvahaa. Sitä sitten testailtiin ja kurssilla tuli tehtyä myös joulupöytään kynttilät. Koska tarjolla oli myös mehiläisvahalevyä, en tietenkään saanut sormia pidettyä irti niistä kurssin aikana, tai sen jälkeen, sillä ostin kurssin opettajalta kotiin vietäväksi neljä kiloa levyjä. Niitä tulee n. 80 kynttilää. Tässä eilisiä kurssilla ja illalla kotona rullattuja kynttilöitä.


Vaikka ihan perusmehiläisvahalevy onkin suosikkini kynttilöitä rullaillessa, niin ihastuinpa kumminkin kurssilla olleisiin tumman ja vaalean harmaisiin vahalevyihin. Rullailin niitä kurssilla ja myös yhden puolitusinasetin jouluisen punaisia kynttilöitä, joita näkyi noissa paperipussikuvissa.



Tämän syksyn kurssit ovat olleet niin kivoja, että ollaan jo pohdittu tulevia kurssejakin. Selkeästi erilaisista puhde- ja perinnekursseista on tulossa traditio.

Siinäpä taitaa olla kuulumiset Jovelan suunnalta tällä kertaa. Joulua odotellaan ja valmistellaan hiljalleen, kotona ollaan ja elellään hissukseen jos ei suurempaa kiirusta ole. Arkisia töitä ja vapaa-ajan iloja, sellaista tavallista olemista vainen. Ensimmäinen jouluinen kakkukin on jo syöty, kun leivoin perjantaina äitini lapsuudenkodista perujaan olevan mausteisen joulukakun, ja se melkein syötiin kokonaan eilen, kun samainen kurssikonkariystäväni tuli miehensä kanssa Jovelaan iltaglögille ja kakulle. Samaa kakkua pitää leipoa vielä jouluksi, se on niin oleellinen osa omia jouluperinteitäni.

Ai niin! Yksi juttu vielä! Tänäkään vuonna me ei osteta toisillemme joululahjoja, vaan käytämme niitä rahoja auttamalla muita. Viime vuonna veimme kahteen perheeseen jouluruokaa ja lahjoja lapsille, ja tänä jouluna teemme myös niin. Monella perheellä tekee tiukkaa jouluna ja lapset siitä kärsivät eniten. Meidän joululahja- ja joulukorttirahat, sekä henkilökohtaisella, että yrityspuolella menevät tänä vuonna löytöeläimille, luonnonsuojeluun sekä mainitulla tavalla jouluapua.fikautta apua tarvitseville perheille, joille viemme itse jouluiloa. Jos sinulla on mahdollisuus auttaa, ja etsit henkilökohtaista apukohdetta, kurkkaa tuo linkki ja katso onko omalla paikkakunnallasi apua tarvitsevia perheitä.  Itselle ainakin on tuottanut suurta iloa ja joulumieltä kääriä pieniä lahjoja lapsille, joiden joulu ei ole ihan niin runsasantinen kuin itsellä on.

Ja kun jaarittelemaan tässä ryhdyttiin, niin heitetään vielä pari hauskaa kuunnelmavinkkiä! Terveisiä Enok-sedältä -kuunnelmassa perintöä havittelevat saavat näpeilleen kujeilevan enon jallittaessa kutakin vuorollaan. Pilke silmäkulmassa tehdyssä Salamurhaajat -kuunnelmassa murhayhtiön johtaja joutuu kiperään tilanteeseen, kun asiakas tilaa johtajan murhaamaan itsensä. Nimestään huolimatta kuunnelma ei ole jännäri, vaan sangen kepeä ja huumorimielinen tarina. Molemmat kuunnelmat ovat juuri sopivaa kuunneltavaa paperipusseja taitellessaan tai lahjoja papereihin kääriessään.

Suloista sunnuntaita suuntiinne toivottelee

Jovelan Johanna

Joulukuu tuli ja meni hujauksessa ja vuosikin vaihtui viime yönä. Tervetuloa uusi vuosi ja uudet vanhat puuhat! Vaan miten vuosi alkaakaan, kun sääkartta huutaa punaista, varoituksia ja puhutaan vuosikymmenen myrskystä meidän maassamme!

7 vuotta sitten, joulukuun 26. 2011 Suomi koki pahan myrskyn, josta kärsittiin niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Monet taloudet olivat ilman sähköä päiviä, jopa viikkoja. Mekin asuimme tuolloin pääkaupunkiseudulla ja havahduimme myrskyvaurioiden todellisuuteen lamppujen sammuessa elementtitalossa. Siitä alkoi hieman kurja vuorokausi ilman sähköä. Elämä käy sangen tylsäksi ja haastavaksi ilman sähköä, kun nykyelämä on sen varassa. Kaupasta ei saanut ensin ostettua mitään, koska ei ollut sähköä. Bensa-asemat olivat pimeinä, joten ei bensaa. Illan hämärtyessä maailma oli pimeä ja koti alkoi käydä koleaksi. Vettä ei tullut ja vessaa ei voinut vetää. Kännyköiden akut vetelivät viimeisiään ja netti ei toiminut. Kun kauppaan pääsi, kaikki sellainen jota olisi tarvinnut, oli loppu. Lämmittimet, niiden polttoaineet, kynttilät, trangliat, vesikanisterit, kaikki loppu, myös vesi - olimme auttamatta asialla liian myöhään, vaikka lähdimme matkaan heti kun se oli mahdollista. Me opimme tuosta kokemuksesta kerralla ja vaikka se meidän kohdallamme kesti vain vuorokauden, elementtikuution viiileydessä kärvistellessä tukka likaisena, vessa käyttökunnottomana, vailla kahvia ja teetä, se 24h oli aikaansa pidempi. Aloitetaan siis tämä vuosi 2019 yleishyödyllisellä postauksella tästä aiheesta! Varaudutaan myrskyyn!



Sähkökatkoja odotettavissa

Talvimyrskyt ovat siitä inhottavia, että ne osuvat usein sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin maa ei ole kaikkialla kunnon roudassa. Jos samaan aikaan sataa paljon lunta, puut eivät jaksa kantaa lumen painoa, sillä juuret eivät pidä sulassa maassa. Syntyy paljon sähkölinjavaurioita puiden kaatuessa linjastoille ja vaurioiden korjaaaminen vie aikansa. Sama tilanne on edessä kun maata uhkaa myrskytuulet, kuten tänään on ennustettu.  

Seuraukset

Nykymaailma toimii sähkön varassa. Kun sähköt katkeavat yhteiskunta lakkaa toimimasta totutulla tavalla. Oheinen Ylen online-artikkelin kuva kertoo sähkön katkeamisen välittömistä ja sitä seuraavien kahden vuorokauden vaikutuksista.



Me tosiaan opimme kerrasta, että on hyvä varautua poikkeustilanteisiin. Se maksaa vaivan, joka on pieni verrattuna siihen harmiin, jonka kohtaa jos sähköt eivät palaudukaan parissa tunnissa. On vallan ihmeellistä miten pian alkaa tehdä mieli teetä tai kahvia, kun sitä ei voi valmistaa ja miten uutisnälkäinen sitä on, kun kännykän akku on syöty, eikä nettikään toimi. Meillä itsellä on nykyään sellainen tilanne, että sähkökatko ei aiheuta suurempia murheita, sillä asumme niin eri tavalla kuin nykykotien asukkaat, mutta silti on hyvä varautua, täälläkin.

HYVÄ VARAUTUA

Vesi

Ihan ensimmäiseksi tärkein asia on vesi. Vedenjakelu toimii sähkön varassa ja kun sitä ei ole, ei ole vettäkään. Pitkän sähkökatkon sattuessa järjestetään vedenjakelua vedenjakelupisteiltä, mutta ilman ämpäreitä tai kanistereita vettä ei saa kuljetettua vedenjakelupisteeltä kotiin. Veden kuljettaminenkin on oma juttunsa, vesijonot voivat olla pitkiä.. joten kunnon myrskyn uhan alla kannattaa suosiolla jo etukäteen täyttää vesikanistereita sen verran, että pärjää muutaman vuorokauden. Säästyy veden noutamisen vaivalta, ainakin aluksi. Kaupasta ei kannata vettä unelmoida hankkivansa myrskyn aikana tai heti sen jälkeen. Vedet myydään loppuun hyvin nopeasti ja uutta kuormaa ei tule ennen kun järjestelmät taas toimivat.


Kun vessa ei toimi normaalisti ja sähkökatkos kestää, vessanpöntöstä voi tehdä hätävessan laittamalla jätesäkin istuinrenkaan alle. Mikäli vettä on riittävästi, vessaa voi huuhdella normaalisti täyttämällä säiliön vedellä. Mikäli vettä ei riitä vessaan hölvättäväksi, hätävessaratkaisu saattaa tulla tarpeeseen, jos se on iso ;)

Lämpö

Kylmässä kurjuus korostuu. Lämpö kannattaa keskittää vain osaan kodista. Huoneet, joita ei tarvitse käyttää, voi sulkea myrskyn ja sähkökatkon ajaksi. Puulämmitteiset kodit pärjäävät kunhan polttopuuta on riittävästi ja sitä on kannettu ajoissa riittävästi sisälle, ettei tarvitse myrskyssä klapejaan kannella. Kovan tuulen myötä ulkona liikkumista suositellaan vältettäväksi, koska ilmassa lentelee ties mitä reippaista oksankarahkoista irtotavaraan ja se puukin voi kaatua niskaan jos oikeen huono tuuri käy.



Puuhellan omistajat ovat onnellisessa asemassa sähkökatkon aikaan, sillä puuhella tarjoaa lämmön lisäksi mahdollisuuden keittää vettä ja tehdä ruokaa tavalliseen tapaan. Sähköä tarvitsevat kodit ovatkin sitten heikommassa asemassa. Kodista tulee kolea, sähkökatkon pitkittyessä kylmä ja myrskyn jälkeen lämmittimiä tai niiden polttoaineita on vaikeaa saada, sillä tuotteet myydään nopeasti loppuun.

Koska meillä ei ole salissa vielä puulämmitysmahdollisuutta, olemme salin osalta (joka on kissojen valtakunta) parin sähköpatterin varassa lämmityksen osalta. Tästä johtuen meillä on taloudessa pari petroolilämmitintä, joista yksi on salissa talven tukilämmitysmuotona kovien pakkasten aikaan. Petroolilämmitin on kätevä, lämmittää nopeasti ja tehokkaasti. Lämmittimiin tarkoitettu petrooli on käytössä hajuton. Lämmityspetrooli maksaa 23-26 euroa per 10 litraa ja meidän lämmitin syö petroolia n. 3,5 dl/h. Kerralla lämmitintä pidetään päällä vain maksimissaan pari tuntia, niin tehokas se on. Tulipalopakkasilla toki tarpeen mukaan pidempään. Tällainen lämmitin pelastaa tilanteen myös kerros- tai rivitalossa, tai ylipäätään kodissa, jossa ollaan lämmityksen osalta jollain tavalla sähkön varassa.



Kun myrsky uhkaa, kannattaa kotia lämmittää hieman tavallista enemmän myskyn alla. Jos sähköt katkeavat, koti viilenee hitaammin.


Tuli

Ei savua ilman tulta ja ei tulta ilman kipinää! Siinä on hienoista harmistusta ilmassa kun pitäisi sytyttää tulet tai kynttilä, mutta sytkäri sihahtaa viimeisen kerran juuri silloin kun liekille olisi suurin tarve ja sen ainoan tulitikkuaskin uumenista löytyy vain poltettuja tulitikkuja - ja ehkä se yksi hutera, joka napsahtaa poikki raapaisusta. Tulitikkuja kannattaa siis olla hieman varastossa.


Valo

Pimeässä alkaa olla pian mälsää. Pieni kynttilävarasto tulee tarpeeseen, kun valo ei syty katkaisijasta. Kynttilät tuovat hieman lämpöäkin. Kruunukynttilät palavat n. 6-7h ja tuikkukynttilät n. 4h.



Kynttilöiden lisäksi on hyvä olla jokin muukin valaisin. Sellaisille saattaa tulla yllättäen tarvetta. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa saa roskan silmäänsä tai tikun sormeensa, tiputtaa jotain lattialle.. onhan näitä. Kynttilä ei ole siinä tilanteessa paras mahdollinen valinta, ellei halua otsatukkaa tuleen ja steariinia ympäriinsä. Hyvä taskulamppu tulee tarpeeseen kun yön pimeydessä jossain rysähtää - sillä valolla voi huitoa pitkin pihamaata ovelta käsin ja noin muuten paristokäyttöinen lamppu on hyödyksi silloin, kun sähkövaloja ei ole käytettävissä.


Patterit

.. josta siirrytään jouhevasti pattereihin. Niitä on hyvä olla. Patterikäyttöinen lamppu ei syty, eikä patterikäyttöinen radio toimi jos patterit ovat loppu. Patterikäyttöinen radio on hyvä olla olemassa, jotta voi kuunnella radiosta myrskyuutisia ja mahdollisia viranomaistiedotteita. Pattereilla voi myös ladata kännykän sille tarkoitetulla laturilla.



Ruoka

Ruokaakin kannattaa varata myrskyä ennen sellainen ajatus mielessä, että ruokaa ei ehkä saa ihan heti kaupasta jos myrsky tekee pahoja tuhoja sähkönjakeluun. Pieni herkkuvarakaan ei tee haittaa. Ruoissa kannattaa huomioida niiden valmistaminen ateriaksi. Ilman sähköä ei hellat ja mikrot toimi, eikä vedenkeitinkään, joten pikanuudelitkin voi unohtaa, ellei ole mahdollisuuksia lämmittää vettä. Grilli löytyy monelta, mutta löytyykö grillihiiliä ja sytytysnestettä kesän jälkeen? Grilli on käytännöllinen vasta myrskyn jälkeen, kun sähköjä odottelee palautuvaksi. Myrskyn aikaan grilliä on vaikeaa käyttää. Tuuli voi viedä grillin mennessään ja heitellä palavat hiilet paikkoihin, jotka syttyvät tuleen.

Pieni retkikeitin (ja sen polttoaine) pelastaa päivän, kun vatsa murisee ja kahvihammasta kolottaa. Pikakahvia kannattaa pitää hieman kotivarassaan päivän kofeiinitarpeiden täyttämiseksi. Jääkaapin turhaa avaamista kannattaa välttää, jotta ruoka säilyy mahdollisimman pitkään. Meillä on yleensä muutama 1,5 litran vesipullo pakkasessa pidemmän sähkökatkon varalta. Jos pitkä sähkökatko uhkaa, jäätyneet vesipullot voi laittaa jääkaappiin pidentämään viileystason kestoa. Pakastinta ei muuten kannata avata, sillä niissä on usein ainakin vuorokauden ylläpitokyky kylmyydelle. Pidemmissä sähkökatkoissa joutuu sitten ottamaan avuksi aggrekaatin, jos on muistanut varata sille polttoainetta.

Viranomaissuositus kotivaralle on 3-7 vrk. Meillä kotivara sisältyy ruokakomeroon, eli sellaista ei ole erikseen. Kotivarassa kannattaa huomioida myös lemmikit. Me tehdään koirien ruoat itse, ja ne pakastetaan, joten pahanpäivän varalle meillä on koirille pitkään säilyvää ostoruokaa. Kissoille on aina n. kuukauden muonat varastossa, ihan jos sen vuoksi, että könttänä ostellen voi hyödyntää tarjoukset parhaiten.



Kotivara omien tarpeiden mukaan

Meillä tuohon kotivaraan kuuluu kokonaisvaltaisesti kaikenlaista muutakin kuin ruokaa. vettä, kynttilöitä ja pattereita, ensiaputarvikkeita, lääkkeitä jne. Vähän omituisiakin juttuja kotivarassamme on, kuten tällaisia käsi- ja jalkalämmittimiä. Meillä on kerran auto jättänyt tielle pahaan paikkaan, kylmä ilma ja itse olin vielä kuumeinen. Kyydissä 2 koiraa ja 2 kissaa kantokopissaan. Siinä oli jo pientä hätää ilmassa eritoten kissojen vuoksi. Auto kylmeni nopeasti, koirat sai käärittyä huopiin, mutta kissojen tilanne huoletti. Jos olisi ollut näitä lämmitystyynyjä mukana (nykyään on aina), olisi sellaiset voitu laittaa kantokopan makuualustan alle tuomaan lämpöä. Onneksi tuosta tilanteesta selvittiin isännän veljen tultua pelastamaan meidät pulasta (200 km kotoa), mutta sen jälkeen reissuun ei lähdetä ilman tällaisia pikalämmittäjiä, jotka olisivat helpottaneet omaakin oloa tuona kurjana hetkenä. On näille käyttöä kotonakin, jos lämpötila laskee ja alkaa viluttaa. Pienikin lämpö auttaa kummasti kun viluttaa ja nämä kertakäyttöiset lämmittimet (maksavat n. euron) tuottavat 51-68 asteista lämpöä jopa 8 tuntia. Pari lämmitintä peiton alla luo sängystä lämpimän pesän viilentyvässä kodissa. Saman asian ajaa tietenkin kuumavesipullot.


Myrsky lähestyy

Kun lopettelen tätä postausta, uutisoidaan jo 10 000 talouden olevan ilman sähköä Itä-Suomessa. Myrskyn arvellaan saapuvan tänne meille Lounais-Suomeen vasta myöhemmin illalla ja sen ennustetaan olevan kova.




Pysytään turvassa torpissamme ja kodeissamme kukin suunnillamme. Varaudutaan sen minkä voimme ja ehdimme. Ei liikuta ulkona jos ei ole pakko. Ei mennä sahaamaan kaatunutta puuta ennen kun se on turvallista. Tämä emäntä lähtee nyt siirtämään pari irtotavaraa pihalta, etteivät lentele tuulen mukana myöhemmin.

Mitä parhainta alkanutta vuotta kaikille siellä!


Jovelan Johanna

Viimeksi nakuttelin blogiin myrskyyn varautumisesta samana päivänä kun uutisissa ennustettiin häijyä myrskyä melkein koko Suomeen. Myrsky tuli ja meni, ja siitä noin ylimalkaan täällä selvittiin harmeitta. Sähköt meiltä meni, kuten yli 120 000 taloudelta kautta Suomen, mutta eipä tuo suurempia murheita kuitenkaan aiheuttanut. Pieni huoli kuitenkin syntyi pari päivää myrskyn jälkeen, kun huomattiin, että pikkuhuvila Gerdan kupeella ollut ikivanha jättikoivu oli kallistunut ja osa isoista oksista oli jo Gerdan katon päällä. Koivu oli valtava, tien ja Gerdan välissä ja kallellaan Gerdaan päin. Seuraava myrsky tai paksu lumikerros olisi kaatanut puun Gerdan päälle - siltä näytti, ja uutta myrskyä jo ennustettiin saapuvaksi, mutta onneksi täällä reagoidaan asioihin nopeasti. Kun myöhään iltapäivällä soitin kuntaan, apu tuli jo aamun valjettua ja iso kaksihaarainen koivu kaatui ammattilaisten käsissä kuin taskuparkkiin vedettynä. Kaato ja jälkihommat kävivät niin sutjakasti, että ei ehtinyt edes kummemmin ihailla ammattilaisten puuhia ennen kun tontin reunalle oli nostettu runkopalat meille polttopuuksi. Niin huikean ihailtavaa toimintaa!

Maisema Gerdan luona on nyt hieman muuttunut, kun iso koivu ei enää ole kuvassa. Tämä kuva on otettu tänään, 27.1.2019, jolloin on myös vuoden kylmin päivä toistaiseksi. Mittari täällä painui -23 asteeseen ja ulkona on niin kylmä, että sormet kangistuivat kameran asentoon kuvaa napatessa. Lunta on tullut reippaasti, eikä se ole itsestään selvää täällä talvisin. Yleensä talvi on ollut meidän aikana vähäluminen ja leuto muutaman kireän pakkaspäivän maustamana. Nyt on kunnon talvi.


Tähän tammikuuhun osuu aina töiden saralla se vuoden ensimmäinen iso kiireaika, jolloin ei juurikaan jos ollenkaan ehdi kotoilla, mutta nyt kun se urakka on taas saatettu kunnialla päätökseen ja ollaan palattu reissusta kotiin, tekee mieli kotoilla. Kotiinpaluu on aina ihanaa ja aiheuttaa akuutin halun puuhailla. Näin kylmällä ilmalla täällä pysytellään visusti sisätiloissa, kun ulkona ei ole mitään pakollista puuhaa. Koiratkaan ei viitsi kuin piipahtaa tarpeillaan, ja sitten kimppalaukkaa takaisin sisälle vällyihin, mutta sisällä sitten löytyy aina jotain pientä ja vähän suurempaakin hommaa.

Yksi sellainen puuha on ruokakomeron vuositarkastus ja -puhdistus. Lukisin sen niihin isompiin hommiin, koska onhan se omanlaisensa, eikä ihan pieni homma tyhjentää kokonainen ruokakomero, joka sattuu olemaan pieni huone, käydä läpi kaikkien ruokatavaroiden päiväykset, lajitella kaikki tarpeet päiväysten mukaan, siivota tyhjennetty ruokakomero ja täyttää se uudelleen.

Homma aiheuttaa aina pienen kaaoksen tupaan. Tänään se näytti tältä:


Ja ruokakomeron sisällä tältä - ainoastaan katosta roikkuvat yritit saivat jäädä siivouksen ajaksi paikoilleen - niiden lasku alas olisi vaan aiheuttanut valtaisan yrttisateen lattialle. Näissä kuvissa näkyy tuon meidän ruokakomeron rakenne, kun se on tyhjänä. Hyllyt on isännän nikkaroimia ja mitoitettu tilan rajoitusten ja meidän tarpeen mukaan.


Hauskin vaihe on tietysti se, kun kaikki on tarkistettu ja sortattu, ja pääsee laittamaan ruokatarpeet takaisin komeroon.


Tällä kertaa piti komerolle näyttää hieman kuumaliimapyssyäkin, koska hyllyjen reunojen koristepitsit repsottivat paikoittain. Nuo pitsit on tarranauhaa ja vuosien saatossa tarra alkaa menettää kiinnityskykynsä. Nyt pitäisi pitsien taas pysyä paikoillaan, kun ne on kuumaliimattu hyllyyn.


Vaikka me yritetään pitää ruokakomeroa hyvässä järjestyksessä, täystyhjennyksen ja uudelleen järjestelyn jälkeen komero on aiempaa ryhdikkäämmässä järjestyksessä ja aina sinne hyllyille järjestyy tyhjää tilaakin, vaikka ennen tyhjennystä komero tuntui ahtaalta. Vuosihuolto on hyvä tehdä päiväysmielessä ja ylipäätään hieman inventoida aarteitaan, jotta näkee mitä on ja mitä tarvitaan lisää. Nyt huomattiin, että ruokaöljyä, spaghettia ja kuivahiivaa pitää ostaa lisää. Samalla vuosihuollon yhteydessä ruokatarvikkeet järjestellään uudelleen käyttötarpeiden mukaan. Vaikka miten olisi ollut hyvä järjestys, vuodessa tarpeet voi hieman muuttuat ja sen myötä jotkut päivittäin tarvittavat tarpeet päätyä liian syvälle komerossa. Nyt esimerkiksi kissojen ruoat ja kestomaidot siirrettiin komeron alkupäähän, ja säilöntäsokerit taaemmas, sillä niitä ei tarvita ennen kun seuraava satokausi kypsyy, Kissanruokaa ja kahvimaitoa taas tarvitaan päivittäin. Huomasin myös, että olen hieman hamstrannut riisiä, koska sitä oli kahdessa paikassa, enkä ollut huomannut toista erää. Onneksi päiväykset kestävät pitkälle vuoteen 2020, mutta näillä näkymin meille ei tarvitse hankkia riisiä koko vuotena, koska joku tarjouksesta innostunut oli hamstrannut jyväsiä sen verran, että kiinalaisen ravintolan kokkikin saattaisi pyöräyttää silmiään.


Komeron sisääntuloseinän puolella on entisen leivinuunin pesä, jonne saatiin kaikki viinit kivasti piiloon ja turvaan. Tölkkijuomakori kaipaa täydennystä tulevien vieraiden iloksi. Tuota isoa oluttynnyriä kun ei ihan saunaoluiksi viitsi korkata.


Vaikka tuo vuosihuoltotyhjennys on useamman tunnin puuha, niin sen tekee mielellään. Palkintona on taattu hyvä mieli. Komero on jämptissä ordningissa ja tietää, että ihan pienet harmit eivät jätä meitä tai karvaisia kavereitamme nälkäisiksi, kun oma "pikkuruinen kyläkauppa" toimittaa murkinaa oli kauppa auki tai ei, sähköä tai ei tai muita harmeja tai ei. Jos yllätysvieraita sattuisi tulemaan enemmänkin kerralla, aina on mistä kokata, leipoa ja tarjota. Se on kiva tunne se!

Tänään purkkeja pyöritellessä iski hirmuinen pataruokahimo. Laitan tässä kohta padan liedelle ja laittelen meille halloumi-pataa, sellaista oikeen sakeaa ja maukasta talviruokaa, jollaista usein tekee mieli näinä kylminä pakkaspäivinä, vaikka ei ulkona hääräilisikään.

Ja miten on ihanaa kun päivän valoisa aika on jo pidentynyt! Kello lähestyy viittä alkuillasta ja täällä on vielä valoisaa. Kevään merkkejä siis! Kevään merkkejä on myös viherhuoneessa, sillä mandariinisato on kypsymässä muuttaen vihreät hedelmät oransseiksi ja sitruunapuukin on taas innostunut tekemään uutta kukkaa. Se taas tietää sitä, että tämä emäntä joutuu pieni suti sormissaan käymään kukalta kukalle, kun eihän tähän aikaan vuodesta mitkään pölyttäjät pohjolassa lennä edes ikkunoiden välissä. Mitäpä sitä ei tekisi muutaman oman sitruunan vuoksi ;)


Ensi viikolla meinaan kokeilla vallan hurmaavalta kuulostavaa vuohenmaito-tyrnipalashampoota ja postailen siitä ohjetta ja testikokemuksia kunhan joudan puuhaan. Olen etsinyt helppoa palashampoo-ohjetta ja nyt kun sellaisen sain, sormet syyhyävät testaamaan. Palashampoot on niin kätsyjä, mutta hintavia, joten olen toiveikas tämän ohjeen suhteen, joka toisi talouteen itse valmistaen hellävaraisen ja ravinteikkaan shampoon, joka ei jäädy käyttökelvottomasti saunalla, kuten nestemäiset shampoot täällä tekevät talvisin. Saas nähdä kuin käy - ensi viikolla!

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille teille siellä suunnillanne!

Jovelan Johanna

Olen etsinyt kivaa ja helppoa palashampoo-ohjetta ja innostuin tietenkin testipuuhiin heti kun sain mukavalta kuulostavan palashampoon perusohjeen itselleni. Ohje on monella tapaa kiva. Shampoo valmistuu nopeasti, sen voi kustomoida haluamakseen lisäämällä massaan toivottuja lisukkeita hiuslaadun ja vaikkapa tuoksumieltymysten mukaan, shampoo tulee kaupasta valmiina hankittuja edullisemmaksi ja testikäytön perusteella shampoo on sangen ihanaa! Aivan toisenlaista kun mikään kaupasta ostettuna testaamani. Jo ensituntu on kovin erilainen. Siinä missä kaupasta ostetut palashampoot ovat olleet käsituntuna kuivia, tämä oli kuin silkkiä paijaisi.



Nyt kun täällä ollaan muutenkin siirrytty jo aika kauas mainoslausemainioista ostotuotteista pesuaineiden saralla, jotenkin vaan tuntui omimmalta jos tämänkin voisi tehdä itse. Asiaan oman lisänsä tuo huono tilannemuisti. Nimittäin meillä kun on sauna joka toinen päivä ja talvella on pakkasta, kaikki vesipitoiset shampoot ja hoitoaineet jäätyvät pulloihinsa pihasaunalla. Ai miten se liittyy huonoon muistiin? No, fiksu tietenkin pitäisi putelit sisällä ja kantaisi ne saunakorissa saunaan ja saunasta takaisin, mutta jostain syystä muisti ei koskaan toimi tässä kohtaa toivotulla tavalla. Joko seisot syntymänahassa pää märkänä kurottelemassa kohti putelia, jota ei ole, koska se jäi porstuan pöydälle tai sitten uitat sitä edellisen saunakerran myötä saunaan unohtunutta muoviputelia kiukaan vesisäiliössä saadaksesi jonkun jääklöntin sulamaan ennen kun saunassa on jo kylmä. Näin se vaan menee. Joka kerta. Muutama vuosi sitten ostelin vielä LUSHilta palashampoota, mutta nykyään niiden tuoksu tuntuu liian voimakkaalta ja haluaisin jotain muitakin tuoksuja kuin niitä jokseenkin yltiöimeliä, joihin ko. valmistaja tuntui olevan erityisen mieltynyt.

Onhan niitä valmistajia toki muitakin, ja muitakin on myös käytetty, mutta meinasin, että tehdään nyt itse tämäkin, ja näin se luonnistui!

Tyrni-vuohenmaito palashampoo

n. 500g vuohemaitosaippuamassaa, esimerkiksi tätä
1 tl mangovoita, esimerkiksi tätä
1 tl risiiniöljyä, esimerkiksi tätä
1 tl tyrniöljyä, esimerkiksi tätä
10-15 tippaa laadukasta eteeristä öljyä jos haluat tuoksua! 

Sulata vuohenmaitosaippuamassa, älä anna massan kiehua sulaessaan, äläkä hämmennä massaa liikaa, ettei siihen tule ilmakuplia pinnalle. Kuplat tosin ovat lähinnä visuaalinen haitta, käyttöä pintakuplaisuus ei haittaa.Kun saippuamassa on sulaa, lisää mangovoi ja risiiniöljy sekä tyrniöljy, anna mangovoin sulaa, ja lisää lopuksi eteerinen öljy jos haluat sellaista käyttää. Pidä seos lämpimänä, sillä massa jämähtää yllättävän nopeasti. Niin kävi itselleni ensikokeilulla, kun kaadoin seoksen kylmään posliinikannuun (typerys!) mutta en asiasta sen kummemmin piitannut, vaan lämmitin massan uudelleen. Kaada massa haluamiisi muotteihin. Näissä shampookakuissa on käytetty muottina minikakkusilikonimuottia, koska meillä on sellainen. En käyttänyt eteerisiä öljyjä tässä testierässä, koska osa palashampoosta on lähdössä testiin toiselle, joka kärsii tuoksuyliherkkyydestä. 

Jos haluat kokeilla juuri tällä ohjeella palashampoota, ei tuota herttaisen keltaista väriä tarvitse pelätä. Se tulee ravinteikkaasta tyrniöljystä, joka hellii päänahkaa. Itse olen blondi, eikä pää muistuttanut yhtään pääsiäistipua testipesun jälkeen. Shampoo vaahtoaa ihan normaalin valkoisena.



Valitsin itse tähän palashampooseen tuon tyrniöljyn. Alkuperäisessä ohjeessa oli vaan 1 tl öljyä. Uskon, että moni muukin öljy toimii yhtä kivasti, vaikkapa karpalo, kookos, kehäkukka.. vaihtoehtoja on tosi paljon ja aion joskus kokeilla muitakin öljyjä tähän. Tyrnin valitsin, koska se on niin voittamattoman upea ja hyötyrikas raaka-aine.
 
Pesutesti

Testasin palashampoota eilen ja jätin tarkoituksella hoitoaineen pois. Heti pesun jälkeen märät hiukset tuntuivat kunnolla puhtailta ja hieman kuivilta. Harjasin hiukset märkinä, kuten aina ja annoin kuivaa. Hiukset tuntuivat jännästi siltä, kuin ne olisi käsitelty. Ei mitenkään epämiellyttävästi - päinvastoin, mutta kuitenkin erilaiselta kuin kaupallisella shampoolla pestynä. Nyt kun olen nukkunut tällä tukalla ja möhinyt päätä tyynyyn yön yli, olen aika yllättynyt. Aamulla hiukset asettuivat kivasti yhdellä harjauksella ja hiukset tuntuvat edelleen laitetuilta, ja tietenkin puhtailta. Tätä on vaikeaa kuvailla, mutta hiusten leikkauskerrokset olivat ilmavat ja tosiaan asettuivat kuten pitää, ilman mitään lisukkeita tai ylimääräistä puuhaa. Tavallaan kuin kampaaja olisi ne föönannut ruotuun tai olisi käyttänyt hiuspuuteria. Erikoista! Tavanomaista sähköisyyttä tyynyhieronnan jälkeen, ei ole lainkaan!


Jos tämä palashampoo tuo jatkossakin tällaisen lopputuloksen, niin siirryn tähän takuuvarmasti. Useinhan hiuksilla kestää tovin tottua uuteen shampooseen, varsinkin kun siirrytään kaupallisista shampoista lempeämpiin, ja aion nyt olla käyttämättä hoitoaineita tovin, jotta näen tarvitaanko niitä jatkossa ollenkaan. Tässä shampoossa on itsessään hoitavia ja kosteuttava ainesosia. Mangovoita käytetään kosmetiikassa tehokosteuttajana sekä iholle että hiuksille ja siinä on E-vitamiinia. Antioksidanttisessa kylmäpuristetyrniöljyssä on A-, C- ja  E-vitamiineja, flavonoideja, omega 7, betakarotiinia ja oleiinia. Vuohenmaitosaippuamassa on hellästi (vaikka tehokkaasti) puhdistavaa ja risiiniöljy taas ylläpitää kosteutta iholla ja hiuksissa ja tuo kiiltoa ja vaahtoavuutta shampooseen, joka tekee pesukokemuksesta miellyttävän. Hyvät aineet tässä on kasassa. Ehkä hoitoainetta ei tarvita erikseen? Jää nähtäväksi. Jos tuossa viikon parin jälkeen mielipide tästä palashampoosta muuttuu, niin kerron sen teille. Nyt ihastuin tähän palashampooseen niin, että pesaisin sillä myös kasvot ja hieman muutakin nahkaa innoissani. Tämä palashampoohan sopii myös iholle.

Tämä palashampoovinkki on vaan pieni välipostaus, sillä huomisen sunnuntaipostauksen sijaan tänne tulee maanantaina maanantaipostaus. Meitä pyydettiin osallistumaan aihepostaukseen, jonka tiimoilta usea muu bloggaaja julkaisee samaan aikaan oman kirjoituksensa aiheesta omavaraisuus, joten jos tämä aihepiiri kiinnostaa yhtään, kannattaa olla kuulolla maanantaina, jolloin aiheesta ilmestyy useita omakohtaisia kirjoituksia. Kukin kirjoittaja julkaisee ja linkittää listan muiden aihepostauksista, joten tuon listan löydätte sitten meiltäkin maanantaina.

Hauskaa viikonloppua kaikille siellä! Helmikuun puolella ollaan ja kalenterin viralliseen 1. kevätkuukauteen on matkaa kuukauden verran. Ihanaa!

Jovelan Johanna

Sain viime viikolla mukavan blogihaasteen, kun Tsajut -blogin kirjoittaja pyysi meitä liittymään omavaraisuudesta kiinnostuineiden bloggaajien rinkiin ajatuksena julkaista kussakin blogissa samaan aikaan kunkin ajatuksia ja suunnitelmia omavaraisuuden tiimoilta. Useampi aiheesta kiinnostunut blogi julkaisee ajastetusti tänään samaan aikaan omat kirjoituksensa ja syksyllä sitten julkaisemme kirjoituksen tunnelmista ns. satokauden jälkeen. Tässä välissä kirjoittelemme kukin omissa blogeissamme aiheesta sen mukaan mitä joudamme ja miten asiaa syntyy. Me täällä Jovelassa pidämme tästä aiheesta paljon, ja kun olin joka tapauksessa julkaisemassa asian likeeltä postauksen, yhdistän nämä kaikki kolme aihetta yhdeksi tässä hengessä, sillä ne arjessakin nivoutuvat meillä käytännössä yhdeksi. 


Kuivattua timjamia viime kesän sadosta. Timjamia piisaa koko talvelle.

Kaikkien tänään omavaraisuudesta bloggaavien linkit löytyvät postauksen lopusta, joten jos aihe kiinnostaa sinuakin, tänään sinua (ja meitä) hemmotellaan yli kahdellakymmenellä omavaraisuuteen liittyvällä postauksella! Sitä ennen tarjoilen tämän meidän juttumme aiheesta, ja arvaan jo tässä vaiheessa nakuttelua, että jutusta tulee pitkä.

Omavaraisuus

Kun me muutimme tänne Jovelaan keväällä 5 vuotta sitten, meillä oli taustalla halu ja toive omavaraisemmasta ja omatoimisemmasta elämästä mitä olimme viettäneet kaupungissa. Mitään kokonaisvaltaisuutta tai edes merkittävän korkeaa prosenttia tavoittelevaa omavaraisuusastetta meillä ei ole ollut suunnitelmissa, mutta haave siitä, että saisimme kokeilla minne saakka omat siivet tällä saralla kantavat, on tuonut meidät tänne.

Kokonaisvaltainen omavaraisuus on nykyaikana sangen haastava tavoite, ja taitaa olla niin, ettei ihmiset luolamiesaikojen jälkeen täysin omavaraisia ole olleetkaan, jos silloinkaan. Aina on tarvittu jotain joltain toiselta, ja se on vaihtanut omistajaa tavalla jos toisella. Niinä menneinä hyvinä aikoina, kun Suomi oli vielä talouskohtaisesti omavaraisimmillaan, kevään sanottiin silti tulevan keikkuen. Se kertoo omalla tavallaan omavaraisuudesta, sillä sanonta viittaa siihen, että ihmiset olivat jo nälkäisiä talven taittuessa kevääksi varastojen käytyä vähäisiksi ja ravintoarvoltaan heikoksi. Oltiin hieman huterassa hapessa ja siten se kevät saapui "keikkuen".


Jottei täällä vallan keikuttaisi uutta satoa odotellessa, meillä on pieni keittiötalvipuutarha sisällä. Se on n. 30cm syvä ja 70cm pitkä jaloilla seisova kasvatuslaatikko, jossa talvehtii joitain yrttejä puutarhasta. Sinne myös kylvetään uutta yrttiä ja salaattia talven aikana. Chilisatoa on parhaillaan kuivumassa tuvassa.

Tietenkin olisi mahtavaa kyetä sanomaan, että vaatteet päällämme tehdään itse, itse tuotetuista materiaaleista, auto huristelee menemään jollain nurkan takana keitetyllä korvauspolttoaineella, kaikki mitä suusta alas menee on omin käsin kasvatettu tai jahdattu ja sairastumisen hetkellä raaputtelemme penisilliinit homeisesta sitruunasta itsetohtoroinnin jälkeen lääkkeeksi, mutta ei se vaan niin mene, meillä ainakaan. Meidän elämä on omavaraisempaan suuntaan pyrkimistä niillä keinoilla, voimilla ja taidoilla, joita meillä on tai joita samoilla kriteereillä haluamme oppia. Omavaraisemmasta elämästä on tullut meille samaan aikaan elämäntapa ja harrastus, osa arkista arkea. Hiljalleen sitä pohtii huomaamattaan, mitä voisi tuottaa ja tehdä itse omaan tarpeeseen ja joskus sitä tulee niin tehtyä asiaan sen suuremmin huomiota kiinnittämättä, mutta ainakin kerran vuodessa iskee omavaraisuushuuma, joka näkyy ja kuuluu..

Suunnittelua suunmukaisesti

Näin vuodenvaihteen jälkeen, kun kevät antaa ensimmäisiä merkkejään valoisan ajan vallatessa enemmän osuuksiaan vuorokaudesta, alkaa ensimmäiset puutarhahaaveet nousta esille. Siellähän se meidän elämän suurin omavaraisempi alue on, tuolla pihalla. Tässä vaiheessa, kun ollaan asuttu talossa jo 5 vuotta ja sitä ennenkin puutarhaa hyödynnettiin remppa-aikana, on jo muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mitä kannattaa kasvattaa. Se ei toisaalta estä lainkaan kokeilunhalua, ei vaikka jokin lajike olisi aiemmin osoittautunut jääräpäisesti epäonnistuneeksi kasvatiksi. Tänäkin vuonna aion laittaa inkamaissia kasvamaan, vaikka aiempina vuosina ollaan parhaimmillaan saatu aikaiseksi hieman pikkurilliä suuremmat tähkät, mutta sangen kauniit sellaiset, sillä mainittu maissi tekee jyväset kaikissa sateenkaaren ja pastellivärikartan sävyissä. Kaukana ollaan inkamaissien kanssa niistä suurista, kauniista tähkistä, joita haaveissa täällä pureskellaan ihastelevien vieraiden kanssa. Joskus iloksi riittää pienikin onnistuminen, ja onneksi meillä keittiöpuutarha ja puutarha ylipäätään on antanut meille runsaasti ilon ja ylpeydenkin aiheita, kun jokin onnistuu oikein hyvin. Ja suunnittelu on varmasti yksi mukavimmista omavaraisen ruokatuotannon taipaleen vaiheista. Joskus onnistuu, joskus ei, mutta suunnitellessa silmissä siintää kauniit kesäpäivät, laulelevat linnut vihreillä oksilla, perhoset, kukat ja ne pulleat satokorit ja niitä kohti täällä sännätään kynät, kumit, lehtiöt ja siemenluettelot käsissä viimeistään silloin, kun kalenterissa käännetään uusi vuosiluku esille.

Keittiöpuutarha 2019

Hedelmät ja marjat
Meillä on pihalla yksi vanha omenapuu, ja 3 nuorta puuta, jotka eivät vielä tee hedelmiä. Lisäksi löytyy 2 nuorta kirsikka- ja luumupuuta, joiden ensimmäisiä hedelmiä odotellaan vielä. Meillä on tyrniä, pitkä rivi istutettua puutarhavadelmaa, musta- puna- ja valkoherukkaa, karviaisia, pensasmustikkaa, raparperia ja mansikkamaa sekä hieman mesimarjaa. Näistä on riittänyt omiksi tarpeiksi monenlaista herkkua hilloista hyytelöihin ja likööristä sellaisenaan syötäviin herkkuihin silloin, kun sato on parhaimmillaan.


Kuvat keväältä ja kesältä 2018.

Kasvatuslaatikot
Nyt lumen alla nukkuviin korkeisiin kasvatuslaatikoihin, joita on 15, laitamme perinteiseen tapaan perusperunaa, sinistä ja pinkkiä perunaa, savoy-kaalia, lanttua, porkkanaa, sipuleita (myös valkosipulia), palsternakkaa, kurpitsaa ja erilaisia yrttejä mintuista persian vesipippuriin, jotka kasvavat jo tässä vaiheessa monivuotisina, kuten maa-artisokat ja piparjuurikin. Näitä syömme pitkin kesää ja säilömme talveksi sen mitä säilöntämahdollisuudet mahdollistavat. Meillä ei ole maakellaria, mutta on ruokakomero, jonne voi kävellä sisälle kuin vaatehuoneeseen, iso jääkaappi ja yksi arkkupakastin. Lisäksi kuivatamme paljon satoa isolla kuivurilla, jonka avulla syntyy mm. yrttisuolat, yrttisekoitukset ja erilaiset kuivatut keitto- ja patavihannessekoitukset.


Kuvassa keittiöpuutarhasta kerättyjä yrttisuolan aineksia, jotka kuivattiin kuivurissa ennen merisuolan sekaan jauhamista sekä viimeisiä pinkkejä perunoita satokaudelta 2018.

Kasvihuoneet
Kasvihuoneisiin (2 pientä) tulee ainakin paprikaa, kurkkua, erilaisia tomaatteja, inkamaissia, salaattia ja ruusukaalia. Näistä suurin osa syödään suorilla, paitsi inkamaissi, jonka pientäkin tähkää vaalitaan silmäteränä ja ihastellaan, sekä tomaatit ja paprikat, joista riittää pakastettavaksi, kuivattavaksi ja säilöttäväksikin. Myös ruusukaalia pakastetaan jos satoa piisaa.


Erilaisia tomaatteja kasvihuoneelta sekä sinisiä/liloja perunoita, jotka esikeitettiin pikaisesti ja pakastettiin talven herkuiksi.

Toisen kasvihuoneen vieressä meillä on viherseinä, 3 tolppaa jonossa ja niiden varaan kiinnitetty korkea juuttiverkko. Siinä kasvaa joka vuosi lilapalkohernettä, jonka suhteen olemme täysin omavaraisia. Hernettä riittää kuivattavaksi ja syötäväksi sen mitä syödä jaksaa ja osa paloista saa kuivua verkkossa seuraavan vuoden siemenherneiksi.


 Lilapalkoherneaitaa keväällä 2018 ja ensimmäistä satoa juhannuksen tienoilla. Lilapalkoherne on runsaskasvuinen ja satoisa makea sokerihernelajike, jonka palko on erityisen ravinteikas. Palkoja voi käyttää myös värjäyksessä.

Muuta
Viime vuonna yritimme kasvattaa pesusienikurkkua, eli Luffaa, joka tuottaa hedelminään pesusieniä - juuri niitä vampuiksikin kutsuttuja tavallisia karheita pesusieniä, joita löytyy likimain kaikista kemppareista ja kemppariosastoilta. Hieman haastaviksi kasvateiksi pidettyjen Luffien kanssa meni ensin todella hyvin. Taimet nousivat ja kasvoivat pontevasti, mutta sitten menin siirtämään ne pieneksi käyvistä ruukuista suurempiin ja taimet näivettyivät yön aikana. Luffa ei pidä juurtensa siirtelystä - opin kantapään kautta ja tästä oppineena yritämme tänä vuonna uudelleen. Yksi omavaraisemman elämän iloista on uuden oppiminen ja se, että voi yrittää uudelleen. Jos tänä vuonna luffat onnistuvat, meillä on kivoja pesusieniä. Jos ei onnistu, on ollut jännää seurata taimen kehitystä. Sellaista se on.




Lisäksi meillä on sitruuna-, mandariini- ja hapanappelsiinipuut, jotka talvehtivat sisällä ja ovat ulkona kesät. Kaikki mainitut tekevät hedelmiä ja voin sanoa, että niin ihania sitruunoita en ole koskaan missään maistanut, kuin ne kymmenisen kaunokaista, jotka ollaan vuosittain omasta puusta saatu. Myös hapanappelsiinit (kumkvatit), ne soikeahkot oranssit pikkuappelsiinit joita näkee usein viipaleina kakkujen koristeina, ovat nimestään huolimatta olleet ihanan makeita.


Talvella 2018-2019 sisällä (viher-vierashuoneessa) talvehtivia sitruksia. Seuraava sato kypsyy parhaillaan.

Kannattaako omavarainen ruoka?

Tämä on sellainen kysymys, että sitä on hyvä pohtia jos tarkoituksena on säästää rahaa puuhillaan. On aikalailla selvää, että kun perustaa puutarhaa, siihen helposti uppoaa myös rahaa, eikä tuo raha kotiudu ihan heti pelkkiä perunoita ja salaatteja kasvattamalla. Sato saattaa epäonnistua tavalla jos toisella, eikä se onnistuessakaan heti takaa suuria parannuksia ruokabudjettiin. Taloudellinen hyöty riippuu paljolti siitä mitä haluaa kasvattaa, missä mittakaavassa ja missä. Kuinka paljon on valmis tekemään itse pohjatöistä alkaen ja millaiset mahdollisuudet puuhaan on materiaalien ja työvälineiden osalta. Jos alkuun pääseminen menee maisematoimiston kautta, saa ruokaa kasvattaa hyvän tovin ennen kun ollaan sujut. Kasvatuslaatikot maksavat, ellei niitä tee itse ja pääse siten halvemmalla (suosittelen tekemään itse), multa maksaa, kompostori maksaa, mutta maksaa itsensä myös takaisin kun ravinteikasta multaa alkaa tulla, siemenet maksavat ja niihin saa oikeasti kulumaan innoissaan sievoisenkin summan, mutta kun puutarhahommasta pääsee jyvälle, voi kerätä myös omat siemenet seuraavalle satokaudelle ja vaihtaa jonkun toisen kanssa omia siemeniään, jolloin ruokapuutarha alkaa syntyä omavaraisemmin. Perustamalla oman siemenpankin on omavarainen siementen osalta ja sekin on aina kotiin päin.


Jovelan oma pieni siemenpankki 2018-2019, lasipullot täältä, laatikot on vanhoja sikarilaatikoita.

Myös vesi maksaa jos ei ole omaa kaivoa. Viime kesä oli huippukuuma huippukauan ja moni menetti satonsa kuumuuden vuoksi: kasvit näivettyivät, kärventyivät kuumuudessa, pölyttäjähyönteiset eivät päässeet puuhiinsa ja vettä kului merkittäviä määriä. Meillä on oma kaivo, joka puski kasvimaalle vettä joka toisena päivänä muutaman tunnin ajan. Jos se vesimäärä olisi valutettu kunnan vetenä, lasku olisi ollut melkoinen.

Meillä oman ruoan kasvattaminen kannattaa. Olemme jo selättäneet perustuskustannukset ja satoa on tullut hyvin - enemmän mitä ollaan saatu syödyksi omassa taloudessa. Ruoan omavaraisuuden etuja ei kuitenkaan mielestäni voi tai kannata laskea pelkästään rahassa. Oman ruoan kasvattaminen on paljon muutakin. Tietoisuus ja käsitys ravinnosta muuttuu. Arvostus laadukkaaseen ja puhtaaseen ravintoon kasvaa. Tulee taivuteltua ja pyllisteltyä, eli löytää jokusen uuden lihaksen, ainakin hetkeksi. Itse kasvatetut maistuvat pääsääntöisesti paremmalta kuin kaupasta ostetut, sillä massatuotanto rokottaa tuotteen herkullisuutta. Omalta pihalta marjat ja tomaatit voi kerätä ja nauttia juuri silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Perunaa nostaa ylös tarpeen mukaan, jo silloin, kun kaupassa vasta odotellaan ensimmäisiä uusia perunoita, jotka eivät ole kotimaisia ja jotka maksavat huikeita summia. Ennen kaikkea oman ruoan kasvattaminen avaa oven aivan uuteen maailmaan, joka tarjoaa loputtomasti uutta inspiraatiota, opittavaa ja kehittymistä, ja myös kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä luontoa kohtaan. Kaiken ei aina tarvitse onnistua ollakseen onnistunutta. Meillä sitä edustaa esimerkiksi se mainittu inkamaissi. En tiedä saanko koskaan kasvatettua niitä  upeita inkojen perinnemaisseja haaveideni suuriksi tähkiksi, joita niissä unelmissani pureskelemme ihastelevien vieraiden kanssa, mutta tänäkin keväänä haluan yrittää. 


Helmiäispastellisia inkamaisseja vuodelta 2018 ja syksyisen sävymaailman inkamaisseja vuodelta 2017 - koskaan ei tiedä mitä väriä tähkästä paljastuu!

Syksyn tullen kerään ne pari pikkuruista inkamaissin tähkää, jotka eivät taaskaan ehtineet kasvaa isoiksi ja ihastelen pienten jyvästen suloisuutta. Hellästi irrottelen pienet helmimäiset jyvät talteen ja päätän mitä teen seuraavana vuonna toisin - ja hankin säästetyille jyville hieman aikuisuuteen saakka joutaneita jyväkavereita. Ruoan omavaraisuusasteen kasvattaminen tuo mukanaan toiveikkuutta ja uskoa huomisiin, vaikka kaikki ei aina menekään toivotulla tavalla. Niin kauan kun elämä ei ole kiinni sadon onnistumisesta, pettymyksiin tottuu ja aina uuden kevään myötä aiemmat pettymykset ovat jo unohtuneet.

Muita omavaraisuuksia Jovelassa

Meillä on tosiaan oma kaivo, josta ei ole vesi loppunut koskaan, vaikka sitä on puskettu pahimmilla helteillä pihalle tuhannen litran tuntivauhtia, ja kun tontilta kaadetaan puita, ne tuottavat meille lämpöä talvisin. Me myös ostamme puuta, mutta osa polttopuusta tulee omalta tontilta tai vaikkapa purettavasta rakennuksesta, jota puretaan polttamalla sitä talon uuneissa. Meillä on hieman aurinkoenergiaa ja tarkoitus lisätä sen osuutta. Keräämme villiruokaa aina välillä ja muitakin hyötykasveja. Me esimerkiksi pestään täällä kesäisin talven villavaatteita pihalla kasvasta rohtosuopayrtistä valmistettavalla pesunesteellä, jota pidetään niin hienona pesuaineena, että se kelpaa jopa museoiden arvotekstiileiden pesuun - ei siis juuri se meidän pesuneste, vaan rohtosuopayrttipesuneste ylipäätään.


Kaunis, suloiselta tuoksuva Rohtosuopayrtti kasvaa meillä villinä - kuvat kesältä 2017.

Kalassa voisi käydä useammin. Se on taas jäänyt kiireiden ja laiskuudenkin jalkoihin. Jos tänä vuonna.. Se voisi olla yksi tämän vuoden tavoitteista, että kävisi säännöllisesti onkimassa tai katiskoimassa tuolta järveltä tai meren poukamasta maukasta affenta.

Tuossapa taitaa olle ne meidän keskeiset omavaraisuusasiat, joita nyt mieleen tulee, mutta omavaraisuuteen lasken toisaalta myös omatoimisuuden, eli ne tiedot ja taidot, joita ilman erilaiset arjessa syntyvät tarpeet tulisi hankkia toiselta, kyseiset taidot omaavalta tekijältä.

Omatoimisuus 

Omavaraisuus ja omatoimisuus kulkevat käsi kädessä.Omavaraisuudesta ei ole hyötyä jos tuottamiaan juttuja ei osaa käyttää, ellei sitten myy tuottamiaan, jolloin omavaraisuus muuttuu elinkeinoksi.

Meillä omavaraisempaan elämäntyyliin kytkeytyy omatoiminen elämä. Vaikka vain osan tarpeistaan voi tuottaa itse, osan voi kuitenkin tehdä itse, jolloin ollaan jossain ostetun ja omavaraisen välimaastossa. Meillä on esimerkiksi isännän oma paja, jossa isäntä takoo perinteisin menetelmin käsin ja isäntä tekee myös työssään tarvitsemat työkalut itse. Rautaa isäntä haalii kierrätyskeräyspisteiltä, joista voi noutaa ilmaiseksi metallia, mutta metallia myös ostetaan. Puiset varret vasaroihin ja muihin vartta kaipaaviin välineisiin isäntä tekee pihalta kaadetusta saarnista tai omenapuusta. Sekin siis on omavaraista materiaalia. Meillä kun tarvitaan koukkua, hakasta, järeää naulaa, kahvaa, ripustimia tai salpoja, isäntä takoo ne itse kotipajallamme, jossa taotaan myös muita talouden tarvikkeita pata-alustoista kattotelineisiin ja veitsistä amppelipidikkeisiin, sekä niitä työkaluja. Uunien hiilloksia tönitään isännän tekemillä hiilihangoilla, yrtit kuivataan isännän tekemissä kuivaustelineissä, jollaisia roikkuu tuvan katosta, ja kun isäntä teki meille taikinakaukalon omasta saarnipuusta, sekin valmistui itse tehdyillä työkaluilla.


Kuvia isännän takomista ja valmistamista takorautatuotteista ja isännän perinnepajalta, jossa isäntä takoo käsin 1800-luvun menetelmillä perinteisiä sepänpajatuotteita. Pajalla on aurinkosähköt tuomassa valoa. Sydäntalvisin paja on kiinni, koska siellä on liian pimeää.

Olemme myös pääsääntöisesti itse rempanneet oman kotimme lahovaurioista alkaen. Tietenkään kaikkea ei ole syytä tehdä itse, eikä se ole sallittuakaan ilman ammattitaitoa. Niihin puuhiin olemme mukisematta tilanneet ammattilaisen hoitamaan homman ja aina välillä olemme myös saaneet hieman kaveriapua puuhiimme.

Ylipäätään omatoimisuus on meillä tavallista arkea. Meillä arki ei suju vain nappeja painamalla, vaan teemme paljon itse, oli se sitten tiskiveden tai talon lämmittämistä tai erilaisia pieniä puhteita itse tehdyistä huulirasvoista hoivasalvoihin tai kynttilöistä puhdistusaineisiin. Meillä ei ole tiskikonetta, eikä edes sähköhellaa. Juuri viime viikolla tein itse palashampoota ja ensi viikolla aion tehdä tiskiainetta. Sellainen puuhailu, jota kotoiluksikin kutsutaan, on loputtoman ihanaa hääräilyä - juuri sellaista uusiin juttuihin tutustumista ja onnistumisen iloja. Joskus myös pettymyksiä, mutta eivät ne niin suuria ole koskaan olleet, että katumapäälle jäisi.

Omatoimisemmassa elelyssä on oma viehkeytensä. Asioita arvostaa enemmän, shoppailu ei jaksa kiinnostaa lainkaan, turhan haaliminen tympii ja ylipäätään on sellainen olo, että on ehkä hieman enemmän oman elämänsä herrana, kun kaikkeen ei tarvitse jonkun toisen osaamista. Erilaisten poikkeustilanteiden edessä, vaikkapa pitkäkestoisen sähkökatkon, lakon tai muun harmin kohdatessa tietää myös sen, ettei ihan heti mene sormi suuhun ja toisten apu asetu elämisen ehdoksi. Siksi meillä on myös kattava kotivara, ruokakomero, jonka turvin pärjäämme hyvän tovin jos pärjättävä olisi.


Ruokakomerolta otetaan tarpeita arkisiin ja juhlallisempiinkin kokkailuihin, ja ruokakomeroon säilötään myös saatua satoa erilaisissa muodoissaan talven herkuiksi.

Omatoimisuutemme häpeäpilkku on se, että inhoan käsitöitä. Kaikesta tahdosta ja yrityksestä huolimatta en edelleenkään saa vaihdettua ompelukoneeseen alilankaa hermoja menettämättä ja silti onnistumatta, kaikenlaiset kaavat ja kasaan ompelut ovat itselleni kuin menisi tekemään sydänkirurgista leikkausta - tai ehkäpä se voisi tuurilla onnistua paremmin, sillä olen itse asiassa koulutukselta hoitsu (psykan puolelta tosin) ja vaikken niitä hommia enää ole tehnyt vuosiin, saattaisin erottaa sentään mikä möykky ihmisen sisällä mikin on, toisin kun ompelukoneen edessä. Osaan kutoa ja virkata, mutten ole vuosikymmeniin tehnyt lapasta tai sukkaa, saati (liekö koskaan) kutonut mitään niitä suurempaa vaatetta, joten jos täällä pitäisi pukeutua siihen mitä rouva saa aikaiseksi, me todennäköisesti hiippailisimme Jovela hoodeilla vyötäröltä kiristetyissä ponchoissa vänkyrä kaulaliina kaulassa, peukuttomat tumput käsissä, eripituiset säärystimet jalassa ja utopistisen näköinen myssy päässä toivoen, ettei kukaan vaan tule näköetäisyydelle.

Kierrätys osana omatoimisuutta ja -varaisuutta

Ainahan ei tarvitse itse tuottaa jotain, jos se ilmestyy tyrkylle kuin illallinen Manulle. Me emme voi sanoa olevamme mitenkään esimerkillisiä kierrättäjiä. Joskus paremmin, joskus ansaitsisi sormen heristelyä, mutta kyllä me yritetään. Palavat poltetaan, jätteitä kierrätetään minkä kyetään ja yritetään hyödyntää sellaisia mitä voi hyödyntää. Esimerkiksi kun tilaamme eläimille ruokaa, tilaamme aina ison satsin kerralla tarjouksia hyödyntäen. Meidän käyttämä hankintapaikka pakkaa lähetykset todella hyvin, joka tietää kunkin laatikon uumenista löytyvää ihanaa, rapisevaa kierrätyspaperia, joka turvaa tuotteita kuljetuksen aikana. Tuo kierrätyspaperi sitten avataan, revitään ja rutistellaan palloiksi isoon koriin, josta paperia otetaan sytykkeeksi kun uunia lämmitetään. Homma on ehkä  hieman hassua, mutta voin kertoa, että se tekee näyttöpäätetyötä tekevän sormille hyvää, kun rutistelee napakkaa paperia myttypalloiksi.



Tässä alkuvuodesta alkaa myös vessapaperihylsyjen kerääminen. Niitä leikellään rinkuloiksi, jotka laitetaan keittiöpuutarhan kasvatuslaatikoihin. Ei ole rikkaruoho-ongelmaa, kun tietää siemenen olevan sen renkaan keskellä ja kaikki mikä kasvaa muualla, on rikkaruohoja, jotka voi nyppiä pois heti, eikä odottaa siihen saakka kun varmuudella voi päätellä veteleekö mullasta sitä toivottua tainta vai rikkaruohoja, joka taimena muistuttaa toivottua taimea. Kynttilänysät kerätään talvisin isoon kassiin ja seuraavana syksynä niistä valetaan uusia pöytäkynttilöitä tai steariinijämiä käytetään sytykkeisiin. Nykyään suosin mehiläisvahakynttilöitä, joita rullailen itse, mutta kyllä sitä pöytäkunttilänysääkin syntyy. Risat paidat ja sukat kierrätetään siivoukseen, risat vuodevaatteet usein isännälle isompiin puuhiin. Onpa jollain joskus jotain tilkittykin, kun muuta ei ollut juuri silloin. Joskus kierrättäminen meillä on tällaista. Ei ehkä niin lifestyle-lehden artikkelikelpoista, mutta silti hyödyllistä. Otetaan mitä on ja käytetään sitä, varsinkin jos juuri silloin ei muuta ole käsillä.


Vesapaperihylsykiekkoja, jotka auttavat erottamaan kasvatuslaatikoissa pienen pienet taimet rikkaruohojen taimista. Ps. yhdestä vessapaperihylsystä tulee 6 kiekkoa ja niitä menee yhteen kasvatuslaatikkoon n. 60.

Vaihtotalous

Sitten on vielä vaihtotalous, joka voisi olla omavaraisuuden paras kaveri! Jos itsellä on enemmän mitä tarvitsee, sen voi vaihtaa toisen kanssa sellaiseen mitä itsellä ei ole, ja kumpikin saa tilalle jotain tarvitsemaansa.

Vaihtotaloudesta on ollut paljon puhetta muutama vuosi sitten, kun verottaja kiinnitti huomiota ns. aikapankkitoimintaan, jossa esimerkiksi kampaaja lupasi leikata ja värjätä hiukset vaikkapa veroilmoituksen täyttöä vastaan tai joku lupasi korjata toisen autosta jotain vastapuolen luvattua tehdä korjaajan kotona sähköasennuksen. Tästä verottajan kiinnostuksesta hieman ärsyynnyttiin, vaikka joissain aikapankissa, joiltain osin ja joidenkin kohdalla alkoi toiminta olla kovin yrittäjähenkistä, ja rahakin vaihtoi salaa omistajaa. Sellainen ei tietenkään ole suotavaa, sillä mikään yhteiskunta ei toimi jos veroja ei kerry, mutta sellainen reilun pelin vaihtotalous on kuitenkin ihan järkevää. Raja verottajan silmissä menee siinä jos vaihtokaupat sovitaan vastikkeisesti. Jos minä teen tämän, sinä teet vuorostasi tämän ja olemme sujut. Verottaja tulkitsee tilanteen työsuhteiseksi ja saadun hyödyn euromääräisen vastineen tuloksi. Lisää tästä voi muuten lukea verottajan infosta. Talkootöitä saa tehdä ja toisia auttaa, mutta ilman ennalta sovittua vastiketta jos kyseessä on suoritettava työ.

Omasta mielestäni asiallinen vaihtotalous on kiva juttu. Vaihtotalous luo yhteisöllisyyttä ja vähentää uuden hankkimisen tarvetta. Vaikkapa juuri ne siemenet tai ylimääräiset taimet. Siinä ei ole tarkoitus ansaita jotain, vaan jakaa omistaan samassa hengessä muiden kanssa. Tällaisia juttuja näkee blogeissakin keväisin. Toisella on yhtä perennaa tai siementä enemmän kuin oma piha vetää ja toisella taas toista. Niitä sitten vaihdellaan molempien iloksi. Syksyisin huudellaan, että piha peittyy omppuihin, tulkaa keräämään pois! Järjestetään yhteisiä iltamia, joissa kokoonnutaan yhteen, kukin tuo jotain tarvittavaa ja yhdessä ne muutetaan hilloiksi, säilykkeiksi ja leivonnaisiksi. Yhdellä on pensasleikkuri ja toisella painepesuri. Keskenään lainaamalla ei tarvita molempia omana. Tällaista kimppaantumista soisi olevan enemmän.

Jos oikeen asiat huonosti menisivät, vaihtotaloudesta tulisi valtakunnallisesti iso asia, niin on aina ja kaikkialla käynyt kautta historian - luvalla ja luvatta. Kova sana on, jos torpasta löytyy ruoan lisäksi alkoholia ja tupakkaa. Likööriä me tehdään joka vuosi omista mustaviinimarjoista, mutta pirtun polttoon ei sentään olla ryhdytty.  On meillä tupakkaakin kasvatettu. Ei tosin tupruteltavaksi, vaikka itse sievästi kukkivaa kasvia on helppo kasvattaa, mutta tupakanlehtien kuivaaminen oikeissa olosuhteissa kaikkine sirkustemppuineen on melkoisen haastavaa puuhaa. Meillä aitotupakkaa, eli nicotianaa, lajikenimeltään Linneen tupakka, on kasvatettu hyönteismyrkyksi. Kuivatut tupakanlehdet, jotka keitetään teeksi ja suihkutellaan ruusuihin, pitävät kirvat loitolla.



Aitotupakkaa meillä kasvatettiin kesällä 2016 kun saimme ostaa taimia Louhisaaren linnan perinnepuutarhalta.  

Jakakaamme ilonaiheemme!

Tällaisessa hieman erilaisessa elämäntyylissä yksi rikkaimmista anneista tulee siitä, kun saa jakaa ja vaihtaa ideoita muiden samanhenkisten kanssa. Siksi ilahduinkin tästä blogirinki-ideasta niin paljon ja siihen mukaan lähdimme! Itselläni on muutenkin siitä ihana tilanne, että idearikas ja alati asioista kiinnostuva serkkuni on kiinnostunut samoista asioista tällä saralla, siis omavaraisuus, omatoimisuus ja vaihtotalous. Ajatusten ja ideoiden lisäksi vaihtelemme aina välillä myös tavaroita ja tarpeita, siemeniä ja taimia. Viime viikolla tehdyistä palashampoista lähti heti testikakkunen serkulle, joka taas postitti juuri meille ylimääräisen padan, jollaiselle taas oli meillä suuri tarve, eikä sellaista viikkoa kalenterissa ole, ettemmekö jotain ideoita vaihtelisi ja toistemme puuhista inspiroituisi. Näppärä serkkuni esimerkiksi teki heille juuri astianpesukoneeseen sopivaa pesuainetta, josta sain inspiksen tehdä meille hieman erilaista tiskiainetta, meillähän ei tiskikonetta ole. Hyvän, myöskin vanhassa talossa asuvan "naapurivaaran" ystävän kanssa taas olemme innostuneet käymään syksyisin erilaisilla kädentaitokursseilla. Olemme käyneet kehräämässä lankaa, valamassa mehiläisvahaa, solmimassa makrameeta, paistaneet perinneruisleipiä ja tehneet kotijuustoja ja naapuriavun hengessä on kenen puoleen kääntyä jos tarvetta on, puolin ja toisin, tasapuolisesti. Valtavan hauskaa!

Omavaraisempaa elämää tavoitellen

Tällaisia ajatuksia aiheesta omavaraisuus syntyi meidän osalta blogirinkiin. Tässä oli asiaa muustakin, mutta juuri siksi, että omavaraisempi elämä on meillä tuonut mukanaan sen kanssa kulkevia muita elämäntapa-asioita, kuten omatoimisuuden halun ja vaihtoehtoiset talousmuodot perinteisen työtulon rinnalle, eikä ilman kaikkia osa-alueita homma toimisi täällä lainkaan. Leipätöitä täällä tehdään siinä missä muutkin, iloksemme kotoa käsin, mutta sen rinnalla tuotamme, teemme itse ja hieman vaihdammekin tarvitsemiamme asioita ja nimenomaan näiden osuus ja merkitys kasvaa meillä tasaisesti. Toisaalta voi myöskin sanoa, että se leipätyökin koostuu pitkälti omavaraisesta ja omatoimisesta pohjasta, sillä se luodaan itse yrittäjänä ja suurimpana työvälineenä on se mitä korvien välistä löytyy.

Omavaraisempi elämä on kiehtovaa ja mielenkiintoista, koukuttavaakin, ja rohkaisen aina muita sille tielle jos kiinnostusta löytyy. Kokonaan omillaan pärjääminen ei nykyaikana ihan helposti onnistu, enkä usko että mekään sellaista ihan helpolla saavutettaisi saati esimerkiksi ruoan suhteen kyettäisi pärjäämään täysin omillamme. En toivo, että elämä myöskään sellaista haastetta eteen heittäisi, että joutuisimme sellaista koettelemaan, mutta omavaraisempi elämä on meille tullut jäädäkseen osaksi arkea ja jos joskus kakka siihen tuulettimeen iskisi, pärjäisimme ainakin paremmin kuin ennen.


Muutamia omavaraisuuteen ja hyötykäyttöön liittyviä kirjoja meillä. Kirjoista Unelma omavaraisuudesta on kotimainen ja perustuu kirjan kirjoittaneen perheen omiin kokemuksiin. John Seymourin kirja on se, jonka nimeen tanskalainen maajussi vannoo. Keittiöpuutarhuri on oma "puutarharaamattuni" ja poikkeusaikojen kirjat heikkouksiani, mutta niistä löytääkin sitten hyödyllisiä tietoja ihmisiltä, jotka ovat joutuneet pärjäämään pitkälti omillaan kun muita vaihtoehtoja ei ole ollut. 

Kohti uusia pettymyksiäkokemuksia!

Satokauden 2019 suunnitelmat on tehty ja ensimmäiset siemenetkin kylvetty. Sitruunapuu kukkii ja kunhan tuo lumitilanne hieman helpottaa, isäntä käy kahden kaadetun puun kimppuun tekemään meille polttopuuta. Saisi jo tuo lumentulo piisata.

Nähtäväksi jää, miten satokauden käy tänä vuonna! Niitä ja muita kuulumisia sekä päivittäisiä puuhiamme voi seurata suunnilleen viikottain täällä blogissa ja sitä useammin instan puolella. Ensi sunnuntaina kerron tiskiainetestin tuloksista ja laitan ohjeen blogiin jos tiskiaineohje osoittautuu jakamisen arvoiseksi. Samalla postauksella kurkataan meidän "siivouskaappiin" jollaista ei ole erikseen, sillä siivousaineita on niin vähän, ja ne mahtuvat tiskialtaan alla olevaan kaappiin. Sen uumenista kuitenkin löytyy omatekoisia puhdistusaineita, joista saattaisi olla iloa muillekin. Ensi sunnuntaille siis!

Kuulisin mielelläni kommenteissa millaisia ajatuksia omavaraisuus, omatoimisuus ja vaihtotalous synnyttää lukijoissa, oli siitä kokemuksia tai ei, ehkä toistaiseksi pelkkiä haaveita! Onko jotain mitä haluaisit kysyä? Kysy pois! Kommentoida voi rekisteröityneenä ja anonyymisti.

Bloggaajien kirjoituksia aiheesta omavaraisuus

Kaikki tänään samaan aikaan omavaraisuudesta, omista omavaraisuussuunnitelmistaan ja -ajatuksistaan postauksen julkaisseet blogit aakkosjärjestyksessä:

Huom! jos jokin linkki ei toimi, bloggaaja ei ole ehkä vielä ehtinyt julkaista postaustaan.Testaan linkit vielä uudelleen tässä viikon aikana!

Airot ulapalla
Caramellia
Harmaa torppa
Iso-Orvokkiniitty 
Jovelan talopäiväkirja
Korkeala  
Laura eli Javis
Luomulaakso 
Maalaiskaupungin piha
Metsäläisten elämää 
Mrs Sinn
Palokankaan pientila
Pienenpieni farmi
Rakkautta ja maanantimia
Riippumattomammaksi 
Sarin puutarhat
Torpan Tyttö
Tsajut
Urban farming
Varmuusvara
Villa Koira 
Villa Valtaus
Villa Kotiranta

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

Heittomerkkejä heiluttelen otsikossa, kun eihän meillä ei ole siivouskaappia! Ollaan karsittu niin paljon mielestäni turhia puhdistusaineita, ettei kaapille ole tarvetta. Eipä sellaista siivouskaappia täällä ollutkaan, joten ei olla myöskään sellaista sitten tehty. Ennen ihmisillä ei ollut niin paljon tavaraa ja vaatteetkin laitettiin yleensä irrallisiin vaatekaappeihin, joten tässä talossa ei ollut kaappeja lainkaan silloin, kun tämä väärän vänkyrän talo ostettiin. Eteisessä oli ja on komero hyllyineen, mutta siinäpä se. Talo on opettanut olemaan hankkimatta turhia tavaroita ja ylimääräisistäkin ollaan ymmärretty vähentää, erilaiset pesuaineet jokaiselle eri asialle on ollut yksi vähennyskohteista.

Nuo meidän taloudessa käytettävät peruspuhdistusaineet mahtuvat tiskialtaan reunalle puulokerikon päälle ja jos tympivät silmää, ne saa lavuaarikaappiin. Ovat kuitenkin tuossa helposti saatavilla kun tarvetta on, joten toistaiseksi ovat saaneet olla esillä. Tiskialtaan alla olevassa kaapissa on vielä mäntysuopaa, itse tehtyä matto-/imurointipulveria(raikastaa tekstiilejä ja kenkiä) sekä Marseille-saippuaa.



Pullot ovat muovisia, koska tiskiallas on keraaminen. Lipsahdus kostautuu sirpaleina altaan pohjalla. Tykkään muutenkin noista puolen litran vetoisista, edullisista (3,90 kpl) PET-pulloista joita saa joko suihkuttimella tai pumpulla. Pullojen sisältöä voi vaihtaa ja myös suihkutinta tai pumppua voi vaihtaa pullosta toiseen.

Peruspuhdistusaineet

Meillä nuo tarvittavat yleiset puhdistusaineet ovat

Käsisaippua (tehty kotitekoisen palashampoon valmistuksessa jääneestä ylijäämästä veteen laimennettuna)
Astianpesuaine (kotitekoinen, ohje alla)
Siivousetikka, joka tuoksuu sypressille (lisätty eteeristä sypressiöljyä etikkaan)
Tahranpoistoaine = raastettua sappisaippuaa ja pesusoodaa sulatettuna veteen
Pesusooda  jota voi käyttää siivouksessa monella tapaa ja siitä voi tehdä myös nestemäistä pyykkiainetta Marseille-saippuan kanssa sekoittaen.



Kotitekoiset tiskiaineet

Tämä ensimmäinen on nestemäinen tiskiaine, jota käytämme itse, koska meillähän ei ole astianpesukonetta. Testissä tiskiaine pesi erittäin hyvin kaiken puhtaaksi, se tuoksuu ihanalle ja tuntui hyvälle - ei kuivata käsiä!
 

Nestemäinen tiskiaine

n. 100 g vuohenmaitosaippuamassaa
1 rkl pesusoodaa
1 rkl ruokasoodaa (bikarbonaatti sooda)
1 rkl SCS:tä  (Sodium Coco Sulfate)
8 dl kiehautettua vettä
10-20 tippaa eteeristä öljyä mikäli haluat tuoksua, itse käytin greippiä.

Tämän kanssa ei kauaa aikaa tuhlaannu, valmista viidessä minuutissa! Lämmitä vesi, laita kulhoon, lisää SCS, anna sulaa ja raasta sillä aikaa vuohenmaitosaippuamassa, lisää lämpimään veteen, lisää pesusooda ja ruokasooda, sekoittele. Lisää lopuksi  tuoksuöljy jos haluat tuoksuvaa astianpesuainetta.

Tiskiaine oli pulloon kaadettaessa kuin maitoa, mutta pesutestivaiheessa pumpusta tulikin jo sakeaa pesuainetta. Tiskiaine muuttaa muotoaan jäähtyessään ja tiivistyy pumppusaippuan tai käsirasvan tekstuuriin.



Konetiskiaine

Serkkuni on siirtynyt käyttämään pelkästään tätä konetiskiainetta, jonka kehuu puhdistavan astiat loistavasti!

2 dl pesusoodaa
2 dl ruokasoodaa (bikarbonaatti soodaa)
3 rkl SCS (Sodium Coco Sulfate)

Aineet sekoitetaan ja konepesuaine on valmis käytettäväksi. Serkkuni muistutti, että koska tuon SCS:n sulamisläpö on 36 astetta, pikaohjelmat eivät käy tälle pesuaineelle, ellei varmista veden lämpötila-asetuksia. Serkullani on hieman kapeampi (40cm) tiskikone, joten hän laittaa koneelliseen n. 1/2 rkl pesuainetta. Isompaan koneeseen jauhetta kannattaa laittaa ruokalusikallinen (ei kukkuraista). Kunnolla pinttyneet uuniastiat kannattaa liottaa ensin lämpimällä vedellä ja tarvittaessa lisätä hieman jauhetta veteen.

Mitä näissä käytety aineet oikeastaan ovat?

Pesusooda: Jauhemainen pesusooda käy kodin ja pyykin luonnonmukaiseen puhdistukseen. Erityisen hyvin se sopii kovan veden alueelle pehmentämään vettä. Se poistaa rasvaa, öljyä ja viinitahroja. Sitä voi käyttää myös kahvinkeittimien puhdistamiseen. (Lähde: Luonnonkosmetiikkayritys Limepop)

SCS: Kookosöljystä johdettu mieto anioninen nuudelimuodossa oleva pinta-aktiivi. Käyttö shampoot, suihkugeelit, puhdistusaineet, kylpytuotteet . SCS on hyväksytty luomukosmetiikkaan. ECOCERT ja BDIH yhteensopiva. Hyvä vaihtoehto useimille anionisille pinta-aktiiveille. (Lähde: Luonnonkosmetiikkayritys Limepop)

Ruokasooda: Bikarbonaatti soodaa käytetään mm. kylpypommeissa, kuplivissa kylpytuotteissa ja luonnonmukaisissa kodin pesutuotteissa. Monikäyttöinen ruokasooda on varsinainen tuhattaituri. (Lähde: Luonnonkosmetiikkayritys Limepop)

Vuohenmaitosaippuamassa: Kasvipohjainen saippuamassa, johon on lisätty vuohenmaitoa. (Lähde: valmistaja: Stephensons)



Nämä tiskiaineainekset ovat kiva lisä kotivaraankin. Ei tarvitse huokailla jos pumppupullosta tulee viimeinen töräys kesken tiskaamisen, kun uutta voi tehdä viidessä minuutissa. Konetiskiainetta vielä nopeammin. Näiden ainesten myyntierät ovat alkaen 200-500g. Meilläkin yli jäi sen verran paljon, että usean litran lisäerän saa tehtyä kun nyt tehty 2 pullon erä loppuu.

Tässä vielä noiden aineiden hintoja:

Pesusooda 500g 3,25€
Ruokasooda 500g 2,40€
SCS (Sodium coco sulfate) 200g 4,80€
Vuohenmaitosaippuamassa 500g 5,60€




Tuonne nuo ylijäämät asettuivat ryytipuuhakaapin päälle. Kaapissa on köökkipuutarhassa kasvatettuja ja kuivattuja ryytejä sekä erilaisia tarveaineita pikkupuuhiini, kun rullailen tai valan kynttilöitä, teen huulirasvaa tai puhdistusaineita, hoivavoidetta, koirille tassuvahaa tai muita pieniä kotitekoisia väkerrelmiäni. Oikein sopivaa jatketta nämä tarveaineet tähän kaappiin.

Ensimmäiset taimet

Viherhuoneella on vielä hiljaista, mutta ensi viikolla laitan tomaattien ja paprikoiden taimet multiin. Hyvin pian sen jälkeen on jo sitten inkamaissin vuoro. Pitää edes yrittää olla fiksuna, ettei koko huone saati huusholli ole taas kuin taimimyymälä. Tuskin onnistuu, mutta ajatus ainakin siihen suuntaan on - kuten joka vuonna.

Neljästä pesusienikurkusta on itänyt kolme, tässä heistä komein. Tyypillä on mittaa jo 9 cm, yksi sentti päivää kohden siis, sillä Luffat (pesusienikurkut) menivät multaan 1.2.2019. Saattaa se neljäskin sieltä vielä nostella päänsä mullasta. Niin kävi viime vuonnakin. Yksi iti pari viikkoa muiden ollessa jo sirkkalehtivaiheessa.


Tällä viikolla lumisateet muuttuivat vesisateeksi. Lumet jytistelivät alas katoilta ja toistaiseksi missään ei ole havaittu vaurioita. Meidän aikana täällä ei ole koskaan ollut näin paljon lunta. Viime vuonna oli lunta, muttei mitään tällaista määrää, muut talvet ovat olleet vähälumisia. Niin on valtavat lumimassat täällä sateesta huolimatta, että haaveet aikaisesta maaliskuun pihahuollosta voi unohtaa. Toki tässä ehtii tapahtua vaikka mitä helmikuun aikana, mutta pieni ihme näiden lumamassojen sulattamiseen tarvitaan ennen kun pihapuuhiin päästään. Vaan mikäpä tässä kiire sinne olisikaan, helmikuuta vasta mennään.

Kevättä odotellessa ehtii vaikka poleerata nurkkiaan kotitekoisilla puhdistusaineilla. Mukavaa puuhaa sekin! Laitetan loppuun vielä tavalliseen tapaan sunnuntaipostauksen kuunnelmavinkki! Tai kaksi! Kumpaakaan en ole ehtinyt vielä itse kuuntelemaan, mutta arvelen niiden olevan hyviä, kuten aiemmat samojen sarjojen kuunnelmat ovat olleet. Mauri Sariolan käsikirjoittama perinteinen neliosainen jännärikuunnelma Salaman osainen arpi on kuunneltavissa täällä ja Suomisen perheen kuunnelmasarjaan on tullut uusia osia, uusin (ja aiemmat) löytyvät täältä.

Nyt aion ottaa kupin kahvia ja käydä lukemassa omavaraisuudesta maanantaina juttuja julkaisseiden blogien postauksia. Olen odottanut koko viikon, että joudan tuolle lukurumballe. Jos aihe kiinnostaa, tämän postauksen lopusta löytyy yli 20 linkkiä omavaraisuudesta kiinnostuneiden bloggaajien maanantaisiin juttuihin, joissa kerrotaan suunnitelmista vuodelle 2019 ja ylipäätään ajatuksia aiheen tiimoilta.

Suloista sunnuntaina suuntiinne!

Jovelan Johanna

Täällä ollaan talvilomalla, hip, hurraa! Ihanaa aikaa kotilla ja puuhailla oman mielen mukaan. Tässä viikolla aloiteltiin jo kotipuuhia iltapuhteina. Inventoitiin ja laitettiin vaatekaappi ja eteisen kaikenlaisten tavaroiden kaappi jämptiin järjestykseen. Perjantaina iltasella kävin läpi vielä tuvan saarekkeen maustelaatikon ja kuivatavaroiden laatikon, ja nyt on nekin päivitetyssä hyvässä järjestyksessä. Järjestely ja turhista elämänkaarensa loppusuoralle päässeistä romppeista luopuminen aiheuttaa elämänhallinnallista huumaa! Hyvin koukuttavaa!

Lauantaina tein kotitekoista halloumia, jonka reseptin olin jo kertaalleen hukannut vuosiksi, ja sen löytymisen ilossa en malttanut odottaa, että pääsen laittelemaan pitkästä aikaa itse tehtyä juustoa. Ja kylläpä se kannatti! Kotitekoinen halloumi on rakenteeltaan aivan kuten kaupasta ostettavat kiinteän narisevat juustot, mutta se maistuu vielä paremmalta!



Jos siis tykkäät halloumista, rohkenen suositella tätä ohjetta, jolla syntyy n. 450 g halloumia (kaupan myyntipakkaukset ovat usein 200 g). Halloumin tekeminen ei ole vaikeaa, se vie kyllä hieman aikaa, koska jokaista parin minuutin hommaa kohti pitää odottaa puolesta tunnista tuntiin ennen seuraavaa vaihetta, mutta kotitekoinen halloumi on myös vaivan väärtiä, todella hyvää ja tekstuuriltaan täysin ostetun kaltaista kiinteää juustoa, joka paistuu pannulla ja grillissä kauniisti.

Kotitekoinen halloumin tyyppinen juusto

Koska halloumi, tuo Kyprokselta kotoisin oleva aito juusto valmistetaan yleensä lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta ja tämä lehmänmaidosta, kutsuttakoon tätä juustoa halloumin tyyppiseksi.

Sanottakoon myös, että mitkään kevytmaidot tai kevytmaitotuotteet eivät käy tähän reseptiin. Laktoosittomista maidoista en ole koskaan juustoa tehnyt, joten en osaa sanoa miten laktoositon maito ja muut maitotuotteet käyttäytyisivät tässä reseptissä.

Tarvitset

3 litraa täysmaitoa
3 rkl viiliä (ei kevyt-)
3 rkl maustamatonta jogurttia, mielellään turkkilainen tai kreikkalainen (ei kevyt-)
1 tl juoksutinta (löytyy kaupoista yleensä juusto- tai maitohyllystä)
5 tl hienoa merisuolaa (tavallinenkin suola käy)

(kattila, siivilä, kulho, juustokangas tai puhdas astiapyyhe ja jotain juuston painoksi)

1) Lämmitä maito 36 asteeseen, ota kattila lämmöltä ja lisää viili ja jogurtti. Sekoita ja anna levätä puoli tuntia.

Lisää juoksutin, sekoita ja anna levätä  kannella tai kelmulla peitettynä kolmesta vartista tuntiin.


Kuvassa juuston juoksutinta ja shakkiruudukoksi viipaloitua massaa.

2) Viipaloi kattilassa oleva massa veitsellä shakkiruuduksi, noin sentin levyisin viilloin. Nosta kattila lämmölle ja lämmitä massa 42 asteeseen hitaasti sekoitellen. Nosta seos lämmöltä, lisää heranesteeseen suola ja anna massan asettua uudelleen noin puolen tunnin ajan, muutaman kerran hämmennellen asettumisen aikana.


Kuvassa vasemmalla shakkiruudukoksi viipaloitua massaa ennen lämmitystä ja oikealla raejuustomaiseksi muuttunutta juustomassaa lämmityksen jälkeen.

3) Vuoraa siivilä juustokankaalla (aito juustokangas tai harsokangas, puhdas astiapyyhe käy yhtä hyvin) ja kaada massa siihen. Säilytä heraneste. Kerää juustomassa kankaaseen tiiviiksi nyytiksi, puristele heraa nyytistä ja laita nyytti painon alle siivilään, ellei sinulla ole juustomuottia. Käännä massanyytti tunnin kuluttua ja anna olla painon alla vielä tunti.


Kuvassa vasemmalla valutettua juustomassaa märässä keittiöpyyhkeessä (liotus kiehuvassa vedessä ennen heran ja juustomassan kaatoa). Oikealla juustomassa kangasnyytissä siivilässä. Päällä painona kilo sokeria muovipussissa, teelautanen ja sen päällä lasinen sokeripurkki. Painoa yhteensä n. 3 kg. Käännön jälkeen heraa irtosi enää n. teelusikallinen.

4) Lämmitä hera 85 asteeseen, nosta lämmöltä ja laita juusto lämpimään heraan kannen alle. Pidä juustoa lämpimässä herassa kunnes juusto nousee ylös (20-30 min).

5) Nosta juusto herasta. Juusto ei vielä tunnu halloumilta, älä huolestu! Juusto muuttaa vielä rakennettaan.

Maista juustoa, kaipaako se lisää suolaa? Jos kaipaa, hiero hienoa merisuolaa juuston pintaan. Suolaa voi myös lisätä juustoa käytettäessä, samaan tapaan kuin pihviä paistettaessa. Laita juusto jääkaappiin siivilässä. Peitä siivilä ja kulho kelmulla. Anna halloumin valua edelleen vuorokauden ajan. Juusto tiivistyy ja muuttaa rakennettaan. Vuorokauden kylmässä seisottamisen jälkeen halloumi-kotijuusto on valmista. Juuston voi pakastaa. Jääkaapissa se säilyy ainakin muutamia päiviä kosteaan leivinpaperiin käärittynä.


Kuvassa vasemmalla painon alta otettu juusto ja oikealla kuumassa herassa kypsymisen ja vuorokauden jääkaapissa seisottamisen jälkeen leikattua juustoa, joka on saanut halloumille tyypillisen kiinteän rakenteen.


Kaunis paistopinta halloumiin

Paista halloumi kuumalla pannulla. Anna juuston rauhassa hiota nesteitään ulos. Älä liikuttele juustoa pannulla paiston aikana. Kun neste alkaa kuivua, käännä halloumi ja paista sen toinen puoli. Näin saat pinnalta rapeaa ja sisältä ihanan pehmeää paistettua halloumia. Kotitekoisesta halloumista ei tihku nesteitä samaan tapaan kuin kaupan halloumeista, ellei sitten säilytä halloumia suola-heranesteessä, mutta paistosuositus on sama.


Ja siinä sitä sitten on, kaksi paiston jälkeen puoliksi leikattua testiviipaletta kotitekoista halloumia. Maku oli niin hyvä, että ellei nyt joku välitön halloumiaitis (akuutti halloumihimo) iske, kaupan halloumit saavat jatkossa jäädä kauppaan. Niin hyvää kotitekoinen halloumi on ❤

Apropoo! Entä jos kotona ei ole sopivaa mittaria?

Juuston valmistus ilman lämpömittaria hillitsee puuhaan ryhtymisen halua. Itse käytän ihan tavallista digitaalista paistolämpömittaria, jossa on se lihaan upotettava lämpöanturitikku piuhan päässä. Olen myös tehnyt juustoa kerran ilman mittaria, kun huomasin mittarin hajonneen vasta silloin, kun maidot oli jo kattilassa. Valmistus onnistui ihan hyvin ilman mittariakin.

36C = kädenlämpöinen, ei tunnu kättä lämpimämmältä, 42C = hieman kättä lämpimämpi, muttei kuuma. Tässä on ainoa haastekohta, sillä juoksutin ei toimi yli 42C lämmössä. 85C on juuri ennen kun hera alkaa höyrytä. Kun hera aavistuksen höyryää ja pinta alkaa hieman väreillä (ei kiehua!), ota hera lämmöltä, sekoita heraa muutaman kerran ja odota viitisen minuuttia, jotta lämpö laskee hieman.

En suosittele juuston valmistusta ilman mittaria, mutta ilman mittariakin saattaa pärjätä.

Odottavan aika ei käynyt pitkäksi

Juuston teossa eniten aikaa vie odottelu. Odotellessa juuston seuraavaa vaihetta tyhjensimme ns. namikaapin, joka on talon ainoa alkuperäinen kaluste-elementti 1800-luvulta. Tokikaan se ei silloin mikään namikaappi ollut, vaan isännän- tai renginkaappi, kokonsa vuoksi veikkaisin isännänkaappia. Kaappi on hieman hankalan muotoinen minkään järkevän säilyttämiseen, joten meillä siitä muotoitui vierasvara, eli namikaappi. Kaapin hankaluutena on aina ollut se, että sen sisus on melkein mustan ruskea, kirjaimellisesti pimeä kaappi. Tuossa viikolla eteisen "tarpeellisten tavaroiden" kaapin järjestelyn myötä kävimme läpi myös maaleja, ja kun kerran sieltä tähän puuhaan löytyi sopivaa ylijäämämaalia riittävästi, ei kun namikaappia maalaamaan.


Ihan sievä siitä tulikin. Paljon valoisampi. Ei tarvitse illalla vieraiden (tai meidänkään) taskulampulla herkkuja tutkailla.

Hyönteisten hätähuuto

Maanantaina julkaistiin maailmanlaajuinen hyönteistutkimus, joka on aiheuttanut paljon keskustelua hyönteisten tilanteesta planeetalla. Meillä Suomessa tilanne ei ole yhtä paha kuin monessa muussa maassa Euroopassa ja maailman toisilla laidoilla. Asialle olisi kuitenkin hyvä tehdä jotain hyönteisten ja sen kautta myös ihmisten tilanteen parantamiseksi, jotta emme päädy samaan katoon kuin monessa maassa, monen hyönteislajin kohdalla on jo tapahtunut tai on tapahtumassa. Sunnuntaipostauksen lisäksi on siis tulossa jälleen myös maanantaipostaus, kun blogirinkiläiset julkaisevat blogeissaan omia ajatuksiaan asian tiimoilta ja keinojaan auttaa hyönteisiä Miljoona ötökkätekoa -kampanjan hengessä.

Jovelat mukana tässä tärkeässä asiassa, totta kai! Kuulumisiin siis myös huomenna klo 12:00!

Suloista sunnuntaita suuntiinne ❤ Jovelat lähtee nyt etsimään talventörröttäjiä uutta hyönteishotellia varten!

Huomiseen!

Jovelan Johanna

Yle uutisoi viime maanantaina 11.2.2019 kansainvälisen hyönteistutkimuksen hälyttävistä tuloksista.  Uutista voidaan pitää hyönteismaailman hätähuutona, sillä tutkimuksissa kerrotaan jo lajikatoa kärsineiden lajien tuhoutumisen jatkumisesta. Vaarassa ovat erityisesti perhoset, pistiäiset (eli mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset..), lantakuoriaiset, sudenkorennot, koskikorennot, vesiperhoset ja päivänkorennot, eikä monella muullakaan lajilla hyvin mene. Suomessa hyönteiskantojen tuhot eivät vielä yllä yhtä surkealle tasolle kuin monessa muussa maassa, mutta asiaan on syytä puuttua nyt, jotta emme siihen tilaan myöskään päädy. Esimerkiksi Briteissä on 9 vuoden aikana menetetty 58% joistain perhoskannoista. Niin surullista.


Suomen Luonto (Suomen luonnonsuojeluliitto) julkaisi oman yhteenvetonsa tutkimustuloksista, joita muualla uutisoitiin mm. otsikoilla "hyönteiset katoavat sadassa vuodessa" - mitä tähän tutkimukseen perustuen ei voida sanoa, sillä tutkimus koski vain tiettyjä, jo vaikeuksissa olevia hyönteislajeja. On myös hyönteislajeja, jotka ovat lisääntyneet. Tämä ei kuitenkaan vähennä todellista huolta nimenomaan vaikeuksissa olevien hyönteislajien kriittiseksi käyvästä tilanteesta. Suomen luontoliitto nostaa samassa yhteenvedossaan esimerkiksi Saksan, jossa 30 vuodessa on menetetty yli 75% lentävistä hyönteisistä ja kotoisan Länsi-Suomemme, jossa hyönteispölytteiset sadot ovat vähentyneet huolestuttavasti jo 10-15 vuoden ajan. Suurin uhka tuntuukin olevan lentävien hyönteisten keskuudessa. Mitä me teemme, jos kauniit perhoset, hunajaa tuottavat ihanat mehiläiset, maata muokkaavat ötökät ja tuikitärkeät pölyttävät hyönteiset käyvät vähiin? Lirissä olisimme, se on selvää.

Huolestuttaviin uutisiin on onneksi herätty nopeasti. Jyrkänpesän hunaja julkaisi hyvin nopeasti somessa toiveen yhteisestä Miljoona ötökkätekoa -kampanjasta:

"Pari vuotta sitten Suomessa väsättiin hienosti miljoona linnunpönttöä, mutta mitä ne linnut, lepakot, sammakot sun muut syövät, jos hyönteiset hupenevat kahta kauheammin? Ja me, kun kasvissyöntiä pitäisi lisätä, ja 75 % maailman tärkeimmistä ruokakasveista ovat riippuvaisia tai hyötyvät hyönteispölytyksestä? Siihen tulevat päälle vielä mm. rehukasvit ja siementuotanto. Mitä jos tänä vuonna tehtäisiin MILJOONA ÖTÖKKÄTEKOA?

Säästetään luonnontilaisia kaistaleita, vaalitaan monimuotoisuutta, hyönteisten elinympäristöjä tai talvehtimispaikkoja, istutetaan hyönteisille tärkeitä ravintokasveja, tehdään keinopesiä kimalaisille, väsätään ötökkähotelleja, vältetään turhaa torjunta-aineiden käyttöä, ja kun torjunta-aineita käytetään, niitä käytetään ohjeiden mukaan käyttörajoituksia kunnioittaen, haetaan ja levitetään tietoa aiheesta... Keksitkö vielä muita hyviä keinoja? Kiinnostaako asia? Lähde mukaan!"

Kampanjakutsu kiiri nopeasti myös bloggaajien keskuuteen ja saman päivän alkuillasta meitäkin odotti blogiringin kutsu tulla mukaan. Totta kai me tulemme, innolla, ja haastamme samalla kaikki Jovelan lukijat mukaan pelastamaan ötököitä, joita ilman me ihmiset emme pärjää tällä planeetalla. Me emme halua elää maailmassa, jossa mehiläiset eivät tee hunajaa, perhoset ja leppäkertut ihastuta, pölyttäjät pölytä, sudenkorennot taiteile välkkyvine siipineen ilmassa ja monenmoiset ötökät tee juuri sitä, mitä niiden tässä maailmassa tuleekin tehdä. Tehdään yhdessä

#miljoonaotokkatekoa

Tässä ovat meidän top 5 ötökkätekoehdotusta, joilla me osallistumme haasteeseen, tai oikeastaan jatkamme entistä tiedostavammin sitä, mitä ollaan tehty täällä muutenkin.

1. Kasvata ravintoa myös hyönteisille, sillä ne palkitsevat sinut paremmalla sadolla äläkä käytä myrkkyjä, jotka tuhoavat hyönteiset. Hyvä mehiläiskasvilista löytyy täältä. Meidän pihalla erityisesti iisoppi vetää pölyttäjiä puoleensa. Keittiöpuutarhan keskellä on yksi kasvatuslaatikko varattu iisopille. Viime kesänä sen laidoilla oli myös hajuhernettä ja homma hieman lähti lapasesta. Laatikkoa kutsutiin surinapuskaksi, arvattavasta syystä.


2. Jätä pihalle myös luonnonvaraisuutta ja villinä kukkivia kasveja, jos mahdollista. Kuvassa meidän villikukka-alue ja pellon laidan horsmaikko.


3.Älä kerää kaikkia kevään ensimmäisiä kaunokaisia vaasiin, sillä hyönteisille ne ovat ruokaa. Pääsiäisenä voisi kannustaa lapsia (ja aikuisia) jättämään pajunkissat ilahduttamaan kaikkia sinne missä ovatkin, sillä pajunkissat ovat usein kirjaimellisesti hyönteisten ensimmäistä ja likimain ainoaa ravintoa keväällä, varsinkin jos pääsiäinen osuu aikaisempaan vaiheeseen kevättä. Esimerkiksi kimalaiset, eli "Maija Mehiläiset" heräävät kevääseen heti maan sulaessa ja kevään ensimmäiset kimalaiset ovat kuningattaria, joiden tehtävänä on synnyttää uusia pölyttäjäyhdyskuntia. Jos kuningatar ei selviä keväästä, kokonainen pölyttäjäyhdyskunta jää syntymättä. Kimalaiset ovat tehopölyttäjiä ja ilman heitä mm. marjasadot jäävät vähäisiksi.

4. Tee ötökkähotelleja hyönteisille ja keinopesiävillimehiläisille.

5. Tarjoile keväällä apuravintoa, jotta lentävät hyönteiset selviävät keväästä runsaslukuisemmin.

Ja vielä bonuksena viisaammilta yksi itselle uusi oivallus, joka tarjoilee synninpäästön meille laiskiaisille, joilla tämä on tapahtunut joka syksy (jatkossa hyvästä syystä): Älä leikkaa syksyllä kaikkia perennojen, koiranputkien, nokkosten, pujojen, piiskujen ja muiden kasvien varsia, vaan jätä ne kuivumaan pystyyn talventörröttäjiksi. Varsissa ja varsilla talvehditaan ja osa on talvilintujen ruokaa!

Bug's inn - uusi ötökkähotelli

Meillä on pari pientä ötökkähotellia pihalla, ostettuja, huonoja, joten tarkoituksena onkin ollut tehdä itse kunnollisia hyönteishotelleja pihalle. Tämä haaste osui siis erinomaiseen aikaan! Ötökkähotellin näpertely on nyt mitä oivallisinta lääkettä kevätkaipuuseen, kun sää lupailee ja aurinkokin paistaa.

Uutta ötökkähotellia (Bug's Inn, kerran meillä on BugBaari ja Böördikahvilakin) alettiin suunnitella heti kun kutsu kävi ja se kasattiin eilen ylijäämälinnunpönttöön. Meillä oli tosi kivaa tämän kanssa, ja hieman haastavaa materiaalien suhteen vuodenajan ja lumimäärän vuoksi, mutta todellakin, oli hauskaa! Saammeko esitellä: Bug's Inn, Jovelan uusi ötökkähotelli!


Uusi hyönteishotelli on siis tehty ylijäämälinnunpönttöön poistamalla siitä etupaneeli. Sisällä on erilaisia talventörröttäjiä: villialueelta napattua kukkineen raparperin vartta, pujoa, maa-artisokan varsia ja jotain muuta putkivartista kortta, isännän poraamaa puuta, sisällä kuivuneita käpyjä ja hieman (ovenpieli-istutukseen) kuivunutta kanervaakin, jota on puupalan yläpuolella. Putket ovat paksua pahvia, ylijäämää sekin.


Putkivartisten kasvien sisällä on eristevillan kaltaista höttöä, jonka saa liikkeelle syömäpuikolla tai grillitikulla. Tönimme sisustaa putkeen hyvän matkaa, mutta jätimme kuhunkin putkeen fyllinkiä tulpaksi.


Puuhun poratut reiät on tehty 8mm poranterällä. Katto on pintasuojattua levyä, jotta vesi ei pääse lahottamaan puuta. Pahviputkien väleihin laitettiin tiivisteeksi lisää korsiputkia.


Lopuksi etuosan päälle laitettiin verkkoa, jotta putket ja muut täytteet pysyvät paikoillaan ja linnut eivät pääse nyppimään täytteitä ulos. Ötökkähotellissa on kattoterassi. Nuo linnunpöntön etupaneelin poistosta syntyneet reiät pitää vielä tilkitä, mutta kattoreunuksella on ihan ajatus takana. Vuoraan katon jollain sopivalla matskulla ja laitan sinne multaa. Multaan tulee lentäviä hyönteisiä houkuttelevia kukkia. Katolla on siis hyönteishotellin kattopuutarha. En melkeen saa kirjoitettua tuota nauramatta itsekin, mutta kun nyt tuollainen idea on päässä, niin laitettava se sitten on.


Ja tuossa se sitten on, uusi hyönteishotelli, joka saa seurakseen vielä suuren, tosi ison hyönteishotellin, kunhan kevät etenee siihen pisteeseen, että päästään keräämään kortta uppoamatta polvia myöten hankeen.

Ja sitä ennen, tarkalleen tänään, tuolle katolle laitetaan multaa ja siemeniä, joista toivon mukaan kasvaa lentäviä hyönteisiä ihastuttavia kukkia.


Taisin jo sanoa, mutta sanottakoon uudelleen, että hyönteishotellin väsääminen oli tosi kivaa puuhaa! Olihan se hassua yrittää humpsautella itseään alta pettävän hangen halki kohti kortta siellä ja kortta tuolla, mutta huumorilla siitä selvisi, vaikka kenkäkin jäi kertaalleen hankeen. Tämä ei taatusti jää ainoaksi itse tehdyksi hyönteishotlaksi meillä - kuten mainitsin, suunnitteilla on iso hyönteishotelli, jota voisi kutsua vaikka hyönteiskyläksi (työnimellä BugBy).. mutta siitä lisää sitten myöhemmin!

Mitä olen itse oppinut ja viisaammilta saanut vinkeiksi ötökkähotelleista

1. Villimehiläiset tykkäävät puuhun poratuista rei'istä ja putkista, ja myös munivat reikiin ja putkiin.

2. Leppäkertut taas pitävät kävyistä ja kaarnasta.

3. Hotellin täyttämisen jälkeen sen etuosaan kannattaa kiinnittää verkko, joka pitää sisustan paikoillaan ja estää lintujen pääsyn hyönteisten kimppuun. Tämä on usein ongelmana kaupasta ostetuilla, mielestäni lähinnä somisteiksi kelpaavilla hyönteishotelleilla, joissa ei ole suojaverkkoa. Linnut sitten kiskovat kaikki kivat putket ulos päästäkseen käsiksi hyönteisiin (nim. kokemuksen äänellä).

4. Hyönteishotelli tulee sijoittaa suojaisaan paikkaan aurinkoa kohti, eli  kaakkoon tai etelään. Kiinnityksen tulee olla napakka jos mielii saada tehopölyttäjiä asukkaiksi. Esimerkiksi erakkomehiläiset eivät pesi heiluvassa pesässä.

5. Majoituspaikka ei saisi kastua siten, ettei se kuiva helposti. Katto on hyvä olla.

6. Talvisin hyönteishotellissa vaivutaan talvilepoon.

Tämän opin perhosista

Valtaosa perhosista talvehtii toukkana, 30 %  kotelona, 10% munana ja vain 2% aikuisina, kuten nokkos‑ ja sitruunaperhoset. Nokkosperhoset munivat heti keväällä nokkosiin. Elokuussa uusi sukupolvi nokkosperhosia lehahtaa lentoon koteloistaan ja etsii talvehtimispaikan - usein kuivista rakennuksista. Sitruunaperhoset talvehtivat varvuilla ja kesästä jääneillä korsilla.



Ötökkäbaari (hyönteisbaari/perhosbaari)

Ötökkäbaari, jota kutsutaan myös hyönteisbaariksi tai perhosbaariksi, on hyönteisten tukiravintoasema keväällä, kun ravintoa ei vielä ole paljoa tarjolla. Myös loppukesästä kun ravinnon määrä vähenee, ja ampiaiset ja mehiläistet käyvät ärhäköiksi, tällä liemellä voi houkutella tyyppejä pois sieltä minne heitä ei haluta.

Video ötökkäbaarilta

Ette usko millainen hurina ja surina ötökkäbaarilla on keväisin ollut. Siinä ei montaa hetkeä tarvitse odotella kun ensimmäiset nälkäiset saapuu paikalle ja heidän mukanaan tusina muita pörrääjiä. Liemi kuluu nopeasti, kannattaa siis tehdä litra kerralaan, ettei lopu heti kesken.

Laitoin kertaalleen instaankin videon ahnaista surisijoista ja tällainen kuhinaötökkäbaarilla oli kaksi kevättä sitten.

Tukiravintoliemi

Perhosten sanotaan haistavan liemen jopa kilometrin päästä. Hiiva houkuttaa eritoten pölyttäjiä.

Pölyttäjien baari: Punaviiniä, hiivaa ja fariinisokeria
Perhosten baari: Punaviiniä, fariinisokeria ja käynyttä omenaa

Kiehautan punaviinin, nostan lämmöltä ja sulatan fariinisokerin sekaan (suhde 1:1). Kun liemi on kädenlämpöistä, lisään hieman hiivaa pölyttäjien liemeen. Perhosten versioon lisään hiivan sijaan pari huoneenlämmössä pehmeänä mössönä vuorokauden seissyttä omenaa.

Tässä on kuva kaksi vuotta sitten pihalla olleesta ötökkäbaarista. Se ei ollut ihan niin toimiva kuin tehdessä ajattelin. Tämän jälkeen (ja jo tähän hyvin nopeasti) olen laittanut tiiviimmän sienityksen astiaan, jotta pörriäiset eivät päädy uimaan liemeen. Kokeilin ensin täyttää välit oksilla, mutta se ei toiminut riittävän hyvin.


Kylläpä tämän postauksen nakuttelusta, vanhojen kuvien kaivelusta ja muutaman surina- ja linnunlauluvideon löytyminen Jovelan instasta toi keväisen mielen ja kaipuun kevääseen. Niin ihanalta kuulostaa lintujen keväinen laulu. Tulkaa pian laulavat linnut ja hyönteiset, teitä on ollut ikävä!

Kevättä odotellessa haaveilen uudesta kukka-alueesta, joka on suunniteltu pölyttäjien iloksi. Auringonkukat myös lintujen iloksi, sillä haluaisin muutaman kauniin siemenkakun sellaisenaa talveksi. Pölyttäjäkukkalan siemenet ovat jo matkalla postissa tai valmiina kaapissa. Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee taas pihapuuhiin!




Miljoona ötökkätekoa -kampanjasta tänään postauksen julkaisevat blogit:


Urban Farming kaupunkiviljely
Tsajut
Riippumattomammaksi
Alussa oli Vehkosuo
Jovelan talopäiväkirja
Luomulaakso
Rakkautta ja maan antimia
Caramellia
Korkeala
Sarin puutarhat
Iso-Orvokkiniitty 
Farmer to bee

Instassa kampanjaa voi seurata #miljoonaotokkatekoa🦋

 Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille siellä ❤

Jovelan Johanna

Voi miten kevään tuntee jo lähestyvän! Muutama päivä ja ollaan maaliskuussa. Aamuisin aurinko nousee jo mukavan aikaisin ja illan valoinen aika on pidentynyt. Linnut sirkuttelevat iloisesti ja ainakin täällä linnut ovat jo kovasti tarkastelleet pesäpönttöjä pareittain. Tänäkin aamuna varpuspariskunta, tai sellaiseksi aikova keikisteli niin innokkaasti tuvan puoleisen seinän varpuspöntön äärellä, että ilmassa oli kevään lisäksi rakkauttakin ❤ 

Kevät on meille aina merkkipaalupaikka. Tänä vuonna Jovela on ollut meidän 6 vuotta ja maaliskuun lopussa olemme olleet täällä asukkaina 5 vuotta. Ja kevät on yhtä puutarhahaaveilun aikaa, kuten aina! Viherhuoneessa pöytäpinnat täyttyvät purkeista ja purkit pienistä taimista, jotka kurottelevat kohti valoa, kohti kevättä ja kesää. Tämän viikon sunnuntaipostauksessa ajattelin listata ja jakaa 5 meidän yleistä puutarhavinkkiä. Mikään puutarhaopettajahan minä en ole, opettelen vasta itse kasvattamaan kaikenlaista, mutta joitain oppeja ja hyväksi koettuja juttuja on tässä 5 vuoden aikana ehtinyt vakiintumaan omiin puuhiin. Teille puutarhataitureille nämä ovat tuttuja juttuja, mutta ehkä joukossa on jokin uusi ajatuskin. Tämä ensimmäinen juttu ei ainakaan kovin yleinen ole, joten aloitellaan sillä!

Kaneli

Kaneli on Suomessa harvemmin käytetty puutarhan ihmeaine! Ensinnäkin kaneli on luonnollinen homeen ja sienten karkottaja, se karkottaa ei-toivottuja ötököitä kuten muurahaisia ja hyttysiä ja mikäli taimi vaurioituu, kaneli auttaa tainta parantumaan.

Käykö sinulle esimerkiksi joskus siten, että taimipurkin pintaan tulee haituvaista hometta? Sen voi ehkäistä ja hoitaa kanelilla!

Taimille ja kasveille:  Kanelia voi laittaa hieman multaan kun laittaa siemeniä itämään ja kanelia kannattaa sirotella ohuelti mullan päälle.
Kasteluveteen: 1 rkl kanelia 2 litraan vettä kerran kuussa. Estää juurituhoja ja torjuu ötököitä.
Suihke: Kanelilla saa karkotettua ötököitä taimista: 2 rkl kanelia 1l vettä, anna seistä vuorokauden, suora suihkutus kasveille. Sama suihke toimii suojana myös taimille, joissa on jokin vaurio, esimerkiksi viilto.
Kaalimaalla: kaneli mullan pinnalla estää kaalituholaisia munimasta multaan. Myös lehtiä mutustelevat toukat karttavat kanelia.


Vinkki: jos joulusta jää jäljelle somisteina käytettäviä pitkiä kanelitankoja, niitä voi käyttää myös taimien tukikeppeinä!

Epsom-suola

Epsom, eli karvassuola ei nimestään huolimatta ole suolaa, vaan magnesiumsulfaattia, joka auttaa taimia kehittämään vahvemmat juuret, lisää kukintoa, parantaa taimien ja kasvien ravinnonottokykyä ja siten kasvattaa satoa. Taimet tarvitsevat magnesiumia erityisesti kasvuvaiheessa ja kuumien kesien kuivuudessa. Kellastuvat, laikukkaat lehdet ja selkeästi erottuvat lehtiruodit kielivät magnesiumin puutteesta, jonka voi hoitaa Epsom-suolalla. Myös auringosta vaurioituneita havukasveja (ei puhkipalaneita) voi yrittää pelastaa Epsomilla sumuttamalla liuosta suoraan havuille ja antamalla havukasville kasteluvetenä Epsomia.

Katkenneen taimen pelastaja

Meillä kävi kerran niin, että tomaatin taimia siirrettäessä yksi taimista napsahti poikki. Niin on käynyt joskus aikaisemminkin, enkä saanut tainta pelastettua, mutta tuolla kerralla laitoin katkenneen taimen veteen, jossa on Epsom-suolaa. Tästä kuvasta näette miten upeat uudet juuret taimi kasvatti, ja taimi pelastui! 

Taimille ja kasveille:  Epsomia voi laittaa hieman multaan samalla kun laittaa siemeniä multaan.
Kasteluveteen: 1 rkl Epsom-suolaa 2 litraan vettä kerran kuussa. Lämpimään nesteeseen sulatettua Epsomia voi myös suihkutella suoraan kasveille.
Epsomista hyötyvät erityisesti tomaatit ja paprikat sekä ruusut!
Epson ei sovi: salvialle 


Tuhka lannoitteena

Tuhka on oiva kasviravinne, tuholaistorjuja ja keväisin myös hankien sulattaja, joka sisältää mm. fosforia, kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Tuhkaa voisi kutsua jopa puutarhan ihmeaineeksi, sillä kuten puutarha.netin artikkelissa kerrotaan, tuhka sisältää kaikkia kasvien tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. pH:n nostossa tuhka on parempaa ja luontaisempaa kuin kaupallinen kalkki. Tuhkalla ravittu maa on vähemmän hapanta, joten kasvit voivat paremmin.

Puutuhka karkottaa etanatjakaalikärpäset.

Tuhkasta nauttii erityisesti: tomaatti, kaali, pavut, retiisi, rucola, sipulit ja kukkasipuleista kasvavat kukat sekä hedelmäpuut ja marjapensaat.
Suosi: lehtipuutuhkaa, havupuutuhkassa saattaa olla raskasmetalleja riippuen siitä missä puu on kasvanut.



Luin jostain vanhasta puutarhaoppaasta, että kukkasipuleita kannattaa keväällä säilyttää puhtaassa tuhkassa. Sipulit imevät itseensä ravinteita tuhkasta.

Pullokasvihuoneet

Meillä näiden pullo- ja vesikanisterikasvihuoneiden käyttö alkoi heti ensimmäisenä keväänä, kun olimme muuttaneet taloon. Piti keksiä joku käyttötarkoitus ostoveden mukana tulleille 5 litran vesikanistereille. Edelleen käytämme näitä, vaikka vesikanistereita ei enää osteta kuin muutaman kerran vuodessa. Näihin kanistereihin kun saa myös säilöttyä käteästi kuivatavaraa ruokakomeroon.

Tänä vuonna kanistereissa on paprikat, kuten oli viime vuonnakin. Leikkaan pullon yläosan auki (ei irti) siten, että pullon pääliosan saa avattua. Sopiva määrä multaa sisälle, siemenet multaan, vettä ja siinäpä se on. Taimet saavat kasvaa kasvihuoneolosuhteissa kunnes on aika siirtyä ulos. Ulkona taimet saavat olla vielä tovin pullokasvihuoneissaan ja totutella ulkoilmaan, kunnes taimet siirretään multavampaan oikean kasvihuoneen kasvatuslaatikkoon. Siirto on verrattoman kätevää! Ei kun kantokahvasta kiinni ja tyyppi pihalle! Ja muutenkin nämä ovat käteviä, vievät vähän tilaa, muotonsa vuoksi asettuvat tiiviisti kimppaan ja kun usein viherhuoneessa on samaan aikaan taimia, jotka kaipaavat lämpöä ja kosteutta sekä niitä, jotka viihtyvät viileämmässä, näillä pullokasvihuoneilla saa luotua otolliset olosuhteet lämmöstä ja kosteudesta nauttiville taimille.


Jotta multa ja myöhemmin taimi saavat ilmaa riittävästi, leikatun osan välissä on syömäpuikko.

Siemenrenkaat

Tämä juttu on ennenkin blogissa nähty, mutta aina on uusia lukijoita, joille vinkki saattaa olla avuksi, kuten itselleni on tässä vuosien aikana ollut. En nimittäin ole hyvä erottamaan keittiöpuutarhassa mikä mullasta nouseva pikkuruinen taimi on toivottu taimi ja mikä rikkaruoho. Kertaalleen olen nyppinyt porkkanan taimia pois luullen niitä rikkaruohoiksi. Nämä ovat pelastaneet sadon sittemmin ja auttaneet pitämään kasvatuslaatikot ja kukka-alueet rikkaruohottomina - rikkaruohot kun voi nyppiä pois heti kun ne huomaa, ennen kun rikkaruohot pääsevät valloilleen.

WC- ja talouspaperihylsyt saksitaan renkaiksi, renkaat laitetaan kasvimaalle riviin ja kunkin keskelle kylvetään siemen tai pari. Sen jälkeen onkin helppoa nyppiä rikkaruohot pois, kun tietää missä siemenestä nousevan taimen pitäisi olla.


Yhdestä WC-paperihylsystä tulee 6 rengasta ja talouspaperirullasta 12. Useampaa ei yhdestä hylsystä kannata leikata, sillä hylsyn rakenne menee rikki ja renkaat pumpsahtelevat auki liitoksista.

Korumaissit 2019

No niin, tästä se taas alkaa! Tänäkin vuonna kokeillaan tuota inkojen perinnemaissia, joka maailmalla tunnetaan nimellä glass gem corn. Suloiset helmiä muistuttavat jyvät kaikissa sateenkaaren väreissä ovat niin kauniita, että maltan odottaa sitä, että joku vuosi vielä keksin miten saan sadon kypsäksi saakka - ehkä jo tänä vuonna! Maissi on syötävä, ei koristemaissi.

Korumaissi poikkeaa perinteisestä sokerimaissista kasvatusmielessä siten, että se pitää kylvää melko tiiviisti ja ryppäisiin, ei pitkiin riveihin. Tiiviimpi rypäskylvö helpottaa pölytystä myöhemmin. Luettuani lisää näiden kasvatuksesta löysin vinkin, jonka mukaan astiakasvatus on tuonut onnistuneen sadon monelle aiemmin samoista haasteista kärsineelle kasvattajalle. Tänä vuonna siis istutamme maissia tällaisiin 60 litran rakennuspaljuihin, joihin mahtuu 11 tainta istutettuna pystyriveinä 2-1-2-1-2-1-2 (yksi ylös, yksi alas, seuraava rivi yksi keskelle jne.) Laitamme loppukeväästä 2-3 näitä laatikoita maisseineen ulos hieman eri tavalla kuin aiemmin. Aiemminhan maissit ovat olleet kasvihuoneessa, mutta ne eivät toimi siellä korkeutensa vuoksi. Katto tulee vastaan. Maisseille tulee tänä vuonna pihan suojaisimpaan ja lämpimimpään kohtaan erilaiset "tee itse hetkessä ja ota pois käytön jälkeen -kasvihuoneet" jotka näytän myöhemmin.


 
Kuvassa näkyy siemenrenkaita käytössä. Vaikka näihin ei rikkaruohoja ehdi tulla ennen kun ulos pääsevät, renkailla on tarkoituksensa. Korumaissin itämisaika on 7-10 vrk. Jos jokin rengas on vailla tainta vielä 2 viikon jälkeen, jyvä ei ole itänyt. Laitan uuden jyvän tilalle, jotta laatikkoon ei jää aukkoja.
Perhosten ja pölyttäjien kukkaniitty


Miljoona ötökkätekoa -kampanjasta niin innostuneena olen tällä talvilomaviikolla suunnitellut innoissani perhosten ja pölyttäjien kukkaniittyä. Kukka-alueille taitaa tulla 23 erilaista, eri aikaan kukkivaa kukkaa, jotka ovat erityisesti perhosten ja pölyttäjien mieleen.

Tässä kuvassa ollaan suunnittelemassa mitä mihinkin. Otin avuksi 3-taitteisen sermimme, jonka listojen väleihin sai kivasti livautettua siemenpussit. Näkymä oli tovin kuin siemenpuodissa, mutta oli tästä hyötyäkin. Sain vaihdeltua pusseja kätevästi puolelta toiselle sen mukaan onko kukka aikainen vai myöhäisempi kukkija ja siten lajiteltua sisällöt kukinta-aikansa mukaan noihin isompiin ruskeisiin pusseihin, joihin kaikki pikkupussit tyhjennettiin.


Sermillä on muutama ei kukkaniitylle tuleva pussukkakin. Auringonkukat, krassit ja samettikukat kylvetään muualle.
 
Tässäpä tämän viikon turinat! Ensi sunnuntaina ei tulekaan postausta, sillä osallistumme taas tulevan sunnuntain jälkisenä maanantaina omavaraisuudesta kiinnostuneiden bloggaajien yhteispostaukseen omalla jutullamme. Jovelan hääräilyjä voi seurata myös instassa, jonne laittelemme melkein päivittäin fiilistelyitä, huomioita ja pikkujuttuja pienistä puuhistamme täällä vääränvänkyrän talossamme.

Ja hei, jos sinulla on jotain omia, hyväksi todettuja taimi- ja puutarhaniksejä joita käytät, niin vinkkaa niistä kommenteissa ❤Hyvät vinkit kelpaa meille aina ja kommentteja lukevillekin niistä on iloa!

Suloista sunnuntaita suuntiinne. Nyt mennään kovaa kyytiä kevättä kohti, maaliskuu näkyy jo kalenterin seuraavalla sivulla! ❤

Jovelan Johanna

Hyvää maaliskuuta! Maaliskuu on ensimmäinen kalenterin kevätkuukausi. Nyt on varmaan jo lupa hehkuttaa kevättä talvi-ihmisiä loukkaamatta. Tässä kuussa siirrytään taas kesäaikaan ja tässä kuussa jo ensimmäiset muuttolinnut palaavat. Kevätmuutto on jo käynnistynyt. Vanha kansa väitti kesän alkavan kuukauden kuluttua kiurusta, mutta ihan niin pian ei kesä taida tulla, vaikka ensimmäiset kiurut onkin jo havaittu. Talvi kuitenkin on kalenterissa selätetty, tuli taivaalta sitten lunta tai kurjenkakkaa. Nyt on maaliskuu ja se on ihanaa kerrassaan!


Tulkaa jo! Teitä on ikävä! Kuvassa maisemamme joutsenia keväällä 2017.

Tänään on kuukauden ensimmäinen maanantai, ja se taas tietää sitä, että on myös omavaraisemmasta elämästä kiinnostuiden bloggaajien blogirinkipostauksen aika! Tällä kertaa aiheena on blogin esittely/historia ja hieman syvennystä tyyppeihin blogien takana sekä tietty pääaiheen kuulumisia. Muiden, tällä kertaa yhteuspostaukseen osallistuvien bloggaajien linkit löytyvät taas oman juttumme lopusta.

Keitä me ollaan?

Jovelan talokirjan ensimmäinen postaus kirjoitettiin helmikuussa 2013, eli 6 vuotta sitten! Onpas siitä kauan, ja samalla vastahan se oli. Paljon on tähän aikaan mahtunut elämää. Ennen tätä blogiahan meillä oli toinen blogi, joka kertoi haaveista ja suunnitelmista kohti tätä paikkaa ja tällaista elämää. Sitä blogia pidettiin pari vuotta ennen kun Jovela löytyi. Tässä blogissa on aina pääroolissa ollut tämä talo, talon historia ja millaista on elää hieman erilaista elämää kuin nykyaikana pääsääntöisesti elellään ja mitä täällä puuhaillaan. Meidän elämänmuutokseen ja haluun elellä hieman erilaista elämää ei liity mitään erikoista. Me vaan kyllästyttiin kaupunkielämään. Päätettiin löytää jostain vanha talo, jota ei ole modernisoitu ja luoda sinne meidän elämä, meidän haluamalla tavalla. Ostettiin puolen hehtaarin metsäpalsta, jossa oli vanha jäätelökioski mökkinä ilman mukavuuksia ja harjoiteltiin olemista siellä. Sitten lukuisten kohdekäyntien ja muutaman vuoden etsinnän jälkeen löytyi Jovela. Nykyään 150-vuotias talo, jota ei ole modernisoitu, ja tämän blogin tarina alkoi siitä.

Jovela on entinen maatilatila, jonka päärakennus on rakennettu 1868. Meitä ennen paikalla on ollut 3 omistajaperhettä. Silloin 150 vuotta sitten talon rakennutti ja sitä asutti nuoripari, joka odotti esikoistaan. Oli nälkävuodet ja esikoinenkin oli kaksoset. Perheeseen syntyi yhteensä 5 lasta, joista yksi kuoli lapsena. 1920-luvulla paikka sai uudet omistajat ja asukkaat, joista viimeinen poistui täältä ja tästä elämästä 2000-luvulla. Sen jälkeen jo erittäin huonokuntoiseksi päässeen rakennuksen ja tilan, jonka viljelysmaatkin oli jo myyty, osti kiinteistövälittäjä, joka suunnitteli korjauttavansa paikkaa kesäpaikaksi. Hänellä ei kuitenkaan aika riittänyt paikan vaatimalla tavalla, ja sen myötä paikka laitettiin myyntiin ja myynnissä tämä paikka olikin hyvän aikaa. Me näimme oikotiellä myynti-ilmoituksen juuri ennen kun se otettiin pois. Talo ja paikka kaikessa rujoudessaan jäi kuitenkin mieleen ja kun törmäsin myynti-ilmoitukseen pari vuotta myöhemmin uudelleen, meidän ja talon kohtalo oli sinetöity. Meistä tuli paikan 4. omistajat helmikuussa 2013, laitettiin hatut naulaan, avaimet koukkuun ja paikasta tuli Jovela, joka koostuu nimistämme. Minä olen se Jo, eli Johanna. Isäntä on Ve, eli Veikko ja la on vaan loppuna nimelle. Syntyi Jovela ja erilainen elämä.



Täällä me kaksi yli nelikymppistä entistä kaupunkilaista sitten ollaan ja möllötellään, tässä väärän vänkyrän taloksikin kutsutussa pläntissämme maailmaa.  Väärän vänkyrä talo on Agatha Christien kirjan Crooked house käännös, ja niin sopiva kuvaamaan tätä paikkaa, että välillä taloa kutsutaan myös väärän vänkyräksi taloksi. Vanhassa talossa kun suoraa ei juurikaan ole ja elämän kerrokset näkyvät. Tässä vuosien aikana me ei olla kerrottu paljoakaan meistä itsestämme, eikä meistä ole täällä kuviakaan. Mehän olemme vain statisteja tässä tarinassa, jonka pääosaa esittää talo ja sen tuoma erilainen elämä. Kaupungista lähdimme ja jätimme sen maailman taakse. Isännän kohdalla se tarkoitti myös entisen työelämän jättämistä kaupunkiin, mutta sen myötä sitten isäntä kouluttautui uudelleen käsityöalalle ja on nykyään perinneseppä talossaan. Itse olin jo silloin yrittäjä ja olen edelleenkin. Työ on siellä missä itse olen. Joskus kauan sitten olin hoitsukin, psykan puolella hoitoalaa, mutta kävin vähän maailmalla ja elämä vei lopulta ihan muuhun suuntaan työmaailmassa.

Meidän kanssa täällä asustelee 2 hylättyä koiraa, yksi hoivakissa ja yksi villinä syntynyt kissa, jonka isäntä pelasti talon alta. Ullakolla on lepakoita ja lattian alla hiiriä. Aidan takana kauriita ja peuroja, siinä rajalla kettu. Öisin huutele pöllöt ja päivisin sirkuttaa linnut, jotka ovat vedelleet tänä vuonna n. 90 kiloa pähkinää ja siementä lintulaudalta. Lempeän kummituksenkin pari vierasta sanoon nähneensä, vaikkei meille moisia kohtaamisia ollakaan suotu. Täällä on sähköt, muttei viemäriä. Täällä on kaivo, muttei vesijohtoja, sauna, muttei suihkua. Liesi, muttei sähköinen. Talo lämpiää pääasiassa puulla ja me elämme ihan tavallista arkea, joka ei ole ihan samanlainen kuin nykyään tapaa olla, koska me halusimme jotain muuta.

Täällä olemme, tällä tavalla ja toivottavasti pysymme.


Sijainniltaan Jovela osuu kartalla Lounais-Suomen rannikkoalueelle ja meidän omavaraisempaan elämään oleellisena osana kuuluva puutarha kuuluu kasvuvyöhykkeelle 1A/1B, riippuen katsooko karttaa vai paikkakuntaluetteloa. Kartan mukaan ollaan 1A, mutta paikkakuntalistan mukaan 1B. Niin tai näin, kasvuvyöhykkeinä yhtälailla otolliset. Meri pitää talvet pääsääntöisesti lempeämpinä, keväästä saa nauttia yleensä aikaisin (nyt jo niiskutellaan ensimmäisiä siitepölyjä), maarakenne on multavaa ja rikasta, pohjavettä on paljon, eikä kuuminkaan kesä ole vielä vesiä vienyt kaivosta.


Kartta: kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen kotisivuilta.

Ja nyt on sitten maaliskuu, ja voi miten se melkein sekoittaa pään! Alkaa uusi satokausi! Saa innostua kaikesta siitä ja haljeta kasvun ihmeen ilosta.

Yksi sellainen varma kevään merkki täällä on pihalle ilmestyvä multakuorma. Haukkana seuraan parhaita tarjouksia ja isken kiinni heti kun kohdalle osuu. Meillä on pihalla vielä uusia alueita syntymässä, joten uutta multaa vielä tämän kevään kohdalla tarvitaan lavallinen. Ensi vuonna ei enää tarvita, mutta tänä vuonna vielä, ja mikäs se siellä pihalla tönöttääkään! Väärän vänkyrä läjä multasäkkejä, joiden tuoja oli melkein lirissä, kun piha on peilijäässä ja pakkaajat oli kasanneet lavan väärin. Miten sopivaa ja osuvaa, väärän vänkyrä tämäkin!


Sieltä on jo ensimmäinen säkki napattu sisälle. Muuthan menee uudelle kukka-alueelle ja muutamalle uudelle kasvatusalueelle sekä parin vanhan perusparannukseen, mutta sisällä on jo täysi härdelli päällä siihen malliin, että viherhuoneessa tarvittiin jo lisää tilaa. Kun sitä pintatilaa ei voi enää lisätä, horisontaalisesti ei ole mitä käyttää, piti ottaa vertikaalisti tilaa haltuun. Meinaa, että lisää pöytiä ei mahdu, kiivetään siis ylös.


Tällaiset taimikeinuhyllyt on ihan näppäriä, vaikkakin sijainnin vuoksi pirullisia kuvattavia, ainakin omalla vaatimattomalla järkälläni. Valo kun tulee vahvasti ikkunasta kameraa kohti, kuvista tuppaa tulla hieman pimeitä.



Isäntä sahasi pyynnöstä kolme lankkua määrämittaan ja porasi niiden päihin tuplareiät. Rei'istä vahvaa narua läpi, solmut hyllyjen alle ja siinäpä tuo vartin pikahylly olikin jo paikoillaan. Meillä kun on nuo kaksi koiraa, jotka tykkäävät loikoilla tuolla viher-vierashuoneen sängyllä, ja loikat ylös ja alas eivät aina ole ihan priimasti koordinoituja, hyllyihin piti laittaa reunatukea jottei taimet keinahda alas. Pikaratkaisu on ihan vaan jesse. Teimme teippireunuksen, joka pitää purkit paikoillaan vaikka joku hieman peruuttaisikin epähuomiossa hyllyyn. Sitten kun esikasvatusaika on ohi, tuon hyllyn saa nostettua pois koukuista ja laittaa säilöön suuremmin tilaa viemättä. Eihän se ole kuin kolme lautaa ja narua. Naruna on muute paracord, koska isännällä on sitä aina ja koska hyllylle tulee painoa sen verran, että narun pitää kestää painoa hyvin.

Aloituksia

Meillä on nyt ollut kevään tai pari käytössä tällaiset kierrätysmateriaaleista valmistetut rootmasterit ja pidän niitä yhtenä parhaista hankinnoistamme tällä saralla. Esikasvatusvaiheessa taimet ovat kompaktisti ja suotuisissa olosuhteissa. Säästyy tilaa ja hieman vaivaakin, lisäksi nuo kasvatuskennot on suunniteltu tällaiselle epävarmalle kastelijalle mukavasti siten, että jos tulee ylikasteltua, taimet eivät ui vedessä.


Kun taimet ovat kasvaneet tarpeeksi ja on aika siirtää ne suurempiin astioihin tai suoraan ulos, homma onnistuu sangen fiksusti, sillä taimikennoston saa avattua kuin kirjan. Sitten vaan sormi pohjaan, sormella lykätään taimi tiiviissä multapaakussaan ulos ja istutetaan minne tarkoitus on. Itselläni nämä rootmasterit on tuoneet varmuutta ja helppoutta esikasvatukseen, myös nopeutta. Taimet tuntuvat vahvemmilta ja ne kasvavat nopeammin tulematta honteloiksi. Esikasvatuskauden loppupuolella kun syötävät alkavat jo odotella pääsyä ulos, näillä saa vielä tehtyä esikasvatuksen kukille. Yhteen rootmasteriin mahtuu 32 tainta, jotka voi sitten istuttaa suorilla ulos ja siten ottaa vähän etumatkaa suorakylvöön verrattuna.

Uusi uuniperunalajike

Meillä ei ole ennen kasvatettu uuniperunaa. Ostin tuossa pari viikkoa sitten kaupasta kotimaista uutta uuniperunalajiketta, joka oli tosi hyvää! Perunoita sitten jäi muutama yli muut syötyämme ja nepä lähtivät itämään niin nopeasti, että taisi niihinkin kevätkuume iskeä. Annettiin itujen kehittyä vielä tovin ja tuossa viime viikolla puolittelin perunoita ja laitettiin ne multaan.

Lajike on Bellarosa, jota kovasti kehutaan ja se tosiaan oli maukas. Noin satomielessä perunalla tuntuu olevan vain hyviä ominaisuuksia, kuten runsassatoisuus, taudinkestävyys, tasakokoisuus ja sadon aikaisuus. Meillä on ollut kauttaaltaan pinkkejä ja sinisiä perunoita peruspottujen rinnalla ja nyt sitten puolivahingossa uuniperunaa, mikäli lähtevät satoa tuottamaan.

Blogissa on mukavaa jakaa kivoja ja edullisia löytöjä, joista muutkin saattavat ilahtua, mutta aina välillä käy niin, että tarjous tai tuote ehtii loppumaan ennen kun joudan siitä vinkkaamaan. Niin kävi näiden kuvassa olevien kasvatusalustojenkin kanssa. Nuo varsinaisesti perunoille tarkoitetut esikasvatuspurkit alustoineen oli niin huikeassa alessa, että olisin jo Instan puolella niistä heti huudellut, ellei olisi käynyt niin, että taisin viedä itse ne viimeiset. Yritin tilata yhden enemmän, mutta varastosaldo meni miinukselle, eikä koko tuotetta ole enää Savenmaan verkkokaupassa. Normaalisti tuo setti, jossa on 8 kasvatuskestopurkkia ja kasvatuskaukalo, maksaa 9,90, mutta nyt ne oli 2,90. Arvaahan sen, että menevät nopeasti. Itse en tällaisia ole käyttänyt perunoille, eikä se ollutkaan ajatuksena, mutta esimerkiksi tomaateille tällaiset ovat näppäriä. Saman asian ajaa toki vaikka maitopurkki, mutta nämä ovat hieman suurempia ja settiin kuuluu korkeareunainen kasvatusalusta, joka pitää esikasvatusalueen siistinä, kun kasteluvedet ei valu minne sattuu.


Toistaiseksi kevään esikasvatuskylvöt ovat onnistuneet poikkeuksellisen hyvin, sillä kaikki siemenet ovat itäneet 100% jopa ne viime viikonloppuna laitetut korumaissit! Se on aika outoa, mutta joka ruukusta on toistaiseksi puskenut sitä mitä pitääkin, vaikka ruukussa olisi vain yksi siemen. Hieman hassuja ilmiöitäkin on ilmassa, esimerkiksi tuo persilja. Muut taimet ovat vasta ihan pikkuruisia, sirkkalehtivaiheessa, mutta yksi taimista on jo valmis syötäväksi. Mikä lie aiheuttanut yhden taimen moisen superkasvun!


Myskikurpitsalla meni oma aikansa itää, mutta nyt on purkeissa taimet. Tässä on vaan pari tainta päässyt kuvaan, taimipöydällä on lisää. Myskikurpitsa on kyllä erikoinen kasvi. Tuo myskikurpitsa tuossa, on loka-marraskuun taitteelta ja se on edelleen täysin kiinteä ja syömäkelpoinen. Säilyvyysominaisuudet siis enemmän kuin kohdallaan. Toivottavasti saisimme tänä vuonna hyvän sadon myskikurpitsaa, jota meillä syödään paistoksena ja sosekeittona.


En ihan ehtinyt tehdä edelliseen aihepostaukseen keittiöpuutarhasuunnitelmaa satokaudelle 2019, mutta tässäpä tuo nyt on. Eipä tuossa mitään uutta ole, kasvatellaan sellaisia, joita meillä syödään ja rinnalle saattaa aina sitten joku uusikin juttu tulla fiiliksen mukaan. Tässä on kuitenkin nuo peruskasvatettavat meillä tälle satokaudelle. Osa kylvetään joka vuosi, osa kasvaa monivuotisena, kuten maa-artisokka, iso osa yrteistä, piparjuuri ja tietenkin marjat.

Marjoista puuttuu puutarhavadelmat! Meillä on pitkä rivi ihanaa, oikeen isoja ja meheviä puutarhavadelmia ( Glen Amble) tuottavia vadelmapensaita.

Kevät on nykyään ihaninta aikaa vuodesta. Puutarhasormia kutittaa ja luonto ottaa aikansa taittaa talven selkää, mutta lupailee niin suloisesti lähestyvästä keväästä, että mieli on korkealla - ja on tämä odottelu ihan hyväksikin. Ehtii suunnitella, ehtii esivalmistella, ehtii nauttia ja iloita pikkupuuhistaan ja jakaa muiden kanssa samaa iloa saman asian tiimoilla.

Ihanaa maaliskuuta kaikille, se on kevät nyt! Jos kaipaat kivaa luettavaa, omavaraisempi elämä ja puutarhapuuhat kiinnostavat, ohessa on lista tänään samaan aikaan samassa hengessä ajastetusti postauksen julkaisevista blogeista. Meitä on monta ja kaikilla on jotain annettavaa. Ihana setti kokeneita ja vähemmän kokeneita (jollaiseksi itsemme edelleen luemme) erilaisempaa elämää eläviä tai sellaisesta haaveilevia ihmisiä kautta Suomen, ja kaikilla ideoita ja ajatuksia, kokemuksia, onnistumisia, pettymyksiä, haasteita, arkisia asioita ja yhteisenä suuntana omavaraisempi elämä ❤ Instassa muuten voi halutessaan myös seurata #suuntanaomavaraisuus

Farmer to bee
Urban Farming kaupunkiviljely
Tsajut
Sarin puutarhat
Maalaiskaupungin piha
Laura eli Javis
Ku ite tekee
Metsäläisten elämää
Riippumattomammaksi 
Korkeala
Saman otavan alla
Airot ulapalla
Villa Koira
Torpan Tyttö
Caramellia
Villa Kotiranta
Alussa oli Vehkosuo
Luomulaakso
Kohti laadukkaampa elämää
Rakkautta ja maanantimia
Iso-Orvokkiniitty 
Mrs Sinn
Pienenpieni farmi
Harmaa torppa

Halaus ja rutistus

Jovelan Johanna